Kisat alkavat huomenna ja kommenttini joukkueeseen tulee tässä.
Maalivahtiosasto on viime vuodesta vuoden kokeneempi ja parempi. Joukkueessa on liigavahtikin, jota ei kuitenkaan ilmeisesti nähdä kisoissa. Syitä voi etsiä vaikkapa Kanadan turneelta, jossa Lindbergin torjuntaprosentti oli 0,8% parempi kuin Lehtisen. Lehtisen kohtelu on joka tapauksessa kummallista, sillä olisi hänet voitu jättää kotimaahankin ja tilalle vaikkapa Annunen tunnelmaa haistelemaan. Luukkosen kokemus teki hänestä ykkösvahdin, mutta samalla hän on myös potentiaalinen riskitekijä. Entäpä jos tulee kesken kisojen kriisi, mitä tehdään sitten? Sinänsä en ihmettele Luukkosen valintaa, mutta kakkosvahdin paikka herättää kummastusta. Kokemusta aikuisista on ja viimeinen turnaus meni Lehtiseltä hyvin. Toivottavasti ei nähdä ensi kertaa tilannetta, jossa kolmosvahtia tarvitaan tositoimissa (ellei sitten tee kähköset).
Puolustukseen saatiin raavittua NHL-apuja ja se lienee nyt 10-luvun keskitasoa, viime vuonna oli kaikkien aikojen puolustus. Kärki on kova, mutta muu osasto kirjavaa, hyvin tasaista. Tosin muut puolustajat pelaavat Liigassa, jonka kokemusta ilmeisesti arvostetaan taas enemmän kuin kapeiden kaukaloiden päätellen Thomsonin ja Anttalaisen tilanteesta. Toisaalta, Kokkosen tipahtaminen yllätti, vaikka hän on pelannut Liigassa ilmeisen hyvin. Aina on muistettava, että ratkaisevaa ei ole kärki, vaan se miten etukäteen heikommat pakit pelaavat. Ehkä Suomen taso riittää tässä suhteessa hyvin, päätellen ainakin pudotettujen tasosta.
Hyökkäys on täysin yllätyksetön. Kaikki halukkaat kynnelle kykenevät saatiin mukaan. Hyökkäyksen voisi suoraan päätellä kauden maajoukkueturnauksien pistepörssistä. Hyökkäys on täynnä liigakokemusta ja varsin tasainen, mikä lienee etu turnauksen edetessä. Kakko, jopa Lundellkin saattaa lyödä itsensä läpi, tässä on motivaatiota katsella kisoja.
Harjoitusmatsit menivät hyvin ja se nosti ennakko-odotuksia kattoon. Ilmeisesti kisojen taso ei ole tällä kertaa ihan huipussaan, joten sekin antaa mahdollisuuksia meille. Toisaalta, Suomen ikäluokat ovat huippua U18-kisojen perusteella, joten mitalipeleihin pääsy on minimitavoite. Mitali pitäisi tuoda, jotta joukkueen panokseen voisi olla tyytyväinen. Jos UPL sulkee maalin suun, silloin mitali on todella lähellä.
Ahokkaaseen on vaikea luottaa, johtuen viime vuoden sähläyksistä, ja muutamista erikoisista valinnoista. Mutta kun hän joka tapauksessa lopettaa näihin kisoihin, ei kenenkään tarvitse Ahokkaan takia toivoa joukkueen epäonnistumista. Aravirran saavutuksen lyöminen voisi olla joukkueen tavoite eli vähintään hopea kapeasta kaukalosta, Uskotaan siihen, vaikka tavanomainen määrä epävarmuustekijöitä joukkueeseen liittyykin. Joukkueen menestys loisi suuren tarinan myös valmentajasta, tyyliin sylkykupista sankariksi, mutta kuten Marjamäestä opimme, näin ei aina käy jääkiekkoilun ihmemaassa Suomessakaan.