Mainos

U18 MM-kisat 25.4.–5.5.2024

  • 44 886
  • 166

Waqu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja Dallas Stars
Jos pelaajamassa ja NHL-pelaajapolku sakkaa niin mikä on se oivallus millä sitä kilpailuetua vastustajiin haetaan? Jos siis heitetään Meidän Peli romukoppaan.

@JypFabu tuossa jo vastasikin tähän hyvin. Ei tosiaan tarvitse lähteä pyörää keksimään uusiksi (tai varsinkaan kehittelemään jotain pelipaikatonta lätkää). Uudistua tarvitsee, koska taktinen etu menetetty ja peli on suhteessa vastustajaan. Mikä se taktinen neronleimaus on niin siihen olen väärä ihminen vastaamaan, mutta hyökkäyspeliin iloa jollain tavalla tarvitsisi saada.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
@JypFabu tuossa jo vastasikin tähän hyvin. Ei tosiaan tarvitse lähteä pyörää keksimään uusiksi (tai varsinkaan kehittelemään jotain pelipaikatonta lätkää). Uudistua tarvitsee, koska taktinen etu menetetty ja peli on suhteessa vastustajaan. Mikä se taktinen neronleimaus on niin siihen olen väärä ihminen vastaamaan, mutta hyökkäyspeliin iloa jollain tavalla tarvitsisi saada.

Tuota, tämä nyt on Suomikiekossa, niin seura, kuin maju tasolla kerettiläinen näkemys, mutta evoluutio nyt joka tapauksessa menee tuota "pelipaikatonta" kohti ja pakko sen puitteissa on omaan identiteettiin perustuva kehityskaari luoda.

Laitan tuon evoluutioon määreen tarkoituksella lainausmerkkeihin, se kun ehkä termistön pahnan pohjimmainen kuvaamaan oikeastaan mitään pelitavallista mitenkään. Veikkaan, että se on tuotu lähinnä lällättely mielessä niiden taholta, joille pelin kehitys on joku ihme arvovalta kysymys.

Enemmän kyse on itseohjautuvan pelaajan kehittämisestä ja ei, se ei tarkoita, että pelitavat ja valmennus käy vanhan aikaiseksi, vaan sitä, että yhtenä uutena asiana viisikossa osaset osaavat lukea pelin virtausta ilman eri käskyä ja tehdä valintoja sen perusteella, riippumatta siitä, mikä nimellinen pelipaikka viisikossa pelaajalla on. Vielä tätä ei kauhean aktiivisti näe toteutettavan, mutta kylläkin jopa liigan tasolla jonkinmoista hybridiä siihen.

Varmaan tässä hetkessä pelitavan kehityspolkua tuota näkee nykypelissä korostuvissa laita/irtokiekko kamppailuissa, mutta isosti tulee vaikuttamaan kun opitaan kiekottomien työllä luomaan kiekollista peliä. Kyse on proaktiivisuudesta pelissä entisen reaktiivisen sijaan. Varsinkin iso vaikutus on, kuinka alueiden täytöt määrittää viisikon peliä ja pelin virtauista sen eri vaiheissa.

Kuitenkaan, pyörää ei tarvitse kenenkään keksiä uudestaan, muuta suurempaa muutosta se ei tavallaan edes tuo, kuin tehokkaamman kokonaistason ulos mittauksen joukkueelle. Mikä olisi sitten oikeampi nimitys ja edes jotenkin kuvaava tälle evoluutio asteelle jää lienee viisaampien ja verbaalisti nohevampien kontolle "pelipaikaton" on vaan kertakaikkiaan huono. Itse mielessäni olen pyöritellyt termiä kollektiivinen viisikkopeli, kun viisikkopeliin tuo on askel, mutta eihän tuo oikein pätevältä nimitykseltä kuulosta, ei svengaa, eikä rokkaa.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Waqu

Waqu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja Dallas Stars
Tuota, tämä nyt on Suomikiekossa, niin seura, kuin maju tasolla kerettiläinen näkemys, mutta evoluutio nyt joka tapauksessa menee tuota "pelipaikatonta" kohti ja pakko sen puitteissa on omaan identiteettiin perustuva kehityskaari luoda.

Laitan tuon evoluutioon määreen tarkoituksella lainausmerkkeihin, se kun ehkä termistön pahnan pohjimmainen kuvaamaan oikeastaan mitään pelitavallista mitenkään. Veikkaan, että se on tuotu lähinnä lällättely mielessä niiden taholta, joille pelin kehitys on joku ihme arvovalta kysymys.

Enemmän kyse on itseohjautuvan pelaajan kehittämisestä ja ei, se ei tarkoita, että pelitavat ja valmennus käy vanhan aikaiseksi, vaan sitä, että yhtenä uutena asiana viisikossa osaset osaavat lukea pelin virtausta ilman eri käskyä ja tehdä valintoja sen perusteella, riippumatta siitä, mikä nimellinen pelipaikka viisikossa pelaajalla on. Vielä tätä ei kauhean aktiivisti näe toteutettavan, mutta kylläkin jopa liigan tasolla jonkinmoista hybridiä siihen.

Varmaan tässä hetkessä pelitavan kehityspolkua tuota näkee nykypelissä korostuvissa laita/irtokiekko kamppailuissa, mutta isosti tulee vaikuttamaan kun opitaan kiekottomien työllä luomaan kiekollista peliä. Kyse on proaktiivisuudesta pelissä entisen reaktiivisen sijaan. Varsinkin iso vaikutus on, kuinka alueiden täytöt määrittää viisikon peliä ja pelin virtauista sen eri vaiheissa.

Kuitenkaan, pyörää ei tarvitse kenenkään keksiä uudestaan, muuta suurempaa muutosta se ei tavallaan edes tuo, kuin tehokkaamman kokonaistason ulos mittauksen joukkueelle. Mikä olisi sitten oikeampi nimitys ja edes jotenkin kuvaava tälle evoluutio asteelle jää lienee viisaampien ja verbaalisti nohevampien kontolle "pelipaikaton" on vaan kertakaikkiaan huono. Itse mielessäni olen pyöritellyt termiä kollektiivinen viisikkopeli, kun viisikkopeliin tuo on askel, mutta eihän tuo oikein pätevältä nimitykseltä kuulosta, ei svengaa, eikä rokkaa.

Jos sillä pelipaikattomalla tosiaan tarkoitetaan sitä, että viisikko pelaa yhteen "pelipaikattomasti" niin siinä on varmasti ideaa. Siinä mielessä ostan ajatuksen kyllä.
Hämäläinen jo pilasi tämän termin, sillä se minkälaista kiekkoa JYP tämän vuoden puolella pelasi ei ole jääkiekon tulevaisuus.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Jos sillä pelipaikattomalla tosiaan tarkoitetaan sitä, että viisikko pelaa yhteen "pelipaikattomasti" niin siinä on varmasti ideaa. Siinä mielessä ostan ajatuksen kyllä.
Hämäläinen jo pilasi tämän termin, sillä se minkälaista kiekkoa JYP tämän vuoden puolella pelasi ei ole jääkiekon tulevaisuus.

No, Hämäläinen ei kyllä edes vähää alusta moiseen pyrkinyt, eikä oikein olisi voinutkaan, kun suurin osa joukkueesta sai seilata ynnä muut pelitapaa ilman mietittyä viisikkosapluunaa jo ennen vaihdosta. Hämäläisen filosofiasta ei kyllä jäänyt oikein mitään kuvaa, mutta joku vissiin totesi hänen olevan enempi tsemppaaja, kun pelitapa filosofi. Sitä annettu näyttö toki todistikin.

Kuitenkin se JYPistä, ei kuulu tällä hetkellä näihin joukkueisiin liigassa, jotka uutta tämän kautta ovat hakeneet. Pikkuisen eri tavoin jokainen on näistä toteuttaneet, mutta mieleen tulee neljä esimerkkiä tästä hybridistä liigassa: Jukurit, Pelicans, Tappara ja Kalpa. Niistä jokaisella on ollut kyky haeskella, kun tuo nimeltä mainitsematon edellyttää sen viisikkopelin toimimista, ennen kuin siitä steppiä eteenpäin voi ottaa.

Jos omaa nörttiyttä pelitapoihin, niin heidän peleistään voi esimerkkejä kaivaa.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Waqu

red.machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Olihan tuo puolivälierä pettymys, toki erittäin pienet marginaalit, mutta jotenkin varovaiselta peli näytti, ja sitten tietysti tuo viimeisten minuuttien täydellinen hampaattomuus. Anyways, meille ei ole niin olennaista menestyä joukkueena tällä ikätasolla, kunhan vain löytyy niitä tarvittavia muutamia lahjakkuuksia.
 
Viimeksi muokattu:
(1)
  • Tykkää
Reactions: Waqu
Suosikkijoukkue
Me olemme HIFK
Muutamaa pelaajaa U18 maajoukkueesta kotikisoihin olen saanut valmentaa, kun lasketaan myös leirityksessä pudonneet mukaan. Tunnen muutenkin ikäluokan jokseenkin hyvin.

Pelicansin Anton Kettunen on mulle kuitenkin uusi tuttavuus ja jouduin ihan tarkistamaan hänen tilastot tältä kaudelta. U20SM: 42 peliin 4+1 ja U18SM: 6 peliin 1+2. Ja hän on siis hyökkääjä. Siis vaikka eihän tilastot kaikkea kerro, niin kyllä tässä kohtaa on pakko todeta, että Kauppinen tietää pelaajasta jotain, mitä me muut emme tiedä. Roolipelaajaksi ilmeisesti suunniteltu ja saa nähdä kuinka pitkälle tämä neronleimaus Suomen johdattaa..

Jälkiviisaus ei edes ole viisautta, mutta nyt on pakko todeta, että onko tämä pelaajien roolittaminen mennyt jo liian pitkälle, kun U18 maajoukkueeseenkaan ei enää valita parhaita pelaajia vaan jotenkin olevinaan sopivimmat..

Liitossa mietitään jotain nippeliasioita nuorten pelaajien kohdalla, että mitä tulisi esim kamppailessa, aloituksissa, karvattaessa tai alivoimalla oikeaoppisesti tehdä ja haetaan parhaita pelaajia pelaamaan tällaista yhtä tiettyä roolia, jolla saataisiin pelin virtausta suotuisammaksi omalle joukkueelle. Samalla unohtuu, että omistautuminen jääkiekolle eli oikeanlaisen fysiikkaharjoittelun tuoma lajikohtainen voima ja jääntasolla tapahtuvan laadukkaan harjoittelun tuomat taidot, valtavilla toistomäärillä, ratkovat em. tilanteet useimmiten enemmän lajitaitoja ja pelaamista harjoitelleen hyväksi, kuten USAlla Suomea vastaan.

Mun kisajoukkueeseen ei mahtuisi yhtään Anton Kettusta pelaamaan jotain tiettyä roolia, jos sen takia joutuisin jättämään sellaisen pelaajan pois joukkueesta, joka osaa ihan oikeasti pelata tarvittavalla pelinopeudella ja on tottunut tekemään tulosta ja ratkomaan kovatempoisiakin pelejä!
 

red.machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia
Ensi vuoden joukkue saattaisikin nappisuorituksella kyetä kaatamaan Yhdysvallat yksittäisessä pudotuspeliottelussa, mutta tänään Slovakia on kyllä liki mahdottoman tehtävän edessä. Joukkueessa on peräti 10 pelaajaa, jotka voivat olla mukana vielä ensi vuonnakin. 06-syntyneiden ikäryhmä on heikko paria poikkeusta lukuun ottamatta. Jopa tuntuu, ettei tämän välieräpaikan "kuulunut" tulla nyt, mutta näin kuitenkin tapahtui. Finaalipaikka olisi varmaankin suurin yllätys näiden kisojen historiassa, mutta pronssimitaliin näen jopa jonkinlaiset mahdollisuudet, mikäli vastaan asettuu Ruotsi.

Pohjoisamerikkalaiset ovat olleet näissä kisoissa omalla levelillään, joten myös Ruotsin finaalipaikka olisi yllätys. Ja Kanadan voittoa kyllä toivonkin ihan vain sen vuoksi, että Yhdysvallat - Ruotsi-finaaleita on ollut viime vuosina aivan riittämiin.
 

kaizu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Canucks
Mitä sille Suomi-ottelussa loukkaantuneelle Slovakille kuuluu?
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Onhan tuo jenkkien luoma koneisto tälle ikäluokalle täysin vailla vertaa. Jos nyt jättää kokonaan pois yhteisen ajan tuoman pelitavallisen edun, niin yksilötasonkin valmennuksessa jenkit tekevät joitain asioita paremmin kuin muut.

Jos vertaa vaikka samaan ikäluokkaan Suomessa, niin huhhuh. Kaksinkamppailut, syöttöjen ja niiden vastaanottamisen laatu, silkka raaka voima, luistelutaitavuus, ennakoiminen jne. Vaikkapa oman eurooppalaisen ikäluokkansa huippuihin kuuluvat Helenius ja Hemming mahtuisivat jenkkien ehkä neloskenttään? Kiviharjulla (loukkaantuminen toki huomioitava) niin ei mitään palaa. Toki jenkit tarvitsevat mv-valmennukseen vielä jotain uutta.

Onhan tuon valmennuksen hedelmät pakko näkyä myös aikuisten tasolla ja laajalla rintamalla. Kymmenestä ikäluokan (18) kisoista yhdeksän kertaa mitaleilla, joista 4-5 kultaa. Veikkaan ujosti, että jenkit tulevat dominoimaan myös aikuisten kisoissa.

Hienoa katseltavaa.
 
James Hagens teki yksien kisojen piste-ennätyksen ja ohitti Kucherovin. Kasassa nyt 22 pistettä. Kun viime kisoissa syntyi 5 pistettä, niin kokonaissaldo on nyt 27. Jack Hughesin ennätys on 32 pistettä eli viiden pisteen iltaa vaatisi huomisessa finaalissa, mutta eihän tuo mahdottomuus ole. Cole Eisermanin maalitahti on vähän hyytynyt. Nyt kasassa kaksissa kisoissa yhteensä 17 maalia. Kärjessä OveZZZin 23 maalia on liian kaukana, mutta kakkossijalla Cole Caufield on yhden maalin päässä.
 

Muhvelo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, SaPKo, Itä-Suomi
Olisi myytävänä 4 kpl 16€ lippuja illan finaaliin. En pyydä mitään lisähintaa, kunhan tulisi lipuille käyttöä.
YV.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
U18-finaali USA-CAN 4-6 5.5.2024

Viikontakaisen Tikkurila-visiitin lisäksi ohjelmassani oli MM-loppuottelu. Koska näin kanukit jo aiemmin, keskityin ensisijaisesti jenkkien pelaajatarkkailuun. Vierasjoukkueesta luupin alla olivat ykkössentteri Desnoyers ja nelosen laituri Wetsch, koska en viimeksi ensin mainitusta raapustanut mitään ja jälkimmäinen oli viltissä. Ottelun parhaasta kanukista veskari Georgestakin oli pari sanaa raapustettava.

Alakatsomon 13. riviltä näkyvyys oli melko timanttinen. Kanadan puolustuspäädyssä lähempi kulmaus jäi katveeseen. Sen päätöserän nousua kelpasi väijyä suoraan silmien edessä kuten myös Eisermanin historiallista maalia kakkoserässä. Kutospelin voiton myötä kehtasin myös edustaa organisaatiota VGK-takissa ennen seuraavaa yön seiskapeliä.

USA YV

Ziemer
Hagens Plante Eiserman
Hutson

Bednarik
Mooney Stiga Connelly
Hensler

USA AV

Bednarik McMorrow
Laurila/Hutson Emery

Hagens Plante
Whipple Skahan

Ziemer Baker

Mooney Stiga

Muuta: USA:n hyökkäysaluemalli oli 2-1-2. Kanada ohitti keskialueen varsinkin avauserässä todella suoraviivaisesti päädyn kautta välttäen kiekonmenetyksiä siniviivojen välissä. Jatkokarvaus oli kuitenkin kaukana, USA:n alakerta ehti kääntämään peliä ja pelin virtaus täten sinipaitojen hallussa vahvasti.

Tarkkailtavat yksilöt kahdelle ensimmäiselle varauskierrokselle:

#6 EJ Emery D
- Ykkösparin oikea pakki saattaa hyvinkin olla tarjolla Vegasin ykkösvuorolla. Hän oli samantyyppiseen Kanadan ykköspakkiin Elickiin verrattuna liikkeeltään vähän hitaampi. Puolustusmaila oli jämäkkkä ja ulottuvuudellaan hän sai katkottua hyökkäyksiä. Ykkösalivoimassa hän ei tässä pelissä sellainen blokkikone ollut kuin aiemmissa otteluissa. Kiekollisena hyökkäyssiniviivassa häneltä on turha odottaa perustoimituksia kummempaa. Rutiinilaukaus aloitusvoiton jälkeen tuotti syöttöpisteen Ziemerin ohjaukseen päätöserän lopussa. Paineen alla omissa Emery kyllä liikutti kiekkoa ajoissa eikä jäänyt karvauksen alle pulaan, mutta syöttöjen laatu oli vähän heikkoa. Muutama passi nimittäin jäi jalkoihin yms., joten sikäli vielä kovemmassa aikuispelitemmossa pysyminen on ehkä pieni kysymysmerkki sitten aikanaan. Hän myös liukui aika paljon pitäen kiekkoa suojauksessa rystypuolellaan sen sijaan, että olisi laittanut jalat liikkeelle. Liuku oli toki pitkä eikä vauhti siinä hyytynyt. Hänessä oli ehkä vähän köyhän miehen tanevmaisuutta, mutta en nyt liikaa hänestä silti yhdellä otannalla innostunut syöttöjen osittaisen laaduttomuuden vuoksi.

#23 Cole Hutson D
- Ykkösparin LD, joka pyöritti myös ykkösylivoimaa. Alivoimaa hän pelasi päätöserässä pari vaihtoa, kun Laurila oli boksissa. Ja heti silloin hänen lävitseen syötettiin takatolpalle Martonelle, mutta Kempf paikkasi tilanteen. Vegas on suosinut pienikokoisia taitopakkeja aiemmin, joten Hutson saattaa olla kiikarissa. Ja tämän pelin perusteella toivon, että hän on saatavilla avauskierroksella ritareiden vuorolla. Avauserässä hän tuli kertaalleen todella nätisti Kanadan kakkosketjun karvauksen alta pois livahtaen kahden kärkikarvaajan välistä oman maalin eteen. Ensipotkuissa oli dynaamisuutta ja kiekkokosketus ylivertainen. Hutson jakoi monta hidastetun pehmeää syöttöä keskialueen ylityksissä Kanadan puolustajien selustaan. Ylivoimalla hän oli ylöstuontivastuussa, joka on aika harvinaista puolustajalle. Toisessa erässä ylivoimalla keskialueen uudelleenryhmittymisessäkin Hutson toi kiekon takaisin hyökkäysalueelle, pujotteli parin pelaajan välistä vielä parempaan paikkaan ja petasi sitten Eisermanille viereen one-timerin, josta tämä ei erehtynyt. Historiallinen maali nosti Eisermanin Yhdysvaltojen jääkiekon kehitysohjelman kaikkien aikojen maalisiepoksi. Se oli kunnia nähdä aitiopaikalta. Kakkoserässä Hutson pääsi myös itse maalin makuun painottoman puolen aktivoitumisellaan, kun Vansaghin poikittaissyöttö vasemmasta kulmasta tuli suoraan lapaan.

Kiekottomana puolustusalueen puolustuspelissä tilannekovuus vaihteli. Avauserässä hän voitti staattisen väännön Wetschia vastaan lyömällä poikkaria selkään tarpeeksi ja kaivamalla kiekon jaloista itselleen. Mutta päätöserässä häntä myös riepoteltiin kertaalleen puolustusalueen kulmassa. Kyky tehdä stoppeja NHL-tasolla tuskin on koskaan erityinen vahvuus, muttei nyt suoranainen heikkouskaan. Hutson pystyy varmaankin olemaan tarpeeksi ovela ja käyttämään mailaansa riistojen tekoon kuten avauserässä kertaalleen. Summa summarum, Hutson oli minusta USA:n paras pelaaja 1+2 tehoin.



#27 Will Skahan
- Kakkosparin LD. Ensivaikutelma avauserässä oli huono. Etäisyyden pitäminen suorahyökkäyspuolustamisessa oli puutteellista ja hän valui liikaa. Desnoyers oli punnertaa oikean laidan puolelta hänen ohitseen saatuaan kerättyä tarpeeksi vauhtia sisäänvientiin. Skahanin liike oli myös hitusen kulmikasta, mutta luistelunopeus silti ihan OK. Pelin edetessä sitten häneltä nähtiin kyllä pari painavaa kiilausta laitaan ja kakkoserän alussa hän myös suorahyökkäyspuolusti tiukemmin Wetschin sisäänviennin tuupaten tämän kyljestä jään pintaan. Raamit olivat kunnossa, mutta hitusen mietin sitä, että "pärjääkö" hän junioreissa lähinnä koonsa takia. Kiekollisena hän oli nimittäin huono. Siniviivatoimitukset ensinnäkin menivät ohi koko ajan vasemmalta puolelta. Ruotsin Eliassonin tapaan paineen alla oli ongelmia siirtää kiekkoja hyökkääjien lapoihin.

Sanoisin, että änäriprojektiona on korkeintaan lindellmäinen peruspuolustaja, joka hoitaa alivoimaa. Ja alivoimallakin Kanadan toisessa maalissa Skahan ei saanut kiekkoa puretuksi kulmasta, vaan menetti sen Iginlan prässiä vastaan ja McKenna nousi kulmasta maalin eteen maalintekoon. Neljännessä maalissa puolestaan hän ei kaventanut tarpeeksi ajoissa vasemman siiven mahdollisen vedon peittopuuhista takaisin oman maalin eteen, jolloin Beaudoin sai rauhassa putata Luchankon syötön sisään, kun tämä salasi passinsa oikeasta siivestä ohi Whipplen, jonka piti jättää Beaudoin auki mennäkseen blokkaamaan vuorostaan mahdollista oikean siiven laukausta. Alivoimapelaamiseenkin siis jäi petrattavaa laadukasta vastustajaa vastaan.

#8 Teddy Stiga LW
- Ykkösketjun vasen laita. Jos johonkin Stigaa vertaisin, niin ehkä Sebastian Ahoon. Mutta hyökkäysvarmuuden on parannuttava, koska Stiga jakoi pari junnumaista poikkisyöttöä halki kentän, joihin kanadalaiset pääsivät väliin. Yksi sellainen oli muutama sekunti ennen kuin George ryösti Hagensn maalin edestä, kun Ziemer paikkasi Stigan harhasyötön välittömällä riistolla takaisin. Stigan pelitietokone raksutti silti päässä. Hän osasi löytää tyhjiä tiloja ketteryytensä ansiosta ja luopua kiekosta ajoissa ilman, että olisi jäätynyt kiekollisena, vaikka tulikin pari kertaa jyrätyksi jään pintaan keskialueella. Heti avausvaihdossa Elick tuhosi hänet kahden minuutin jäähyn arvoisesti. Nuo katolleen menemiset toki laittoivat pohtimaan sitä, että onko änärin playoffien fyysinen vaade aikanaan Stigalle liikaa, vaikka hän pärjäisi pääkoppansa puolesta temmossa mukana ja pystyisi operoimaan niin, ettei kiekko kuole hänen lapaansa? Riittävä moottori hänellä on ja hän jaksoi paahtaa hyvällä asenteella, mutta ketjunsa pelillinen dynamo hän ei ollut enkä usko tulevaisuuteen keskikaistalla ahomaisesti. Mitä tulee noihin tyhjien tilojen löytämiseen, muun muassa avauserässä hän pääsi laukomaan kahdesti slotista suoraan syötöstä Hagensin ja Ziemerin tarjoiluista, mutta tuhlasi nuo tontit. USA:n ykkösketjulla oli hyökkäysalueella aika selkeät roolit 2-1-2:ssa. Stiga oli H3:na etsimässä vetopaikkoja b-pisteiden välissä, Hagens H2:na hyrräsi kulmissa/kiersi muutoin vain hyökkäysaluetta ja Ziemer oli jatkuvasti toisena syvyyshyökkääjänä päädyssä tai maskissa.

#11 Kamil Bednarik
- Kakkossentteri, joka oli pettymys. Bednarik hävisi todella paljon kaksinkamppailuita laitojen lähellä ja kun 80% ajasta kiekko on NHL:ssäkin laitojen vierustoilla, en povaa ruusuista tulevaisuutta. Aloituksissa Bednarik sai paljon vastuuta ja yhdestä aloitusvoitosta Skahan kiskaisi sivurautaan siniviivasta. Kiekollisesti parhaiten jäi mieleen ylivoimalla yksi alustus päädystä slottiin Plantelle, jolle ei maistunut maalinteko kakkoserässä. Bednarik ei oikein erottunut riittävästi kiekollisesti, jalkavasti tai varsinkaan kiekottomana, että varaisin hänet. Vaikka hän oli melko vastuullinen ja huolehti kenttätasapainosta, erityisominaisuudet puuttuivat. The Athleticin S. Wheelerinkin eilen julkaisemassa artikkelissa hän oli yksi niistä pelaajista, jonka osakkeen mainittiin olevan laskusuunnassa yhdessä Ruotsin Eliassonin tavoin, joten olemme katsoneet samoja matseja Hesburger-dissaajan kanssa. Kiitos, mutta ei kiitos Bednarikille. Hänestä ei ole Edstomin korvaajaksi ja veikkaan tippumista kolmos-neloskierrokselle.

#17 Trevor Connelly LW
- Kolmosketjun laituri, joka mennee ykköskierroksella kaupaksi. Avauserän lopussa kirjasin plussan hyvästä yrityksestä, kun Connelly keskialueen ylityksessä puski väkisin keskeltä ruuhkabussin sisään ja oli livahtaa kahden kanukin välistä läpiajoon, mutta viime hetken taklaus lonkkaan kaatoi hänet. Hän ei kuitenkaan arkaile mennä ahtaisiin väleihin ja toi mieleen Barbashevin, vaikkeivat he samasta puusta vuoltuja nyt pelaajina täysin olekaan. Keskialueen ylityksissä varsinkin Connelly kiihdytti hyvin täyteen vauhtiin ja kykeni vaihtamaan kaistaa slafkovskymaisesti, mikä helpottaa sisäänvientejä. Annan luistelusta siis kehut. Hän pystyi myös jatkamaan kiekkoja laidasta pistelinjalle sentterin lapaan ollen kiekollisesti tarpeeksi pätevä havainnoimaan ja toteuttamaan ahtaan tilan pelejä. Ehkä vielä pehmeämmillä käsillä varustettu versio Slafkovskysta olisi oikea verrokki. Päätöserässä sitten hölmö ulosajo ja viiden minuutin jäähy käänsi pelin täysin Kanadalle. Ilmeisesti jään ulkopuolellakin Connellyn kohdalla on muutamia punaisia varoituslippuja heitetty ilmaan, joten en välttämättä häntä ykköskierroksen toisella puolikkaalla varaisi, vaikka ominaisuudet ovat hyvät.

#34 Cole Eiserman LW
- Kakkosketjussa Bednarikin ja Planten kanssa. Ylivoimalla laukojan paikalla. Jo lämmittelyssä muutama rannelaukaus upposi lasermaisesti etuyläkulmaan piirtyen ikuisesti verkkokalvoilleni. Eiserman kääntyi terävästi ja muutti suuntaa hyvin isoksi jässikäksi. Luistin suorastaan puri jäähän aggressiivisesti. Hyökkäysvarmuudesta keskialueen ylityksissä pidin. Schaefer puolusti yhden hyvin yhden viistokuljetuksen 2v2-vastaiskussa pitäen etäisyyden tiukkana Eisermaniin eikä tämä saanut lapaansa auki vedolle, joten ehkä tuollaisten tilanteiden parempi ratkaiseminen on yksi kehityskohde tulevaisuuteen eli toisin sanoen kyky luoda oma maalipaikka kuljetuksesta. Kiekonkäsittely oli ongelmatonta. Historiallinen maali ohi Caufieldin oli hauska nähdä livenä Hutsonin esityöstä. Ylipäätään laukauksesta itse pelissä sanon sen, että pidin siitä, ettei hän asetellut kiekkoa parempaan asentoon, vaan tulitti jatkuvaa syöttöä yhdellä kosketuksella hankalimmistakin asennoista luottaen siihen, ettei veskarikaan ole täysin tasapainossa. George kuitenkin ehti liukua peittämään etukulman muutoin kuin 2-1 osumassa. Kyllähän Eisermanissa on chriskreidermainen voimahyökkääjäaihio olemassa ja hän kelpaisi ritareiden ohueen lupausaltaaseen laukauksensakin ansiosta. Dorofeyev ja Brisson on jo aiemmin poimittu tuon ominaisuuden perusteella. Eiserman olisi luonnollista jatkumoa, jos hän putoaa avauskierroksella alaspäin sijan 20 tuntumaan.

Myöhemmät kierrokset:

#31 Nicholas Kempf G
- Kempfia on povattu keskikierroksille. Iginlan voittomaali lörpsähti hanskan reunasta turhan helposti etuyläkulmaan ja Ritchien osumassakin hän pudotti turhan helposti jäihin jättäen etuyläkulmaan tilaa. Vastineena oli Martonen ryöstö kahdesti takatolpalta niin patjavenytyksellä kuin hanskakopilla ykkös- ja kolmoserissä. Veskaritaiston hän hävisi eikä miehestä tullut samanlaisia hyviä viboja kuin Georgesta tai Milotasta. Hän oli enemmän Hillin kuin Thompsonin tyylinen kokoon luottava kassari.

#4 John Whipple
- Seiskapakki, joka semeissä pelasi alivoimalla aina tuplavaihdon Emeryn ja Skahanin parina. Nyt niin ei ollut, vaan Whipple oli vain kakkosalivoimassa Skahanin kanssa. Kanadan 4-3 maalissa hän heittäytyi Luchankon oikean siiven vetouhan tielle, mutta tämä salasi syöttönsä ja löysi maalin edestä Beaudoinin, joka puttasi tyhjiin. Whipple toki piti mailansa keskustan puolella, muttei vain saanut tehtyä katkoa, joten se oli pieni miinus, vaikka tilanteessa oli paljon vihulaisen hyvyyttä. Whipplen operointi paineen alla oli positiivinen yllätys. Hän avauserässäkin kahdesti liikutti kiekkoa helpolla ykkössyötöllä eteenpäin ja otti sitten taklauksen vastaan. Ongelmia ei tuolla saralla ollut. Irtonaisesta liikkeestä/luistelusta, päätykiekkojen noudosta ja kehon liikkuvuudesta tuli hieman mieleen Hanifin, vaikkei Whipple ole samassa universumissa kiekollisesti, mutta peliasennossa ja AV-operoinnissakin oli jotain samaa. Hän ei ole sen osa-alueen eliittispesialisti, mutta hoiti ruutunsa OK.

#13 Sam Laurila D
- Kolmosparin mies. TV-ruudun välityksellä tuli mielikuva B. McNabbista eikä se livenä muuttunut. Semifinaalissa syöttötaito teki vaikutuksen ja eritoten poikittaissyötöt hyökkäysalueella olivat tarkkoja. Nyt samanlaisia passeja ei nähty. Paineen alla hän silti avasi peliä hyvin. Päätöserässä jäi verkkokalvoille tilanne, jossa Laurila otti ensin päädyssä vastaan kärkikarvaajan kontaktin ja sitten siirsi kiekon eteenpäin ohi toisesta suunnasta tulleen H2:n. Tuo oli eleetön PRO-suoritus, joka vahvisti McNabb-vertausta. Laurilan päätöksentekokykynopeus ja peliäly riittävät NHL-uran luontiin eikä hänelle tule missään nimessä liian kiire. Toinen vahva puolustuspään suorite oli Ritchien mailannosto ja kiekon ryövääminen oman maalin takana. Päätöserässä Laurila sen sijaan sai jäähyn vietyään miehensä liiallisesti roikkumalla voimalla päätyyn Kanadan suorahyökkäyksessä. Avauserässä hän myös pintsasi kertaalleen myöhässä, mutta varmistus oli kunnossa. Jalkanopeudeltaan ja luistelun sulavuudeltaan Laurila ei näyttänyt ihan niin hyvältä kuin töllössä, mutta eiköhän hän saa jumpattua ensimmäisiä potkuja paremmiksi eikä hän nytkään jalkoihin jäänyt pelipäänsä ansiosta.

Alivoimalla Laurila oli ykkösparissa Emeryn kanssa. Iginlan voittomaali oikeasta siivestä meni hänen peittonsa ohi etuyläseen, mutta se oli enemmän veskarin moka, kun Laurila blokkasi enemmän takakulmaa, joten Kempfin olisi pitänyt ponneton rannelaukaus kopata. Toki Laurilaa voi osasyyllistää siitä, että sekunteja ennen maaleja hänet vastataklattiin jäähän kulmassa, joten katko jäi tekemättä. Ennen alivoimaa Laurila otti tasaviisikoin hyvän syöksyblokin vasemman laidan laukaukseen. Hän tunsi ylpeyttä siitä, ettei omissa kolisisi. Jos Vegasilla olisi toisen kierroksen varaus, voisin sen Laurilaan uhrata ja kasvattaa hänestä uuden McNabbin.

#2 Brodie Ziemer RW
- Ykkösvitjan laituri, joka oli ykkösylivoimassa maskimies ja uurasti alivoimallakin. Hyökkäysalueen hyökkäyspelissä hänen roolinsa oli seistä monesti maskissa ja operoida ylipäätään toisena syvyyshyökkääjänä 2-1-2:ssa. Siitä tuli palkkio ohjurimaalin muodossa päätöserässä aloituksen jälkeen. Tilannekovuus oli tosi hyvällä tasolla ja Ziemerin otteissa oli PRO-tason kypsyyttä. Tasapaino ei horjunut. Hän edisti peliä säihkymättä, voitti kamppailuita ja hoiti likaiset hommat maalilla. Kulmissa hän oli riittävän räjähtävä vrt. samantyyppiseen Fenströmiin ehtiäkseen reboundeihin tai irtoamaan pakista, joka on selässä. Ahtaan tilan pelit sujuivat myös. Esim. sinisen kulmassa hän vastaanotti jykevät Aitchesonin niitin, mutta samalla jatkoi kiekon pistelinjalle omille. Hän myös alusti kakkoserässä siniviivan alla tapahtuneesta katkosta Hagensille avopaikan maalin eteen, mutta George ryösti tämän mailallaan maaliviivalta. Ziemer järjesteli myös tekopaikkoja päädystäkin/kulmasta omaten hyvän pelisilmän. Ennustan NHL-pelejä Ziemerille ykkösketjun toiseksi parhaana lenkkinä tässä pelissä. Olisiko kyseessä draftin piilo-Marchessault? Kapteeni oli kilpailullinen vaihdosta toiseen.



#9 Austin Baker
- Nelossentteri. 3-3 maalissa alivoimalla hän sijoittui huonosti alempana hyökkääjänä 1-1-2:ssa. Hänen olisi pitänyt peittää syöttö slottiin ja luottaa, että maalin edessä ollut pakki katkaisisi syötön takatolpalle. Baker valui liian alas takatolppauhan vuoksi ja Iginla sai syötettyä keskustaan McKennalle, jonka laukauksen eteen Baker sitten heittäytyi, mutta oli liian kaukana blokatakseen sen. Jos hän olisi jäänyt ylemmäs, hän olisi ehtinyt vedon eteen. Nelossentteriksi Baker oli myös liian tasapaksu kamppailuissa. Hän liukui niihin liian usein eikä mennyt terävästi tekemään stoppia. En siis hirveästi syttynyt.

#19 Lucas van Vliet
- Hajavaihtoja 13. hyökkääjänä. Hän oli hujoppimainen, mutta luisteli kohtalaisesti ja kosketus kiekkoon oli ihan jees.

#21 Brendan McMorrow F
- Nelosketjun hyökkääjä, joka pelasi ykkösalivoimaa Bednarikin kanssa. McMorrow oli energinen roolipelaaja, joka kamppaili kokoaan vähän isommin. Parhaiten jäi mieleen yksi keskialueen takakarvaus, jolla hän riisui vastustajan kiekosta. Luistelun pitääkin olla vahvuus, jos hän haluaa luoda änäriuran. Hänen potkunsa veivät häntä tehokkaasti eteenpäin minusta ja niissä oli räjähtävyyttä. Mailapaine oli hyvää.

#24 Christian Humphreys
- Patukkamainen rightin kolmossentteri, joka saatetaan varata toisella kierroksella. Hän ei näyttänyt livenä niin paksulta kuin telkkarissa, vaan jalat tikkasivat. Intensiteetti oli kunnossa eikä asenteesta mikään jäänyt kiinni. Tällä kertaa hän ei alivoimaa pelannut toisin kuin semeissä. Laitojen lähellä hän oli vääntäjä, joka käytti kroppaansa hyvin hyväkseen staattisissa hetkissä. Matsin avausmaalikin oli kunnollinen tahto-osuma, kun hän runttasi kiekon etukulmasta sisään. Kiekollisena hän ei pakottanut peliä keskialueella, vaan vippasi kiekon selustaan, jos tuli liian ahdasta. Avauserässä hän jatkoi kiekon laidasta kertaalleen täyteen vauhtiin Mooneylle, joka tuhlasi läpiajon. Kakkoserän huippuhetki oli maalintekoyritys omien jalkojen välistä sen jälkeen, kun Humphreys hyökkäsi kohti maalia jättösyötöstä. Pidin hanakkuudesta mennä siis sinne, mistä niitä maaleja mätetään.

#26 Max Plante F
- Kakkosketjun laituri, joka luisteli selkä kyyryssä. Yhteen läpiajoonkin hän taisi päästä, mutta laukoi patjaan. Nopeutta oli ihan hyvä määrä jaloissa. Hän oli ykkösylivoimassa tutusti slotissa ja käsistään taitava jakamaan kiekkoa oikeaan siipeen Eisermanille. Kiekonkäsittely oli pehmeää. Parhaimpana kykynä oli minusta silti taito kadottaa vastustaja iholta hyökkäysalueella ja hakeutua auki b-pisteiden väliin stigamaisesti. Keskialueen ylityksissä Plante osasi saippuamaisesti livahtaa laidan puolelta ohi vastaan ajaneen puolustajan pari kertaa. Mikään ketjunsa pelillinen dynamo Plante ei silti minusta ollut. Kakkosalivoimavastuusta Hagensin kanssa ei jäänyt mitään erikoista mieleen. Yritin pitkään miettiä jotain NHL-verrokkia, mutten tähän hätään sellaista keksinyt.

#23 Carson Wetsch F
- Rightin laituri Kanadan nelosketjusta. Hänestä tuli mieleen HSK:n Adam Cracknell. Myös Wetsch oli vankkarakenteinen, mutta jalkanopeudeltaan kesy. Siitä oli osoituksena epäonnistunut haasto kakkoserässä Skahania vastaan laidan puolelta. Punnerrus maalille nojaamalla päättyi menetykseen. Vahvuudet olivat verrokin tavoin laitojen lähellä pelaamisessa ja se voi auttaa änäriuran luonnissa, kun kakkosalivoimaakin hän pelasi ja kulutti kelloa suojaamalla kiekkoa laitaa vasten kertaalleen.

#30 Carter George G
- Kanadan parhaana palkittu pelaaja piti joukkueensa mukana pelissä kaksi erää. Hän otti useamman atleettisen pelastuksen liukuen sivuttain terävästi one-timereiden tielle (Eiserman, Hagens) ja sopisi siten ritareiden veskarihautomoon. Parissa jenkkien läpiajossa hän antoi hyökkääjän tehdä aloitteen ja pudotti sitten jäihin oikea-aikaisesti patjatorjuntoihin. Hagensin ryöstäminen maaliviivalta mailalla vastaliikkeestä huolimatta oli huima suoritus. Miinusta tulee lähinnä Hutsonin maalista, jossa George arvioi väärin Vansaghin poikittaissyötön eikä ehtinyt sitä katkoa. Kokonaisuus jäi vahvasti plussalle thompsonmaisen aihion myötä.

2025:

#16 Logan Hensler
- Kakkosparin RD. Odotin vielä vähän enemmän kiekollisesti, vaikka hän kakkoserässä yhden hyvän seinäpelin sisäänviennissä oikean laidan tuntumassa tekikin, mutta hyökkäyssiniviivasta hän tuppasi palauttamaan kiekkoa vain päätyyn. Yksi rännisiirto toki toi kakkossyötön matsin avausmaaliin. Kakkosylivoimavastuustakaan ei mitään erikoista jäänyt muistiin. Samanikäiseen Ruotsin Annborniin verrattuna hän ei ollut niin valmis kamppailemaan tällä tasolla ja pelasi ehkä vähän suojatumpia minuutteja? Jos johonkin hänen peliasentoaan, kiekonkäsittelyään ja luisteluaan vertaisin, se pelaaja on T. Liljegren.

#10 James Hagens C
- Ykkössentteri, jolla kiekko pysyi lavassa kuin liimattuna. Alivoimallakin hän piti päätöserässä kiekkoa hetken aikaa yksin viittä vastaan Kanadan alueella, kun muut vaihtoivat. Muutoin AV-vastuusta Planten parina ei mitään ihmeellistä jäänyt käteen. Hän oli McKennan kaltainen sisäänvientivelho, mutta nopeus ei ollut samanmoista, vaan Hagens luotti silkkisiin käsiinsä ja löysi sitä kautta välit, joista mennä läpi hyökkäysalueelle. Suoraluistelunopeus oli toki hyvää, muttei mitenkään silmille pistävää kuten McKennalla. Hagens rakensi aika paljon tekopaikkoja ulkokehältä muille H2:na ja pysyi liikkeessä kiekon kanssa upeasti. Häntä on siis hankala vartioida puolustusalueen puolustuspelissä alakolmion miesvartioinnilla tai ainakaan saada stoppia aikaan 1v1-tilanteissa. Puolustusalueen puolustuspelissä Hagens tarvitsee työstöä ja toistoja, jotta hän saisi itse tehtyä katkoja. Hän pysyi kyllä sisäpuolella, mutta tuntui ottavan vähän ns. helppoa ja luottavan siihen, että muut sen pysäytyksen lopulta tekevät. Eikä Hagensilla oikein ollut sellaista päättäväisyyttäkään, että hän haluaisi kiekon väkisin riistää selkäpuolelta tai viedä miehensä laitaan. Varmaan änärissäkin hän aikanaan nojaa riistoissa oikea-aikaisiin mailaniskuihin kuin puhtaaseen fyysisyyteen. Kärkikarvaajana hän kertaalleen riistikin kiekon Elickilta terävästi, mutta George sulki etukulman vasemman laidan laukausta vastaan.

#25 LJ Mooney RW
- Kolmosketjun RW, joka otti sentterikoulutuksen turvin kyllä myös aloituksiakin jonkun verran. Mooney pelasi viiden minuutin jäähyn aikana nelosalivoimaparissa yhden vaihdon, mutta muutoin erikoistilannevastuuta tuli kakkosylivoimassa. Hän oli pikakiituri, joka loisti sisäänvienneissä varsinkin juuri ylvoimalla ja sai kuvion rauhoittumaan hyvällä prosentilla. Hän on siis moderniin NHL.:ään sopiva vipeltäjä. Peliasennossa ja kiekonkäsittelyssä oli samaa kuin Pavelskilla, mutta nopeus siis suhteessa muihin eri sfäärissä. Kertaalleen Mooney livahti läpiajoonkin puolustajien välistä, muttei onnistunut ohittamaan Georgea rystylaukauksellaan.

#25 Caleb Desnoyers C
- Ykkössentteri, joka oli kyllä vielä raakile. Yritystä ja tahtoa oli, mutta se ei konkretisoitunut. Avauserässä Desnoyers väläytti kahdesti. Ensin hän leikkasi slottiin, mutta rystykuti jäitä pitkin oli marja. Skahania vastaan hän puolestaan yritti punnertaa oikean laidan puolelta täydessä vauhdissa maalin eteen, muttei päässyt kuin puoliksi ohi. Hyvää Desnoyersissa kiekottomana oli se, että hän takakarvasi ahtaasti ja vei tilanteet loppuun asti taklaamalla kylkeen. Asenne oli kunnossa. Hänellä on aikaa kehittyä, mutta minusta hän oli turhan suurissa saappaissa. Päätöserässäkin kääntölaukaus siniviivan tuntumasta räpylään oli aika ponneton. Sinällään hän toisinaan pystyi roikkumaan kiekossa hyökkäysalueella, mutta Hagensiin verrattuna kyky luoda maaliodottamaa oli isosti perässä, vaikka hän Martonelle Kanadan avauserän parhaan tekopaikan loikin poikittaissyötöllään takatolpalle.

Muut yksilöt:

- Spence oli avauserässä paras kanadalainen kenttäpelaaja ja ahdisti kahdesti kärkikarvaajana jenkit kiekonmenetykseen. Hän raastoi tutusti alivoimaakin Luchankon parina. Pelin jälkeen näin twiitin, jossa kerrottiin, että Spencen maaliero turnauksessa tasaviisikoin oli 9-0. Se on helppo uskoa, koska häntä vastaan on todella inhottava pelata, koska sellainen karvausmonsteri on kyseessä
- Luchanko ja Beaudoin ottivat todella paljon puolustuspään aloituksia. Luchankokin tuplasi toisinaan nelosketjun keskellä ja Beaudoin ykkösessä Desnoyersin paikalla noissa hetkissä. Luchankon suoraluistelu näytti sunnuntaihin verrattuna vielä piirun vetreämmältä, joten se nosti hänen osakkeitaan silmissäni, vaikka ne jo korkealla olivatkin. Syötön salaus Beaudoinin YV-osumaan oli ammattimiehen suoritus.
- McKennan tuijotukset Yhdysvaltojen vaihtopenkille maaliensa jälkeen olivat tylyjä. Ja kyllähän esim. huikean 3-2 kavennuksen jälkeen kelpasikin levennellä hieman
- Mews paransi sunnuntaihin verrattuna. Hän oli kiekollisesti näkyvämpi ja laittoi pari kertaa vettä korvasta karvaajalle. Kärkimiinat onnistuivat paremmin niin ikään. Toisaalta jenkkien kolmannessa maalissa Vansaghi livahti laidan puolelta liian helposti ohitse, kun Mews puolusti pehmeästi. Aiempi vertaus oli heikommalla laukauksella varustettu Dylan Coghlan, mutta hän on ehkä sittenkin lähempänä potentiaaliltaan Daniil Miromanovia eli keskipakan NHL-seuran kakkosylivoimamaestro
- Schaefer oli ehkäpä Kanadan paras puolustaja silti. Ristipisto 1-1 tasoitukseen oli tarkka. Hän luisteli vielä sunnuntaina sulavammin ja oli dynaamisen oloinen. Hyökkäyssiniviivasta lähetetyissä laukauksissa oli painavuutta seisovinkin jaloin
- Ritchie pelasi paljon paremmin kuin Sveitsiä vastaan. Silloin hän menetti kiekon ainakin 4-5 kertaa tultuaan liimatuksi laitaan tai käsiteltyään sitä muutoin heikosti suorahyökkäyksissä, mutta nyt kiekko ei hänen lapaansa enää samalla lailla kuollut ja 1-1 tasoitus etukulmanostolla oli komea, kun hän pienellä valelaukauksella sai Kempfin putoamaan jäihin

Salmingin lista:

Hutson
Eiserman
Ziemer
Connelly
Stiga
Emery
George
Laurila
Plante
Humphreys
Whipple
McMorrow
Wetsch
Skahan
Kempf
Bednarik
van Vliet
Baker

2025:

Hagens
Mooney
Desnoyers
Hensler
 
Suosikkijoukkue
Me olemme HIFK
En pysty olemaan ajattelematta, että nyt toisella kierroksella NHL:ään varattua Julius Miettistä ei valittu joukkueeseen, mutta esim 42 peliä tehoilla 3+1 nuorten liigassa pelannut Anton Kettunen valittiin. Täysi vitun farssi, kun näin nuorissa pelaajissa jo mietitään jotenkin sopivimpia pelaajia ikäkausimaajoukkueiseen eikä parhaita pelaajia
 
En pysty olemaan ajattelematta, että nyt toisella kierroksella NHL:ään varattua Julius Miettistä ei valittu joukkueeseen, mutta esim 42 peliä tehoilla 3+1 nuorten liigassa pelannut Anton Kettunen valittiin. Täysi vitun farssi, kun näin nuorissa pelaajissa jo mietitään jotenkin sopivimpia pelaajia ikäkausimaajoukkueiseen eikä parhaita pelaajia

Ehkä olisi aika jo mennä Jutin sanoin eteenpäin kun kisat ovat jo kaukana takana.

Nautitaan vaikka ennemmin tämän ikäluokan NHL-varauksista. Ja niitähän saatiinkin iso liuta! Jos laskin oikein, niin 15 pelaajaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös