Viime yön pelihän oli jatkumoa sille, mitä ollaan nähty jo koko turnauksen ajan. Suomi yritti hyökätä tilaisuuden tullen nopeasti, mutta jos nopealle hyökkäykselle ei avautunut tilaisuutta, niin lähdettiin viivelähdöllä. Tietenkin on viihdyttävämpää katsoa, kun mennään päästä päähän koko ajan, mutta pienessä kaukalossa Kanadaa vastaan se on itsemurha. Suomi pelasi erittäin fiksun pelin ja sai lopussa palkinnon, jonka olisi ansainnut jo huomattavasti aiemmin.
Suomella oli toisessa erässä huippuluokan maalipaikkoja niin paljon, että yhden käden sormet eivät riitä niitä laskemaan. Paremmalla viimeistelyllä Suomi olisi voinut lähteä viimeiselle erätauolle useamman maalin johdossa. Isoin ero aikaisempiin peleihin oli, että tällä kertaa Suomi oikeasti meni sinne maalille ja voitti kaksinkamppailuja, minkä ansiosta niitä maalipaikkojakin syntyi enemmän. Ketjumuutokset olivat erinomaiset, sillä ykkösketju pelasi ihan eri tasolla kuin aikaisemmissa otteluissa. Talvitien siirtäminen ykkösketjuun toki näkyi negatiivisesti kolmosketjun pelissä.
Kärkipelaajilta on vaadittu parempaa peliä ja nyt sitä nähtiin. Tolvanen, Heponiemi, Kupari, Jokiharju ja Vaakanainen pelasivat kisojen parhaat pelinsä. Tietenkin Tolvanen olisi voinut tehdä paikoistaan maalin, Jokiharju olisi voinut pelata Kanadan maaliin johtaneen tilanteen paremmin ja niin edelleen, mutta kokonaisuutena kaikki paransivat. Suomi pelasi kuitenkin joukkueena niin hyvän pelin, että voittoon Kanadasta ei tarvittu näiltä kärkipelaajiltakaan mitään erikoista suoritusta. Noilla kaikilla pelaajilla on vielä paljon varaa parantaa mitalipeleihin.
Puolustuksen tilanne on paha. Latvala ja Honka eivät ole olleet tähän mennessä riittävän hyviä, mutta heille on ainakin Sveitsiä vastaan käytännössä pakko antaa vastuuta. Jälkikäteen on hyvä viisastella, että Kaskinen olisi pitänyt leimata Hongan sijasta, mutta aika vaikea on lähteä valmennusta tuosta kritisoimaan, kun itsekin olisin sen Ruotsi-ottelun jälkeen leimannut Hongan. Suomen avauspeli oli kuitenkin Ruotsia vastaan sen verran heikkoa, että pakistoon kaivattiin lisää kiekollista taitoa. Enemmän itse kaipaan ainakin tällä hetkellä Kaskista kuin Kokkosta. Kokkonen olisi saattanut olla Heinolan tavoin hyvä tai sitten hänelle olisi käynyt samalla tavalla kuin muille häkkipäille Kakolle ja Lundellille Kanadaa vastaan. Uskotaan kuitenkin, että ainakin Kakko tuosta vielä parantaa.
Jos Suomi oli hyvä, niin Kanada oli myös vähän pettymys. Kanadalta oli melko erikoinen ratkaisu lähinnä puolustaa tuo viimeinen erä johtoaan. Eihän tuolla Kanadan materiaalilla voida kotikaukalossa vain heitellä kiekkoa pois alueelta ja odotella päätössummeria. Toisaalta Kanadan ratkaisuhan toimi viimeiselle minuutille asti hyvin, sillä Suomi ei saanut ihan hirveästi aikaan tuossa viimeisessä erässä. Oli kuitenkin ihan oikeutettua, että tuollaisen suorituksen jälkeen Suomi tuli rinnalle ja ohi.
Tuota Sveitsin peliä katsoin pari viimeistä erää ja olihan Sveitsi aika-ajoin helisemässä Ruotsia vastaan. Siellä kuitenkin Zetterlund teki "tolvaset" ja munasi pari läpiajoa, minkä lisäksi Sveitsin maalivahti Hollenstein pelasi ihan "once in a lifetime" -ottelun. Sveitsillä on luisteluvoimainen joukkue eikä se mikään helppo vastus ole, mutta kyllähän Suomen perussuorituksella Sveitsi pitää voittaa. Jos Sveitsin päästää parin maalin karkumatkalle, niin sitten voi tulla Ruotsin tavoin ongelmia. Aika hyvältä näyttää sen suhteen, että Suomi pelaa ensimmäistä kertaa ikinä Pohjois-Amerikassa pelattavien U20-kisojen finaalissa. Aika kova suoritus.