Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Jos Sveitsi voitti Kazakstanin 5-2 ja Kanada-Sveitsin 8-1, niin auta armias millaiset lukemat pikkuvaahteralehdet iskee Kazakstanin verkkoon...
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Oliver Tuhkanen hääri tehokkaana TUTOn kaataessa KeuPanLue lisää »
-
Ilari Melartille kahden ottelun pelikielto − Henri Nikkanen palaa kehiin heti joulun jälkeenLue lisää »
-
Jukurit väänsi voiton TPS:staLue lisää »
-
Porissa harvinainen törkytemppu – HIFK:n Petr Kodýtek potkaisi vastustajaa kättelyissäLue lisää »
-
Martin Jandus sai lähtöpassit KärpistäLue lisää »
-
Tomi Lämsä johtaa Lukon joukkoja myös ensi kaudellaLue lisää »
U18 MM-kisat 25.4.–5.5.2024
- Viestiketjun aloittaja Parry Sound
- Alkaa
- 45 109
- 166
Niinpä. Tuon ikäisillä ei ole vielä nuo koodistot hallussa, niin voivat surutta painaa ainakin sen 15 maalia tauluun.
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Tämän mun viestin laittamisen jälkeen toki sit Kazakstan kävi voittamassa Tšekin ja Norja näyttäisi kaatavan Latvian.
Toinen ominainen piirrehän näille poikamaajoukkueille on just se että se päivän taso saattaa heitellä isostikin pelien välillä. Väitän että jos Tšekki olisi pelannut kuten Ruotsia vastaan, ei kazakkipojilla olis ollut palaakaan.
Piipahdin eilen sunnuntaina U18-kisoissa. Valitsin kohteeksi Tikkurilan jäähallin, koska en ollut aiemmin siellä käynyt ja pelitkin olivat mielenkiintoisempia kuin Espoon vastaavat. Halusin nähdä Ruotsin, Tshekin ja Kanadan yksilöitä kattavasti. Tutkin ennen visiittiäni sitä, että keitä pelaajista on povattu tulevana kesänä varattavaksi ensimmäisen kierroksen loppupäässä tai toisella kierroksella eli kuka olisi mahdollisesti saatavilla Golden Knightsin ykköskierroksen vuorolla NHL Entry Draftissa 2024. Keskityin erityisesti heihin, mutta tein sivusilmällä huomioita myös alakierrosten lupauksista sekä tulevien vuosikertojen nimistä. Salaa toivoin ohella törmääväni Vegasin johtoportaaseen, koska mietin, että ehkä he olivat jatkaneet matkaa Dallasista torstaina kätevästi kohti Suomea, kun Vegasilla olisi peleistä pari välipäivää. Päättelin, että hekin haluaisivat nähdä etukäteen päivän tiukimman pelin Ruotsin ja Tshekin välillä, koska siitä saisi parhaiten osviittaa pelaajien kyvyistä kv-temmossa. Laskin, että tuskin he Dallasista olivat ehtineet vielä torstai-illaksi saapua paikan päälle esim. CAN-SWE matsiin. En kuitenkaan nähnyt McPheeta tai McCrimmonia. Harmi, koska menestyksen arkkitehdit olisi ollut hauska nähdä livenä edes vilaukselta. Scoutteja en puolestaan ulkonäöltä tunnista.
Vegas on toistaiseksi aina käyttänyt vuosikerran ensimmäisen varauksen hyökkääjään ja kieltämättä sellaiselle on taas tarvetta, kun Edstrom kaupattiin Sharksiin Hertl-kaupassa. Sitä edeltävällä siirtotakarajalla Z. Dean puolestaan meni lihoiksi. Hyökkääjiä scoutatessani pidin mielessäni tietynlaisen Vegas-pelaajan prototyypin (hyvä kestävyys/väsymätön moottori, kyky ahtaan tilan peleihin melko pehmeillä käsillä, karvauspelote, luotettava puolustussuuntaan, kurinalainen maalinteon tukitoimien teko). Luistelusta on joustettu, jos pelaajalla on ollut esim. laukaus erityisenä vahvuutena (Brisson, Dorofeyev). Sentterien kohdalla painotin silti myös kykyä ylittää keskialue kuljettamalla pistelinjaa pitkin eli suoraluistelun ja ruuhkabussissa operoinnin tuli olla korkealaatuista, jotta he sopeutuisivat Vegasin systeemiin, jossa sentterin tulee monesti murtaa hyökkäyssiniviiva itse jalalla. Koska Sapovaliv ja Brabenec ovat lupausaltaan parhaat sentterit tällä hetkellä, pidän nimenomaan keskushyökkääjän varaamista hyvin todennäköisenä jälleen ykköskierroksella.
Puolustajien kohdalla Vegas ei ole arkaillut varata pienikokoisia pakkeja, jos nämä ovat olleet hyökkäyssuuntaan erityisiä (Brännström, Cormier). Cormier oli toki vasta kolmoskierroksen varaus. NHL-pakisto on kuitenkin kookas, joten sen perusteella lienee todennäköisempää, että joku raamikas puolustaja on hakusessa, jos sellaisen ritarit varaavat. Korczak ja Chayka ovat olleet aikaisia toisen kierroksen puolustavia puolustajia, jotka VGK on draftannut. Ylipäätään kiinnitin huomiota myös pelaajien kehonkieleen, koska Foley on painottanut, että organisaatioon halutaan hyviä tyyppejä ja luonne on tärkein ominaisuus.
Istuin iltapäivällä avauserässä Ruotsin puolustuspäässä ja jäin sinne toiseenkin erään nähdäkseni Tshekin alakerran operointia sekä ruotsalaisten hyökkäysalueen hyökkäyspeliä. Päätöserän väijyin keskeltä. Scoutit veivät vastapäisen katsomon parhaat piippuhyllypaikat rahvailta. Katsojia oli 900. Yksi heistä oli T. Lämsä, jonka bongasin pilkkukisan loputtua. Iltapelissä toistin saman eli katsoin avauserässä Kanadan puolustajien operointia paineen alla ja kakkoserässä sitten hyökkääjien virtuoosimaisuutta hyökkäysalueella. Päätöserässä poistuin hallista viimeisellä mainoskatkolla ehtiäkseni ajoissa kotiin. Varustuksena minulla oli mestaruushuppari, mutta pidin sen takin alla pitkälti piilossa, kun liian lämmin hallissa ei ollut.
Ruokailuna väliajalla oli hallin kahviosta ostettu pizzalautanen ja limonadimuki. Kaksi slaissia salamipizzaa kera juoman teki 13 rahnaa. Pizza oli hywää ja lämmintä, joten hyväksyin sen. Eikä se tahrannut käsiä. Ennen hallille saapumista puolestaan testasin viereisen hotellin ravintolan makkaraperunat. Se annos oli maukas, kun nakit eivät olleet tusinatavaraa ja ranskanperunatkin mukavan paksuja. Valkosipulidippi kruunasi kokonaisuuden.
Alla on havaintoja pelaajista kategorioittain, joten mennäänpä sen kummemmin turisematta asiaan. Otin myös ylös erikoistilannekoostumuksia jonkun verran.
SWE YV
Eklund
Zetterberg Fernström Eriksson
Sahlin Wallenius
CZE YV
Curran
Jecho Kubiesa Sikora
Galvas
Poletin
Benak Titlbach Danicek/Kos
Hlinsky/Fibigr
CAN AV
Luchanko/Josephson Spence
Marrelli Brunicke
Beaudoin Martone/Iginla
Aitcheson Elick
CAN YV
Iginla
Martone Masse Mckenna
Mews
Beaudoin
Greentree Ritchie Luchanko
Schaefer
Muuta:
Ruotsin hyökkäysaluemalli oli 2-3. Tshekin 1-2-2 karvaus oli löyhä ja alanelikon sisässä isohkoja tiloja, joihin avata peliä. Sveitsi ja Kanada molemmat karvasivat 1-1-3:lla tukkien keskialueella hyökkäyskaistat tasaisesti.
Nimiä, joita on ennustettu avauskierroksen loppupäähän tai toiselle kierrokselle:
#4 Leo Sahlin Wallenius D
- Ruotsin ykköspuolustajan pysty peliasento, kookkaus ja painavat syötöt muistuttivat aluksi Vegasista N. Hagueta. Mutta mitä pidempään häntä katsoin, sitä enemmän sanoisin hänen olevan Ruotsin Heiskanen. Hän puolusti isoa jäätä hyvin liikkeensä ansiosta, kiilasi vastustajia laitaan ja haki päätykiekkoja ongelmitta. Kiekottomana etäisyyskontrolli oli hyvä, koska hän pystyi pitkällä mailallaan olemaan ulottuva ja pysymään pelin alla vaarantamatta selustan vuotamista. Hän kykeni siis puolustamaan omaa siniviivaa tarkasti loppuun saakka.
Sahlin Wallenius pyöritti ykkösylivoimaa ja pelasi myös ykkösalivoimassa. Hän ei kuitenkaan ole ihan eliittiä kummallakaan osa-alueella. Esimerkiksi avauserässä alivoimalla hän iski oikeaan kulmaan myöhässä ja Sikora kierähti taklauksen alta pois. Tämä pääsi kävelemään maalin eteen vapaasti, mutta Härenstam torjui etukulmanoston.
Kiekollisena hän oli paineen alla rauhallinen ja antoi tarkkoja puhkovia ristipistolättyjä takasiniselle avauserässä pariin otteeseen Sveitsin trapin läpi. Noiden saumojen havaitsemiseen tarvitaan erinomaista visiota ja sellainen LSW:llä mielestäni oli. Hyökkäyssiniviivassa LSW loisti mielestäni eniten. Hän tanssi sivuttain taitavasti ja sai avattua vetolinjoja kiitettävästi. Kiekko pysyi lavassa ja katse ylhäällä. Päätöserän alussa Berglund ohjasi melkein lantionkorkuisen rannelaukauksen sisään maskimiehenä. Kakkoserän alussa puolestaan LSW syötti jäitä pitkin maalille eristettyyn 2v2-tilanteeseen poimien Fernströmin lavan. Tämä ohjasi puolustajan edestä Milotan syliin. Tuossakin Sahlin Wallenius avasi syöttöväylän ohi laiturin pienellä sivuttaisliikkeellä. Hyökkäysalueen hyökkäyspelissä tehdessään nousuja syvyyteen LSW puolestaan käsitteli kiekkoa niin ikään mainiosti ja esim. päätöserässä hän pyörähti laidan puolelta laiturin ohitse päätyyn. Jatkoajalla puolestaan Curran jäi hänestä jälkeen vartaloharhautuksella ja rannelaukaus viuhui niukasti ohi vasemman etukulman. Sahlin Wallenius sai paljon hyökkäyspään startteja jo kakkoserässä tappioasemassa yhdessä Freijin kanssa. Hän osasi tehdä oikeita valintoja eikä pakottanut peliä. Kokonaisvaltaisuudesta, luistelusta ja tietynlaisesta vaivattomuudesta tuli tosiaan Heiskanen mieleen. LSW myös kommunikoi aktiivisesti, mikä oli plussaa. Summa summarum, Sahlin Wallenius oli vaikuttava peluri.
#20 Alfons Freij D
- Sedoff-kopio puolusti kakkosparissa. Tiesin jo ennalta sen, millaisesta pelaajasta on suunnilleen kyse eli pienikokoisesta, mutta kiekollisesti pätevästä kaverista tai ainakin se oli oletus. Suurin vahvuus oli varmaankin luistelu. Freij ohitti useasti jalalla kärkikarvaajan ja loi edun sillä tavoin. Heti matsin alussa Kos ajoi hänet maalin taakse, mutta Freij tuli sieltä ulos. Sitten hän oli kuitenkin ylioptimistinen ja kompuroi omalla sinisellä, kun vastaan ajoi toinen tshekki. Danicek laukoi katkonsa jälkeen heti terävästi patjaan. Kahdeksannella minuutilla Tshekin valuvaa 1-4 trapia vastaan Freij toistamiseen ohitti itse H1:n ja kuljetti saman tien kiekon hyökkäysalueella vasenta kaistaa pitkin. Nykypakille on niin kovin tärkeää piestä kärkikarvaaja itse, joten tykkäsin sikäli Freijistä. Avausvitosella puolestaan hän avasi myös kerran biljardisyötön talakasiniselle Petterssonille, joka laukoi räpylään pakin jaloista. Tuo oli osoitus syöttötaidosta. Takaperinluistelu sujui ja Freij katkoi avauserän lopussa yhden vastaiskun omalla sinisellä. Hän myös käytti mailaansa aktiivisesti ja se onkin tärkeää, jos kokoa ei ole ruhtinaallisesti.
Negatiivisistakin toki pelistä löytyi. 36. minuutilla hän menetti kiekon maalin takana tuplattuna ja Tshekki sai luotua siitä kohtalaisen tontin maalin eteen. Lisäksi paineen alla muutenkin omissa rystysiirrot olivat pari kertaa vain hutaisuja sinne päin. Viivatoimituksiin kaipasin lisälaatua eikä hän ollut HAHP:ssa niin vahva pysymään kiekossa kuin LSW. Jatkoajallakin takamiehenä 3v2-vastaiskusta Freij laukoi päin peittoa keskikaistalta. Päätöserässä puolestaan Freijin laukauksesta päin blokkia Titlbach polki karkuun onnistumatta viimeistelyssä. Ja kun Freij kertaalleen taas kuskasi kiekon itse yli keskialueen, hän menetti sen laidassa heti siniviivan jälkeen. Varmistus uupui, kun peli kääntyi ja Tshekki sai rankkarin, kun sen pelaajaa rikottiin läpiajossa. Freijin pitää siis kypsyä pelaajana, jotta hän tekisi Sahlin Walleniuksen tapaan enemmän oikeita ratkaisuja eikä hukkaisi kiekkoja niin paljoa. Toki virheitä tulee, kun on paljon kiinni kiekossa, mutta niitä pitää karsia ammattilaisena. Freij ei välttämättä ole avauskierroksen kamaa, mutta toisen kierroksen alussa hänen luulisi menevän kaupaksi.
#26 Alexander Zetterberg LW
- Zetterberg oli Unger Sörum/Stankoven -kopio. Hän tykkäsi roikkua kiekossa pitkään hyökkäysalueella, kurvata ulkokehällä korkealle pakkien väliin luomaan 3v2-ylivoiman siniviivaan ja laukoa sitten suojauksesta sählymäisiä kanttirannareita kohti maalia. Otin pienen videopätkänkin, jossa Z suojasi kiekkoa siniviivassa ja loi itselleen vetopaikan vasempaan laitaan sillä kertaa. Laser viuhui niukasti ohi takakulman. Hän ei mene ytimeen, vaan ketjun muut yksilöt saavat hoitaa korkean ja matalan maskin. Oikein roolitettuna se on ihan OK, koska Zetterberg oli saippuamaisen liukas ja vaikea pideltävä. Kiekkokontrolli oli mallikasta. Hän myös mursi hyökkäyssiniviivan monesti itse. Päätöserässä jäi mieleen keskialueen uudelleenryhmittymisessä yksi sentterihaku pakkien välistä, lyhyt kuskaus, levitys laiturin tontin ottaneelle Petterssonille ja tämän matala laukaus vasemmasta laidasta ohi takakulman. Systeemi oli sisäistetty. Aika lailla Ruotsin pelikirja oli sama kuin U20-maajoukkueella eli esim. hyökkäysaluemalli 2-3, jossa Z otti H3-roolin useimmiten ja Pettersson-Fernström kaksikko teki maskia. Vaikkei Zetterberg sovi Vegasin prototyyppien sekaan kuin luistelukestävyytensä osalta, saattaisin jopa hänet varata, kun Vegasilta puuttuu tuollaista yksilötaitoa lupausaltaasta. Ja modernissa jääkiekossa siniviivassa on tilaa, joten olisi hyvä olla pelaajia, jotka sitä voivat käyttää.
#11 Lucas Pettersson C
- Ykkössentteri Zetterbergin ja Fernströmin välissä. Avauserän alussa Freijin bilisavauksesta Pettersson mursi siniviivan ja laukoi räpylään puolustajan jaloista. Kakkoserän lopussa hän väläytti hyökkäysalueella käyttäen kiekon takaraudassa ja karistaen vartioijan väärään suuntaan. Nopea syöttö maalin eteen löysi Fernströmin, joka tykitti logoon. H3-roolissa kiekottomana Pettersson luki pari tilannetta hyvin ja puolusti eteenpäin katkomaan hyökkäykset mailapaineellaan. Se on toki sentterille peruskauraa.
