Suomi U20 haastajajoukkue - Tsekki U20 1-3, 23.7.2023
Avasin kiekkokauden 2023-24 vierailemalla Vierumäen jäähallissa, jossa Suomen U20 haastajajoukkue pelasi ensimmäisen leiripelinsä paikallista aikaa iltapäivällä kello 15.00. Vastaan asettui Tsekin nimellinen ykkösmiehistö. Syy sunnuntain käyttämiseen jääkiekon parissa oli tietysti se, että Golden Knights varasi kesällä historiansa ensimmäiset pelaajat Suomen sarjoista, kun kolmannella kierroksella haaviin tarttui Tapparan puolustaja Arttu Kärki ja kuudennella kierroksella HIFK:n hyökkääjä Tuomas Uronen. Molempien piti alun perin olla mukana Vierumäen leirityksessä, mutta huomasin reissua edeltävänä päivänä, että Kärjen nimi oli muokattu pois varsinaisen U20-jengin rosterista ja tilalle oli nostettu haastajajoukkueesta toinen puolustaja. Arttu ei myöskään pelannut ainakaan Vegasin kehitysleirin toisessa sisäisessä harjoituspelissä, joten olettaisin hänen olevan siis loukkaantuneena ja siksi sivussa. Sen sijaan Uronen oli kehissä kuten pitikin haastajajoukkueessa. Koska Kärki ei pelannut, en kokenut tarpeelliseksi jäädä katsomaan iltapeliä Suomen ykkösmiehistön ja Sveitsin välillä, vaan haastajajoukkueen ja Tsekin kohtaaminen sai riittää, koska en pahemmin ollut kiinnostunut käkikellomaan yksilöistä ja suomalaisista osan olin jo livenä kuitenkin ennen nähnyt.
Yksi merkittävä syy sunnuntain vierailuun oli sekin, että sekä Uronen että Kärki pelaavat ensi kaudella rapakon toisella puolen, joten nyt oli ikään kuin viimeinen tilaisuus nähdä paikan päällä heidän pelaamistaan ennen sinne lähtöä. Siksi Kärjen poissaolo harmitti ohuesti, koska en osaa sanoa sitä, että milloin hän mahdollisesti pelaa seuraavan kerran Suomessa. Onneksi sentään Urosen pääsin livenä bongaamaan tuoreesta varausvuosikerrasta. Ensivaikutelmani hänestä Vegasin kehitysleirin harjoituspelin perusteella oli se, että hän olisi huikea kutoskierroksen löytö. Tuolloin mieleeni jäivät seuraavat asiat:
- Kyky yhden kosketuksen seinäpeleihin keskialueella pehmeillä käsillä ja peliälyllä (syöttötaidosta vahvuutena luin myös heti varaamisen jälkeen)
- Kurinalaisuus tehdä maalinteon tukitoimia vaihdosta toiseen (2-3 hyökkäysaluemallissa lähes aina maalilla toisena maskipelaajana/sijoittumassa ohjurivalmiuteen)
- Kohtalaisuus laitojen lähellä (parhaana ominaisuutena ennakointikyky pitkissä hyökkäyksissä, joten ehti kiekolle ensin ja vältti painitilanteet kulmissa)
- Kyky livahtaa vapaisiin vetopaikkoihin oikeasta laidasta, mutta lyhytviritteisistä rannelaukauksista uupui tarkkuus
- Suoraluistelun kulmikkuus ja lievä väkinäisyys
Lisäksi varaamisen jälkeen olin lueskellut siitä, että Uronen tasaisen hyvänä pelaajana monella osa-alueella:
- kuljettaisi kiekon hyökkäysalueelle laadukkaalla suoritusvarmuudella
- ei hyytyisi kesken matsien kestävyytensä ansiosta
- pitäisi kiekkoa välillä hallussaan kuin magneetin lailla
Oli siis hauska verrata ennakkokäsityksiä livekokemukseen. Alla onkin läpikäytynä Urosen joitain vaihtoja ja lopuksi muistiinpanot muistakin pelureista lähinnä jälleen vuodenvaihteen U20-kisoja ja niiden Fantasy Pool -skabailua silmällä pitäen, vaikka Kulich, Sale, Sapovaliv, Hamara ja kumppanit tulevatkin vierasjoukkueen kärkiroolit terveinä ottamaan. Tästä tapahtumasta he olivat vapautettuina, koska näytöt oli annettu jo viime kisoissa.
