Paikanpäällä katsottua jenkkien liikkeeseen ja kaksinkamppailutasoon pystyi hyökkäyksestä vastaamaan oikeastaan vain ykkösketju (pitkälti Heleniuksen ansiosta) sekä Ruohonen. Muilta osin suomalaiset olivat pitkälti selviytymässä kaukalossa. Rimpinen pelasi hyvän ensimmäisen erän, vaikka maali menikin helposti, mutta vastapainona otti muutaman kovan kopin, eli sanotaan nyt +/-0 erä Rimpiseltä. Toisessa erässä sitten Rimpinenkin hyytyi kiekkosateessa, niinkuin jossain iltapulun artikkelissakin mainitsi itsekin.Kyllä Suomen pelissä oli paljon hyvääkin. Kovia on nuo jenkit, mutta eivät virheettömiä ovat hekään. Pientä huolimattomuutta myös josta suomi rankaisi. Maalivahti peli ei suomella onnistunut. Toki en nyt niin höveli ole ettenkö näkisi tasoeroa esim luistelussa ja laitojen lähellä. Mutta pojilla ei vaan ollut paras päivä
Ottelun ensimmäisellä puolikkaalla ihmetytti Suomen pakkien pakollinen tarve pyrkiä kiekkokontrolliin, kun jenkit painoi todella kovalla paineella päälle. Useampaan kertaan olisi pakki voinut maalin takaa liikkeelle lähdettyään jalalla nostamalla päästä punaiselle saakka, mutta sitten heitettiin sokkona kiekko toiselle pakille maalin taakse (yleensä jalkoihin, ränniin tai pomppivana), jolloin paineistettuna toinen pakki joutui ongelmiin. Näistä tuli sitten useita menetyksiä, joista moni johti jenkkien maaliin. Vasta kolmannessa erässä suomalaiset alkoivat pelaamaan kypsemmin ja tajusivat luopua kiekosta ajoissa.
Toisen ja kolmannen erän alut oli aivan hirveitä, molemmilla tauoilla juteltiin kavereiden kanssa, että vahvalla erän alulla on mahdollisuus nousta vielä peliin mukaan, mutta 2min pelin jälkeen USA oli iskenyt kahdesti. Ylivoima ja alivoima taisivat molemmat olla 0%, sillä ei vaan pärjää ketään vastaan.
Toisen erän puolen välin jälkeen Suomella oli noin 5min vahva jakso, kun peli pyöri jenkkien päädyssä ja Helenius(?) ampui tolppaan. Jos tuo olisi mennyt sisään, peli olisi ollut 4-3 ja joku mahdollisuus olisi ollut päästä peliin mukaan. Tuosta muutama minuutti, ja peli oli 6-2.
Pitää muistaa että U18-pelejä pelataan. Vauhtia on todella paljon, mutta järkeä aina ei ja sen takia yksittäisiä virheitä pitää katsoa hieman läpi sormien, mutta silti ero Suomen ja USA:n välillä oli selvä oikeastaan jokaisella osa-alueella. Varsinkin ensimmäisessä erässä melkeinpä kaikki kaksinkamppailut meni kaverille, syötöt olivat aivan eri planeetalta ja suomipojat oli jatkuvasti potkun jäljessä. Jenkkien systeemi on pitkälti luotu palvelemaan näitä kisoja ja se kyllä näkyy. Tavallaan olisi mielenkiintoista nähdä, jos Suomessa olisi jokin vastaavan tyylinen ohjelma, että kasattaisiin esim U17-iässä parhaat treenaamaan keskenään ja pelaamaan U20-sarjaa. Ei tietenkään täysin istu eurooppalaiseen seurajärjestelmään ja -kulttuuriin, mutta ajatuksena ihan mielenkiintoinen.