Huonona asiana oli luistelun tasapaksuus. Sen takia trapia vastaan hän ei keskialueen ylityksiin kyennyt ja päätöserässäkin kertaalleen haettuaan vauhtia alempaa, hidasti sitten ihmeellisesti punaviivalla ja heitti kiekon vain päätyyn. Itseluottamus haastaa tuntui puuttuvan eikä Petterssonista täten ehkä ole operoimaan NHL:n tempotaitovaateessa ruuhkabusseissa. Päätöskympilläkin hän hukkasi kiekon kuljettaessaan sitä sivuttain hyökkäyssiniviivassa paineen alaisena. Suunnanmuutospuolustaminen oli kuitenkin karmeinta katsottavaa. Hän jäi liukumaan 2-3 kertaa ylimpänä pelaajana eikä tullut täysillä alas täyttämään lennosta toisen laiturin paikkaa, kun toinen laituri otti hetkeksi sentterin paikan omissa. Työmoraalin puutteesta merkkasin isoin miinuksen. Pettersson oli minusta Ruotsin kolmesta kärkisentteristä heikoin.
#12 Melvin Fernström RW
- Ykkösketjun kolmas lenkki. Fernström oli työteliäs ja suoraviivainen. Jalkanopeus oli ehkä hitusen keskarvoa parempaa eikä kiekko kuollut hänen lapaansa, kun hän pari kertaa ylitti siniviivan oikeasta laidasta. Hän teki ketjustaan eniten likaisia hommia maskimiehenä. Kakkoserän lopussa hän tuhlasi maalin edestä hyvän maalipaikan Petterssonin päätypassista laukoen logoon. Taitoa ja nopeutta saisi olla hieman lisää, jotta varaisin Fernströmin. Laitojen lähelläkään hän ei erikoisen vahva minusta ollut vääntämään. Lisäksi laukaus oli jotenkin tuhnu.
#24 Linus Eriksson C
- Oikean siiven pelinrakentaja ykkösylivoimassa, jolle oli tarjolla kolme rightia syöttöoptioina, mutta Eriksson paukuttikin itse one-timerin Kubiesan (AV-timantin vasen sakara) peiton läpi etukulmaan tasoittaen 2-2:een. Tutustuttuani etukäteen ruudun välityksellä Ruotsin toiseen kärkisentteriin, hän vaikutti ominaisuuksiltaan mahdolliselta Edstromin korvaajalta. Eriksson pelasikin ykkösalivoimaa Eklundin kanssa. Mitään erityistä ei siitä jäänyt mieleen.
Erikssonin luistelu oli ainakin Petterssonia kepeämpää. Avauserän lopussa hän mursi sinisen ongelmitta ja jätti kiekon Zetterbergille. Hän oli silti hieman tasapaksu yksilö eikä erottunut kiekollisena siten kuin oletin. En löytänyt erikoisominaisuutta, jolla hän tekisi NHL-uran. Hän pystyy pelaamaan kombinaatioita kohtalaisen hyvin hyökkäysalueella, muttei ole niissäkään maaginen. Tshekin 2-0 maalia edelsi Erikssonin menetys vaihtoaitioiden edessä ja siitä peli kääntyi omiin. Hän paikkasi sen kakkossyötöllään 2-1 kavennuksessa, kun hän H3:na palautti kiekon siniviivan tuntumasta kulmaan Lindbergille, jonka lätty putosi Eklundin lapaan. Jatkoajalla Eriksson osoitti kahden suunnan osaamistaan takakarvaamalla kiekon pois Sikoralta. Pilkuilla hän teki Ruotsin ainoan osuman tyylikkäällä viime hetken käännöllä lusikkapuolelle. Hän petrasi pelin edetessä, muttei oikein ollut Vegasin näköinen sentteri, kun laitojen lähelläkään hän ei loistanut. Tai no, ehkä hyvällä tuurilla hänestä voi joskus tulla Stephensonin kaltainen peluri, jos hän saa luistelun jumpattua eliittitasolle.
#15 Tomas Galvas D
- Kakkosparin vasen pakki rinnallaan Mrtka. Galvas pyöritti myös ykkösylivoimaa. Hänen kiekonkäsittelynsä oli isoin vahvuus. Avauserässä hän suojasi kiekkoa hyvin liikkuessaan koko matkan sivuttain siniviivassa. 18. minuutilla hän puolestaan ui Ruotsin viisikon ytimeen rohkeasti ja piti kiekon upeasti mukanaan mailaviidakossa. Vetopaikkaa ei auennut. Liikkeensä ansiosta Galvas tykkäsi aktivoitua hyökkäysalueella eikä vain jäpittänyt siniviivassa. Samoin jalkavana pakkina hän puolusti keskialueella välillä aika railakkaastikin eteenpäin pienellä riskilläkin. En osaa sanoa, että varaisinko häntä ja kompensoivatko kiekolliset avut kokoa ja holtittomuutta kiekottomana. Eklundin maalissakin Galvas hukkasi kontrollin maalintekijästä/ei saanut katki lättyä. Jossain määrin hän muistutti Svozilia, muttei ollut niin vakuuttava kuin tämä about samanikäisenä mitä tulee liikkeeseen ja syöttötaitoon. Kiekonkäsittely Galvasilla oli sitten ehkä jopa parempaa.
#19 Adam Jecho RW
- Ykkösketjun vasen laituri. Luistelu oli hieman kulmikasta kuten isolta mieheltä sopi odottaa, mutta takakarvaaminen vahvaa keskialueella. Hän kaapi aloituksiakin oikeasta ympyrästä isona monsterina ja suojasi kiekkoa laidan puolella susikädellään. Kiekko poltti ohuesti lavassa suoraluistelussa pariin otteeseen, kun sitä päätöserän keskialueen ylityksissä seurasin. Suoraluistelu oli keskinkertaista. Kaikki tämä toi mieleen köyhän miehen P. Laineen. Jechollakin oli syöttötaitoa, kun hän jakoi mm. päätöserässä sisäänviennin jälkeen oikeasta laidasta salatun poikittaissyötön, mutta Härenstam pysäytti laukauksen vasemmalta puolelta. Toisessa erässä Jecho teki puolestaan komean maalin 2v1-vastaiskusta laukoen itse oikeaan takayläkulmaan lainemaisella kärkikynällä. En silti häntä varaisi häntä änäriin kärkirooleihin, kun suomalainen verrokkikin on pudonnut kielekkeeltä.
#23 Petr Sikora C
- Kakkossentteri laidoillaan Kubiesa ja Kos. Komea rannelaukaus avausmaalissa etuyläkulmaan ylivoimalla vasemmasta siivestä. Avauserässä hän puolestaan kierähti oikeassa kulmassa pois LSW:n taklauksen alta ja nousi vetopaikkaan maalin kulmalle. Päätöserässä tasaviisikoin Sikora mursi sinisen oikeasta laidasta, vei kiekon pohjaan, otti kontaktin, palasi siniviivaan ja syötti sieltä sitten painottomalta puolelta aktivoituneelle pakille, mutta syöttö jäi vähän taakse. Transition Sikora hidasti hyvin sitkeällä takapaineellaan. Hän ei antanut tuumaakaan periksi kumarassa luisteluasennossaan. Sikora käsitteli kiekkoa aika etäällä kropastaan pikanttina yksityiskohtana. Hyökkäysalueen hyökkäyspeliin liittyen hän yritti pari kertaa luoda jalalla etua, muttei kyennyt ravistamaan miestä selästä, joten se ei hirveästi lupaa änäriuraa ajatellen. Tietynlainen räjähtävyys ensipotkuista uupui. Joitakin hyviä väläyksiä Sikora tarjoili, mutta oli lopulta aika samasta puusta veistetty kuin Eriksson. Ja pienen miinuksen voi antaa siitä, että 2-1 kavennusta ennen hän ei saanut miekkailtua kiekkoa keskialueelle, vaan Freij piti siniviivan kiinni.
#4 Harrison Brunicke D
- Kolmosparin RD. Hän oli kuin ykkösparin Elick, mutta hieman heikompi kaikessa. Hän väläytti pariin otteeseen kuljetustaitojaan. 36. minuutilla hän pujotteli itse keskialueen läpi. Kiekko pysyi hienosti mukana vauhtia kelatessa ylimpiä karvaajia vastaan, jotka Brunicke ohitti vartaloharhautuksilla. Päätöserässä hän teki samanlaisen kuljetuksen omalta alueelta aina Sveitsin siniviivan ylitse. Lisäksi hyökkäysalueen hyökkäyspelissä Brunicke aktivoitui kertaalleen syvyyteen asti, mutta noissa päätöserän nousuissa oli se huono puoli, että ne molemmat päättyivät menetykseen. Hänen pitää oppia luopumaan kiekosta ajoissa. Kiekonkäsittelykin oli ehkä hieman holtitonta, vaikka se tosiaan kovassa vauhdissa lavassa lopulta pysyikin, muttei niin helponnäköisesti.
Nopeasti rankingeja selattuna mielipiteet Brunickesta vaihtelevat aika paljon. Osalle hän on ykköskierroksen talentti ja osalle ei. Taidan kallistua kohti jälkimmäistä sektoria. Brunicke pelasi ykkösalivoimassa ja profiloitunee aikuisissa hieman enemmän puolustavaksi pakiksi, koska tuotanto on ollut heikkoa junnutasollakin. Tietysti kun luistelu on kunnossa, hän voi tehdä uran kolmosparin AV-spesialistina, jolla on kuitenkin kohtalaisesti kiekollista osaamista. Muistaakseni hän ihan hyvin liikutti kiekkoa omissa ykkösellä eteenpäin ränniä pitkin kuten änärissäkin pitää. Koska Vegas on varannut samantyyppisen Korczakin ja kasvattanut Whitecloudin SC-voittajaksi, en sikäli ihmettelisi, jos Brunicke on kultainen ritari. Noista kahdesta taloudellisen luistelun myötä mieleen tuli enemmän juuri Korczak.
#5 Henry Mews D
- Kakkosparissa Marrellin kanssa. Mews pyöritti myös ykkösylivoimaa. Hän ei tyytynyt jäämään hyökkäyssiniviivaan, vaan hakeutui rohkeasti syvemmälle vetopaikoille. Toki päätöserässä Mews irrotettiin kiekosta vasemmassa kulmassa aika vaivatta pienellä töötillä. Laukaus oli myös jotenkin pehmoinen. Se kävi ilmi myös ylivoimalla kakkoserässä, kun hän mursi keskeltä siniviivan ja lainasi sitten kiekon muille ennen jatkoliikettään maalin kulmalle. Hän sai sinne syötön takaisin, kun sveitsiläiset kompuroivat, mutta Kirsch ryösti hänet upealla patjavenytyksellä. Toisen vetopaikan Mews sai Josephsonin jätöstä toiseen aaltoon, mutta Mews tälläsi vastalämärin veskarin syliin. Päätöserässä Mews pelasi kiekottomana parhaiten. Ensin hän pysäytti Forgetin sisäänviennin taklaamalla tätä runkoon. Myöhemmin hän aavisti ristipiston ja puolustamalla eteenpäin katkaisi sen onnistuneesti. En silti Mewsia korkealla varaisi, koska hän ei ole minusta tarpeeksi hyvä ylöspäin paikatakseen pientä pehmeyttään. Hänestä tuli mieleen heikommalla laukauksella varustettu Dylan Coghlan. Katto lienee Daniil Miromanovin taso.
#27 Charlie Elick D
- Ykkösparin oikea pakki. Elick oli mielestäni rightin pakeista paras. Heti matsin alussa hän antoi paineen alla varman reverse-syötön maalin takana. Päätykiekot hän laittoi ykkösellä jämäkästi eteenpäin ränniin laitureiden huoleksi. Kärkikarvaaja Haasin hän ohitti tyylikkäästi smirklaamalla eli Freijin ja Brunicken tavoin loisti H1:n ohittamisessa jalalla ja edun luonnissa muille. Elick suorastaan liiti jäällä ja hänessä oli siltä osin pientä makarmaisuutta. Boksaaminen maalin edessä oli mielestäni kunnossa. Hänessä oli voimaa laittaa sveitsiläisiä maskimiehiä katolleen pariin otteeseen. Erikoistilanteista hän pelasi kakkosalivoimaa.
Avauserän ainoa erhe oli pieni pelinlukuvirhe puolustussinisellä, kun sveitsiläispeluri syötti kiekon laidan kautta hänen selustaansa spurtanneelle Sveitsin ilopillerille Körblerille (RW1), joka laukoi päin veskaria pienestä kulmasta. Toisessa erässä Elick liisi keskialueen ylitse makarmaisesti pujotellen pohjaan asti, mutta syöttö oikeasta kulmasta takaviistoon meni suoraan Körblerin lapaan. Tämä nosti vastaiskun jalalla ja laukoi sitten Gillin jaloista kiekon takakulmaan Leendersin kainalosta. En nyt tuosta silti Elickia liikaa moittisi, kun pelin alla oli kuitenkin omia pelaajia. Plussan hän sai kirjoihini kakkoserässä siitä, että hän taklasi lujaa Mugglin jään pintaan, kun tämä yritti murtaa keskeltä siniviivan ruuhkabussissa. Sen sijaan sitten päätöserässä Elick taisi hyökkäyssiniviivassa laukoa päin lähintä miestä ja sveitsiläinen pääsi karkuun sen seurauksena, joten kiekollisena päätöksentekokyky hyökkäysalueella kaipaa ohutta kypsymistä.
#10 Marek Vanacker LW
- Nelosketjun oikea laita. Vanacker oli osa energiavitjaa ja vei taklaukset loppuun. Hänen "moottorinsa" oli kunnossa eikä väsymistä vaihtojen sisässä tullut. Tasapaino laitojen lähellä oli silti heikko ja mielestäni hän oli myös pehmeähkö kaksinkamppailija varsinkin mailallaan. Siirretyn rangaistuksen aikana hän operoi kertaalleen ruuhkabussissa hyvin vieden kiekon sisään, mutta laukauksien tarkkuus jätti moitittavaa. Ne viuhuivat seinille, vaikka hän sitten ilmaisen maalin tekikin Beaudoinin poikittaissyötöstä. Vaikka Vanacker jätti toisessa erässä avauserää paremman vaikutelman, en ollut hänestä kovin vaikuttunut.
#12 Maxim Masse RW
- Kolmosketjun RW. Vahvuutena oli luistelu ja ketteryys. Ennen 1-1 tasoitusta hän voitti luistelukisan päätykiekkoon ja puolestaan myöhemmin vei kiekon taidokkaasti sisään oikeasta laidasta Ustinkovin ohi pyörähtämällä. Sitä seurasi petaus keskustaan Greentreelle/Josephsonille. Ylivoimalla Masse tarjoili avauserässä hyvän päätypassin slottiin Iginlalle, joka paukutti syliin. Massekin pääsi olemaan tuhlaajana toisessa erässä McKennan tarjoilusta, kun Kirsch liukui sivuttain komeasti tolpalta toiselle juuri ajoissa.
#14 Jett Luchanko C
- Kakkossentteri, joka pelasi ykkösalivoimaa ja kakkosylivoimassa oikessa siivessä. Häneen luotettiin kahden suunnan sentterinä myös oman pään aloituksissa. En silti vertaisi häntä Royhin, vaikka molemmat ovat righteja, vaan ennemmin Bergeronin eleettömyyteen tai Krakenin Shane Wrightiin. Syötöt olivat painavia mennen teipistä teippiin. Luchanko ei ollut ketjunsa pelillinen dynamo, vaan nojasi sillä osa-alueella muihin. Hän edisti peliä ilman säihkettä. Liike oli OK. Karvaajanakin Luchanko oli hyvä. Kärkikarvaajana hän oli sitkeä ja sai kertaalleen myös katkaistua yhden ristipiston ilmassa. H3-roolissa hän piti puolestaan lavan jäässä ja katkaisi yhden avauksen siniviivan alla päätöserässä. Paine jäi pitkäksi aikaa Sveitsin alueelle ja Luchanko tarjoili päädystä syötön maalin kulmalle Ritchielle, joka haki etuyläkulmaa tuloksetta. Pelinrakennuskyvyt tulivat ilmi myös kahden syöttöpisteen myötä toisessa erässä. Ylivoimalla hän jatkoi yhdellä kosketuksella Schaeferin poikittaissyötön keskustaan Ritchielle, joka upotti suoraan syötöstä kiekon rysään. Myöhemmin Luchenko alusti päädystä vetopaikan keskustaan Iginlalle, joka naulasi kiekon yläriman alle. Luchanko oli minusta selkeästi ketjunsa paras pelaaja ja sellainen sentteri, joka on Vegasin näköinen ja kelpaisi minulle. Hän teki todella vähän näkyviä virheitä.
#21 Ryder Ritchie RW
- Kakkosketjun oikea laituri. Paras väläytys oli maali suoraan Luchankon syötöstä ylivoimalla keskeltä. Muutoin en Ritchiesta pitänyt. Hänet liimattiin hyökkäysalueella laitaan pariinkin kertaan niin, että Ritchie menetti kiekon. Sitä pitäisi pystyä suojaamaan paremmin ja samalla liikkumaan. Kakkoserässä hän myös yritti kiertää keskialueella Sansonnensin, mutta menetti kiekon siinäkin. Avauserässä toki Ritchie pelasi syvyyden kautta eikä hukannut kiekkoja siniviivojen välissä, mutta aivan liian monta kertaa kiekko kuoli hänen lapaansa, joten pysyisin pojasta kaukana draftissa. Jos pitäisi ennustaa, Ritchiesta tulee parhaimmillaan Sheldon Rempalin kaltainen pistelinko AHL:ään.
