Muut yksilöt
Suomi
Suomen maalia vartioi Tepsin Vali. Sivuttaisliikkuminen oli varmaankin hänen paras ominaisuutensa. Avauserästä jäi mieleen yksi hyvä pysäytys, kun Tsekki sai ylivoimalla poikittaissyötön läpi Hujerilta Sprynarille, mutta Vali ehti jälkimmäisenä mainitun terävän rannelaukauksen tielle. Miinuksena oli sitten se, että hieman Valilta tuntuivat kiekot hukkuvan maskissa ollessa ja yläkulmissa oli myös aika paljon tilaa. Sinne tsekit yrittivätkin ampua, mutta viimeistelyt paukkuivat päätypleksiin liian monesti.
Chicagon ja Kärppien seiskakierroksen pakkivaraus Peltonen oli etukäteen ehkä Suomen alakerran kiinnostavin yksilö. Suomen nelosparissa pelasi puolestaan Jokereista 223:ntena varattu Kangas (Penguins). Noista "NHL-pakeista" Kangas suoriutui paremmin. Hän oli aktiivinen varsinkin hyökkäyssiniviivassa ja sai aika hyvin kuteja maalille pienillä vartaloharhautuksilla, mutta vedot olivat todella lerppuja eivätkä varsinkaan ilman maskia aiheuttaneet mitään uhkaa. Kangas pelasi myös ykkösalivoimaa yhdessä pakkiparinsa Kiukaan kanssa ja siinä hän peitti ainakin kohtalaisesti ulottuvalla mailallaan syöttölinjoja. Urosen tavoin Kangaskin kaipaisi lisää terävyyttä ensimmäisiin potkuihin, jotta hän olisi entistä parempi tekemään katkoja omissa ja ehtimään irtokiekoille kulmiin. Peltonen puolestaan oli jonkinmoinen pettymys. Hän menetti ensinnäkin 1-1 maalissa kiekon hyökkäyssiniviivassa ja siitä aiheutui omiin 2v1-hyökkäys, jonka Tsekki hyödynsi, kun Bares naulasi one-timerin verkkoon Slavicekin syötöstä. Pakkipari Prihtikään (Ässät) ei tuosta täysin puhtaita papereita saanut, kun poikittaissyöttö meni hänen lapansa vierestä läpi eikä Valilla ollut saumoja ehtiä torjumaan. Ylipäätään Suomen kakkospakkipari oli yllättävän hermostunut monessa tilanteessa ja suti ohi kiekosta muutoinkin tuossa maalissa. Muun muassa Prihtin yksi vastalämäri epäonnistui, kun hän ei osunut kiekkoon ja omalla alueella puolestaan paineen alla pelinavaamisessa oli vaikeuksia. Prihti myös menetti kertaalleen ylivoimalla kiekon oman maalin takana Slavicekille eikä ollut ihan hereillä kamppailuvaateen kanssa.
Kankaan pakkipari Kiukaasta jäi mieleen se, hän luisteli kohtalaisen sulavasti ja yritti mielellään nopeasti kääntää pelin pystyyn painottoman puolen laiturille oletettavasti sovitusti. Syöttöjen laatu oli kuitenkin vähän niin ja näin. Ykköspakkiparissa huomion kiinnitti puolestaan jo etukäteen 194-senttinen JYPin right Minkkinen. Hän avasi peliä simppeleillä syötöillä. Alivoimalla hän jäi kertaalleen kakkoserässä mieleen hyvällä mailannostolla oman maalin takana, mutta sitten purku kuitenkin jäi siniviivaan. Laukaus hyökkäyssiniviivasta ei ollut mikään erikoinen ja hän lähinnä toimitti nopeasti kiekkoa maalille paikan saadessaan yrittämättä sen kummemmin avata parempaa vetolinjaa harhauttamalla, joten mm. Ikan viime U20-kisoissa esiin nostama huoli suomalaispuolustajien kädettömyydestä hyökkäyssiniviivassa on ihan aiheellinen haastajajoukkuettakin seurattuani. Toki ykkösmiehistössä on poikkeustapaus Kiviharju, mutta isommassa massassa saisi olla enemmänkin yksilöitä, jotka pystyvät etua luomaan siniviivassa.
Ykkösparin toinen osapuoli oli Vesala, josta ei ole muistikuvia kuin se, että hän oli patukkamainen ja katse oli intensiivinen hyökkäyspään aloituksissa, kun hän melko suoraan edessäni päivysti noina hetkinä. Kolmospari Junkkari-Vuorinen puolestaan vuoti voittomaalissa, kun Tsekki pääsi 3v3-vastaiskuun. Junkkari yritti hidastaa Redlichia, mutta tämä sai syötettyä oikeasta laidasta kohti takatolppaa, jossa puolestaan Vuorinen hukkasi kiekon jalkoihinsa ja Sprynar viimeisteli sen takakulmaan auki päästyään. Jonkun verran tuollakin kaksikolla tuntui olevan haparointia paineen alla omissa, kun varsinkin kakkoserässä Tsekin karvaaminen toimi aika hyvin.
Ykkösketjussa Urosen ketjukavereina olivat tosiaan Hynninen ja Keskinen. Hynninen oli ketterä vaihtamaan luistelulinjaa ja se vaikeutti hänen sisäänvientiensä puolustamista, josta kirjasin muistiinpanoihin suuren plussan. Lisäksi hän alusti avausmaalin karvattuaan kiekon Tsekin seiskapakki Prcikilta, jonka jälkeen Skinnari jatkoi pelivälineen maalin eteen Lundellin lapaan eikä tämä erehtynyt yhden kosketuksen viimeistelyssään. Hyökkäysalueen hyökkäyspeleissä Hynninen oli myös aika hyvin ytimessä ja pystyi pelaamaan ahtaissa tiloissa pienin siirroin kuten Uronen. Keskellä Keskinen jäi mieleen lähinnä kuljetuksistaan yli keskialueen suorahyökkäyksissä. Onnistumisprosentti niissä olisi voinut olla paremminkin. Yhteispelaaminen laitureiden kanssa oli kohtalaista. En sen enempää ota kantaa Keskiseen, koska oma fokukseni oli niin voimakkaasti hänen ollessaan jäällä aina Urosen tarkkailussa.
Suomen kakkosketjussa oli SaiPa-kaksikko Naukkarinen-Hokkanen. Ensin mainittu teki vaikutuksen jalkojen terävyydellään. Hän oli erittäin sähäkkä ja suoraluistelunopeuskin oli kunnossa, joten hänelle pystyttiin pelaamaan joitain juoksukiekkoja selustaan ja Naukkarinen haki ne. Hokkanen puolestaan oli aika tasapaksu mielestäni, mutta samalla on sekin mainittava, että välillä Suomen kakkosketjun vaihdot menivät minulta ohi, kun kirjasin muistiin Urosen edellisen vaihdon tapahtumat. Siksi ketjun kolmannesta lenkistä Noivastakaan ei ole hirveästi kommentoitavaa. Joo, hän oli rightin laituri punaisissa töppösissä ja kamppaili kohtalaisesti laidoissa, mutta mikään yksittäinen ominaisuus ei pistänyt silmään samoin kuin Naukkarisella.
Suomen kolmosketjua johti Minnesotan toisen kierroksen varaus Kumpulainen, jonka oletin varausnumeron johdosta olevan vielä isommassa roolissa. Kumpulaisen oikealla laidalla operoi Kärppien Alasiurua ja vasemmalla Espoon Hakkarainen. On todettava, ettei nimimerkki @TheFinnishchamp turhaan ole tässä ketjussa Kumpulaisen renkaita pumpannut, koska hän oli mielestäni Suomen paras pelaaja. Viidennellä minuutilla hän selvitti taitavasti karvauksen ja pujahti keskikaistaharhautuksilla pois omalta alueelta. Lisäksi hän osoitti omissa kovuutta ja vaikkei ihan saanut irrotettua vastustajaa kiekosta, tämä sortui ahdistettuna harhasyöttöön. Kakkoserän loppupuolella Kumpu puolestaan tuli suoraan vaihdosta omalle alueelle ja esti takakarvauksellaan lähes varman maalin takatolpalta. Sitä seurasi vahva kuljetus vasenta laitaa pitkin toiseen päätyyn. Seuranneen pyörityksen aikana Minkkinen laukoi viivasta ohi maalin ja Kumpulainen oli kärppänä päätylautareboundissa, mutta jotenkin onnistui viimeistelemään ohi puolityhjän maalin. Päätöserässä puolestaan Kumpulainen kertaalleen nousi röyhkeästi oikeasta laidasta maalin eteen saakka, mutta uitto kämmeneltä ei Spunaria yllättänyt. Kuitenkin jos jollekin, niin Kumpulaiselle peli hidastui hänen ympärillään ja miehellä tuntui olevan aina hyvin aikaa tehdä seuraavia siirtoja. Raamit olivat kunnossa ja kokoisekseen luistin liikkui aika hyvin, vaikka lievän kulmikasta tietyissä suunnanmuutoshetkissä meno olikin, mutta hän pystyi silti olemaan ketjunsa pelillinen moottori ja painopisteen siirtäjä päädystä toiseen. Alivoimavastuutakin tietysti tuli kakkosnelikossa.
Laitureista Hakkaraisessa oli jotain samaa kuin Naukkarisessa, mutta ihan niin taitava teränkäyttäjä hän ei ollut, mutta kohtalainen kulmapörrääjä kuitenkin. Alasiurua puolestaan kertaalleen avauserässä leikkasi oikealta keskemmäs ja laukoi napakasti puolustajan jaloista suorahyökkäyksen lopuksi yli maalin. Muuta ei hänestä jäänyt mieleen aika tasapaksuna leftin hyökkääjänä.
Nelosketjusta sen sijaan pidin rutkasti. Sentterinä oli nuorempi painos Lundellista eli Kasper, joka teki avausmaalin yhden kosketuksen laukauksella b-pisteiden välistä, kun hän toteutti prikulleen Suomen 2-1-2 hyökkäysaluemallin sapluunaa ja H3:na tuossa tilanteessa hakeutui vapaaseen vetopaikkaan Hynnisen ja Skinnarin rouhittua kiekon syvällä Suomelle. Lundell sai myös ykkösalivoimavastuuta ja hoiti sen aika moitteetta. Pitkältihän hän muistutti profiililtaan isoveljeään rahtusen heikommilla ominaisuuksilla kautta linjan vain varustettuna, muttei hän siltä näyttänyt, etteikö esimerkiksi pitkä Liiga-ura olisi mahdollinen keskiketjujen luottosentterinä. Nelosen laituritkin olivat miehiä paikoillaan. Skinnari varsinkin vei taklauksia loppuun ja oli sopivan veemäinen vastustaja. Voisin hyvin nähdä hänet varsinaisen U20-jengin nelosketjussa Lundellin kanssa raatamassa itse kisoissakin ykkösalivoimaa, koska Skinnarin mailahäirintäkin oli kunnossa ja vaikeutti Tsekin pelinrakentelua. Leppä oli hitusen pehmeämpi left eikä laidoissa niin hyvä kuin Skinnari, mutta kiekollisesti aika varma eikä hän leikkinyt voitolla.
Tsekki
Aiemmat matsit Sveitsiä vastaan pelannut Arizonan toisen kierroksen varaus Hrabal sai lepovuoron, joten Tsekin maalissa oli Spunar. Ei hän mikään Suchanek ollut, vaikka tämän tapaan vain yhden maalin päästikin. Suchanek oli siis uunissa vuosi sitten Vierumäellä reenipelissä Sveitsiä vastaan, jonka Tsekki voitti 2-1 ja ilman tyhjiin tehtyä maalia loppunumerot olisivat nyt olleet samat. Mikään yksittäinen ominaisuus ei Spunarista esiin pompannut. Hän oli kauttaaltaan rauhallinen ja teki perustorjunnat huolellisesti. Sijoittuminen oli maallikon silmiin aika ehjää. Lundellin maalista en häntä moiti, koska viimeistely oli laadukas.
Floridan vuodentakainen 3. kierroksen varaus Alscher operoi Tsekin ykköspakkiparissa. 190-senttinen leftin mies oli kapteeni ja ylivoimassa maskimies. Sen lisäksi mieleeni jäi hänen erittäin sulava teränkäyttönsä, joka mahdollisti terävät kaistojen vaihdot ahtaissakin raoissa keskialueella. Hän oli kaukalon paras luistelija, siinä kait se lyhyesti todettuna. Kiekonkäsittely oli pehmeää. Vierellä puursi Cibulka, joka lämmittelyssä vispasi kiekkoa myös pehmeästi lavassaan. Itse pelissä hän selviytyi kohtalaisesti paineen alla hakiessaan päätykiekkoja. Alscheriin verrattuna kropassa ei niin paljoa voimaa ollut kamppailla. Peliä hän avasi rutiininomaisesti ja mielellään jakoi neuvoja omille aloitustilanteissa ollen liideri kaukalossa.
Kelowna Rocketsin Rocek oli puolestaan alle 180-senttinen right ja edusti -05 ikäluokkaa kakkosparissa. Hän oli iskenyt 1+2 tehot edeltävässä Sveitsi-pelissä, mutta nyt näytöt aika ohuiksi. Otaksuin isoimpien puutteiden olevan kiekottomana ja niin olikin. Keskityin häneen tarkemmin vasta päätöserässä ja silloin kahdessa eri vaihdossa suorahyökkäyspuolustaminen takkusi. Ensin kiilaus kohti Naukkarista epäonnistui oman sinisen kulmassa ja tämä pujahti laidasta sisään. Myöhemmin Rocek puolusti myöhässä eteenpäin keskialueella eivätkä kiekko tai mieskään häneen pysähtyneet. Summa summarum, aika paljon kokonaisvaltaisuudessa on parannettavaa, vaikka kiekollista osaamista jonkin verran löytyykin. Vierellä operoi Kocl, josta en muistiinpanoja tehnyt.
Kolmosparissa oli kaksi muuta -05 syntynyttä puolustajaa eli isokokoisempi leftin Matejicek ja Ducksin kutoskierroksen varaus Port, joka oli kätisyydeltään right. Matejicek oli aika peruspuolustajan oloinen tyyppi, mutta itse puolustamisessa hänen pitäisi olla vielä parempi, jotta pelipaikka edes tulevista U20-kisoista aukeaisi. Uronen tosiaan muun muassa kertaalleen livahti hänen ohitseen avauserän lopussa ja kamppailutilanteissa kulmissa Matejicek voisi myös olla jämäkämpi. Port puolestaan minusta liimasi vastustajia aika hyvin laitaan/päätyyn ja irrotti sitten heidät kiekosta. Ylivoimavastuutakin tuli, mutta lämäri oli aika pehmeä kakkoserässä suoraan syötöstäkin. Hieman hujoppimainen olemus Portilla oli ja kunhan hän saa lisää massaa, eiköhän hänestä entistä parempi oman alueen luuta tule. Kiekolliset taidot eivät minusta ole riittävät välttämättä ylivoimalle, mutta luistelu oli sen verran sulavaa, että aika hyvin suorahyökkäyksiäkin Port puolusti ja ohjasi miehensä laitaan muutamaan otteeseen silmieni edessä. Alscherin jälkeen Port oli minusta Tsekin toiseksi paras puolustaja. Seiskapakki Prcikin antina oli menetys paineen alla Suomen ainoassa maalissa, joten puhde ei ollut onnistunut.
Tsekki lepuutti aiempien pelien leftin ykkössentteri Sapousekia ja vasemmalla laidalla hyökännyttä Bluesin tuoretta neloskierroksen varausta Stanclia. Niinpä rightin ykkössentterinä pelasi QMJHL:ssä viime kauden viettänyt Melovsky. Tämä oli näppärä käsistään ja aika saippuamainenkin. Parhaiten hän jäi muistiin laukaushalukkuudestaan kakkoserän ylivoimalla oikeasta siivestä, kun hän lähetti useamman laukauksen puolentoista minuutin pyörityksen aikana. Alscher pääsi kertaalleen käsiksi patjaripariin, mutta suti sen ohi takakulman. Melovskyn laiturit olivat Rymon ja Sencak. Jälkimmäinen oli kookas right, joka mielellään kyllä haastoi ja yritti päästä keskustaan, mutta onnistumisprosentti oli heikko. Rymon puolestaan oli käsistään ihan OK ja kertaalleen kakkoserässä Tsekin hyvän karvausjakson aikana onnistui riistossa Suomen maalin takana, mutta Melovsky laukoi läheltä yli maalin edestä päätypassista. Ketteryys oli Rymonin yksi vahvuuksista mielestäni hyökkäysalueella.
Kakkosketjussa puolestaan puursi Pelicansin Bares, joka rightin kätisyydestä huolimatta oli merkitty vasempaan laitaan. Hän iski 1-1 tasoituksen komealla one-timerilla. Lisäksi mieleeni jäi kakkoserän alussa se, kun hän haastoi yksin Suomen keskialueen 1-2-2 karvauksen ja pujotteli keskeltä sen läpi oikeasti todella vauhdikkaasti. Se oli erinomainen yksilösuoritus. Laidoissa Bares oli puolestaan pätevä mailakamppailija, joten pidin hänestä. Toinen laituri Slavicek oli myös yksi vieraiden parhaista. Hän loisti karvaajana useampaan otteeseen. Avauserässä tietysti hän riisti kiekon Peltoselta ja alusti 1-1 tasoituksen, mutta lisäksi hän oli kakkoserässä se, joka alivoimalla luisteli Suomen maalin taakse ja pakotti Prihdin menetykseen. Tilannekovuus ja tasapaino olivat kaukalon parhaimmistoa ilman muuta. Yllätyn, jos häntä ei U20-kisoissa nähdä vähintään kolmosketjussa. Keskellä pelannut Felcman puolestaan erottui kansallislaulujen aikana Tsekin rivistöstä päätä muita pidempänä. Itse pelissä en häneen oikeastaan kiinnittänyt huomiota ollenkaan, vaikka tiesinkin se, että hän oli Blackhawksin kolmoskierroksen noukinta. Peliasento oli raameista johtuen aika pysty ja hän näki kentän ihan OK. Ehkä kiekonkäsittely oli ajoittain hieman haparoivaa ja rannelaukauksissa olisi voinut olla enemmän ruutia lämmittelyn perusteella. Hän piti mailaansa aika etäällä kropasta kiekkoa käsitellessään. Ehkä se oli luontaista, mutta tuomalla mailan vähän lähemmäs kroppaa laukaukset olisivat painavampia.
Kolmossentteri Hujer pysyi melko hyvin kiekossa kiinni hyökkäysalueella ja alusti ylivoimalla tosiaan poikittaissyötöllään yhden laatupaikan Sprynarille avauserässä. Kakkoserässä hän puolestaan osoitti kiihtyvyyttään ja voitti luistelukisassa Keskisen, mikä johti 2v1-tilanteeseen. Ratkaisu oli laukoa itse vasemmalta puolelta, kun takayläkulmassa oli rako, mutta sekin kuti nousi päätypleksiin kuten niin monet muutkin vierailta. Mutta joo, Hujerin luistelua oli ihan mukava katsoa ja hän oli kohtalainen pelillinen dynamo. Laitureista Sprynar oli näkyvämpi ja rightina klassinen maalintekijä profiililtaan. En yllättynyt, että hän oli voittomaalin tekijä. Redlich puolestaan vaikutti kahden suunnan leftin laiturilta, josta ei ole sen kummempaa sanottavaa.
Nelosketjun laidassa raamikkaana rightina Sikl oli jalkanopeudeltaan kyllä aika hidas. Sentteri Hradek puolestaan pelasi numerolla 24, joten sain jatkuvasti mielleyhtymiä Sapovaliviin, joka pelasi vuosi sitten samalla numerolla. Hradekilla oli liukas jalka kuten Hujerillakin ja aika räväkkä rannelaukaus, joten siten he olivat melko samasta puusta veistettyjä. Hrabikista en puolestaan muista mitään.
Maalikooste
Suomi
Suomen maalia vartioi Tepsin Vali. Sivuttaisliikkuminen oli varmaankin hänen paras ominaisuutensa. Avauserästä jäi mieleen yksi hyvä pysäytys, kun Tsekki sai ylivoimalla poikittaissyötön läpi Hujerilta Sprynarille, mutta Vali ehti jälkimmäisenä mainitun terävän rannelaukauksen tielle. Miinuksena oli sitten se, että hieman Valilta tuntuivat kiekot hukkuvan maskissa ollessa ja yläkulmissa oli myös aika paljon tilaa. Sinne tsekit yrittivätkin ampua, mutta viimeistelyt paukkuivat päätypleksiin liian monesti.
Chicagon ja Kärppien seiskakierroksen pakkivaraus Peltonen oli etukäteen ehkä Suomen alakerran kiinnostavin yksilö. Suomen nelosparissa pelasi puolestaan Jokereista 223:ntena varattu Kangas (Penguins). Noista "NHL-pakeista" Kangas suoriutui paremmin. Hän oli aktiivinen varsinkin hyökkäyssiniviivassa ja sai aika hyvin kuteja maalille pienillä vartaloharhautuksilla, mutta vedot olivat todella lerppuja eivätkä varsinkaan ilman maskia aiheuttaneet mitään uhkaa. Kangas pelasi myös ykkösalivoimaa yhdessä pakkiparinsa Kiukaan kanssa ja siinä hän peitti ainakin kohtalaisesti ulottuvalla mailallaan syöttölinjoja. Urosen tavoin Kangaskin kaipaisi lisää terävyyttä ensimmäisiin potkuihin, jotta hän olisi entistä parempi tekemään katkoja omissa ja ehtimään irtokiekoille kulmiin. Peltonen puolestaan oli jonkinmoinen pettymys. Hän menetti ensinnäkin 1-1 maalissa kiekon hyökkäyssiniviivassa ja siitä aiheutui omiin 2v1-hyökkäys, jonka Tsekki hyödynsi, kun Bares naulasi one-timerin verkkoon Slavicekin syötöstä. Pakkipari Prihtikään (Ässät) ei tuosta täysin puhtaita papereita saanut, kun poikittaissyöttö meni hänen lapansa vierestä läpi eikä Valilla ollut saumoja ehtiä torjumaan. Ylipäätään Suomen kakkospakkipari oli yllättävän hermostunut monessa tilanteessa ja suti ohi kiekosta muutoinkin tuossa maalissa. Muun muassa Prihtin yksi vastalämäri epäonnistui, kun hän ei osunut kiekkoon ja omalla alueella puolestaan paineen alla pelinavaamisessa oli vaikeuksia. Prihti myös menetti kertaalleen ylivoimalla kiekon oman maalin takana Slavicekille eikä ollut ihan hereillä kamppailuvaateen kanssa.
Kankaan pakkipari Kiukaasta jäi mieleen se, hän luisteli kohtalaisen sulavasti ja yritti mielellään nopeasti kääntää pelin pystyyn painottoman puolen laiturille oletettavasti sovitusti. Syöttöjen laatu oli kuitenkin vähän niin ja näin. Ykköspakkiparissa huomion kiinnitti puolestaan jo etukäteen 194-senttinen JYPin right Minkkinen. Hän avasi peliä simppeleillä syötöillä. Alivoimalla hän jäi kertaalleen kakkoserässä mieleen hyvällä mailannostolla oman maalin takana, mutta sitten purku kuitenkin jäi siniviivaan. Laukaus hyökkäyssiniviivasta ei ollut mikään erikoinen ja hän lähinnä toimitti nopeasti kiekkoa maalille paikan saadessaan yrittämättä sen kummemmin avata parempaa vetolinjaa harhauttamalla, joten mm. Ikan viime U20-kisoissa esiin nostama huoli suomalaispuolustajien kädettömyydestä hyökkäyssiniviivassa on ihan aiheellinen haastajajoukkuettakin seurattuani. Toki ykkösmiehistössä on poikkeustapaus Kiviharju, mutta isommassa massassa saisi olla enemmänkin yksilöitä, jotka pystyvät etua luomaan siniviivassa.
Ykkösparin toinen osapuoli oli Vesala, josta ei ole muistikuvia kuin se, että hän oli patukkamainen ja katse oli intensiivinen hyökkäyspään aloituksissa, kun hän melko suoraan edessäni päivysti noina hetkinä. Kolmospari Junkkari-Vuorinen puolestaan vuoti voittomaalissa, kun Tsekki pääsi 3v3-vastaiskuun. Junkkari yritti hidastaa Redlichia, mutta tämä sai syötettyä oikeasta laidasta kohti takatolppaa, jossa puolestaan Vuorinen hukkasi kiekon jalkoihinsa ja Sprynar viimeisteli sen takakulmaan auki päästyään. Jonkun verran tuollakin kaksikolla tuntui olevan haparointia paineen alla omissa, kun varsinkin kakkoserässä Tsekin karvaaminen toimi aika hyvin.
Ykkösketjussa Urosen ketjukavereina olivat tosiaan Hynninen ja Keskinen. Hynninen oli ketterä vaihtamaan luistelulinjaa ja se vaikeutti hänen sisäänvientiensä puolustamista, josta kirjasin muistiinpanoihin suuren plussan. Lisäksi hän alusti avausmaalin karvattuaan kiekon Tsekin seiskapakki Prcikilta, jonka jälkeen Skinnari jatkoi pelivälineen maalin eteen Lundellin lapaan eikä tämä erehtynyt yhden kosketuksen viimeistelyssään. Hyökkäysalueen hyökkäyspeleissä Hynninen oli myös aika hyvin ytimessä ja pystyi pelaamaan ahtaissa tiloissa pienin siirroin kuten Uronen. Keskellä Keskinen jäi mieleen lähinnä kuljetuksistaan yli keskialueen suorahyökkäyksissä. Onnistumisprosentti niissä olisi voinut olla paremminkin. Yhteispelaaminen laitureiden kanssa oli kohtalaista. En sen enempää ota kantaa Keskiseen, koska oma fokukseni oli niin voimakkaasti hänen ollessaan jäällä aina Urosen tarkkailussa.
Suomen kakkosketjussa oli SaiPa-kaksikko Naukkarinen-Hokkanen. Ensin mainittu teki vaikutuksen jalkojen terävyydellään. Hän oli erittäin sähäkkä ja suoraluistelunopeuskin oli kunnossa, joten hänelle pystyttiin pelaamaan joitain juoksukiekkoja selustaan ja Naukkarinen haki ne. Hokkanen puolestaan oli aika tasapaksu mielestäni, mutta samalla on sekin mainittava, että välillä Suomen kakkosketjun vaihdot menivät minulta ohi, kun kirjasin muistiin Urosen edellisen vaihdon tapahtumat. Siksi ketjun kolmannesta lenkistä Noivastakaan ei ole hirveästi kommentoitavaa. Joo, hän oli rightin laituri punaisissa töppösissä ja kamppaili kohtalaisesti laidoissa, mutta mikään yksittäinen ominaisuus ei pistänyt silmään samoin kuin Naukkarisella.
Suomen kolmosketjua johti Minnesotan toisen kierroksen varaus Kumpulainen, jonka oletin varausnumeron johdosta olevan vielä isommassa roolissa. Kumpulaisen oikealla laidalla operoi Kärppien Alasiurua ja vasemmalla Espoon Hakkarainen. On todettava, ettei nimimerkki @TheFinnishchamp turhaan ole tässä ketjussa Kumpulaisen renkaita pumpannut, koska hän oli mielestäni Suomen paras pelaaja. Viidennellä minuutilla hän selvitti taitavasti karvauksen ja pujahti keskikaistaharhautuksilla pois omalta alueelta. Lisäksi hän osoitti omissa kovuutta ja vaikkei ihan saanut irrotettua vastustajaa kiekosta, tämä sortui ahdistettuna harhasyöttöön. Kakkoserän loppupuolella Kumpu puolestaan tuli suoraan vaihdosta omalle alueelle ja esti takakarvauksellaan lähes varman maalin takatolpalta. Sitä seurasi vahva kuljetus vasenta laitaa pitkin toiseen päätyyn. Seuranneen pyörityksen aikana Minkkinen laukoi viivasta ohi maalin ja Kumpulainen oli kärppänä päätylautareboundissa, mutta jotenkin onnistui viimeistelemään ohi puolityhjän maalin. Päätöserässä puolestaan Kumpulainen kertaalleen nousi röyhkeästi oikeasta laidasta maalin eteen saakka, mutta uitto kämmeneltä ei Spunaria yllättänyt. Kuitenkin jos jollekin, niin Kumpulaiselle peli hidastui hänen ympärillään ja miehellä tuntui olevan aina hyvin aikaa tehdä seuraavia siirtoja. Raamit olivat kunnossa ja kokoisekseen luistin liikkui aika hyvin, vaikka lievän kulmikasta tietyissä suunnanmuutoshetkissä meno olikin, mutta hän pystyi silti olemaan ketjunsa pelillinen moottori ja painopisteen siirtäjä päädystä toiseen. Alivoimavastuutakin tietysti tuli kakkosnelikossa.
Laitureista Hakkaraisessa oli jotain samaa kuin Naukkarisessa, mutta ihan niin taitava teränkäyttäjä hän ei ollut, mutta kohtalainen kulmapörrääjä kuitenkin. Alasiurua puolestaan kertaalleen avauserässä leikkasi oikealta keskemmäs ja laukoi napakasti puolustajan jaloista suorahyökkäyksen lopuksi yli maalin. Muuta ei hänestä jäänyt mieleen aika tasapaksuna leftin hyökkääjänä.
Nelosketjusta sen sijaan pidin rutkasti. Sentterinä oli nuorempi painos Lundellista eli Kasper, joka teki avausmaalin yhden kosketuksen laukauksella b-pisteiden välistä, kun hän toteutti prikulleen Suomen 2-1-2 hyökkäysaluemallin sapluunaa ja H3:na tuossa tilanteessa hakeutui vapaaseen vetopaikkaan Hynnisen ja Skinnarin rouhittua kiekon syvällä Suomelle. Lundell sai myös ykkösalivoimavastuuta ja hoiti sen aika moitteetta. Pitkältihän hän muistutti profiililtaan isoveljeään rahtusen heikommilla ominaisuuksilla kautta linjan vain varustettuna, muttei hän siltä näyttänyt, etteikö esimerkiksi pitkä Liiga-ura olisi mahdollinen keskiketjujen luottosentterinä. Nelosen laituritkin olivat miehiä paikoillaan. Skinnari varsinkin vei taklauksia loppuun ja oli sopivan veemäinen vastustaja. Voisin hyvin nähdä hänet varsinaisen U20-jengin nelosketjussa Lundellin kanssa raatamassa itse kisoissakin ykkösalivoimaa, koska Skinnarin mailahäirintäkin oli kunnossa ja vaikeutti Tsekin pelinrakentelua. Leppä oli hitusen pehmeämpi left eikä laidoissa niin hyvä kuin Skinnari, mutta kiekollisesti aika varma eikä hän leikkinyt voitolla.
Tsekki
Aiemmat matsit Sveitsiä vastaan pelannut Arizonan toisen kierroksen varaus Hrabal sai lepovuoron, joten Tsekin maalissa oli Spunar. Ei hän mikään Suchanek ollut, vaikka tämän tapaan vain yhden maalin päästikin. Suchanek oli siis uunissa vuosi sitten Vierumäellä reenipelissä Sveitsiä vastaan, jonka Tsekki voitti 2-1 ja ilman tyhjiin tehtyä maalia loppunumerot olisivat nyt olleet samat. Mikään yksittäinen ominaisuus ei Spunarista esiin pompannut. Hän oli kauttaaltaan rauhallinen ja teki perustorjunnat huolellisesti. Sijoittuminen oli maallikon silmiin aika ehjää. Lundellin maalista en häntä moiti, koska viimeistely oli laadukas.
Floridan vuodentakainen 3. kierroksen varaus Alscher operoi Tsekin ykköspakkiparissa. 190-senttinen leftin mies oli kapteeni ja ylivoimassa maskimies. Sen lisäksi mieleeni jäi hänen erittäin sulava teränkäyttönsä, joka mahdollisti terävät kaistojen vaihdot ahtaissakin raoissa keskialueella. Hän oli kaukalon paras luistelija, siinä kait se lyhyesti todettuna. Kiekonkäsittely oli pehmeää. Vierellä puursi Cibulka, joka lämmittelyssä vispasi kiekkoa myös pehmeästi lavassaan. Itse pelissä hän selviytyi kohtalaisesti paineen alla hakiessaan päätykiekkoja. Alscheriin verrattuna kropassa ei niin paljoa voimaa ollut kamppailla. Peliä hän avasi rutiininomaisesti ja mielellään jakoi neuvoja omille aloitustilanteissa ollen liideri kaukalossa.
Kelowna Rocketsin Rocek oli puolestaan alle 180-senttinen right ja edusti -05 ikäluokkaa kakkosparissa. Hän oli iskenyt 1+2 tehot edeltävässä Sveitsi-pelissä, mutta nyt näytöt aika ohuiksi. Otaksuin isoimpien puutteiden olevan kiekottomana ja niin olikin. Keskityin häneen tarkemmin vasta päätöserässä ja silloin kahdessa eri vaihdossa suorahyökkäyspuolustaminen takkusi. Ensin kiilaus kohti Naukkarista epäonnistui oman sinisen kulmassa ja tämä pujahti laidasta sisään. Myöhemmin Rocek puolusti myöhässä eteenpäin keskialueella eivätkä kiekko tai mieskään häneen pysähtyneet. Summa summarum, aika paljon kokonaisvaltaisuudessa on parannettavaa, vaikka kiekollista osaamista jonkin verran löytyykin. Vierellä operoi Kocl, josta en muistiinpanoja tehnyt.
Kolmosparissa oli kaksi muuta -05 syntynyttä puolustajaa eli isokokoisempi leftin Matejicek ja Ducksin kutoskierroksen varaus Port, joka oli kätisyydeltään right. Matejicek oli aika peruspuolustajan oloinen tyyppi, mutta itse puolustamisessa hänen pitäisi olla vielä parempi, jotta pelipaikka edes tulevista U20-kisoista aukeaisi. Uronen tosiaan muun muassa kertaalleen livahti hänen ohitseen avauserän lopussa ja kamppailutilanteissa kulmissa Matejicek voisi myös olla jämäkämpi. Port puolestaan minusta liimasi vastustajia aika hyvin laitaan/päätyyn ja irrotti sitten heidät kiekosta. Ylivoimavastuutakin tuli, mutta lämäri oli aika pehmeä kakkoserässä suoraan syötöstäkin. Hieman hujoppimainen olemus Portilla oli ja kunhan hän saa lisää massaa, eiköhän hänestä entistä parempi oman alueen luuta tule. Kiekolliset taidot eivät minusta ole riittävät välttämättä ylivoimalle, mutta luistelu oli sen verran sulavaa, että aika hyvin suorahyökkäyksiäkin Port puolusti ja ohjasi miehensä laitaan muutamaan otteeseen silmieni edessä. Alscherin jälkeen Port oli minusta Tsekin toiseksi paras puolustaja. Seiskapakki Prcikin antina oli menetys paineen alla Suomen ainoassa maalissa, joten puhde ei ollut onnistunut.
Tsekki lepuutti aiempien pelien leftin ykkössentteri Sapousekia ja vasemmalla laidalla hyökännyttä Bluesin tuoretta neloskierroksen varausta Stanclia. Niinpä rightin ykkössentterinä pelasi QMJHL:ssä viime kauden viettänyt Melovsky. Tämä oli näppärä käsistään ja aika saippuamainenkin. Parhaiten hän jäi muistiin laukaushalukkuudestaan kakkoserän ylivoimalla oikeasta siivestä, kun hän lähetti useamman laukauksen puolentoista minuutin pyörityksen aikana. Alscher pääsi kertaalleen käsiksi patjaripariin, mutta suti sen ohi takakulman. Melovskyn laiturit olivat Rymon ja Sencak. Jälkimmäinen oli kookas right, joka mielellään kyllä haastoi ja yritti päästä keskustaan, mutta onnistumisprosentti oli heikko. Rymon puolestaan oli käsistään ihan OK ja kertaalleen kakkoserässä Tsekin hyvän karvausjakson aikana onnistui riistossa Suomen maalin takana, mutta Melovsky laukoi läheltä yli maalin edestä päätypassista. Ketteryys oli Rymonin yksi vahvuuksista mielestäni hyökkäysalueella.
Kakkosketjussa puolestaan puursi Pelicansin Bares, joka rightin kätisyydestä huolimatta oli merkitty vasempaan laitaan. Hän iski 1-1 tasoituksen komealla one-timerilla. Lisäksi mieleeni jäi kakkoserän alussa se, kun hän haastoi yksin Suomen keskialueen 1-2-2 karvauksen ja pujotteli keskeltä sen läpi oikeasti todella vauhdikkaasti. Se oli erinomainen yksilösuoritus. Laidoissa Bares oli puolestaan pätevä mailakamppailija, joten pidin hänestä. Toinen laituri Slavicek oli myös yksi vieraiden parhaista. Hän loisti karvaajana useampaan otteeseen. Avauserässä tietysti hän riisti kiekon Peltoselta ja alusti 1-1 tasoituksen, mutta lisäksi hän oli kakkoserässä se, joka alivoimalla luisteli Suomen maalin taakse ja pakotti Prihdin menetykseen. Tilannekovuus ja tasapaino olivat kaukalon parhaimmistoa ilman muuta. Yllätyn, jos häntä ei U20-kisoissa nähdä vähintään kolmosketjussa. Keskellä pelannut Felcman puolestaan erottui kansallislaulujen aikana Tsekin rivistöstä päätä muita pidempänä. Itse pelissä en häneen oikeastaan kiinnittänyt huomiota ollenkaan, vaikka tiesinkin se, että hän oli Blackhawksin kolmoskierroksen noukinta. Peliasento oli raameista johtuen aika pysty ja hän näki kentän ihan OK. Ehkä kiekonkäsittely oli ajoittain hieman haparoivaa ja rannelaukauksissa olisi voinut olla enemmän ruutia lämmittelyn perusteella. Hän piti mailaansa aika etäällä kropasta kiekkoa käsitellessään. Ehkä se oli luontaista, mutta tuomalla mailan vähän lähemmäs kroppaa laukaukset olisivat painavampia.
Kolmossentteri Hujer pysyi melko hyvin kiekossa kiinni hyökkäysalueella ja alusti ylivoimalla tosiaan poikittaissyötöllään yhden laatupaikan Sprynarille avauserässä. Kakkoserässä hän puolestaan osoitti kiihtyvyyttään ja voitti luistelukisassa Keskisen, mikä johti 2v1-tilanteeseen. Ratkaisu oli laukoa itse vasemmalta puolelta, kun takayläkulmassa oli rako, mutta sekin kuti nousi päätypleksiin kuten niin monet muutkin vierailta. Mutta joo, Hujerin luistelua oli ihan mukava katsoa ja hän oli kohtalainen pelillinen dynamo. Laitureista Sprynar oli näkyvämpi ja rightina klassinen maalintekijä profiililtaan. En yllättynyt, että hän oli voittomaalin tekijä. Redlich puolestaan vaikutti kahden suunnan leftin laiturilta, josta ei ole sen kummempaa sanottavaa.
Nelosketjun laidassa raamikkaana rightina Sikl oli jalkanopeudeltaan kyllä aika hidas. Sentteri Hradek puolestaan pelasi numerolla 24, joten sain jatkuvasti mielleyhtymiä Sapovaliviin, joka pelasi vuosi sitten samalla numerolla. Hradekilla oli liukas jalka kuten Hujerillakin ja aika räväkkä rannelaukaus, joten siten he olivat melko samasta puusta veistettyjä. Hrabikista en puolestaan muista mitään.
Maalikooste
