Tylsin tekemäsi työ

[attendo]

Joskus 16-v kesäduunissa Apetitilla liukuhihnahommissa. Kaksi päivää ja se oli siinä. Duunia enemmän mua vitutti valkoiset työpuvut.

 

[avatar]

Posti. Rahapulan takia hain tätä. Parin viikon homma, kiirejouluapulainen. Joulukorttien leimaus. 8-12 tuntisia päiviä, ainoa homma oli leimata joulukortti. Niit oli sit jokunen. Huh huh.

Olihan niitä. Itte tosiaan vaan auoin niitä helvetin punaisia pusseja. :D

 

[Sonny Burnett]

Kirjastovirkailija.

Tämä työ sijoittui aikaan jolloin tietokoneita ei vielä ollut käytössä vaan kirjoissa oli niitä pahvisia lappuja. Otti aivoon kun jonossa oli muksuja joilla oli puolimetrinen kasa Hevoshulluja ja Suosikkeja jne sylissään. Työ oli vielä iltapainotteista. Vastuualueeseeni kuului onneksi myös kirjasto-autolla huristelu ja siellä operointi, joka toi hommaan vaihtelua. Tosin vanha Scania oli täysin paska joka hyytyi pari kertaa pakkasessa keskelle synkkää, pimeää korpea.

Ja kun olet kaksilahkeisena työpaikassa jossa on pelkkiä naisia niin onhan siinäkin kompromisseja tehtävä vähän joka kääntessä ja kieli keskellä suuta..

 

[Nebula]

Nuorempana tuli useita duuneja koluttua muutaman vuokratyöpaikankin takia. Ehkä kaikkein tylsintä (tai veemäisintä) oli olla kuriiri DHL:llä. Tiukat aikataulut, paska palkka, aina sai (joutui) jäädä ylitöihin, josta ei korvausta maksettu, sekä joustamaton työnantaja. Lisäksi aikaiset aamuherätykset aivan yhtä helvettiä + väsyneenä Kehä I:n aamuruuhka.

Mutta, jos oikeasti tylsintä eikä niinkään veemäisintä työpaikkaa haetaan, niin yhdessä vuokratyöpaikassa tapahtunut kokopäiväinen pahvilaatikoiden kasaus varmasti sellaista oli.

 

[MunkADunk]

Tylsimmän työn titteli menee ison tehtaan piha-alueiden kunnossapito ja muut pienet "talkkarin" hommat kesätöinä. Töiden alkaessa kolmea kuukautta vaille täysi-ikäisenä ei ollut asiaa tuotannon pariin isommalla palkalla, vaan menin muiden alaikäisten kanssa haravan varteen. Ainoat mielekkäät päivät olivat perjantait, jolloin saikin ajella hehtaaritolkulla päältä ajettavalla ruohonleikkurilla.

Toiseksi tylsin oli niin ikään alaikäisenä tehty työharjoittelu, 5 viikon pätkä maansiirtoliikkeen tikkumiehenä. Edelleenkään, iän takia ei asiaa koneisiin---> toimin korkolaser-laitteen keppimiehenä ja näytät peukalolla kaivinkonekuljettajalle, onko liian alhaalla vai ylhäällä.

Molemmat työt tekohetkellä aivan perseestä, mutta jälkikäteen mietittynä hyvä että on kokemusta vähän kaikenlaisista duuneista. Ja kyllähän noin lyhyet pestit menee vaikka päällä seisten.

 

[Lynyrd]

Varmaan yks tylsimmistä töistä on ollu sahalla maalamossa työskentely joskus 15-16 vuotiaana. Äijä työntää lankkua hihnalle minkä kerkee ja minä kaverin kans otan niitä vastaan ja laitan taapeliin. Melu, joka oli sellainen että jutella ei voinut ja kuumuus teki olosuhteista aika tympäsevän. Yks hauska muisto ko. paikkaan kyllä löytyy.

Oltiin viimestä viikkoa duunissa ja tuli ruokatunti. Monesti ruokatunti oli meillä kesähessuilla vähä pidempi, koska se vakkarityyppi huolti aina konetta ennen ku lähti syömään. No perinteisesti kone sammui ja tämä koneen käyttäjä antoi ymmärtää että voitte poistua. Mentiin sitten kaverin kans ulos varjoon istuskelemaan ja eväitä syömään, kun nähtiin isomman pomon harppovan meitä kohti. Kaveri jo kerkes tuumata että nyt tuli jotain paskaa niskaan. Pomo tuli siihen meidän luo ja sanoin että lähtekääs pojat mukaan. Siinä pikku paniikki päällä perässä tallusteltiin johonkin konttorirakennuksen yläkertaan, jossa meitä odottelikin katettu ruokapöytä ja muovikassilliset kaikkee sälää (t-paitoja, pyyhkeitä yms.). Syönnin jälkeen pomo tuumas että pojilla on nyt viimenen työpäivä, iltapäivällä vielä ootte kaverina kun Jaska laittelee paikat kuntoon ja sen jälkeen voitte lähtee lomille. Kaveri sitten hämmenyksen jälkeen kysäs että mistäsmoinen ja saadaankos me palkaa kuitenkin kaikilta päiviltä? Pomo tuumas että tottakai saatte täyden palkan, kun niin on sovittu ja siks voitte jo nyt lähtee ku ootte ollu niin ahkeria että se urakka on jo tehty mitä varten teidät tänne palkattiin. Oli aika siisti fiilis olla kaks päivää kesälomalla ja ajatella että palkka juoksee kuitenkin koko ajan.

 

[Huerzo]

Hieno ketju, pääsee muistelemaa vanhoja. Silloin kun minä olin nuori...hei, älkää nyt lähtekö...

Olin 2000-luvun taitteessa pikkukaupungissa kesähessuna taideyhdistyksen näyttelyn vaksina/rahastajana. Helppoa ja tylsää, toki palkkakaan ei ollut häävi. Kevyttä hommaa toki. Plakaatit kirkon viereen, ovet auki, rahojen keruu asiakkailta ja kirjanpito työpäivän päätteeksi. Rehellisyyden nimissä ei siitä olisi kesätyöläiselle niitä muutamia satasia enempää pitänytkään maksaa. Voisi kuvitella, että moiseen paikkaan oli kauheakin pyrky, mutta talossa ei ollut sisävessaa tai sähköjä, joten nuo puutteet todennäköisesti pelottivat muita työnhakijoita.

Jos aurinko paistoi sopivasti pilven takaa (tai oli toripäivä/muu tapahtuma, saattoi asiakkaita käydä jopa 20 kappaletta. Sateella tai kovana hellepäivänä saattoi vieraiden määrä jäädä nollaankin. Taidenäyttely ei ollut laaja, joten joutilasta aikaa siis piisasi ja kirjastossa vierailin useammin kuin koskaan elämäni aikana. Jos jotain opin, niin arvostamaan vanhan sähköttömän puutalon viileyttä kesähelteillä. Plus James Clavellin kirjallista tuotantoa.

Toiseksi tylsin keikka oli Saksassa sikäläisessä maahantuontiyrityksessä. Pomo antoi kesätyöntekijälle tehtäväksi luoda yritykselle markkinointia varten tietokannan sikäläisiltä Keltaisilta sivuilta tietoja kopioimalla. En osannut saksaa kovin hyvin, joten ajatus oli kai antaa helppo apinahomma, jossa kielitaidolla ei ole merkitystä. Lähdemateriaalin firmat piti mm. jaotella toimialan mukaan Exceliin ja laittaa postinumerot ym. omiin sarakkeisiinsa, ilmeisesti postituksia varten. Muistan vieläkin yllättävän monta puualan yritystä DACH-alueelta...

Työ ei kauheasti napannut, joten kaivoin hetken tuumailun jälkeen netistä Visual Basicin (muistaakseni) ja ohjelmoin skriptin tekemään kopiointityön ja järjestelyn puolestani. Yrityksen ja erehdyksen jälkeen sain koko homman tehtyä ja viimeisteltyä parissa päivässä. Ehkä ajallinen säästö oli lopulta vain muutamia päiviä, mutta työtapana ohjelmointi opetti enemmän kuin tietojen orjallinen kopiointi paikasta toiseen. Sittemmin olen saanut soveltaa samoja tekniikoita useita kertoja eri työpaikoissa - joten olkoon siinä tämän tarinan opetus. Työssäkin - kuten matkailussa - voi määränpäätä/lopputulosta tärkeämpää olla miten kyseiseen pisteeseen on päästy!

 

[sakic]

Posti. Rahapulan takia hain tätä. Parin viikon homma, kiirejouluapulainen. Joulukorttien leimaus. 8-12 tuntisia päiviä, ainoa homma oli leimata joulukortti. Niit oli sit jokunen. Huh huh.

Aikanaan auoin kausiduunarina lisätienesteiksi Postin lajittelukeskuksella niitä punaisia joulukorttipusseja. Ainoa duuni oli siis vain aukoa niitä pusseja ja vain tarkistaa, että korteissa oli asianmukainen postimerkki. Eli yhdelle kortille ei jätetty kovin paljoa aikaa. Mutta ei duunia nyt tarvinnut millään orjavauhdillakaan tehdä. Muut sitten lajittelivat aikanaan kortit lajittelupuolella.

Ite kans pari joulua ja kesää ollu Postilla töissä ja kyllähän siinä väkisinkin rupeaa ajattelemaan hirttosolmun opettelemista. Helvetin ykstoikkosta hommaa, eikä tosiaan tunne itteään kovin tärkeeksi, kun apinankin voisi kouluttaa tekemään samoja hommia.

 

[Glove]

Osut niin naulan kantaan kuin olla ja saattaa. Sellainen nuoruuden hairahdus se oli meikäläiselläkin. En minäkään jälkikäteen osa sanoa mitä oikein ajattelin. Jaa, taisi muuten olla opintojen ohjaaja lukiossa joka tuota keksi ehdottaa. Perkele, kaikkihan on sen syytä!

Joo no jos oisin "Jimmyä" uskonut niin olisin tätä nykyä patologi, No tienaisihan siinä tietysti enemmän kuin tällä hetkellä liiton päivärahalla.

 

[Prof. Puck]

Ketjua lukiessa tulee mieleen, että paitsi robotti-ketjussa käytävä keskustelu tiettyjen duunien häviämisestä ei ehkä olekaan kovin huono homma, myös se, että olen ilmeisesti säästynyt kaikkein kurjimmilta duuneilta.

Minulle pahin, varsinkin sosiaalisena ihmisenä, oli metsänistutus ja metsän harvennus. Olihan hommassa puolensakin, kuten urakkapalkalla tehdyssä työssä pääsi jollain tavalla palkoille, kunhan jaksoi tuupata taimenta maahan ja kyllähän luonnonhelmassa aika kului kuitenkin siivillä verrattuna arvatenkin ahdistavaan liukuhihnaduuniin.

Ongelmaksi muodostui se, että työ oli pirun yksinäistä. Ei ollut yhtään työkaveria ja pomo kävi tarkistamassa työn etenemisen tai tuomassa lisää taimia muistaakseni pari kertaa viikkoon. Koko muun pitkän työpäivän olin yksin. Puun istutuksen loppuessa jouduin vesurilla (ei siis edes konetta annettu) harvomaan puustoa ja keräämään ne kasoihin paikkaan, josta ne kuorma-autolla pääsi pois poimimaan. Tämä toi hiukan vaihtelua, mutta yhtä yksinäistä sekin oli.

Se hyvä puoli tuossa oli, että puristin kahden kuukauden kestoiseksi lasketut duunit kuuteen viikkoon ja kun urakkapalkasta oli kyse, niin samalla ansiolla. Kun ei ollut juttuseuraa, niin keskityin pelkkään duunintekoon.

90-luvulla minulla oli koko joukko kavereita, jotka tekivät kesän Suomessa paskaduuneja, joista saivat sitten varsin kovan rahallisen korvauksen. Tehtaissa vaikeiden/vaarallisten paikkojen siivousta, rahtaamista, ja tietyöhommia jne.. Työ itsessään oli syvältä ja poikittain, mutta takoivat sillä rahaa niin hyvin, että pystyivät viettämään puolet vuodesta hiihtopummeina Alpeilla. Vieläkö tällaisia hommia on tarjolla? Tuolloin noista kuitenkin maksettiin aika hyvin. Yksi kaveri, massimies, oli öljynporauslautalla hommissa. Hänen kertomansa perusteella niin vittumaista työtä kuin työ voi olla eli likaista, vaarallista ja rankkaa, mutta rahaa teki aivan helvetisti.

 

[Undrafted]

Mikähän olisi tylsintä duuniani? Paikallislehden jakaminen itsessään oli ihan ok, mutta työhön kuului mainosten lajittelu lehden väliin. Tämä oli tylsää ja vei aikaa, minkä takia tienestit olivat hyvin huonot. Päivittäistavaravarastossa kerääminen oli varsin tylsää ja itseääntoistavaa. Portilla vartijana oleminenen vaati 11 tuntia kopissa olemista putkeen ja portin aukaisua. Kaikki nämä hommat oli matalasta palkattua ja monotoonista missä toivoi voivansa laittaa aivot pois päältä työpäivän ajaksi.

 

[Hiili]

Joskus olin duunissa tulostusfirmassa, jossa laskut ja tiliotteet muuttuivat biteistä kirjekuorissa oleviksi tulosteiksi. Siellä oli karkeasti kaksi isoa ryhmää väkeä: tulostajat ja kuorituskoneiden hoitajat. Olin opiskelujen lomassa ensin tulostamassa ja lopulta viimeisenä kesänä jouduin tai pääsin kuoritushommiin. Tulostaminen oli jotenkin vapaampaa ja arvostetumpaa, koska muutaman komennon antaminen konsoliin nähtiin sen verran haastavana, että siihen ei ihan kaikkia tunnuttu edes päästävän. Homma oli toisaalta yli puoliksi vain odottamista ja siten aika tylsää.

Toisaalta tulosteiden kuoreen laittamisessa oli kaikista tylsin osuus tarjolla: nostella suljetut kirjekuoret Postin laatikoihin ja nostella laatikot rullakkoon. Siinä samalla silmäiltiin, että kuoren ikkunan järjestysnumero menee oikeassa järjestyksessä ja siellä näkyy tosiaan pelkästään osoitetietoja. Firmassa vaikutti olevan muutama tyyppi, jotka olivat tehneet pelkästään tätä jo vuosikausia. Se oli elämäni tylsin työviikko. Varsinkin, kun kone, jonka loppupäässä seisoskelin, tarkisti tuota järjestystä jo automaattisesti ja jäljellä oli pelkästään se nostelu.

Koko kesä meni saman koneen äärellä ja toisesta viikosta eteenpäin homma alkoi olla kiinnostavampaa, kun alettiin käydä koko koneen toimintaa läpi ja kolmannella viikolla sainkin sitten tehdä jo ihan itsekseni. Loppuaikana yövuorot lähti nopeasti liikkeelle, kun sai säädöt kohdalleen ja pisti koneeseen vähän lisää vauhtia ja ajeli koko yön duunit muutamassa tunnissa. Siitä päästiinkin sitten taas siihen tylsyyteen, kun piti odotella työvuoron loppumista ja julkisen liikenteen alkamista aamuun asti, mutta se olikin sitten ihan omaa syytä.

Kaikenkaikkiaan itsellä on kyllä melko vähän kokemusta todella tylsistä duuneista.

Edit: Mainosten jakaminen ja varsinkin niiden lajitteleminen ennen jakamista oli muuten aika tylsää.

 

[Surukuku]

Olen ollut liikenteenlaskennassa, kirjaamassa tietoja lomakkeille, yms. monotonisessa rutiinityössä, mutta kun nuo eivät ole olleet pääosassa tehtäväkuvaani, ei niistä mitään hirvittävän suurta vitutusta ole päässyt syntymään. Sanoisin kuitenkin, että yksitoikkoinen lukujen kirjaaminen jollekin lomakkeelle on ollut tylsintä, mitä minä olen tehnyt.

 

[Prof. Puck]

Kaikkein tylsintä työn kannalta on se, jos ei ole mitään muuta tekemistä kuin ajan tappaminen. Nuorna poikana sain aikamoisen vittuiluryöpyn niskaani paikan vakkareilta, kun eräässä kesäduunissa aloin omatoimisesti siivoamaan/järjestämään paikkoja kun mitään muutakaan tekemistä ei ollut. Nykyisessä duunissa matkustamiseen liittyvä odottelu kuuluu samaan kategoriaan. Toki tällöinkin voi kaivaa koneen esille ja käydä vaikka s-posteja, raportteja tms läpi, mutta aina ei pysty/jaksa. Onneksi on Jatkoaika, heh

 

[Vuokralainen]

Hyllytystyö kaupassa on tylsintä mitä olen tehnyt. Joka päivä niissä samoissa hyllyväleissä hyllyttämässä niitä samoja purkkeja ja purnukoita.

Toisaalta taas hyllytystyö kaupassa on ollut hyvin mielekästä silloin kun toimin menekinedistäjänä ja kiertelin pitkin eteläisintä Suomea hyllytyspuuhissa.

 

[Vanha Len]

Aikoinaan eräässä peltiseppäfirmassa pistehitsasin koneella kuukauden samanlaisia kappaleita. Jumalauta, että iltapäivän tunnit olivat pitkiä.

 

[Kaspar11]

Aikoinaan eräässä peltiseppäfirmassa kanttasin koneella viikkoja samanlaisia kappaleita. Pistehitsasinkin mutta ainoastaan päiviä. Melu ja kuumuus jotain ihan älytöntä.

 

[Pekko Pelikaani]

Rengasfirmassa nastoittamassa käsikoneella talvirenkaita. Vaihtelua oli kun joskus sai/joutui pomon käskystä ottamaan pakettiauton rengas sarjasta nastat ruuvimeisselillä pois. Kyllä sitä tuli aina ajan kuluksi laskettua montako nastaa renkaaseen laittoi. Onneksi vain 2 kk pesti muuten olisi voinut hajota pälli.

Onneksi sen verran älliä että keksin parempaa ja mielenkiintoisempaa duunia aikuisiälle

 

[muzakian]

Yhdistin erään yrityksen kolmessa eri asiakastietokannassa olevia tietoja uuteen tietokantaan. Suurin osa toki pystyttiin tekemään automaagisesti, mutta osa oli käsityötä.

 

[Creed Bratton]

Valvoin ja laskin aikanaan erään pankin valuuttapositioita. Aivan käsittämättömän tylsää hommaa, varmaan 85% työpäivästä piti pohtia miten saisi ajan kulumaan lähinnä netissä ja ne pienet hetket, kun piti tehdä töitä, niin silloin vastuu taas oli suuri, koska tekemällä virheen sai aikaan pahimmillaan satojentuhansien eurojen tappion.

 

[Juhaht]

Olin joskus varastolla duunissa. Ja joskus myin lehtiä. Hyi hitto mitä hommaa.

 

[Prof. Puck]

Olin joskus varastolla duunissa. Ja joskus myin lehtiä. Hyi hitto mitä hommaa.

Vaikka hiukan "myyntimiehen" valuvikaa allekirjoittaneesta löytyykin, niin tuo puhelimitse lehtien myynti on kyllä jotain sellaista joka kuulostaa siltä kaikkein kurjimmalta duunilta? Puhelimessa puhuminen on jo itsessään aika ikävää ainakin suuressa määrin ja siihen yhdistettynä, että joutuu soittelemaan ja kaupittelemaan jotain lähtökohtaisesti sinuun vihamielisesti suhtautuville tuntemattomille kuulostaa aika pahalta yhdistelmältä. Ne jotka tuossa hommassa menestyvät, ovat epäilemättä kovia myyjiä! Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että joistakin todella hyvistä torikauppiaista, kodinkonemyyjistä jne tulisi kovia tekijöitä ihan kansainväliseen businekseen, jos vain englanti taittuisi ja mahdollisuuden saisivat. Jotkut - todella harvat - ovat luonnostaan kovia myyntimiehiä, osa voi sen oppia ja suurin osa ei siihen koskaan kykene.

 

[teude]

Yleensä kesätyöt yms. jobit on olleet ihan mielenkiintoisia (hautausmaalla, golfkentällä) tai rutinoitumisen jälkeenkin vähintään ok (siivoaminen, automeikkaus). Mutta yksi homma, mitä jaksoin vain muutaman viikon nousee esiin:
Puhelinhaastattelijan työ, voi jumalauta että se oli perseestä. En edes tehnyt sitä työtä koko päiväisenä vaan lukion jälkeen menin illaksi muutamaksi tunniksi, mutta olihan se ihan tuskaa.
- Kuulokkeet päähän ja koneelle istumaan
- Saa lista nenän eteen ja aloita ylimmästä
- Soita ja esitä asia ja saa luuri korvaan
- Valitse seuraava numero, kunnes joku suostuu vastaamaan milloin mihinkin kyselyyn
- Toista
Ei enää ikinä.

 

[pernaveikko]

Mutta yksi homma, mitä jaksoin vain muutaman viikon nousee esiin:
Puhelinhaastattelijan työ, voi jumalauta että se oli perseestä. En edes tehnyt sitä työtä koko päiväisenä vaan lukion jälkeen menin illaksi muutamaksi tunniksi, mutta olihan se ihan tuskaa.
- Kuulokkeet päähän ja koneelle istumaan
- Saa lista nenän eteen ja aloita ylimmästä
- Soita ja esitä asia ja saa luuri korvaan
- Valitse seuraava numero, kunnes joku suostuu vastaamaan milloin mihinkin kyselyyn
- Toista
Ei enää ikinä.

Tein noita yhteensä kolmatta vuotta eri aikoina ja mitä loistavin siisti sisähomma opiskelijalle. Sillä ei ole pienintäkään merkitystä, jos tulee luuri korvaan, koska tietokone soittaa sitten vain automaattisesti seuraavaan numeroon. Haastatteluita oli todella helppo saada ja moni pahoitteli kuinka ei nyt ehdi vastaamaan, mutta kysyivät voitko soittaa tunnin päästä ja sitten vastasivat.

Ainoa hankala kysely oli Invalidiliiton, koska yhtä 30-vuotiasta Piaa (nimi ei muutettu) lukuun ottamatta kaikki olivat noin 750-vuotiaita. Se oli aivan tuskaa saada niitä ymmärtämään mistä on kyse ja nekin mitkä tajusivat vastasivat sitten mitä sattuu ja hitaasti. Usein joutui sanomaan muutaman kysymyksen jälkeen "kiitos, tässä olikin kaikki kysymykset." En edes ollut urakkapalkalla, mutta ei niitä silti olisi saanut ikinä valmiiksi.

Tekisin heti uudelleen, jos tarvitsisi.

 

[teude]

Tein noita yhteensä kolmatta vuotta eri aikoina ja mitä loistavin siisti sisähomma opiskelijalle. Sillä ei ole pienintäkään merkitystä, jos tulee luuri korvaan, koska tietokone soittaa sitten vain automaattisesti seuraavaan numeroon. Haastatteluita oli todella helppo saada ja moni pahoitteli kuinka ei nyt ehdi vastaamaan, mutta kysyivät voitko soittaa tunnin päästä ja sitten vastasivat.

Joo siis eihän tuo sinänsä paskaa hommaa ollut, mutta ihan helvetin tylsää vaan.