#24 Tij Iginla LW
- Kakkosketjun vasen laita. Hän oli melko hiljainen ensimmäiset 40 minuuttia maaliaan lukuun ottamatta. Laukaus yläriman alle päätypassista oli toki hieno. Iginlasta jäivät mieleen ahtaan tilan pelit sinisen päällä, kun hän pari kertaa jatkoi kiekon laidasta pistelinjalle onnistuneesti. Moottori oli myös kunnossa ja hän jaksoi pörrätä karvaajana. P. Krebsia taidettiin aikoinaan povata kymppisakkiin ennen loukkaantumistaan, jolloin hän valui Vegasin vuorolle. Iginlasta tuli hieman krebsmaiset fiilikset samanlaisena leftin tehopakkauksena.
#26 Liam Greentree RW
- Kolmosketjun vasen laituri, joka laukoi ohi maalin lämmittelyssä jatkuvasti. Hän teki silti itse pelissä iginlamaisesti "pelejä" hyökkäyssiniviivan kulmassa ottaen vastustajan puolustajan taklauksen miehekkäästi vastaan samalla, kun hän siirsi kiekon sentterin lapaan laidasta. Greentree oli siis peluri. Ylivoimalla vasemmasta siivestä hän ei pahemmin vetoaan päässyt käyttämään. Se oli siis painava, mutta epätarkka. Fyysiset valmiudet ovat hyvät, mutta Greentreenin pitäisi kyetä olemaan enemmän pelin sisässä niin sanotusti.
#28 Cole Beaudoin C
- Nelossentteri, jonka teränkäyttö jäi mieleen lämmittelyssä. Hän oli kuin ilmetty Boone Jenner, joka voimaluisteli rautatiekiskoja pitkin eteenpäin ja jysäytti sitten taklauksen päädystä läpi. Beaudoin oli siis luisteluvoimainen sentteri varsinkin, kun hän pääsi vauhtiin. Avauserässä hän ylitti keskialueen kertaalleen viistokuljetuksella tultuaan terävin potkuin oman maalin takaa paineen alta pois kahden vastuksen välistä. Mutta hän teki myös pieniä virheitä PAPP:ssa. Hän hukkasi kertaalleen kontrollin miehestään Körblerista, joka pääsi täten syöttämään slottiin Antenenille ja lisäksi hävisi yhden päätyväännön Geisserille. Siitäkin tilanteesta Sveitsi loi vetopaikan slottiin.
Kiekottomana hän teki hyviä asioita kakkoserässä, kun Kanada purki norsukiekon toiseen päätyyn ja Sveitsin pakkiparista Sansonnens työnsi voitetusta 2v2-tilanteesta kiekon suoraan taustalta tulleelle Beaudoinille, joka näki nopeasti poikittaissyöttölinjan Vanackerille ja tämä painoi kiekon sisään puolityhjään maaliin. Beaudoin teki myös hyvän maskin Ritchien YV-osumaan. Hän dominoi fysiikkansa ja kokonsa ansiosta tällä tasolla laidoissa, mutta mites sitten aikuisissa, kun vastassa on samanlaisia mörköjä? Kyllä hänessä silti on ainesta ainakin alaketjujen sentteriksi ja jos hän saa jostain vielä paremmat kädet, miksei sitten ihan hertlmaiseksi maalineduspelaajaksi, mutta Jennerin kaltainen suorittaminen on lähempänä realismia ja hyvin kaukana hän siitäkin tasosta vielä toki on.
#23 Leon Muggli D
- Ykkösparin LD ja kapteeni. Liike oli sulavaa ja tassut pehmeät. Avauserässä hän tuli paineen alta jalalla pois jopa kahden kanadalaisen sivupaineesta huolimatta ja keskialueelle päästyään kääntyi sitten takaisin kohti omaa maalia, koska ei halunnut luovuttaa kiekkoa vapaaehtoisesti pois. Ylivoimalla Muggli pyöritti ykkösviisikkoa ja uiskenteli kertaalleen ytimeen saakka, mutta rystykuti keskustasta blokattiin. Kiekko pysyi silti lavassa kuten Galvasillakin vastaavissa nousuissa. Ykkösalivoimassa Mugglista ei jäänyt mitään erityistä mielen päälle, kun minun piti tarkkailla niin paljon muitakin.
Toisen erän alussa hän jäi pitelemään polveaan juuri, kun olisin päässyt näkemään lähempää paineen alla operointia. Toki Muggli palasi vielä pelaamaan ja 27. minuutilla lähetti siniviivasta matalan kudin maalinedusruuhkaan pienestä sivuttaistanssista. Kakkoserän toisella puolikkaalla Muggli otti lisää osumaa, kun hän yritti rohkeasti murtaa siniviivan keskeltä, mutta törmäsi ruuhkabussissa Elick-nimiseen jäävuoreen ja putosi tonttiin kättään pidellen. Sen koommin Muggli ei tainnut enää pelata tai ainakaan päätöserässä en häntä nähnyt, kun peli oli jo ratkennut. Annan silti kehut yrityksestä, koska änärissäkin on toisinaan kuljetettava itse trapin sisään luodakseen etua eikä Muggli arkaillut sitä. Verrattuna Freijiin ja Galvasiin, Muggli oli minusta kolmikosta kypsin päätöksentekokyvyltään. Ominaisuuksissa ei välttämättä niin suurta eroa ole suuntaan tai toiseen ja heitä pitäisi tarkkailla enemmän erojen löytämiseksi. Kamppailupelaaminen saisi tietysti olla jämäkämpää myös Mugglilla omalla alueella.
Vegas on toistaiseksi aina käyttänyt vuosikerran ensimmäisen varauksen hyökkääjään ja kieltämättä sellaiselle on taas tarvetta, kun Edstrom kaupattiin Sharksiin Hertl-kaupassa. Sitä edeltävällä siirtotakarajalla Z. Dean puolestaan meni lihoiksi. Hyökkääjiä scoutatessani pidin mielessäni tietynlaisen Vegas-pelaajan prototyypin (hyvä kestävyys/väsymätön moottori, kyky ahtaan tilan peleihin melko pehmeillä käsillä, karvauspelote, luotettava puolustussuuntaan, kurinalainen maalinteon tukitoimien teko). Luistelusta on joustettu, jos pelaajalla on ollut esim. laukaus erityisenä vahvuutena (Brisson, Dorofeyev). Sentterien kohdalla painotin silti myös kykyä ylittää keskialue kuljettamalla pistelinjaa pitkin eli suoraluistelun ja ruuhkabussissa operoinnin tuli olla korkealaatuista, jotta he sopeutuisivat Vegasin systeemiin, jossa sentterin tulee monesti murtaa hyökkäyssiniviiva itse jalalla. Koska Sapovaliv ja Brabenec ovat lupausaltaan parhaat sentterit tällä hetkellä, pidän nimenomaan keskushyökkääjän varaamista hyvin todennäköisenä jälleen ykköskierroksella.
Puolustajien kohdalla Vegas ei ole arkaillut varata pienikokoisia pakkeja, jos nämä ovat olleet hyökkäyssuuntaan erityisiä (Brännström, Cormier). Cormier oli toki vasta kolmoskierroksen varaus. NHL-pakisto on kuitenkin kookas, joten sen perusteella lienee todennäköisempää, että joku raamikas puolustaja on hakusessa, jos sellaisen ritarit varaavat. Korczak ja Chayka ovat olleet aikaisia toisen kierroksen puolustavia puolustajia, jotka VGK on draftannut. Ylipäätään kiinnitin huomiota myös pelaajien kehonkieleen, koska Foley on painottanut, että organisaatioon halutaan hyviä tyyppejä ja luonne on tärkein ominaisuus.
Istuin iltapäivällä avauserässä Ruotsin puolustuspäässä ja jäin sinne toiseenkin erään nähdäkseni Tshekin alakerran operointia sekä ruotsalaisten hyökkäysalueen hyökkäyspeliä. Päätöserän väijyin keskeltä. Scoutit veivät vastapäisen katsomon parhaat piippuhyllypaikat rahvailta. Katsojia oli 900. Yksi heistä oli T. Lämsä, jonka bongasin pilkkukisan loputtua. Iltapelissä toistin saman eli katsoin avauserässä Kanadan puolustajien operointia paineen alla ja kakkoserässä sitten hyökkääjien virtuoosimaisuutta hyökkäysalueella. Päätöserässä poistuin hallista viimeisellä mainoskatkolla ehtiäkseni ajoissa kotiin. Varustuksena minulla oli mestaruushuppari, mutta pidin sen takin alla pitkälti piilossa, kun liian lämmin hallissa ei ollut.
Ruokailuna väliajalla oli hallin kahviosta ostettu pizzalautanen ja limonadimuki. Kaksi slaissia salamipizzaa kera juoman teki 13 rahnaa. Pizza oli hywää ja lämmintä, joten hyväksyin sen. Eikä se tahrannut käsiä. Ennen hallille saapumista puolestaan testasin viereisen hotellin ravintolan makkaraperunat. Se annos oli maukas, kun nakit eivät olleet tusinatavaraa ja ranskanperunatkin mukavan paksuja. Valkosipulidippi kruunasi kokonaisuuden.
Alla on havaintoja pelaajista kategorioittain, joten mennäänpä sen kummemmin turisematta asiaan. Otin myös ylös erikoistilannekoostumuksia jonkun verran.
SWE YV
Eklund
Zetterberg Fernström Eriksson
Sahlin Wallenius
CZE YV
Curran
Jecho Kubiesa Sikora
Galvas
Poletin
Benak Titlbach Danicek/Kos
Hlinsky/Fibigr
CAN AV
Luchanko/Josephson Spence
Marrelli Brunicke
Beaudoin Martone/Iginla
Aitcheson Elick
CAN YV
Iginla
Martone Masse Mckenna
Mews
Beaudoin
Greentree Ritchie Luchanko
Schaefer
Muuta:
Ruotsin hyökkäysaluemalli oli 2-3. Tshekin 1-2-2 karvaus oli löyhä ja alanelikon sisässä isohkoja tiloja, joihin avata peliä. Sveitsi ja Kanada molemmat karvasivat 1-1-3:lla tukkien keskialueella hyökkäyskaistat tasaisesti.
Nimiä, joita on ennustettu avauskierroksen loppupäähän tai toiselle kierrokselle:
#4 Leo Sahlin Wallenius D
- Ruotsin ykköspuolustajan pysty peliasento, kookkaus ja painavat syötöt muistuttivat aluksi Vegasista N. Hagueta. Mutta mitä pidempään häntä katsoin, sitä enemmän sanoisin hänen olevan Ruotsin Heiskanen. Hän puolusti isoa jäätä hyvin liikkeensä ansiosta, kiilasi vastustajia laitaan ja haki päätykiekkoja ongelmitta. Kiekottomana etäisyyskontrolli oli hyvä, koska hän pystyi pitkällä mailallaan olemaan ulottuva ja pysymään pelin alla vaarantamatta selustan vuotamista. Hän kykeni siis puolustamaan omaa siniviivaa tarkasti loppuun saakka.
Sahlin Wallenius pyöritti ykkösylivoimaa ja pelasi myös ykkösalivoimassa. Hän ei kuitenkaan ole ihan eliittiä kummallakaan osa-alueella. Esimerkiksi avauserässä alivoimalla hän iski oikeaan kulmaan myöhässä ja Sikora kierähti taklauksen alta pois. Tämä pääsi kävelemään maalin eteen vapaasti, mutta Härenstam torjui etukulmanoston.
Kiekollisena hän oli paineen alla rauhallinen ja antoi tarkkoja puhkovia ristipistolättyjä takasiniselle avauserässä pariin otteeseen Sveitsin trapin läpi. Noiden saumojen havaitsemiseen tarvitaan erinomaista visiota ja sellainen LSW:llä mielestäni oli. Hyökkäyssiniviivassa LSW loisti mielestäni eniten. Hän tanssi sivuttain taitavasti ja sai avattua vetolinjoja kiitettävästi. Kiekko pysyi lavassa ja katse ylhäällä. Päätöserän alussa Berglund ohjasi melkein lantionkorkuisen rannelaukauksen sisään maskimiehenä. Kakkoserän alussa puolestaan LSW syötti jäitä pitkin maalille eristettyyn 2v2-tilanteeseen poimien Fernströmin lavan. Tämä ohjasi puolustajan edestä Milotan syliin. Tuossakin Sahlin Wallenius avasi syöttöväylän ohi laiturin pienellä sivuttaisliikkeellä. Hyökkäysalueen hyökkäyspelissä tehdessään nousuja syvyyteen LSW puolestaan käsitteli kiekkoa niin ikään mainiosti ja esim. päätöserässä hän pyörähti laidan puolelta laiturin ohitse päätyyn. Jatkoajalla puolestaan Curran jäi hänestä jälkeen vartaloharhautuksella ja rannelaukaus viuhui niukasti ohi vasemman etukulman. Sahlin Wallenius sai paljon hyökkäyspään startteja jo kakkoserässä tappioasemassa yhdessä Freijin kanssa. Hän osasi tehdä oikeita valintoja eikä pakottanut peliä. Kokonaisvaltaisuudesta, luistelusta ja tietynlaisesta vaivattomuudesta tuli tosiaan Heiskanen mieleen. LSW myös kommunikoi aktiivisesti, mikä oli plussaa. Summa summarum, Sahlin Wallenius oli vaikuttava peluri.
#20 Alfons Freij D
- Sedoff-kopio puolusti kakkosparissa. Tiesin jo ennalta sen, millaisesta pelaajasta on suunnilleen kyse eli pienikokoisesta, mutta kiekollisesti pätevästä kaverista tai ainakin se oli oletus. Suurin vahvuus oli varmaankin luistelu. Freij ohitti useasti jalalla kärkikarvaajan ja loi edun sillä tavoin. Heti matsin alussa Kos ajoi hänet maalin taakse, mutta Freij tuli sieltä ulos. Sitten hän oli kuitenkin ylioptimistinen ja kompuroi omalla sinisellä, kun vastaan ajoi toinen tshekki. Danicek laukoi katkonsa jälkeen heti terävästi patjaan. Kahdeksannella minuutilla Tshekin valuvaa 1-4 trapia vastaan Freij toistamiseen ohitti itse H1:n ja kuljetti saman tien kiekon hyökkäysalueella vasenta kaistaa pitkin. Nykypakille on niin kovin tärkeää piestä kärkikarvaaja itse, joten tykkäsin sikäli Freijistä. Avausvitosella puolestaan hän avasi myös kerran biljardisyötön talakasiniselle Petterssonille, joka laukoi räpylään pakin jaloista. Tuo oli osoitus syöttötaidosta. Takaperinluistelu sujui ja Freij katkoi avauserän lopussa yhden vastaiskun omalla sinisellä. Hän myös käytti mailaansa aktiivisesti ja se onkin tärkeää, jos kokoa ei ole ruhtinaallisesti.
Negatiivisistakin toki pelistä löytyi. 36. minuutilla hän menetti kiekon maalin takana tuplattuna ja Tshekki sai luotua siitä kohtalaisen tontin maalin eteen. Lisäksi paineen alla muutenkin omissa rystysiirrot olivat pari kertaa vain hutaisuja sinne päin. Viivatoimituksiin kaipasin lisälaatua eikä hän ollut HAHP:ssa niin vahva pysymään kiekossa kuin LSW. Jatkoajallakin takamiehenä 3v2-vastaiskusta Freij laukoi päin peittoa keskikaistalta. Päätöserässä puolestaan Freijin laukauksesta päin blokkia Titlbach polki karkuun onnistumatta viimeistelyssä. Ja kun Freij kertaalleen taas kuskasi kiekon itse yli keskialueen, hän menetti sen laidassa heti siniviivan jälkeen. Varmistus uupui, kun peli kääntyi ja Tshekki sai rankkarin, kun sen pelaajaa rikottiin läpiajossa. Freijin pitää siis kypsyä pelaajana, jotta hän tekisi Sahlin Walleniuksen tapaan enemmän oikeita ratkaisuja eikä hukkaisi kiekkoja niin paljoa. Toki virheitä tulee, kun on paljon kiinni kiekossa, mutta niitä pitää karsia ammattilaisena. Freij ei välttämättä ole avauskierroksen kamaa, mutta toisen kierroksen alussa hänen luulisi menevän kaupaksi.