Kokoonpanot:
Suomi U20H
Hynninen 10 - Keskinen 12 - Uronen 13
Naukkarinen 17 - Hokkanen 11 - Noiva 18
Hakkarainen 14 - Kumpulainen 19 - Alasiurua 16
Skinnari 20 - Lundell 15 - Leppä 21
Vesala 6 - Minkkinen 9
Peltonen 3 - Prihti 2
Junkkari 5 - Vuorinen 8
Kangas 4 - Kiukas 7
Vali 31
Vedenpää 30
Tsekki U20
Rymon 12 - Melovsky 16 - Sencak 25
Bares 10 - Felcman 21 - Slavicek 22
Redlich 17 - Hujer 15 - Sprynar 14
Hrabik 19 - Hradek 24 - Sikl 18
Alscher 27 - Cibulka 7
Kocl 26 - Rocak 23
Matejicek 5 - Port 3
Prcik 4
Spunar 1
Hrabal 30
Tsekki YV
Alscher
Rymon Sencak Melovsky
Cibulka
Matejicek
Hujer Redlich Sprynar
Port
Suomi YV
Keskinen
Hynninen Kumpulainen Noiva
Prihti
Hokkanen
Uronen Naukkarinen Hakkarainen
Kiukas
Suomen karvaus: 1-2-2
Suomen PAPP: alakolmio miesvartiointi ja laiturit standardinomaisesti kontrolloivat vastustajan puolustajat siniviivassa puolustaen aluetta
Suomen hyökkäysaluemalli: 2-1-2 / välillä 2-3, kaksi miestä kuitenkin aina maalilla tai päädyssä rouhimassa
Tsekin trap: 1-4 / 0-5
1. erä
Kimmo Kuhdan laatimat ketjut olivat mysteeri vielä ennen reissun alkua, kunnes ne tulospalveluun ilmestyivät jo puolilta päivin. Oletin Urosen kuitenkin olevan haastajajengin parhaimmistoa ja kärkiketjuissa. Se piti kutinsa, koska hän pelasi ykkösketjun oikeassa laidassa. Sentterinä oli Kärjen seuratoveri viime kaudelta Tapparasta eli Oiva Keskinen (joka varattiin Columbukseen kaksi vuoroa Urosen jälkeen) ja vasemmassa laidassa ensi kesänä varattavissa oleva Topias Hynninen. Saavuin paikalle puoli tuntia ennen pelin alkua. Jo silloin ykköskaukalon katsomo oli puolillaan, joten onneksi olin ajoissa, koska lopulta yleisöä seisoi kaukalon vieressä yhtä paljon kuin istui. Ei muuta kuin isompaa katsomoa sponsoroimaan, Jääkiekkoliitto. Muitakin "scoutteja" paikalla oli, sillä ohi käveli jokseenkin tutunnäköisiä herrasmiehiä mm. Coyotesin ja Devilsin väreissä, mutten saanut yhdistettyä kasvoja nimiin enkä jälkikäteen alkanut googlettamaankaan keitä he olivat.
Lämmittelyä ehdin tosiaan seuraamaan noin puolet. Uroselta jäi mieleen viimeisen minuutin läpiajo ja rystyveivit kakkosveska Vedenpään kainalosta sisään. Käsien pehmeys tuli siis ilmi heti. Muutoin hän yhteisten harjoitteiden ulkopuolella neppaili omissa oloissaan laidan lähellä tai keskiviivalla. Minulla on samainen tapa sählyssä, joten ymmärsin, että Uronen halusi rauhassa hakea kiekkotatsin kuntoon ennen sesongin ensimmäistä virallista peliä. Kun joukkueet puolestaan palasivat kaukaloon viisi minuuttia ennen ottelun alkua, Uronen tuli viimeisenä suomalaisena jäälle ja spurttasi terävästi omaan päätyyn ennen kuin joukkueet ryhmittyivät kuuntelemaan hymnit. Vastuuvalmentaja Kuhta puolestaan totesi apuvalmentaja M. Pyörälälle, että "ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua", kun he kävelivät katsomon edestä Suomen vaihtoaitioon.
Avausvaihto oli 23-sekuntinen. Eipä siitä jäänyt käteen muuta kuin se, joka oli jo tiedossa eli Uronen osoitti heti pätevää
syöttötaitoaan, kun hän jatkoi oikeasta laidasta Minkkisen avauksen jälkeen kiekon ristipistona vauhtiin Hynniselle vasempaan laitaan. Tämän haltuunotto vähän epäonnistui ja kiekko karkasi Tsekin päätyyn. Cibulka pääsi paineen alta pois, mutta vieraat tekivät pitkän kiekon ja Suomi vaihtoi kakkosketjun kehiin.
Toinen vaihto alkoi lentävänä. Uronen yritti keskialueella pysäyttää hyökkäyksen, mutta ajoi ohi Siklista. Sen perään takakarvauskin oli vähän puolivillaisia eikä Sikl siitä häkeltynyt, vaan vei kiekon keskeltä sisään. Loppuvaihdon eli noin 30 sekuntia Uronen kellui painottomana laiturina enimmäkseen, kun peli pyöri Suomen alueella toisessa laidassa tai päädyssä.
Kaksi paikkaa blokata laukaus Uroselle toki vaihdon aikana tuli, mutta ne molemmat menivät läpi, joten siitä on annettava miinusta. Vali liimasi sentään Alscherin rannari siniviivan kulmasta.
Kolmannessa vaihdossa Uronen puolestaan osoitti ensi kerran
keskialueen "give and go" -taituruuttaan, kun hän pelasi nopeatempoisen seinän Keskisen kanssa ja ujutti hyökkäyssiniviivan päällä vastustajan puolustajan Alscherin lavan vierestä kiekon takaisin b-pistelinjalle vauhtiin Keskiselle, mutta tämän jatko Hynniselle vasemmalle puolelle ei enää mennyt perille ja suorahyökkäys puuroutui päätyyn. Myöhemmin vaihdossa Uronen kuljetti itse oikeaa laitaa pitkin viittä tsekkiä vastaan, kun vaihto oli kesken. Hän viisaasti dumppasi kiekon ristikulmaan, mutta Hynnisen jatkopaine oli rahtusen myöhässä ja Tsekki pääsi pakki-pakkisyötöllä pois paineen alta, kun Uronen tuli seuraavasta tasosta (Suomi käytti siis 1-2-2:ta) hieman myöhässä karvaamaan H2:na ja toistamiseen ajoi ikään kuin puoliksi ohi miehestä.
Urosella on siis petrattavaa karvatessa sijoittumisessa syöttölinjoille tai vähintään taklaus pitäisi saada osumaan vastustajaan.
Seuraava vaihto tuli 11. minuutilla, koska alivoimaa Uronen ei lainkaan pelannut, vaan sen hoitivat kärkihyökkääjäpareina Lundell-Skinnari ja Kumpulainen-Alasiurua/Hakkarainen. Tuomaksen neljäs vaihto alkoi hyökkäysalueelta.
Suomi käytti 2-1-2 ja välillä 2-3 hyökkäysaluemalleja. Aina kaksi hyökkääjää oli syvässä joko painimassa päädyssä tai tekemässä maskia/ohjaamassa. Kolmas hyökkääjä huolehti tasapainosta b-pisteiden välillä vapaasti seilaten ja yritti tehdä itsensä pelattavaksi mahdolliselle päätypassille. Välillä tuo ylin hyökkääjä saattoi kiertää siniviivaan saakka kiekon saadessaan luomaan 3v2-ylivoiman Tsekin laitureita vastaan ja silloin muoto oli sitten enemmän 2-3 kuin 2-1-2, joka oli kuitenkin se pääasiallinen malli.
Uronen oli Vegasin kehitysleiriin verrattuna paljon useammin ketjussaan se, joka huolehti tasapainosta korkealla, kun Hynninen ja Keskinen raastoivat syvällä ja olivat useammin maalilla.
Uronen oli silti yhä kurinalainen tuossa H3:n roolissaankin eikä esim. kertaakaan jättänyt varmistamatta puolustajan pinchausta, vaan aina silloin hän putosi siniviivaan täyttämään puolustajan jättämän tilan. Kyky lukea peliä oli siis kunnossa ja varauksen ohessa vahvuudeksi mainittu sanapari
"hockey sense" päti. Tuossa 11. minuutin vaihdossa Kangas pinchasi syvään ja Uronen varmisti sen. Ja sitten
kun pitkä hyökkäys pysyi elossa, Uronen puolestaan luki oikein sen hetken, kun oli hänen vuoronsa mennä vastaliikkeellä toiseksi hyökkääjäksi syvyyteen ja Hynninen ajautui sieltä ylemmäs. Uronen paini omalla vuorollaan kohtalaisesti kulmassa ja oli lopussa myös tekemässä maskia kurinalaisesti kuten pari viikkoa sitten Vegasissakin, mutta Hynnisen kääntölaukaukseen oikeasta laidasta hän ei saanut osumaa ja Tsekin puolustaja boksasi hänet myös tylysti irti reboundista.
Vartin kohdalla Uronen varmisti taas pakin nousun hyökkäysalueella. Ja sieltä hän sitten omalla vuorollaan ui ovelasti slottiin auenneeseen tilaan, sai rystypassin Hynniseltä vasemmasta laidasta ja
laukoi toisella kosketuksella tutun lyhytviritteisen vedon, mutta se jäi matalaksi ja osui Spunarin oikeaan patjaan eikä Keskinen ehtinyt reboundiin maalin kulmalla. Samassa vaihdossa Uronen pelasi myös yhden kulmapelin oikealla puolella. Siinä hän oli alkuun maskissa, mutta osoitti sitten
ennakointikykyään ja liikkui pelattavaksi maalin taakse oikea-aikaisesti. Hän osasi aavistella tulevan jätön ja ketju sai pidettyä kulmarallin elossa. Valitettavasti Uronen ei odottanut enää uutta syöttöä takaisin jatkettuaan liikettä oikeaan laitaan ja tsekkiläiset pääsivät väliin purkaen paineen.
Ajassa 18:30 nähtiin mielestäni
Urosen paras vaihto. Se alkoi siten, että hän sai muistaakseni Junkkarilta avauksen oikeaa laitaa pitkin takasiniselle. Uronen oli aika yksin ja Matejicek ajoi vastaan yrittäen estää sisäänviennin, mutta Uronen otti todella taitavasti kiekon mukaansa siniviivan kulmassa ja livahti puolustajan ohi hyökkäysalueelle.
Tuo haltuunotto oli osoitus kiekon pysymisestä lavassa parhaimmillaan magneetin lailla, josta myös luin varauksen jälkeen. Sisäänviennin jälkeen Uronen kiersi maalin syöttöpaikkaa etsiessään. Lopulta hän antoi kulmasta lätyn kohti siniviivaa, mutta puolustaja ei saanut syöttöä haltuun ja isännät hakivat uutta vauhtia keskialueelta. Peli aaltoili hetken sekavasti, kunnes vielä vaihdon lopussa Uronen oli näkyvä ja
hänen kestävyysominaisuutensa tulivat ilmi. Lähes minuutin ylös-alassuuntaisen puurtamisen jälkeen hän jaksoi vielä luistella siirtokiekon perään Tsekin vaihtoaition eteen ja onnistui nostamaan Melovskyn mailaa niin, että hän riisti kiekon ja punnersi sen kanssa väkisin Tsekin päätyyn vasenta laitaa pitkin. Siellä hän luovutti pelivälineen viereen tukemaan tulleelle ketjutoverille ja
liukui itse maalin eteen tekemään tutusti maalinteon tukitoimia. Vahva vaihto palkittiin onnekkaalla pompulla, kun jotenkin Uronen oli yhtäkkiä yksin maalin edessä kiekko lavassaan, mutta hän oli sen verran lähellä veskaria, että viimeistely seisovin jaloin oli hankalaa ja niinpä Spunar ottikin eleettömän tuplatorjunnan kämmenlaukauksiin 1,5 metrin päästä. Lähellä siis oli, ettenkö olisi päässyt todistamaan Urosen maalia paikan päällä.
2. erä
Erän avausvaihdossa Urosen
pelinlukeminen näkyi vaihteeksi. Hän ei kuljettanut trapiin, vaan dumppasi kiekon ristikulmaan Hynnisen noudettavaksi. Tämä olikin paikalla ensimmäisenä, mutta kauaa kulmaralli ei kestänyt. Minuutin vaihdon lopuksi keskialueen käännöstä Uronen sai syötön oikeaan laitaan ja laukoi suoraluistelusta veskarin syliin, joten sama kaava jatkui kuin kehitysleirilläkin eli
hän kyllä pääsi paikoille, mutta viimeistely sakkasi. Kuusi laukausta kohti maalia oli eniten Suomen joukkueesta yhdessä Lundellin kanssa.
23. minuutilla Uronen laukoi napakasti Keskisen aloitusvoitosta suoraan kaarelta vasemmasta laidasta, mutta Spunar koppasi suoraan kohti tulleen laukauksen. Myöhemmin vaihdossa Uronen enimmäkseen taas kellui omissa ja puolusti laiturina aluetta. Kun sitten tuli hetki irrota irtokiekon perään laitaan, hän meni ehkä vähän arkaillen pinchanneen pakin taklauksen alle ja purku jäi haaveeksi. Osasyy toki oli jalkanopeuden puutteellakin.
Uronen kaipaisi ensimmäisiin 2-3 potkuun lisää räjähtävyyttä, jotta hän ehtisi irtopalojen perään paremmin eikä aina nojaisi ennakointikykyynsä. Sitä kautta varmaan intensiteettikin hieman parantuisi ja
Uronen voisi saada pykälän lisää aggressiivisuutta ja itseluottamusta omalla alueella katkojen ja stoppien hakemiseen tietyn flegmaattisuuden sijaan. Sanoisin, että änäriuraa ajatellen eniten petrattavaa on juuri kiekottomana oman alueen puolustuspelissä. Hänen pitää siellä ansaita koutsin luottamus eivätkä laukaukset saisi mennä hänen lävitseen ja tosiaan katkoja pitäisi kyetä tekemään laidoissa vähän tehokkaammin sekä
saamaan kiekot ulos lasin kautta vastustajan pakin hengittäessä niskaan.
28. minuutilla puolestaan Uronen kirmasi karvaamaan ylimpänä hyökkääjänä, mutta Prcik ehti siirtää kiekon ränniin Tsekin maalin takaa, joten tuo oli jo kolmas kerta ainakin, kun Urosen karvaus oli tehotonta ja se oli kovin
näennäistä vailla todellista riistämisaikomusta. Positiivista vaihdossa oli sentään se, että kovasta takapaineesta huolimatta Uronen kykeni keskialueen ruuhkabussissa jatkamaan kiekon eteenpäin omille.
Kakkoserän toisen puoliskon alkuun Suomi sai ylivoiman.
Uronen oli kakkosviisikon vasemmassa siivessä, mutta kerrottavaa ei jäänyt. Yhden kosketuksen hän taisi saada palauttaessaan päätypassin takaisin. Eipä hänen koostumuksensa kuviota sen kummemmin kuntoon saanut. Viimeiset kahdeksan minuuttia erästä kuluivat puolestaan käytännössä ilman jääaikaa, kun yhden vaihtokierron ajaksi Keskinen sai laidalleen kakkosketjun laiturit. Ja kun Uronen seuraavan kerran hyppäsi askiin reilut pari minuuttia ennen taukoa, peli vihellettiin heti poikki, kun Suomella oli liikaa miehiä jäällä. Alivoimavastuuton Tuomas oli helppo komentaa kärsimään joukkuerangaistus. Sieltä hän pääsi kuusi sekuntia ennen summeria suoraan oman pään aloitukseen, josta ei mitään erikoista seurannut.
3. erä
Päätöserän alussa Keskisellä oli taas Uronen ja Hynninen laidoillaan. Uronen varmisti tutusti pakin pinchauksen ja sai itse asiassa pudotuksen siniviivaan. Laukaus sieltä jäi kuitenkin matkalle ja omiin aiheutui 2v2-vastaisku. Uronen kuitenkin selvitti sen
luistellen takaperin ongelmitta ja pitäen etäisyyden hyökkääjään sopivana niin, että lopulta hän blokkasi mailallaan rannelaukauksen vasemmasta laidasta. Mutta joo, Urosen älykkyys ja pelinluku kulloisessakin pelitilanneroolissa tulivat vaihteeksi ilmi. Hän ei H3:na fuskannut, vaan
huolehti puolustusvalmiudesta.
Suomen kakkosylivoima sai toisen tilaisuutensa avauskympin lopussa. Kaksi ensimmäistä sisäänvientiä päättyivät nopeisiin purkuihin, mutta kolmas kerta sanoi toden, kun Uronen sai kiekon jätöstä lapaansa ja kuljetti sen oikeasta laidasta sisään magneettilavallaan. Sain tuon jopa nauhalle kuten lyhyen pyörityksenkin kuvion tultua kuntoon. Uronen syötti vasemmasta siivestä päätyyn ja Hokkanen haki nopeaa jatkoa neliön keskelle Naukkariselle, mutta tämä ei mailaviidakosta laadukasta vetoa aikaan saanut.
Päätöskympin alussa
samassa vaihdossa Uronen väläytti jopa kahdesti vaihteeksi yhden kosketuksen pelaamistaan, kun hän jatkoi suomalaispuolustajan avauksen oikeasta laidasta siniviivan alta b-pistelinjalle sentteri Keskiselle täyteen vauhtiin. Suomihan käytti monesti vastaavaa oman alueen lähtökuviota, joka Golden Knightsinkin mestaruuden pohjana oli, mutta toki seassa oli myös jonkin verran ristipistoja ja enemmän leveyssuuntaistakin keskialueen ylittämistä, kun Vegas oli äärimmilleen viritetty pystysuunnan joukkue, joka puski eteenpäin monesti vain yhtä ja samaa kaistaa pitkin. Silloin, kun vastustajan pakilta ei tule kunnon painetta Uroseen, tämän
suoritusvarmuus oman siniviivan alla on kyllä lähes 100% noissa jatkosyötöissä. Mutta pinchauksia vastaan suoritusvarmuudessa on siis työstettävää.
Päätösvitonen alkoi puolestaan epäonnistuneella ristipistolla, mutta lähes heti Uronen sai kiekon takaisin keskialueella Tsekin käännön epäonnistuttua. Hän kuljetti kiekon keskeltä sisään hyökkäysalueelle, vaikkei peliväline loppuun asti hallussa pysynytkään. Paine jäi kuitenkin Tsekin alueelle ja Uronen jäi maalin taakse odottamaan puolustajan palautusta syvyyteen siniviivasta. Sellainen tulikin ja vieraiden maalin takana Uronen väläytti
saippuamaisuuttaan vähän samaan tapaan kuin siinä avauserän lopun vaihdossa, kun hän livahti hyökkäysalueelle ohi Matejicekin. Hän otti rännisiirron vastaan taitavasti ja suojasi kiekkoa laitaa vasten samalla, kun hän liikkui ja väisti Portin taklauksen. Sitä seurasi onnistunut jättö ketjutoverille, mutta toistamiseen hyökkäysalueen hyökkäyspeli kuoli siihen, kun Uronen ei ajoissa huomannut uutta syöttöä takaisin kohti häntä ja Tsekki sai katkon.
Ilman maalivahtia pelatessa Uronen menetti paikkansa Keskisen ketjussa Noivalle. Tsekki iski nopeasti kiekon tyhjiin ja taululle 1-3 loppuluvut, joten Uronen vältti miinuksen. Hän pääsi vielä hetkeksi kaukaloon minuutti ennen loppua hyökkäyspään aloitukseen, kun Suomi otti uudelleen Valin pois maaliltaan. Hokkanen taisi kaivaa aloituksen, mutta Uronen ei ehtinyt irtokiekkoon ensin, vaan osin
ensipotkujen hitauden vuoksi tsekkiläinen oli vikkelämpi ja pääsi purkamaan välittömästi. Junkkari kuitenkin taisi hakea kiekon omasta päästä ja Uronenkin valui alas hakemaan vauhtia volttilähdöllä. Hän saikin avauksen täyteen vauhtiin oikeaan laitaan ja otti kiekon ongelmitta jälleen mukaansa. Keskialueella Uronen väisti vastaan tulleen tsekin taklauksen ja sen sijaan kiersi tämän matalalla painopisteellä toisella kädellä kiekkoa samalla suojaten. Lopulta Uronen päätti onnistuneen sisäänviennin jälkeen suorahyökkäyksen omaan ratkaisuun, mutta matala laukaus lähti aika kaukaa oikeasta laidasta, joten sen painavuudesta huolimatta Spunarilla ei ollut vaikeuksia sitä pysäyttää. Ja joka tapauksessa
oli hienoa nähdä livenä noita laatusisäänvientejä, joista Uronen oli tunnettu jo ennen varaustilaisuutta. Eipä hän tässäkään pelissä ainakaan minun laskujen mukaan epäonnistunut kertaakaan hyökkäyssiniviivan ylityksessä, vaan
mursi sen aina liukkaudellaan ja pehmeillä tassuillaan.
En sen kummempaa yhteenvetoa Urosesta enää tee, kun keskeiset havainnot ovat jo tummennettuina tekstissä. Sen kuitenkin haluan vielä mainita, että hänestä välittyi peli-ilo ja se oli ilo nähdä. Kasvoilla oli aina hymy erien aluissa ja Uronen pari kertaa myös velmuili joukkuetovereilleen sekä lämmittelyissä että kopista takaisin jäälle liukuessa ennen erien alkua. Golden Knightsin omistaja Foley on sanonut, että jopa ykköskriteeri esim. treideissä ja varauksissa on se, että organisaatioon halutaan hyviä tyyppejä ja hän uskoo, että sitä kautta menestystäkin tulee. Uronen vaikutti sellaiselta lyhyen otannan perusteella kehonkieleltään eikä todellakaan miltään ilmapiirin myrkyttäjältä. Ja kun kiekko putosi jäähän, hän taisteli ja raastoi sisukkaasti vaihtojen loppuun asti. Kasvoilla oli silloin puolestaan erittäin päättäväinen ja nälkäinenkin ilme.
