Mutta eihän Kemell ollut ylimääräinen hyökkääjä missään vaiheessa kuin paperilla.
Otetaan vähän viiveellä kiinni tästä vielä.
Pelasiko Kemell siis alusta saakka roolilleen sopivaa toista kärkiketjua sekä toista ylivoimaketjua? Joko katsoimme eri peliä tai sitten Kemell oli juurikin ylimääräinen hyökkääjä joka heitettiin kentälle kun kärkiketjut eivät toimineet ja tulos oli vaakalaudalla. Eli oliko peluutuskierto alusta saakka sitä että Kemell oli sovitusti toisen kärkiketjun laituri.
Eikä asian henkistä puolta ole varmasti vaikea hahmottaa. Siinä on aika hemmetinmoinen ero että heitetäänkö sinua vastoin alkuperäistä suunnitelmaa kehiin vai saatko esimerkiksi vähän edes ottelua edeltävää aikaa sopia kuvioita sekä pieniä nyansseja ketjukavereiden kanssa. Joku pelaaja saattaisi pohtia myös asemaansa joukkueen hierarkiassa.
Mielestäni kaksi ensimmäistä peliä toimivat faktoina sille että Sveitsiä vastaan Kemell oli ylimääräinen hyökkääjä joka muiden kyykkäämisen vuoksi heitettiin boostaamaan hyökkäystä. Tuloksena epätasainen ottelu ja jatkojen virhe kruununa.
Vähemmän yllättäen toisessa ottelussa Slovakiaa vastaan Kemell operoi alusta saakka Kapasen sekä Koivusen kanssa ja tulos näkyi alun köhimisen jälkeen mukavasti. Oli jo ennen ottelua tehty selväksi keiden kanssa pelaat lähtökohtaisesti ja mikä on roolisi.
Ja ettei tule vastapalloon mitään heittoja jkl-värilaseista, oli Kemellin kohtelu valmennukselta suorastaan nerokasta. Kemell puhui itsekin että on flowtilapelaaja ja elää onnistumisista. Sveitsiä vastaan homma oli kuin lyhytelokuva kaudesta JYPissä ja vastaavasti Slovakiaa vastaan pelasi sitten se paremman seppälän Kemell.
Ja lopuksi noista peliajoista voisi käyttää vertailuna kuuden puolustajan systeemiä jossa homma ei toimi ja tarvitaan energiaa. Onko normaalisti 9-10min/ottelu pelaava pakki kärkiparin puolustaja jos häntä peluutetaan pelkästään tuo määrä viimeisessä erässä. Peliajaksi 19-20min ja ei voidakaan puhua lähes ylimääräisestä puolustajasta.