#26 Alexander Zetterberg LW
- Zetterberg oli Unger Sörum/Stankoven -kopio. Hän tykkäsi roikkua kiekossa pitkään hyökkäysalueella, kurvata ulkokehällä korkealle pakkien väliin luomaan 3v2-ylivoiman siniviivaan ja laukoa sitten suojauksesta sählymäisiä kanttirannareita kohti maalia. Otin pienen videopätkänkin, jossa Z suojasi kiekkoa siniviivassa ja loi itselleen vetopaikan vasempaan laitaan sillä kertaa. Laser viuhui niukasti ohi takakulman. Hän ei mene ytimeen, vaan ketjun muut yksilöt saavat hoitaa korkean ja matalan maskin. Oikein roolitettuna se on ihan OK, koska Zetterberg oli saippuamaisen liukas ja vaikea pideltävä. Kiekkokontrolli oli mallikasta. Hän myös mursi hyökkäyssiniviivan monesti itse. Päätöserässä jäi mieleen keskialueen uudelleenryhmittymisessä yksi sentterihaku pakkien välistä, lyhyt kuskaus, levitys laiturin tontin ottaneelle Petterssonille ja tämän matala laukaus vasemmasta laidasta ohi takakulman. Systeemi oli sisäistetty. Aika lailla Ruotsin pelikirja oli sama kuin U20-maajoukkueella eli esim. hyökkäysaluemalli 2-3, jossa Z otti H3-roolin useimmiten ja Pettersson-Fernström kaksikko teki maskia. Vaikkei Zetterberg sovi Vegasin prototyyppien sekaan kuin luistelukestävyytensä osalta, saattaisin jopa hänet varata, kun Vegasilta puuttuu tuollaista yksilötaitoa lupausaltaasta. Ja modernissa jääkiekossa siniviivassa on tilaa, joten olisi hyvä olla pelaajia, jotka sitä voivat käyttää.
#11 Lucas Pettersson C
- Ykkössentteri Zetterbergin ja Fernströmin välissä. Avauserän alussa Freijin bilisavauksesta Pettersson mursi siniviivan ja laukoi räpylään puolustajan jaloista. Kakkoserän lopussa hän väläytti hyökkäysalueella käyttäen kiekon takaraudassa ja karistaen vartioijan väärään suuntaan. Nopea syöttö maalin eteen löysi Fernströmin, joka tykitti logoon. H3-roolissa kiekottomana Pettersson luki pari tilannetta hyvin ja puolusti eteenpäin katkomaan hyökkäykset mailapaineellaan. Se on toki sentterille peruskauraa.
Huonona asiana oli luistelun tasapaksuus. Sen takia trapia vastaan hän ei keskialueen ylityksiin kyennyt ja päätöserässäkin kertaalleen haettuaan vauhtia alempaa, hidasti sitten ihmeellisesti punaviivalla ja heitti kiekon vain päätyyn. Itseluottamus haastaa tuntui puuttuvan eikä Petterssonista täten ehkä ole operoimaan NHL:n tempotaitovaateessa ruuhkabusseissa. Päätöskympilläkin hän hukkasi kiekon kuljettaessaan sitä sivuttain hyökkäyssiniviivassa paineen alaisena. Suunnanmuutospuolustaminen oli kuitenkin karmeinta katsottavaa. Hän jäi liukumaan 2-3 kertaa ylimpänä pelaajana eikä tullut täysillä alas täyttämään lennosta toisen laiturin paikkaa, kun toinen laituri otti hetkeksi sentterin paikan omissa. Työmoraalin puutteesta merkkasin isoin miinuksen. Pettersson oli minusta Ruotsin kolmesta kärkisentteristä heikoin.
#12 Melvin Fernström RW
- Ykkösketjun kolmas lenkki. Fernström oli työteliäs ja suoraviivainen. Jalkanopeus oli ehkä hitusen keskarvoa parempaa eikä kiekko kuollut hänen lapaansa, kun hän pari kertaa ylitti siniviivan oikeasta laidasta. Hän teki ketjustaan eniten likaisia hommia maskimiehenä. Kakkoserän lopussa hän tuhlasi maalin edestä hyvän maalipaikan Petterssonin päätypassista laukoen logoon. Taitoa ja nopeutta saisi olla hieman lisää, jotta varaisin Fernströmin. Laitojen lähelläkään hän ei erikoisen vahva minusta ollut vääntämään. Lisäksi laukaus oli jotenkin tuhnu.
#24 Linus Eriksson C
- Oikean siiven pelinrakentaja ykkösylivoimassa, jolle oli tarjolla kolme rightia syöttöoptioina, mutta Eriksson paukuttikin itse one-timerin Kubiesan (AV-timantin vasen sakara) peiton läpi etukulmaan tasoittaen 2-2:een. Tutustuttuani etukäteen ruudun välityksellä Ruotsin toiseen kärkisentteriin, hän vaikutti ominaisuuksiltaan mahdolliselta Edstromin korvaajalta. Eriksson pelasikin ykkösalivoimaa Eklundin kanssa. Mitään erityistä ei siitä jäänyt mieleen.
Erikssonin luistelu oli ainakin Petterssonia kepeämpää. Avauserän lopussa hän mursi sinisen ongelmitta ja jätti kiekon Zetterbergille. Hän oli silti hieman tasapaksu yksilö eikä erottunut kiekollisena siten kuin oletin. En löytänyt erikoisominaisuutta, jolla hän tekisi NHL-uran. Hän pystyy pelaamaan kombinaatioita kohtalaisen hyvin hyökkäysalueella, muttei ole niissäkään maaginen. Tshekin 2-0 maalia edelsi Erikssonin menetys vaihtoaitioiden edessä ja siitä peli kääntyi omiin. Hän paikkasi sen kakkossyötöllään 2-1 kavennuksessa, kun hän H3:na palautti kiekon siniviivan tuntumasta kulmaan Lindbergille, jonka lätty putosi Eklundin lapaan. Jatkoajalla Eriksson osoitti kahden suunnan osaamistaan takakarvaamalla kiekon pois Sikoralta. Pilkuilla hän teki Ruotsin ainoan osuman tyylikkäällä viime hetken käännöllä lusikkapuolelle. Hän petrasi pelin edetessä, muttei oikein ollut Vegasin näköinen sentteri, kun laitojen lähelläkään hän ei loistanut. Tai no, ehkä hyvällä tuurilla hänestä voi joskus tulla Stephensonin kaltainen peluri, jos hän saa luistelun jumpattua eliittitasolle.
#15 Tomas Galvas D
- Kakkosparin vasen pakki rinnallaan Mrtka. Galvas pyöritti myös ykkösylivoimaa. Hänen kiekonkäsittelynsä oli isoin vahvuus. Avauserässä hän suojasi kiekkoa hyvin liikkuessaan koko matkan sivuttain siniviivassa. 18. minuutilla hän puolestaan ui Ruotsin viisikon ytimeen rohkeasti ja piti kiekon upeasti mukanaan mailaviidakossa. Vetopaikkaa ei auennut. Liikkeensä ansiosta Galvas tykkäsi aktivoitua hyökkäysalueella eikä vain jäpittänyt siniviivassa. Samoin jalkavana pakkina hän puolusti keskialueella välillä aika railakkaastikin eteenpäin pienellä riskilläkin. En osaa sanoa, että varaisinko häntä ja kompensoivatko kiekolliset avut kokoa ja holtittomuutta kiekottomana. Eklundin maalissakin Galvas hukkasi kontrollin maalintekijästä/ei saanut katki lättyä. Jossain määrin hän muistutti Svozilia, muttei ollut niin vakuuttava kuin tämä about samanikäisenä mitä tulee liikkeeseen ja syöttötaitoon. Kiekonkäsittely Galvasilla oli sitten ehkä jopa parempaa.
#19 Adam Jecho RW
- Ykkösketjun vasen laituri. Luistelu oli hieman kulmikasta kuten isolta mieheltä sopi odottaa, mutta takakarvaaminen vahvaa keskialueella. Hän kaapi aloituksiakin oikeasta ympyrästä isona monsterina ja suojasi kiekkoa laidan puolella susikädellään. Kiekko poltti ohuesti lavassa suoraluistelussa pariin otteeseen, kun sitä päätöserän keskialueen ylityksissä seurasin. Suoraluistelu oli keskinkertaista. Kaikki tämä toi mieleen köyhän miehen P. Laineen. Jechollakin oli syöttötaitoa, kun hän jakoi mm. päätöserässä sisäänviennin jälkeen oikeasta laidasta salatun poikittaissyötön, mutta Härenstam pysäytti laukauksen vasemmalta puolelta. Toisessa erässä Jecho teki puolestaan komean maalin 2v1-vastaiskusta laukoen itse oikeaan takayläkulmaan lainemaisella kärkikynällä. En silti häntä varaisi häntä änäriin kärkirooleihin, kun suomalainen verrokkikin on pudonnut kielekkeeltä.
#23 Petr Sikora C
- Kakkossentteri laidoillaan Kubiesa ja Kos. Komea rannelaukaus avausmaalissa etuyläkulmaan ylivoimalla vasemmasta siivestä. Avauserässä hän puolestaan kierähti oikeassa kulmassa pois LSW:n taklauksen alta ja nousi vetopaikkaan maalin kulmalle. Päätöserässä tasaviisikoin Sikora mursi sinisen oikeasta laidasta, vei kiekon pohjaan, otti kontaktin, palasi siniviivaan ja syötti sieltä sitten painottomalta puolelta aktivoituneelle pakille, mutta syöttö jäi vähän taakse. Transition Sikora hidasti hyvin sitkeällä takapaineellaan. Hän ei antanut tuumaakaan periksi kumarassa luisteluasennossaan. Sikora käsitteli kiekkoa aika etäällä kropastaan pikanttina yksityiskohtana. Hyökkäysalueen hyökkäyspeliin liittyen hän yritti pari kertaa luoda jalalla etua, muttei kyennyt ravistamaan miestä selästä, joten se ei hirveästi lupaa änäriuraa ajatellen. Tietynlainen räjähtävyys ensipotkuista uupui. Joitakin hyviä väläyksiä Sikora tarjoili, mutta oli lopulta aika samasta puusta veistetty kuin Eriksson. Ja pienen miinuksen voi antaa siitä, että 2-1 kavennusta ennen hän ei saanut miekkailtua kiekkoa keskialueelle, vaan Freij piti siniviivan kiinni.
#4 Harrison Brunicke D
- Kolmosparin RD. Hän oli kuin ykkösparin Elick, mutta hieman heikompi kaikessa. Hän väläytti pariin otteeseen kuljetustaitojaan. 36. minuutilla hän pujotteli itse keskialueen läpi. Kiekko pysyi hienosti mukana vauhtia kelatessa ylimpiä karvaajia vastaan, jotka Brunicke ohitti vartaloharhautuksilla. Päätöserässä hän teki samanlaisen kuljetuksen omalta alueelta aina Sveitsin siniviivan ylitse. Lisäksi hyökkäysalueen hyökkäyspelissä Brunicke aktivoitui kertaalleen syvyyteen asti, mutta noissa päätöserän nousuissa oli se huono puoli, että ne molemmat päättyivät menetykseen. Hänen pitää oppia luopumaan kiekosta ajoissa. Kiekonkäsittelykin oli ehkä hieman holtitonta, vaikka se tosiaan kovassa vauhdissa lavassa lopulta pysyikin, muttei niin helponnäköisesti.
Nopeasti rankingeja selattuna mielipiteet Brunickesta vaihtelevat aika paljon. Osalle hän on ykköskierroksen talentti ja osalle ei. Taidan kallistua kohti jälkimmäistä sektoria. Brunicke pelasi ykkösalivoimassa ja profiloitunee aikuisissa hieman enemmän puolustavaksi pakiksi, koska tuotanto on ollut heikkoa junnutasollakin. Tietysti kun luistelu on kunnossa, hän voi tehdä uran kolmosparin AV-spesialistina, jolla on kuitenkin kohtalaisesti kiekollista osaamista. Muistaakseni hän ihan hyvin liikutti kiekkoa omissa ykkösellä eteenpäin ränniä pitkin kuten änärissäkin pitää. Koska Vegas on varannut samantyyppisen Korczakin ja kasvattanut Whitecloudin SC-voittajaksi, en sikäli ihmettelisi, jos Brunicke on kultainen ritari. Noista kahdesta taloudellisen luistelun myötä mieleen tuli enemmän juuri Korczak.
#5 Henry Mews D
- Kakkosparissa Marrellin kanssa. Mews pyöritti myös ykkösylivoimaa. Hän ei tyytynyt jäämään hyökkäyssiniviivaan, vaan hakeutui rohkeasti syvemmälle vetopaikoille. Toki päätöserässä Mews irrotettiin kiekosta vasemmassa kulmassa aika vaivatta pienellä töötillä. Laukaus oli myös jotenkin pehmoinen. Se kävi ilmi myös ylivoimalla kakkoserässä, kun hän mursi keskeltä siniviivan ja lainasi sitten kiekon muille ennen jatkoliikettään maalin kulmalle. Hän sai sinne syötön takaisin, kun sveitsiläiset kompuroivat, mutta Kirsch ryösti hänet upealla patjavenytyksellä. Toisen vetopaikan Mews sai Josephsonin jätöstä toiseen aaltoon, mutta Mews tälläsi vastalämärin veskarin syliin. Päätöserässä Mews pelasi kiekottomana parhaiten. Ensin hän pysäytti Forgetin sisäänviennin taklaamalla tätä runkoon. Myöhemmin hän aavisti ristipiston ja puolustamalla eteenpäin katkaisi sen onnistuneesti. En silti Mewsia korkealla varaisi, koska hän ei ole minusta tarpeeksi hyvä ylöspäin paikatakseen pientä pehmeyttään. Hänestä tuli mieleen heikommalla laukauksella varustettu Dylan Coghlan. Katto lienee Daniil Miromanovin taso.
#27 Charlie Elick D
- Ykkösparin oikea pakki. Elick oli mielestäni rightin pakeista paras. Heti matsin alussa hän antoi paineen alla varman reverse-syötön maalin takana. Päätykiekot hän laittoi ykkösellä jämäkästi eteenpäin ränniin laitureiden huoleksi. Kärkikarvaaja Haasin hän ohitti tyylikkäästi smirklaamalla eli Freijin ja Brunicken tavoin loisti H1:n ohittamisessa jalalla ja edun luonnissa muille. Elick suorastaan liiti jäällä ja hänessä oli siltä osin pientä makarmaisuutta. Boksaaminen maalin edessä oli mielestäni kunnossa. Hänessä oli voimaa laittaa sveitsiläisiä maskimiehiä katolleen pariin otteeseen. Erikoistilanteista hän pelasi kakkosalivoimaa.
Avauserän ainoa erhe oli pieni pelinlukuvirhe puolustussinisellä, kun sveitsiläispeluri syötti kiekon laidan kautta hänen selustaansa spurtanneelle Sveitsin ilopillerille Körblerille (RW1), joka laukoi päin veskaria pienestä kulmasta. Toisessa erässä Elick liisi keskialueen ylitse makarmaisesti pujotellen pohjaan asti, mutta syöttö oikeasta kulmasta takaviistoon meni suoraan Körblerin lapaan. Tämä nosti vastaiskun jalalla ja laukoi sitten Gillin jaloista kiekon takakulmaan Leendersin kainalosta. En nyt tuosta silti Elickia liikaa moittisi, kun pelin alla oli kuitenkin omia pelaajia. Plussan hän sai kirjoihini kakkoserässä siitä, että hän taklasi lujaa Mugglin jään pintaan, kun tämä yritti murtaa keskeltä siniviivan ruuhkabussissa. Sen sijaan sitten päätöserässä Elick taisi hyökkäyssiniviivassa laukoa päin lähintä miestä ja sveitsiläinen pääsi karkuun sen seurauksena, joten kiekollisena päätöksentekokyky hyökkäysalueella kaipaa ohutta kypsymistä.
#10 Marek Vanacker LW
- Nelosketjun oikea laita. Vanacker oli osa energiavitjaa ja vei taklaukset loppuun. Hänen "moottorinsa" oli kunnossa eikä väsymistä vaihtojen sisässä tullut. Tasapaino laitojen lähellä oli silti heikko ja mielestäni hän oli myös pehmeähkö kaksinkamppailija varsinkin mailallaan. Siirretyn rangaistuksen aikana hän operoi kertaalleen ruuhkabussissa hyvin vieden kiekon sisään, mutta laukauksien tarkkuus jätti moitittavaa. Ne viuhuivat seinille, vaikka hän sitten ilmaisen maalin tekikin Beaudoinin poikittaissyötöstä. Vaikka Vanacker jätti toisessa erässä avauserää paremman vaikutelman, en ollut hänestä kovin vaikuttunut.
#12 Maxim Masse RW
- Kolmosketjun RW. Vahvuutena oli luistelu ja ketteryys. Ennen 1-1 tasoitusta hän voitti luistelukisan päätykiekkoon ja puolestaan myöhemmin vei kiekon taidokkaasti sisään oikeasta laidasta Ustinkovin ohi pyörähtämällä. Sitä seurasi petaus keskustaan Greentreelle/Josephsonille. Ylivoimalla Masse tarjoili avauserässä hyvän päätypassin slottiin Iginlalle, joka paukutti syliin. Massekin pääsi olemaan tuhlaajana toisessa erässä McKennan tarjoilusta, kun Kirsch liukui sivuttain komeasti tolpalta toiselle juuri ajoissa.
#14 Jett Luchanko C
- Kakkossentteri, joka pelasi ykkösalivoimaa ja kakkosylivoimassa oikessa siivessä. Häneen luotettiin kahden suunnan sentterinä myös oman pään aloituksissa. En silti vertaisi häntä Royhin, vaikka molemmat ovat righteja, vaan ennemmin Bergeronin eleettömyyteen tai Krakenin Shane Wrightiin. Syötöt olivat painavia mennen teipistä teippiin. Luchanko ei ollut ketjunsa pelillinen dynamo, vaan nojasi sillä osa-alueella muihin. Hän edisti peliä ilman säihkettä. Liike oli OK. Karvaajanakin Luchanko oli hyvä. Kärkikarvaajana hän oli sitkeä ja sai kertaalleen myös katkaistua yhden ristipiston ilmassa. H3-roolissa hän piti puolestaan lavan jäässä ja katkaisi yhden avauksen siniviivan alla päätöserässä. Paine jäi pitkäksi aikaa Sveitsin alueelle ja Luchanko tarjoili päädystä syötön maalin kulmalle Ritchielle, joka haki etuyläkulmaa tuloksetta. Pelinrakennuskyvyt tulivat ilmi myös kahden syöttöpisteen myötä toisessa erässä. Ylivoimalla hän jatkoi yhdellä kosketuksella Schaeferin poikittaissyötön keskustaan Ritchielle, joka upotti suoraan syötöstä kiekon rysään. Myöhemmin Luchenko alusti päädystä vetopaikan keskustaan Iginlalle, joka naulasi kiekon yläriman alle. Luchanko oli minusta selkeästi ketjunsa paras pelaaja ja sellainen sentteri, joka on Vegasin näköinen ja kelpaisi minulle. Hän teki todella vähän näkyviä virheitä.
#21 Ryder Ritchie RW
- Kakkosketjun oikea laituri. Paras väläytys oli maali suoraan Luchankon syötöstä ylivoimalla keskeltä. Muutoin en Ritchiesta pitänyt. Hänet liimattiin hyökkäysalueella laitaan pariinkin kertaan niin, että Ritchie menetti kiekon. Sitä pitäisi pystyä suojaamaan paremmin ja samalla liikkumaan. Kakkoserässä hän myös yritti kiertää keskialueella Sansonnensin, mutta menetti kiekon siinäkin. Avauserässä toki Ritchie pelasi syvyyden kautta eikä hukannut kiekkoja siniviivojen välissä, mutta aivan liian monta kertaa kiekko kuoli hänen lapaansa, joten pysyisin pojasta kaukana draftissa. Jos pitäisi ennustaa, Ritchiesta tulee parhaimmillaan Sheldon Rempalin kaltainen pistelinko AHL:ään.
#24 Tij Iginla LW
- Kakkosketjun vasen laita. Hän oli melko hiljainen ensimmäiset 40 minuuttia maaliaan lukuun ottamatta. Laukaus yläriman alle päätypassista oli toki hieno. Iginlasta jäivät mieleen ahtaan tilan pelit sinisen päällä, kun hän pari kertaa jatkoi kiekon laidasta pistelinjalle onnistuneesti. Moottori oli myös kunnossa ja hän jaksoi pörrätä karvaajana. P. Krebsia taidettiin aikoinaan povata kymppisakkiin ennen loukkaantumistaan, jolloin hän valui Vegasin vuorolle. Iginlasta tuli hieman krebsmaiset fiilikset samanlaisena leftin tehopakkauksena.
#26 Liam Greentree RW
- Kolmosketjun vasen laituri, joka laukoi ohi maalin lämmittelyssä jatkuvasti. Hän teki silti itse pelissä iginlamaisesti "pelejä" hyökkäyssiniviivan kulmassa ottaen vastustajan puolustajan taklauksen miehekkäästi vastaan samalla, kun hän siirsi kiekon sentterin lapaan laidasta. Greentree oli siis peluri. Ylivoimalla vasemmasta siivestä hän ei pahemmin vetoaan päässyt käyttämään. Se oli siis painava, mutta epätarkka. Fyysiset valmiudet ovat hyvät, mutta Greentreenin pitäisi kyetä olemaan enemmän pelin sisässä niin sanotusti.
#28 Cole Beaudoin C
- Nelossentteri, jonka teränkäyttö jäi mieleen lämmittelyssä. Hän oli kuin ilmetty Boone Jenner, joka voimaluisteli rautatiekiskoja pitkin eteenpäin ja jysäytti sitten taklauksen päädystä läpi. Beaudoin oli siis luisteluvoimainen sentteri varsinkin, kun hän pääsi vauhtiin. Avauserässä hän ylitti keskialueen kertaalleen viistokuljetuksella tultuaan terävin potkuin oman maalin takaa paineen alta pois kahden vastuksen välistä. Mutta hän teki myös pieniä virheitä PAPP:ssa. Hän hukkasi kertaalleen kontrollin miehestään Körblerista, joka pääsi täten syöttämään slottiin Antenenille ja lisäksi hävisi yhden päätyväännön Geisserille. Siitäkin tilanteesta Sveitsi loi vetopaikan slottiin.
Kiekottomana hän teki hyviä asioita kakkoserässä, kun Kanada purki norsukiekon toiseen päätyyn ja Sveitsin pakkiparista Sansonnens työnsi voitetusta 2v2-tilanteesta kiekon suoraan taustalta tulleelle Beaudoinille, joka näki nopeasti poikittaissyöttölinjan Vanackerille ja tämä painoi kiekon sisään puolityhjään maaliin. Beaudoin teki myös hyvän maskin Ritchien YV-osumaan. Hän dominoi fysiikkansa ja kokonsa ansiosta tällä tasolla laidoissa, mutta mites sitten aikuisissa, kun vastassa on samanlaisia mörköjä? Kyllä hänessä silti on ainesta ainakin alaketjujen sentteriksi ja jos hän saa jostain vielä paremmat kädet, miksei sitten ihan hertlmaiseksi maalineduspelaajaksi, mutta Jennerin kaltainen suorittaminen on lähempänä realismia ja hyvin kaukana hän siitäkin tasosta vielä toki on.
#23 Leon Muggli D
- Ykkösparin LD ja kapteeni. Liike oli sulavaa ja tassut pehmeät. Avauserässä hän tuli paineen alta jalalla pois jopa kahden kanadalaisen sivupaineesta huolimatta ja keskialueelle päästyään kääntyi sitten takaisin kohti omaa maalia, koska ei halunnut luovuttaa kiekkoa vapaaehtoisesti pois. Ylivoimalla Muggli pyöritti ykkösviisikkoa ja uiskenteli kertaalleen ytimeen saakka, mutta rystykuti keskustasta blokattiin. Kiekko pysyi silti lavassa kuten Galvasillakin vastaavissa nousuissa. Ykkösalivoimassa Mugglista ei jäänyt mitään erityistä mielen päälle, kun minun piti tarkkailla niin paljon muitakin.
Toisen erän alussa hän jäi pitelemään polveaan juuri, kun olisin päässyt näkemään lähempää paineen alla operointia. Toki Muggli palasi vielä pelaamaan ja 27. minuutilla lähetti siniviivasta matalan kudin maalinedusruuhkaan pienestä sivuttaistanssista. Kakkoserän toisella puolikkaalla Muggli otti lisää osumaa, kun hän yritti rohkeasti murtaa siniviivan keskeltä, mutta törmäsi ruuhkabussissa Elick-nimiseen jäävuoreen ja putosi tonttiin kättään pidellen. Sen koommin Muggli ei tainnut enää pelata tai ainakaan päätöserässä en häntä nähnyt, kun peli oli jo ratkennut. Annan silti kehut yrityksestä, koska änärissäkin on toisinaan kuljetettava itse trapin sisään luodakseen etua eikä Muggli arkaillut sitä. Verrattuna Freijiin ja Galvasiin, Muggli oli minusta kolmikosta kypsin päätöksentekokyvyltään. Ominaisuuksissa ei välttämättä niin suurta eroa ole suuntaan tai toiseen ja heitä pitäisi tarkkailla enemmän erojen löytämiseksi. Kamppailupelaaminen saisi tietysti olla jämäkämpää myös Mugglilla omalla alueella.
Myöhempien kierrosten varauksia:
#8 Gabriel Eliasson D
- Ykkösparin puolustavampi osapuoli. Hän pelasi leftinä oikealla puolella ja oli muita päätä pidempi eli melkoinen hujoppi. Hän oli hätäinen paineen alla ja tunki pomppivia kiekkoja rumpuun. Änäritemmossa voisi tulla vilu nopeasti. Kakkoserässäkin LSW joutui paikkaamaan häntä kertaalleen, kun Eliassonin syöttö kulmasta oman maalin taakse oli niin epävarma ja hiljainen. Tshekki oli lähellä karvata kiekon itselleen. Hyökkäysalueellakin Eliasson palautti kiekkoa simppelistä takaisin ränniä pitkin maalin taakse. Kiekottomana hän tykkäsi puolustaa pistelinjaa loppuun asti ja ohjata vihulaisen kiertämään hänet jommalta kummalta puolelta. Koska kiekollisena Eliasson oli katastrofi, enpä välttämättä ottaisi häntä edes alakierroksilla, vaikka pituutta löytyykin ja maila on pitkä, mutta keilamainen vaikutelma hänestä jäi.
#27 Viggo Gustafsson D
- Viggo kaitsi kolmosparissa Annbornia. Hyökkäyssiniviivassa hän malttoi avata vetolinjan eikä roiskinut päin laituria. Paineen alla hän vuoti omissa avauserässä kertaalleen, mutta kykeni muuten jopa ohittamaan jalalla kärkikarvaajan, joten toiseen pitkään poikaan Eliassoniin verrattuna kiekolliset taidot olivat paljon paremmat. Kiekottomana Gustafsson vuoti hylätyssä 1-0 maalissa, kun hän ei saanut Polentinia sidotuksi maalin edessä Tshekin ylivoimalla. Tämä kuitenkin ilmeisesti potkaisi kiekon sisään Hlinskyn laukauksen jälkeen. Samaisella alivoimalla ennen lepsuutta maalin edessä Gustafsson ehti kuitenkin blokata Danicekin siipikudin, joten pienellä otannalla sijoittuminen sujuu, mutta voimaa hän tarvitsee hoikkaan vartaloonsa lisää. Gustafsson voisi olla mielenkiintoinen aihio varattavaksi, vaikka katto onkin aika matala, mutta Eliassonia parempi luistelutaito ja kiekollisuus voivat tehdä hänestä kolmosparin AV-pakin, kunhan hän saa lisää fyysisyyttä. Oman siniviivan puolustaminen kyllä sujuu.
#22 Karl Sterner RW
- Nelosketjun laituri. Molita ryösti hänet kakkoserässä takakulmalta tylysti. Näin torjunnan suoraan silmieni edessä ja se oli kyllä huima. Sahlin Wallenius ehkä tarjoili poikittaissyötön, en ole ihan varma siitä. Mitään muita muistikuvia Sternerista ei olekaan, kun unohdin hänet täysin.
#29 Adam Hesselvall C/RW
- Hieman kulmikkaasti luistellut kolmosketjun laituri. Keskialueen ylitysvarmuus jäi oikeastaan ainoastaan mieleen. 27. minuutilla hän mursi siniviivan kahdesti samassa vaihdossa. Toisella kertaa hän kärkikynäsi siniviivan päällä, vei kiekon sivuun ja laukoi sitten logoon vasemmasta laidasta. Hän pystyy siis jotenkuten murtamaan siniviivan ja livahtamaan alueelle sisään. Laidoissa Hesselvall suojasi kiekkoa kohtalaisesti kokonsa ansiosta.
#16 Jack Berglund C/LW
- Jässikkä ruudun välityksellä. Luja rannelaukaus oikeasta siivestä aiemmissa peleissä ylivoimalla. Sikäli hänessä oli vähän dorofeyevmaisuutta, vaikka kolmosen keskellä pelasikin. Ensimmäisenä livenä huomioni kiinnittyi NHL-raameihin ja Färjestadin housuihin. Berglund pystyi ahtaan tilan peleihin kahteenkin otteeseen ensimmäisten 40 minuutin aikana jatkaen kiekon laidasta pistelinjalle Nordlundille ongelmitta. Jostain syystä Berglund oli noina hetkinä laiturina hetkellisesti. Avauserän onnistuneesta sisäänviennistä seurasi loistopaikka, kun Nordlund vieritti kiekon päätyyn, Hesselvall antoi sen takaisin ja Nordlund syötti luukulle Berglundille, joka tuhlasi avopaikan suoraan syötöstä. Berglundin fysiikka oli kuosissa tälle tasolle. Hänellä oli voimakkaat potkut ja luistin porautui jääähän. Voimaluistelu vakuutti, mutta kiihdyttäminen saisi olla nopeampaa. Päätöserässä vastaiskusta Berglund vei kiekon itse sisään keskeltä ja levitti sitten vasempaan laitaan, josta lähti laukaus niukasti ohi takakulman. Kiekonkäsittely kovassa vauhdissa oli mielestäni vähintäänkin kahdeksikon arvoista.
Omalla alueella Berglund oli vahva. 10. minuutilla hän taklasi lujaa kulmassa Danicekia ja irrotti tämän kiekosta. Mahtava stoppi lähietäisyydeltä todistettuna! Raamit myös mahdollistavat kiilaukset laitoihin. Mailakamppaileminen on pieni kysymysmerkki. Jatkoajalla Berglund oli silmieni edessä laitaväännössä ja oli hitusen flegmaattinen siinä. Hänellä olisi voinut olla kokoisekseen "vahvempikin" maila. Mutta hän ei varasta liian ajoissa, vaan pysyy tarpeeksi kauan pakkien apuna alakolmiossa kuten Sapovaliv ja Edstrom. Esimerkiksi avauserässä kertaalleen Berglund pysyi tarjottimella keskustassa ja kun pakki vihdoin hänelle syötti, Berglund jatkoi heti kiekon eteenpäin laiturille. Ruotsin senttereistä ihastuin jopa eniten häneen. Suoraluistelu vaatii hieman jumppaamista, mutta hänessä on karlssonmaista aihiota olemassa.
#6 Jakub Fibigr D
- Ykkösparin LD. Vierellä oli Zielinski. En syttynyt Fibigrista ollenkaan. Hänellä oli kura one-timer siniviivasta ja olemus oli jotenkin tasapaksu. Mitään erityisominaisuutta ei ensitutustumisella löytynyt. Luistelu oli semisulavaa sivuttain, muttei se yksinään riitä.
#10 Adam Kral D
- Kolmosparin pakki. Hän oli melko pieni rightin kaveri, joka jäi jotenkin kellumaan pelin ulkopuolelle turhan usein eikä saanut kiekkokosketuksia. Parasta antia oli Eriksson sisäänviennin pysäyttäminen aitioiden edessä. Liimauksesta laitaan seurasi Tshekin 2-0 maali.
#22 Maxmilian Curran C
- Kolmossentteri, joka kääntyi rahtilaivamaisesti, vaikkei ollut niin iso tai kiekollisesti taitava kuin Sapovaliv. Jatkoajalla Curran hukkasi Sahlin Walleniuksen tämän tehtyä pienen vartaloharhautuksen, mutta Curranin onneksi veto meni ohi etukulmasta. Kakkoserän alussa Curran väläytti kohtalaista suoraluistelunopeuttaan ylitettyään keskialueen puhtaasti. Tuo hyökkäys ei lopulta sen kummempaan johtanut. En koskisi Curraniin, koska hän oli mitäänsanomaton kurvailija tiivistetysti. Ylivoimalla hän oli maskimies, joten sikälikin köyhän miehen Sapovaliv on hyvä kuvaus pojasta.
#16 Marek Danicek F
- Kolmosketjun yksilö, joka tuhlasi yhden avopaikan takatolpalta. Ylivoimallakin hän laukoi päin peittoa oikeasta siivestä. Avauserän alun onnistunut karvaus siniviivan alla Freijilta oli kohokohta, mutta Härenstam torjui rannelaukauksen. Berglund puolestaan alisti häntä kertaalleen tylysti hyökkäysalueen kulmassa.
#20 Ondrej Kos LW
- Kakkosketjun yksilö, jolla oli krebsmainen moottori kuten Iginlalla. Hän oli karvauspelote, jolla oli todella raikas jalka. Pidin pojasta paljon. Heti matsin alussa karvaamisen lisäksi mieleen jäi se, kun Kos murtautui oikeasta laidasta vauhdilla sisään ja laukoi rannelaukauksen veskarin kilpeen. Kiekottomana Kos luki hyvin aina sen, minne kiekko seuraavaksi menee esim. hyökkäysalueen hyökkäyspelissä pitkissä kulmaralleissa. Hän karvasi herhiläismäisesti ja teki pari stoppia keskialueella 10. minuutilla. Toisessakin erässä hän oli tuplaamassa maalin takana Freijia ja siitä tosiaan Tshekki loi hyvän mylläkän maalin eteen. Raamitkin Kosilla olivat kohtalaiset. Pelaajaverrokiksi keksin Jonas Rondbjergin, joten sikäli Kos kelpaisi minulle. Ei välttämättä ensimmäisellä kierroksella, mutta esim. toisella, jos Vegas treidaa itselleen sinne varausvuoron. Potentiaalia on nelosketjun laituriksi, joka on vahva laitojen lähellä mailakamppailemaan, karvaa sitkeästi ja tappaa alivoimia.
#8 Frankie Marrelli D
- Kakkosparin LD, jonka merkkaisin scouttina punaisella lipulla kuten Ritchien. Missään kohden minulla ei ollut luottoa siihen, että Marrellilla olisi tilanne hallussa. Etäisyyskontrolli suorahyökkäyspuolustamisessa oli niin ja näin. Hän valui minusta liikaa eikä kelpaa korkealla aikuistasolla yli- tai alivoimalle. NHL:ssä kattona on kasipakin rooli. Toisen erän alussa hän antoi karsean harhapassin oman alueen kulmasta suoraan keskustaan ja Bosson pääsi tinttaamaan one-timerin kohti etualakulmaa osuen veskarin varpaaseen. Marrellista tuli hieman mieleen entinen hopearitari Peter Diliberatore, joka on nyt kaiketi Arizonan farminipussa. Hänellä on kohtalainen moottori sisässään ja sitkeyttä puolustaa, mutta en kyllä miestä uskaltaisi jäälle laittaa ratkaisuhetkillä. Hän oli hieman hätähousu turhan monesti.
#20 Spencer Gill D
- Seiskapakki. Omalla alueella liimauksissa laitaan Gill ei erikoinen ollut. Staattisesta väännöstä hän tuli kerran voittajana ulos maalin takaa, joten plussa tuli siitä. En innostunut hirveästi kauttaaltaan Gillista, josta tuli mieleen Colin Miller. Sveitsin maalissakin Gill jätti liikaa etäisyyttä Körbleriin, joka laukoi hänen jaloistaan vaarattoman kudin takakulmaan. Tuo olisi pitänyt kyetä blokkaamaan mailalla. Samoin kertaalleen PAPP:ssa hän ei noussut maalin edestä tarpeeksi korkealle estääkseen miehensä Antenenin laukauksen keskustasta.
#18 Robin Nico Antenen LW
- Ykkösketjussa Weyn ja Körblerin kanssa. Ylivoimalla avauserässä hän laukoi päätypassista suoraan syliin. Tasaviisikoin sitä ennen hän oli maalilla tekemässä tukitoimia eristetyssä 2v2-tilanteessa ja pääsi kääntämään reboundin patjoihin lusikkapuolelta. Samassa vaihdossa hän sai syötön slottiin Körbleriltä ja viritti näpylaukauksen veskarin torsoon. Hän oli innokas takakarvaaja ja kokoa riitti. Päätöserässä hän vei kiekon kerran yli keskialueen ylivoimalla, mutta suoraluistelu oli kyllä jotenkin verkkaista. Antenen oli minusta hieman heikompi painos Kosista. Hän viihtyi ytimessä ja on kohtalainen kahden suunnan laituri, mutta aika paljon ominaisuuksien on parannuttava, jotta hänestä NHL-peluri tulee.
#16 Ollie Josephson F
- Kolmossentteri. Josephson ei fuskannut omissa, vaan berglundmaisesti pysyi pakkien apuna loppuun asti. Hän näytti viihtyvän laitojen lähellä ollen kohtalainen mailakamppailija. Avauserässä hän jakoi myös yhden avojään pommin. Missasin sen kohteen. Toisessa erässä Josephson väläytt syöttötaitoaan. Ensin hän alusti nopealla puolenvaihdolla 1-1 tasoituksen. Sen perään hän mursi itse siniviivan oikeasta laidasta ja pudotti kiekon Mewsille, joka tälläsi Kirschin syliin. Alivoimaa Josephson pelasi ainakin päätöserässä Spencen kanssa. Hän tukki slotin tarkasti ja kärkikarvaajana häiritsi kohtalaisesti avauspelaamista nälkäisellä mailalla. Kutsuisin häntä köyhän miehen Edstromiksi lyhyen otannan perusteella.
#26 Daniil Ustinkov D
- Kakkosparin oikea pakki. Liuku oli kissamainen. Hän paransi pelin edetessä. Oman siniviivan puolustaminen vuoti Massen kierähdyssisäänvientiä vastaan kakkoserässä läheltä nähtynä, mutta päätöserässä hän kiilasi jämptisti Greentreenin laitaan. Ustinkov myös vaikutti turhan pehmeältä tilannekovuudeltaan. Mutta hän osasi kiekollisena rauhoittaa peliä oman maalin takana vuotamatta. Ei ihan niin hyvin kuin Muggli, mutta kuitenkin. Miinusta annoin parista huolimattomasta syötöstä, jotka avauserässä jäivät hiljaisina liian taakse. Lopuksi Ustinkovista jäi melko hyvä maku, vaikka matsin ensimmäinen puolikas oli mollivoittoinen.
#1 Jakub Milota G
- Livetuloksissa pojan etunimi oli näemmä väärin. En ajatellut Milotaa edes mainitsevani ennen matsia, mutta hän laittoi pystyyn veskariklinikan, joten olihan hänestä pari sanaa rustattava. Molemmat veskarit olivat iltapäivällä hyviä. Molita ryösti Sternerin takatolpalta kuten jo ylempänä kirjoitin atleettisesti sivuttaisliukuen. Sitä ennen hän myös koppasi tämän rannarin keskeltä hanskaan. Avauserän alussa puolestaan Berglund pysähtyi vähän vastaavassa paikassa maalin edestä. Milota liikkui sähäköiden jalkojensa ansiosta todella nopeasti tolpalta toiselle ja Vegashan suosii tuollaisia veskareita (Patera, Saville, Thompson). Pakettikin pysyi kasassa minusta hienosti noina hetkinä siten kuin se nyt pienessä epätasapainossa voi pysyä. Rankkareissakin vain Eriksson onnistui veivaamaan kiekon hänen taaksensa.
2025 varauskelpoiset:
#35 Love Härenstam
- Veskarit olivat tosiaan iltapäivällä hyviä. Joskin Härenstam sylki paljon enemmän kiekkoja eteensä kuin Milota, mutta torjui ne kuitenkin pienestä epävarmuudesta huolimatta. Paras ryöstö oli Danicekin nollaus takatolpalta päätöserässä Titlbachin esityöstä. Pilkuissa Härenstam oli seula, kun hän pudotti jäihin liian aikaisin ja ylös jäi tilaa.
#28 Karl Annborn D
- Kolmosparin rightin pakki. Tasapainoinen olemus. Ei huojunut, vaan oli vankka. Laukaukset olivat painavia, mutta menivät yli kehikosta. Hänellä oli ruotsalaisista kaikkein vahvin maila laitakamppailuissa. Tilannekovuus oli priimaa. Kyseessä oli Ruotsin versio alempana mainitusta Mrtkasta. Annborn oli tosi virheetön ja jatkoajan lopussakin voitti luistelukisan omiin päin. Kulmassa hän piti tasapainonsa taklausta vastaan hyvin. Joku seura saa Annbornista kiehtovan lupauksen vuoden päästä altaaseensa. Ihastuin aikoinaan Whitecloudin AHL-peleissä siihen asti, että tämä oli oman maalin takana niin vahva kaksinkamppailemaan staattisesta. Annbornissa on samanlaista potentiaalia. Hän ei ole kiekollinen velho, mutta pystyy antamaan ykkössyötön paineen alta helposti.
#18 Viktor Eklund LW
- Eklund hyökkäsi Erikssonin vasemmassa laidassa. Hän oli laitojen lähellä fysiikaltaan vielä kevyt eikä pärjännyt kovin hyvin, mutta pystyi pehmeillä käsillä tekemään pelejä viereen sentterille eikä kiekko kuollut todellakaan hänen lapaansa. Hän sai myös ykkösalivoimavastuuta ja peitti vetolinjoja kohtalaisesti. Eklund veti lyhyitä vaihtoja kurinalaisesti ollen joukkuepelaaja. Luistelu kaipaa vielä hiomista, koska se oli vähän töksähtelevää ajoittain.
#3 Radim Mrtka D
- Galvasin pakkipari. Hän suojasi hyvin kiekkoa laidan puolella noustuaan Kanadan maalin taakse, koska raamit olivat hurjat. Päätöserän alussa Mrtka teki toisen syvyysliikkeen vasenta laitaa pitkin, mutta laukoi rystyltä sivutolppaan maalin kulmalta. Hän ei siis ollut täysin kädetön todellakaan, vaikka olikin puukäsipakin prototyyppi ensivaikutelmaltaan. 28. minuutilla oli paras vaihto. Hän teki ensin stopin punaviivalla suorahyökkäystä vastaan. Kanada vyöryi silti Tshekin alueelle, mutta sielläkin laidan lähellä Mrtka voitti staattisen väännön supervahvan mailan ansiosta. Tuo yksittäinen osa-alue oli kaukalon paras. Sitten hän lähti tukemaan vastaiskua ja päätti sen laukaukseen Freijin mailablokkiin keskeltä. 2-1 kavennuksessa Mrtka ei saanut katki laidan vieressä Erikssonin palautusta syvyyteen siniviivasta, mutta se oli ainoa isompi erhe. Päätöserässä Mrtka voitti kahdesti itse jalalla punaviivan ja jopa hyökkäyssinisen. Ajattelin verrata häntä aluksi Gudbransoniin, mutta liike oli painavaksi mieheksi hyvää ja tosiaan kiekollisuuttakin oli jonkun verran. Mrtkassa on aihio NHL:ään puolustavaksi puolustajaksi, muttei välttämättä sentään Pietrangelon kaltaiseksi ykköshäräksi, vaikka maajoukkuekontekstissa minuuttien syöminen luonnistuikin.
#9 Adam Benak C
- Tshekin ykkössentteri. Hälläkin oli kestävyys kunnossa ja virtaa sähistä joka suuntaan. Intensiteetti oli tapissa. Kilpailullisuudesta ei jää mikään kiinni. Omissa jäi mieleen heittäytymisblokki Zetterbergin kääntölaukaukseen korkealta. Ongelmana oli lähinnä se, ettei Benak saanut hirveästi mitään konkreettista aikaan. Hän mursi sinisen 23. minuutilla laukoen suoraan päin veskaria. Päätöserässä puolestaan keskialueen ylityksessä tarjonta oli hyvä, mutta pistelinjakuljetuksessa kiekko hukkui matkalle. Jää teki ehkä tepposet. Lisäksi hän tuhlasi rankkarin varsinaisella peliajalla hakien jussijokismaisella ratkaisulla vasenta alakulmaa. Eliittitason visio, kiekonkäsittely ja laukaus puuttuvat kaikki työkalupakista.
#11 Tomas Poletin LW
- Nelosketjun laituri, joka teki maskia ylivoimalla ja ajoi maalille suoraviivaisesti mielellään. Kerran hän sai myös kiekon maaliin alistettuaan maalin edessä Gustafssonia, mutta se tosiaan hylättiin potkuna. Polentin oli terrierimäinen ja vertaisin häntä Brett Howdeniin, jos NHL-verrokki on keksittävä.
#2 Kashawn Aitcheson D
- Kolmosparin LD. Hän oli kiekollisena keskiverto ja pelasi simppelisti, mutta maalasi silti tarkalla laukauksellaan etukulmaan kakkoserässä. Puolustuspään toimintaan en pahemmin kiinnittänyt huomiota, mutta hän oli perusluotettava ja pystyy katkomaan hyökkäyksiä nälkäisellä mailalla. Kakkosalivoimavastuusta ei mitään kummempaa jäänyt muistiin, mutta raamit mahdollistavat ison pinta-alan peittämisen. Luistelu oli OK.
#3 Matthew Schaefer D
- Ykkösparin liikkuva LD. Odotin silti vielä vähän sulavampaa liikettä nähtyäni häntä hieman aiemmin töllöstä. Hänellä oli paineen alla hieman jopa kiirus omissa työntää kiekkoa eteenpäin, mutta pinchaukset hyökkäysalueella olivat hyvin ajoitettuja. Esimerkiksi kakkoserässä hän esti yhden purun vasemmassa laidassa irtoamalla laiturin selkään jämäkästi ja tuuppaamalla tämän jäähän. Schaefer pyöritti kakkosylivoimaa alustaen yhden säkin terävällä poikittaissyötöllä. Hyökkäysvaistot olivat mielestäni Mewsia potentiaalisemmat ja kiekonkäsittelytaidot pehmeät. Hän ei pakottanut peliä hyökkäysalueella.
#22 Porter Martone RW
- Ykkösketjun oikea laita. Hän vietti kolmen maalin iltaa, mutta viimeisen osuman missasin. Ensin ylivoimalla hän seurasi McKennan soolon ja löi ylärimalaukauksen paluukiekon ilmasta sisään pienestä raosta etukulmasta. Toinen maali oli tarkka viimeistely poikittaissyötöstä. Muttei Martone vain syöttötuolissa ollut. Hän mursi sinisen kertaalleen vasemmasta laidasta ja vei hyökkäyksen pohjaan saakka osoittaen sen, että suoraluistelunopeus oli riittävällä tasolla ja kiekko pysyi lavassa liimattuna. Samassa vaihdossa hän jatkoi ahtaasta tilasta laidan vierestä kiekon McKennan lapaan, joten noiden väläyksien perusteella hänessä on aihio kasvaa tehokkaaksi laituriksi. Kiekonleipominen lavassa nimittäin näytti jotenkin yhtä pehmeältä kuin NHL-verrokki Panarinilla. Artemi ei toki taida alivoimaa vääntää Rangersissa toisin kuin tässä pelissä Martone.
#11 Malcolm Spence LW
- Nelosketjun laituri, joka oli energinen ja suoraviivainen. Alivoimalla sähisevyydestä oli apua. Suunnanmuutoksissa hän oli elementissään. Laukaus oli räväkkä. Paras väläytys oli toisen erän alussa, kun hän punnersi oikeasta laidasta vauhdikkaasti yli keskialueen aina läpiajoon saakka. Viimeistely vain sakkasi, mutta tuo 8-sekuntinen suorite teki vaikutuksen, koska nopeus oli lähes McKennan veroista.
2026:
#9 Gavin McKenna F
- Ykkösketjun LW. Lämmittelyssä kolme one-timeria putkeen Ritchien lätyistä lähti kaaliperhosina, joten laukauksessa on työstettävää sen perusteella. Avauskympillä McKenna pakotti peliä. Ensin hän laukoi päin puolustajaa vasemmasta laidasta. Sitten 1v3-vastaiskussa hän yritti väkisin puskea läpi menettäen kiekon niin ikään vasemmassa laidassa. Toki jatkotilanteessa McKenna sai kiekon takaisin itselleen ja ruokki maalin kulmalle liikkunutta Martonea, joka haki läheltä etuyläkulmanostoa pehmeillä käsillään siinä onnistumatta.
Sitten positiivisiin asioihin. Ylivoimalla McKenna oli ylöstuontivastuussa ja teki sen huikeasti. Heti avauserässä kävi ilmi se, että pojan suoraluistelunopeus oli ylivertaista eikä kellään ollut palaakaan häntä hidastaa. Sain McDavid-viboja! Tasaviisikoinkin häneltä nähtiin yksi sisäänvienti pistelinjaa pitkin ja nopea jako takaisin oikeaan laitaan. Kulmarallin aikana hän kurvasi lähelle siniviivaa ja harhautti sielläkin rohkeasti vartioijaansa pienin sivuttaisliikkein. Kakkoserässä McKenna teki sitten älyttömiä juttuja päätyyn, jossa olin. Ensin hän ylitti keskialueen tutun hurjalla vauhdilla ja pujotteli tiensä nokikkain veskarin kanssa. Ensimmäinen ujutus ei tepsinyt, mutta toinen kyllä. 4-1 maali ylivoimalla meni samaan kastiin. McKenna toi kiekon ylivoimalla yksin ylös, roikkui siinä kiinni liikkuessaan poikittain oikeaan laitaan ja parin valelaukauksen jälkeen lukitsi ranteet osuen ylärimaan. Martone löi tosiaan reboundin ilmasta sisään. Erän lopussa hän vielä jälleen yhden sisäänviennin jälkeen kaatuessaankin pystyi taiteilemaan kiekon keskelle Martonelle, joka iski illan toisensa. Toinen väläytys visiosta nähtiin ylivoimalla, kun hän löys poikittaissyötöllään Massen, mutta Kirsch ryösti komeasti tämän.
Salmingin lista:
Sahlin Wallenius
Luchanko
Elick
Zetterberg
Iginla
Brunicke
Berglund
Kos
Freij
Muggli
Sikora
Mews
Beaudoin
Eriksson
Gustafsson
Josephson
Masse
Fernström
Jecho
Greentree
Galvas
Milota
Vanacker
Antenen
Pettersson
Ritchie
Ustinkov
Hesselvall
Marrelli
Eliasson
Curran
Sterner
Fibigr
Kral
Gill
Danicek
2025/2026:
McKenna
Martone
Annborn
Schaefer
Spence
Mrtka
Eklund
Poletin
Aitcheson
Benak
Härenstam
#8 Gabriel Eliasson D
- Ykkösparin puolustavampi osapuoli. Hän pelasi leftinä oikealla puolella ja oli muita päätä pidempi eli melkoinen hujoppi. Hän oli hätäinen paineen alla ja tunki pomppivia kiekkoja rumpuun. Änäritemmossa voisi tulla vilu nopeasti. Kakkoserässäkin LSW joutui paikkaamaan häntä kertaalleen, kun Eliassonin syöttö kulmasta oman maalin taakse oli niin epävarma ja hiljainen. Tshekki oli lähellä karvata kiekon itselleen. Hyökkäysalueellakin Eliasson palautti kiekkoa simppelistä takaisin ränniä pitkin maalin taakse. Kiekottomana hän tykkäsi puolustaa pistelinjaa loppuun asti ja ohjata vihulaisen kiertämään hänet jommalta kummalta puolelta. Koska kiekollisena Eliasson oli katastrofi, enpä välttämättä ottaisi häntä edes alakierroksilla, vaikka pituutta löytyykin ja maila on pitkä, mutta keilamainen vaikutelma hänestä jäi.
#27 Viggo Gustafsson D
- Viggo kaitsi kolmosparissa Annbornia. Hyökkäyssiniviivassa hän malttoi avata vetolinjan eikä roiskinut päin laituria. Paineen alla hän vuoti omissa avauserässä kertaalleen, mutta kykeni muuten jopa ohittamaan jalalla kärkikarvaajan, joten toiseen pitkään poikaan Eliassoniin verrattuna kiekolliset taidot olivat paljon paremmat. Kiekottomana Gustafsson vuoti hylätyssä 1-0 maalissa, kun hän ei saanut Polentinia sidotuksi maalin edessä Tshekin ylivoimalla. Tämä kuitenkin ilmeisesti potkaisi kiekon sisään Hlinskyn laukauksen jälkeen. Samaisella alivoimalla ennen lepsuutta maalin edessä Gustafsson ehti kuitenkin blokata Danicekin siipikudin, joten pienellä otannalla sijoittuminen sujuu, mutta voimaa hän tarvitsee hoikkaan vartaloonsa lisää. Gustafsson voisi olla mielenkiintoinen aihio varattavaksi, vaikka katto onkin aika matala, mutta Eliassonia parempi luistelutaito ja kiekollisuus voivat tehdä hänestä kolmosparin AV-pakin, kunhan hän saa lisää fyysisyyttä. Oman siniviivan puolustaminen kyllä sujuu.
#22 Karl Sterner RW
- Nelosketjun laituri. Molita ryösti hänet kakkoserässä takakulmalta tylysti. Näin torjunnan suoraan silmieni edessä ja se oli kyllä huima. Sahlin Wallenius ehkä tarjoili poikittaissyötön, en ole ihan varma siitä. Mitään muita muistikuvia Sternerista ei olekaan, kun unohdin hänet täysin.
#29 Adam Hesselvall C/RW
- Hieman kulmikkaasti luistellut kolmosketjun laituri. Keskialueen ylitysvarmuus jäi oikeastaan ainoastaan mieleen. 27. minuutilla hän mursi siniviivan kahdesti samassa vaihdossa. Toisella kertaa hän kärkikynäsi siniviivan päällä, vei kiekon sivuun ja laukoi sitten logoon vasemmasta laidasta. Hän pystyy siis jotenkuten murtamaan siniviivan ja livahtamaan alueelle sisään. Laidoissa Hesselvall suojasi kiekkoa kohtalaisesti kokonsa ansiosta.
#16 Jack Berglund C/LW
- Jässikkä ruudun välityksellä. Luja rannelaukaus oikeasta siivestä aiemmissa peleissä ylivoimalla. Sikäli hänessä oli vähän dorofeyevmaisuutta, vaikka kolmosen keskellä pelasikin. Ensimmäisenä livenä huomioni kiinnittyi NHL-raameihin ja Färjestadin housuihin. Berglund pystyi ahtaan tilan peleihin kahteenkin otteeseen ensimmäisten 40 minuutin aikana jatkaen kiekon laidasta pistelinjalle Nordlundille ongelmitta. Jostain syystä Berglund oli noina hetkinä laiturina hetkellisesti. Avauserän onnistuneesta sisäänviennistä seurasi loistopaikka, kun Nordlund vieritti kiekon päätyyn, Hesselvall antoi sen takaisin ja Nordlund syötti luukulle Berglundille, joka tuhlasi avopaikan suoraan syötöstä. Berglundin fysiikka oli kuosissa tälle tasolle. Hänellä oli voimakkaat potkut ja luistin porautui jääähän. Voimaluistelu vakuutti, mutta kiihdyttäminen saisi olla nopeampaa. Päätöserässä vastaiskusta Berglund vei kiekon itse sisään keskeltä ja levitti sitten vasempaan laitaan, josta lähti laukaus niukasti ohi takakulman. Kiekonkäsittely kovassa vauhdissa oli mielestäni vähintäänkin kahdeksikon arvoista.
Omalla alueella Berglund oli vahva. 10. minuutilla hän taklasi lujaa kulmassa Danicekia ja irrotti tämän kiekosta. Mahtava stoppi lähietäisyydeltä todistettuna! Raamit myös mahdollistavat kiilaukset laitoihin. Mailakamppaileminen on pieni kysymysmerkki. Jatkoajalla Berglund oli silmieni edessä laitaväännössä ja oli hitusen flegmaattinen siinä. Hänellä olisi voinut olla kokoisekseen "vahvempikin" maila. Mutta hän ei varasta liian ajoissa, vaan pysyy tarpeeksi kauan pakkien apuna alakolmiossa kuten Sapovaliv ja Edstrom. Esimerkiksi avauserässä kertaalleen Berglund pysyi tarjottimella keskustassa ja kun pakki vihdoin hänelle syötti, Berglund jatkoi heti kiekon eteenpäin laiturille. Ruotsin senttereistä ihastuin jopa eniten häneen. Suoraluistelu vaatii hieman jumppaamista, mutta hänessä on karlssonmaista aihiota olemassa.
#6 Jakub Fibigr D
- Ykkösparin LD. Vierellä oli Zielinski. En syttynyt Fibigrista ollenkaan. Hänellä oli kura one-timer siniviivasta ja olemus oli jotenkin tasapaksu. Mitään erityisominaisuutta ei ensitutustumisella löytynyt. Luistelu oli semisulavaa sivuttain, muttei se yksinään riitä.
#10 Adam Kral D
- Kolmosparin pakki. Hän oli melko pieni rightin kaveri, joka jäi jotenkin kellumaan pelin ulkopuolelle turhan usein eikä saanut kiekkokosketuksia. Parasta antia oli Eriksson sisäänviennin pysäyttäminen aitioiden edessä. Liimauksesta laitaan seurasi Tshekin 2-0 maali.
#22 Maxmilian Curran C
- Kolmossentteri, joka kääntyi rahtilaivamaisesti, vaikkei ollut niin iso tai kiekollisesti taitava kuin Sapovaliv. Jatkoajalla Curran hukkasi Sahlin Walleniuksen tämän tehtyä pienen vartaloharhautuksen, mutta Curranin onneksi veto meni ohi etukulmasta. Kakkoserän alussa Curran väläytti kohtalaista suoraluistelunopeuttaan ylitettyään keskialueen puhtaasti. Tuo hyökkäys ei lopulta sen kummempaan johtanut. En koskisi Curraniin, koska hän oli mitäänsanomaton kurvailija tiivistetysti. Ylivoimalla hän oli maskimies, joten sikälikin köyhän miehen Sapovaliv on hyvä kuvaus pojasta.
#16 Marek Danicek F
- Kolmosketjun yksilö, joka tuhlasi yhden avopaikan takatolpalta. Ylivoimallakin hän laukoi päin peittoa oikeasta siivestä. Avauserän alun onnistunut karvaus siniviivan alla Freijilta oli kohokohta, mutta Härenstam torjui rannelaukauksen. Berglund puolestaan alisti häntä kertaalleen tylysti hyökkäysalueen kulmassa.
#20 Ondrej Kos LW
- Kakkosketjun yksilö, jolla oli krebsmainen moottori kuten Iginlalla. Hän oli karvauspelote, jolla oli todella raikas jalka. Pidin pojasta paljon. Heti matsin alussa karvaamisen lisäksi mieleen jäi se, kun Kos murtautui oikeasta laidasta vauhdilla sisään ja laukoi rannelaukauksen veskarin kilpeen. Kiekottomana Kos luki hyvin aina sen, minne kiekko seuraavaksi menee esim. hyökkäysalueen hyökkäyspelissä pitkissä kulmaralleissa. Hän karvasi herhiläismäisesti ja teki pari stoppia keskialueella 10. minuutilla. Toisessakin erässä hän oli tuplaamassa maalin takana Freijia ja siitä tosiaan Tshekki loi hyvän mylläkän maalin eteen. Raamitkin Kosilla olivat kohtalaiset. Pelaajaverrokiksi keksin Jonas Rondbjergin, joten sikäli Kos kelpaisi minulle. Ei välttämättä ensimmäisellä kierroksella, mutta esim. toisella, jos Vegas treidaa itselleen sinne varausvuoron. Potentiaalia on nelosketjun laituriksi, joka on vahva laitojen lähellä mailakamppailemaan, karvaa sitkeästi ja tappaa alivoimia.
#8 Frankie Marrelli D
- Kakkosparin LD, jonka merkkaisin scouttina punaisella lipulla kuten Ritchien. Missään kohden minulla ei ollut luottoa siihen, että Marrellilla olisi tilanne hallussa. Etäisyyskontrolli suorahyökkäyspuolustamisessa oli niin ja näin. Hän valui minusta liikaa eikä kelpaa korkealla aikuistasolla yli- tai alivoimalle. NHL:ssä kattona on kasipakin rooli. Toisen erän alussa hän antoi karsean harhapassin oman alueen kulmasta suoraan keskustaan ja Bosson pääsi tinttaamaan one-timerin kohti etualakulmaa osuen veskarin varpaaseen. Marrellista tuli hieman mieleen entinen hopearitari Peter Diliberatore, joka on nyt kaiketi Arizonan farminipussa. Hänellä on kohtalainen moottori sisässään ja sitkeyttä puolustaa, mutta en kyllä miestä uskaltaisi jäälle laittaa ratkaisuhetkillä. Hän oli hieman hätähousu turhan monesti.
#20 Spencer Gill D
- Seiskapakki. Omalla alueella liimauksissa laitaan Gill ei erikoinen ollut. Staattisesta väännöstä hän tuli kerran voittajana ulos maalin takaa, joten plussa tuli siitä. En innostunut hirveästi kauttaaltaan Gillista, josta tuli mieleen Colin Miller. Sveitsin maalissakin Gill jätti liikaa etäisyyttä Körbleriin, joka laukoi hänen jaloistaan vaarattoman kudin takakulmaan. Tuo olisi pitänyt kyetä blokkaamaan mailalla. Samoin kertaalleen PAPP:ssa hän ei noussut maalin edestä tarpeeksi korkealle estääkseen miehensä Antenenin laukauksen keskustasta.
#18 Robin Nico Antenen LW
- Ykkösketjussa Weyn ja Körblerin kanssa. Ylivoimalla avauserässä hän laukoi päätypassista suoraan syliin. Tasaviisikoin sitä ennen hän oli maalilla tekemässä tukitoimia eristetyssä 2v2-tilanteessa ja pääsi kääntämään reboundin patjoihin lusikkapuolelta. Samassa vaihdossa hän sai syötön slottiin Körbleriltä ja viritti näpylaukauksen veskarin torsoon. Hän oli innokas takakarvaaja ja kokoa riitti. Päätöserässä hän vei kiekon kerran yli keskialueen ylivoimalla, mutta suoraluistelu oli kyllä jotenkin verkkaista. Antenen oli minusta hieman heikompi painos Kosista. Hän viihtyi ytimessä ja on kohtalainen kahden suunnan laituri, mutta aika paljon ominaisuuksien on parannuttava, jotta hänestä NHL-peluri tulee.
#16 Ollie Josephson F
- Kolmossentteri. Josephson ei fuskannut omissa, vaan berglundmaisesti pysyi pakkien apuna loppuun asti. Hän näytti viihtyvän laitojen lähellä ollen kohtalainen mailakamppailija. Avauserässä hän jakoi myös yhden avojään pommin. Missasin sen kohteen. Toisessa erässä Josephson väläytt syöttötaitoaan. Ensin hän alusti nopealla puolenvaihdolla 1-1 tasoituksen. Sen perään hän mursi itse siniviivan oikeasta laidasta ja pudotti kiekon Mewsille, joka tälläsi Kirschin syliin. Alivoimaa Josephson pelasi ainakin päätöserässä Spencen kanssa. Hän tukki slotin tarkasti ja kärkikarvaajana häiritsi kohtalaisesti avauspelaamista nälkäisellä mailalla. Kutsuisin häntä köyhän miehen Edstromiksi lyhyen otannan perusteella.
#26 Daniil Ustinkov D
- Kakkosparin oikea pakki. Liuku oli kissamainen. Hän paransi pelin edetessä. Oman siniviivan puolustaminen vuoti Massen kierähdyssisäänvientiä vastaan kakkoserässä läheltä nähtynä, mutta päätöserässä hän kiilasi jämptisti Greentreenin laitaan. Ustinkov myös vaikutti turhan pehmeältä tilannekovuudeltaan. Mutta hän osasi kiekollisena rauhoittaa peliä oman maalin takana vuotamatta. Ei ihan niin hyvin kuin Muggli, mutta kuitenkin. Miinusta annoin parista huolimattomasta syötöstä, jotka avauserässä jäivät hiljaisina liian taakse. Lopuksi Ustinkovista jäi melko hyvä maku, vaikka matsin ensimmäinen puolikas oli mollivoittoinen.
#1 Jakub Milota G
- Livetuloksissa pojan etunimi oli näemmä väärin. En ajatellut Milotaa edes mainitsevani ennen matsia, mutta hän laittoi pystyyn veskariklinikan, joten olihan hänestä pari sanaa rustattava. Molemmat veskarit olivat iltapäivällä hyviä. Molita ryösti Sternerin takatolpalta kuten jo ylempänä kirjoitin atleettisesti sivuttaisliukuen. Sitä ennen hän myös koppasi tämän rannarin keskeltä hanskaan. Avauserän alussa puolestaan Berglund pysähtyi vähän vastaavassa paikassa maalin edestä. Milota liikkui sähäköiden jalkojensa ansiosta todella nopeasti tolpalta toiselle ja Vegashan suosii tuollaisia veskareita (Patera, Saville, Thompson). Pakettikin pysyi kasassa minusta hienosti noina hetkinä siten kuin se nyt pienessä epätasapainossa voi pysyä. Rankkareissakin vain Eriksson onnistui veivaamaan kiekon hänen taaksensa.
2025 varauskelpoiset:
#35 Love Härenstam
- Veskarit olivat tosiaan iltapäivällä hyviä. Joskin Härenstam sylki paljon enemmän kiekkoja eteensä kuin Milota, mutta torjui ne kuitenkin pienestä epävarmuudesta huolimatta. Paras ryöstö oli Danicekin nollaus takatolpalta päätöserässä Titlbachin esityöstä. Pilkuissa Härenstam oli seula, kun hän pudotti jäihin liian aikaisin ja ylös jäi tilaa.
#28 Karl Annborn D
- Kolmosparin rightin pakki. Tasapainoinen olemus. Ei huojunut, vaan oli vankka. Laukaukset olivat painavia, mutta menivät yli kehikosta. Hänellä oli ruotsalaisista kaikkein vahvin maila laitakamppailuissa. Tilannekovuus oli priimaa. Kyseessä oli Ruotsin versio alempana mainitusta Mrtkasta. Annborn oli tosi virheetön ja jatkoajan lopussakin voitti luistelukisan omiin päin. Kulmassa hän piti tasapainonsa taklausta vastaan hyvin. Joku seura saa Annbornista kiehtovan lupauksen vuoden päästä altaaseensa. Ihastuin aikoinaan Whitecloudin AHL-peleissä siihen asti, että tämä oli oman maalin takana niin vahva kaksinkamppailemaan staattisesta. Annbornissa on samanlaista potentiaalia. Hän ei ole kiekollinen velho, mutta pystyy antamaan ykkössyötön paineen alta helposti.
#18 Viktor Eklund LW
- Eklund hyökkäsi Erikssonin vasemmassa laidassa. Hän oli laitojen lähellä fysiikaltaan vielä kevyt eikä pärjännyt kovin hyvin, mutta pystyi pehmeillä käsillä tekemään pelejä viereen sentterille eikä kiekko kuollut todellakaan hänen lapaansa. Hän sai myös ykkösalivoimavastuuta ja peitti vetolinjoja kohtalaisesti. Eklund veti lyhyitä vaihtoja kurinalaisesti ollen joukkuepelaaja. Luistelu kaipaa vielä hiomista, koska se oli vähän töksähtelevää ajoittain.
#3 Radim Mrtka D
- Galvasin pakkipari. Hän suojasi hyvin kiekkoa laidan puolella noustuaan Kanadan maalin taakse, koska raamit olivat hurjat. Päätöserän alussa Mrtka teki toisen syvyysliikkeen vasenta laitaa pitkin, mutta laukoi rystyltä sivutolppaan maalin kulmalta. Hän ei siis ollut täysin kädetön todellakaan, vaikka olikin puukäsipakin prototyyppi ensivaikutelmaltaan. 28. minuutilla oli paras vaihto. Hän teki ensin stopin punaviivalla suorahyökkäystä vastaan. Kanada vyöryi silti Tshekin alueelle, mutta sielläkin laidan lähellä Mrtka voitti staattisen väännön supervahvan mailan ansiosta. Tuo yksittäinen osa-alue oli kaukalon paras. Sitten hän lähti tukemaan vastaiskua ja päätti sen laukaukseen Freijin mailablokkiin keskeltä. 2-1 kavennuksessa Mrtka ei saanut katki laidan vieressä Erikssonin palautusta syvyyteen siniviivasta, mutta se oli ainoa isompi erhe. Päätöserässä Mrtka voitti kahdesti itse jalalla punaviivan ja jopa hyökkäyssinisen. Ajattelin verrata häntä aluksi Gudbransoniin, mutta liike oli painavaksi mieheksi hyvää ja tosiaan kiekollisuuttakin oli jonkun verran. Mrtkassa on aihio NHL:ään puolustavaksi puolustajaksi, muttei välttämättä sentään Pietrangelon kaltaiseksi ykköshäräksi, vaikka maajoukkuekontekstissa minuuttien syöminen luonnistuikin.
#9 Adam Benak C
- Tshekin ykkössentteri. Hälläkin oli kestävyys kunnossa ja virtaa sähistä joka suuntaan. Intensiteetti oli tapissa. Kilpailullisuudesta ei jää mikään kiinni. Omissa jäi mieleen heittäytymisblokki Zetterbergin kääntölaukaukseen korkealta. Ongelmana oli lähinnä se, ettei Benak saanut hirveästi mitään konkreettista aikaan. Hän mursi sinisen 23. minuutilla laukoen suoraan päin veskaria. Päätöserässä puolestaan keskialueen ylityksessä tarjonta oli hyvä, mutta pistelinjakuljetuksessa kiekko hukkui matkalle. Jää teki ehkä tepposet. Lisäksi hän tuhlasi rankkarin varsinaisella peliajalla hakien jussijokismaisella ratkaisulla vasenta alakulmaa. Eliittitason visio, kiekonkäsittely ja laukaus puuttuvat kaikki työkalupakista.
#11 Tomas Poletin LW
- Nelosketjun laituri, joka teki maskia ylivoimalla ja ajoi maalille suoraviivaisesti mielellään. Kerran hän sai myös kiekon maaliin alistettuaan maalin edessä Gustafssonia, mutta se tosiaan hylättiin potkuna. Polentin oli terrierimäinen ja vertaisin häntä Brett Howdeniin, jos NHL-verrokki on keksittävä.
#2 Kashawn Aitcheson D
- Kolmosparin LD. Hän oli kiekollisena keskiverto ja pelasi simppelisti, mutta maalasi silti tarkalla laukauksellaan etukulmaan kakkoserässä. Puolustuspään toimintaan en pahemmin kiinnittänyt huomiota, mutta hän oli perusluotettava ja pystyy katkomaan hyökkäyksiä nälkäisellä mailalla. Kakkosalivoimavastuusta ei mitään kummempaa jäänyt muistiin, mutta raamit mahdollistavat ison pinta-alan peittämisen. Luistelu oli OK.
#3 Matthew Schaefer D
- Ykkösparin liikkuva LD. Odotin silti vielä vähän sulavampaa liikettä nähtyäni häntä hieman aiemmin töllöstä. Hänellä oli paineen alla hieman jopa kiirus omissa työntää kiekkoa eteenpäin, mutta pinchaukset hyökkäysalueella olivat hyvin ajoitettuja. Esimerkiksi kakkoserässä hän esti yhden purun vasemmassa laidassa irtoamalla laiturin selkään jämäkästi ja tuuppaamalla tämän jäähän. Schaefer pyöritti kakkosylivoimaa alustaen yhden säkin terävällä poikittaissyötöllä. Hyökkäysvaistot olivat mielestäni Mewsia potentiaalisemmat ja kiekonkäsittelytaidot pehmeät. Hän ei pakottanut peliä hyökkäysalueella.
#22 Porter Martone RW
- Ykkösketjun oikea laita. Hän vietti kolmen maalin iltaa, mutta viimeisen osuman missasin. Ensin ylivoimalla hän seurasi McKennan soolon ja löi ylärimalaukauksen paluukiekon ilmasta sisään pienestä raosta etukulmasta. Toinen maali oli tarkka viimeistely poikittaissyötöstä. Muttei Martone vain syöttötuolissa ollut. Hän mursi sinisen kertaalleen vasemmasta laidasta ja vei hyökkäyksen pohjaan saakka osoittaen sen, että suoraluistelunopeus oli riittävällä tasolla ja kiekko pysyi lavassa liimattuna. Samassa vaihdossa hän jatkoi ahtaasta tilasta laidan vierestä kiekon McKennan lapaan, joten noiden väläyksien perusteella hänessä on aihio kasvaa tehokkaaksi laituriksi. Kiekonleipominen lavassa nimittäin näytti jotenkin yhtä pehmeältä kuin NHL-verrokki Panarinilla. Artemi ei toki taida alivoimaa vääntää Rangersissa toisin kuin tässä pelissä Martone.
#11 Malcolm Spence LW
- Nelosketjun laituri, joka oli energinen ja suoraviivainen. Alivoimalla sähisevyydestä oli apua. Suunnanmuutoksissa hän oli elementissään. Laukaus oli räväkkä. Paras väläytys oli toisen erän alussa, kun hän punnersi oikeasta laidasta vauhdikkaasti yli keskialueen aina läpiajoon saakka. Viimeistely vain sakkasi, mutta tuo 8-sekuntinen suorite teki vaikutuksen, koska nopeus oli lähes McKennan veroista.
2026:
#9 Gavin McKenna F
- Ykkösketjun LW. Lämmittelyssä kolme one-timeria putkeen Ritchien lätyistä lähti kaaliperhosina, joten laukauksessa on työstettävää sen perusteella. Avauskympillä McKenna pakotti peliä. Ensin hän laukoi päin puolustajaa vasemmasta laidasta. Sitten 1v3-vastaiskussa hän yritti väkisin puskea läpi menettäen kiekon niin ikään vasemmassa laidassa. Toki jatkotilanteessa McKenna sai kiekon takaisin itselleen ja ruokki maalin kulmalle liikkunutta Martonea, joka haki läheltä etuyläkulmanostoa pehmeillä käsillään siinä onnistumatta.
Sitten positiivisiin asioihin. Ylivoimalla McKenna oli ylöstuontivastuussa ja teki sen huikeasti. Heti avauserässä kävi ilmi se, että pojan suoraluistelunopeus oli ylivertaista eikä kellään ollut palaakaan häntä hidastaa. Sain McDavid-viboja! Tasaviisikoinkin häneltä nähtiin yksi sisäänvienti pistelinjaa pitkin ja nopea jako takaisin oikeaan laitaan. Kulmarallin aikana hän kurvasi lähelle siniviivaa ja harhautti sielläkin rohkeasti vartioijaansa pienin sivuttaisliikkein. Kakkoserässä McKenna teki sitten älyttömiä juttuja päätyyn, jossa olin. Ensin hän ylitti keskialueen tutun hurjalla vauhdilla ja pujotteli tiensä nokikkain veskarin kanssa. Ensimmäinen ujutus ei tepsinyt, mutta toinen kyllä. 4-1 maali ylivoimalla meni samaan kastiin. McKenna toi kiekon ylivoimalla yksin ylös, roikkui siinä kiinni liikkuessaan poikittain oikeaan laitaan ja parin valelaukauksen jälkeen lukitsi ranteet osuen ylärimaan. Martone löi tosiaan reboundin ilmasta sisään. Erän lopussa hän vielä jälleen yhden sisäänviennin jälkeen kaatuessaankin pystyi taiteilemaan kiekon keskelle Martonelle, joka iski illan toisensa. Toinen väläytys visiosta nähtiin ylivoimalla, kun hän löys poikittaissyötöllään Massen, mutta Kirsch ryösti komeasti tämän.
Salmingin lista:
Sahlin Wallenius
Luchanko
Elick
Zetterberg
Iginla
Brunicke
Berglund
Kos
Freij
Muggli
Sikora
Mews
Beaudoin
Eriksson
Gustafsson
Josephson
Masse
Fernström
Jecho
Greentree
Galvas
Milota
Vanacker
Antenen
Pettersson
Ritchie
Ustinkov
Hesselvall
Marrelli
Eliasson
Curran
Sterner
Fibigr
Kral
Gill
Danicek
2025/2026:
McKenna
Martone
Annborn
Schaefer
Spence
Mrtka
Eklund
Poletin
Aitcheson
Benak
Härenstam
Viimeksi muokattu:
Varsin komea maali olikin tuo kolmas. Ko. videolta ajassa 2.30 alkaen.
Hän oli listoillani etukäteen, mutta kokoonpanon ulkopuolella Sveitsi-pelissä.
McQueen on isona roikaleena tehnyt niissä kahdessa muussa matsissa hyvin tilaa Gavin McKennalle. Ruotsi peli jäi ulosajon myötä kesken mutta mieleen jäi siitäkin matsista.
1963_Neveragain
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- 21.12.2024 kivakiva puspus valmennuksen jatkokausi
Onko loukkaantuneen Slovakin voinnista uutisoitu mitään?
red.machine
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Slovakia
Norja pelasi kisojen heikoimman ottelunsa ja Slovakia vastaavasti parhaan. Slovakian karvaus toimii erinomaisesti heti ensiminuuteista lähtien, ja vaikka merkkausvirheitäkin tuli, pysyi paketti pääosin hyvin kasassa puolustuspäähän. Katastrofi on näin ollen vältetty ja kisojen tavoite saavutettu. Lopulta ennakko-odotusten mukaisesti Slovakia sijoittui kuin sijoittuikin lohkossaan kolmanneksi, ja puolivälierässä vastaan asettuu Tšekki. Upea kamppailu tulossa!
1963_Neveragain
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- 21.12.2024 kivakiva puspus valmennuksen jatkokausi
Hyvä, kiitos! Mennyt tämä ohi.
TuplaNolla
Jäsen
Alexander Stubb marssi Pikkuleijonien koppiin murskatappion jälkeen – tähtihyökkääjä ällistyi presidentin sanoista
Alexander Stubb vieraili Pikkuleijonien pukuhuoneessa murskatappion jälkeen vappuaattona.
www.is.fi
No nyt saivat pikkuleijonat arvokkaan vieraan pukuhuoneeseen. Ehkä tämän jälkeen kun tasavallan presidentti pitää pienen "motivaatio puheen" niin sitten puolivälierissä nähdään ihan toisenlainen leijonalauma.
Kyllä Suomen pelissä oli paljon hyvääkin. Kovia on nuo jenkit, mutta eivät virheettömiä ovat hekään. Pientä huolimattomuutta myös josta suomi rankaisi. Maalivahti peli ei suomella onnistunut. Toki en nyt niin höveli ole ettenkö näkisi tasoeroa esim luistelussa ja laitojen lähellä. Mutta pojilla ei vaan ollut paras päivä
Viimeksi muokattu:
9-4 tappion jälkeen jos ja kun näemmä löytää paljon hyvääkin, niin on kyllä aika posilla lähdetty vapunpäivään.
No siis puna..., korjaan, sinikonetta vastaan oli ihan hyviäkin merkkejä - katsotaan pudotuspelissä uudestaan jos vastaan enää tulevat. Tuo USA:n nuoriso-ohjelma on kyllä kuin räätälöity juuri tälle tasolle. Sinänsähän menestys näissä kisoissa ei ole meille niin olennaista verrattuna siihen, että löytyy niitä muutamia selkeästi erottuvia lahjakkuuksia vuodesta toiseen.
Surkimukset
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Liverpool
Minun mielestäni Suomihan menee juuri menestys edellä aina nuorten kisoissa. Tänä vuonna on muuten kisojen vanhin joukkue kasassa ainakin kärkimaista, jos ei sitä vielä missään ole mainittu.
Kertokaas palstan MJ- pelikävijät, että oliko eilisenkaltainen tunnelma ihan normia maajoukkuepeleissä.
Omasta mielestäni tunnelma oli erittäin vaisu ja ainoastaan pelikatkoilla yleisö innostui taputtamaan soitetun rallatuksen tahdissa, lopettaen välittömästi pelin jatkuessa ja musiikin loppuessa.
Voisi sanoa, että Jokeripeleissä on erätauollakin kovempi meno, kuin U18 pelissä (5600 katsojaa) eilen.
Edit.korjattu yleisömäärä 6500->5600
Omasta mielestäni tunnelma oli erittäin vaisu ja ainoastaan pelikatkoilla yleisö innostui taputtamaan soitetun rallatuksen tahdissa, lopettaen välittömästi pelin jatkuessa ja musiikin loppuessa.
Voisi sanoa, että Jokeripeleissä on erätauollakin kovempi meno, kuin U18 pelissä (5600 katsojaa) eilen.
Edit.korjattu yleisömäärä 6500->5600
Viimeksi muokattu:
Alexander Stubb marssi Pikkuleijonien koppiin murskatappion jälkeen – tähtihyökkääjä ällistyi presidentin sanoista
Alexander Stubb vieraili Pikkuleijonien pukuhuoneessa murskatappion jälkeen vappuaattona.
No nyt saivat pikkuleijonat arvokkaan vieraan pukuhuoneeseen. Ehkä tämän jälkeen kun tasavallan presidentti pitää pienen "motivaatio puheen" niin sitten puolivälierissä nähdään ihan toisenlainen leijonalauma.
"Pojat jos ei torstaina tule voittoa Ruotsia vastaan, niin teidän passit joutaa takkaan."
Ciccarelli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP
Ero tekemisen laadussa oli valtava mutta Suomi antoi aivan turhaan USA:lle eteen vielä sillä että roiski kiekkoa ja oli ajoittain todella huolimaton.
Luulisi että jos olet heittänyt tusinan verran paskakiekkoja keskustaan ja niistä on melkein jokaisesta tullut vaarallinen maalipaikka omiin niin jossain kohti alkaisi iskostua että pitää olla aika paljon huolellisempi.
Hyytiäinen
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KeuPa & Ottawa
-jonkin verran kokemusta kotimaassa pelatuista maaotteluista omaavana tartun tähän. Tunnelman vaisuutta selittää osaltaan se ettei Suomen peleihin saada mitään keskitettyä kannattajaryhmää (kuudes pelaaja, pohjoiskaarre tyyliin) vaan se kannatus on enemmän yksittäisten ryhmien varassa.
Mukaan lähtijöitä on katsomossa huomattavasti enemmän kuin varsinaisia tunnelman luojia. Sitten katsomossa on vielä pelaaja-agenttia ja liiton väkeä/vierasta jotka eivät varmasti kovin helposti lähde edes mukaan. :)
Sitten on vielä se palkattu huutaja, joka keinotekoisen iloisesti yrittää saada jotain kannustusta aikaan. Pilaten samalla koko tunnelman.
Parina vuotena, kun tuli nyt käytyä kattoo noita aikuisten mm skaboja, niin selkeästi huomasi, että pe-la peleissä oli meteliä jonkin verran, kun alkoholia oltiin nautittu enemmän, mutta muissa peleissä oli melkein, kun kirkossa olisi istunut.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy