Alvajärven Urho
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Arsenal
Kiitoksia kaikille vastanneille ja lääkebisnestä avanneille. Olisi kenties pitänyt korostaa kysymystä vähän eri tavalla. Enemmän kuin tuo mainostaminen, minua ihmetyttää mainosrahojen suuntaaminen nimenomaan radioon. Jotenkin tuntuu, että lääkkeiden radiomainostaminen on vaan kasvanut, vaikka noiden mainostaminen radiossa on todella kankeata ja tönkköä, hyvästäkin mainoksesta tulee raivostuttava niillä pitkillä varoitusteksteillä. Esim. tv:ssä käsittääkseni riittää, että siinä loppukuvassa pienellä präntillä näytetään ne kaikki mahdolliset varoitukset, vaikka kukaan ei niitä ehdi lukea. Sama koskee lehtimainosta. Itse suuntaisin mainonnan suunnittelijana lääkemainokset ihan muihin medioihin kuin radioon - mikä on syy, että nämä lääkemainokset lisääntyvät radiossa?
Ja vielä toinen tyhmä kysymys, joka liippaa tätä terveydenhuoltoalaa. Meidän perheeseen kuuluu kaksi työssäkäyvää aikuista ja kaksi alle kouluikäistä lasta, jotka sairastelevat normaalin usein; näin talviaikaan kerran kuukaudessa on ollut pari - kolme flunssakuumepäivää tai korvatulehdusta. Miten ihmeessä nämä käytännön toimet sairaslomapäivissä, terveydenhoitajan/lääkärin vastaanottoajan saamisessa ja todistusten kirjoittamisessa voivat olla uskomattoman kirjavia? Äkkiseltään puolen vuoden aikana on käyty yhteensä seitsemän kertaa niitä saikkupäiviä vonkaamassa. Aina on tilanne ollut se, että lapsi sairas, ei voi viedä hoitoon tänään eikä voi viedä huomennakaan (yksi kuumeeton päivä). Kun tuo sairastuminen sattuu aina yllättäen, kätevämpää molempien töille olisi se, että toinen vanhemmista olisi kotona lapsen kanssa tänään ja se toinen sitten huomenna. Tämä on ollut lähes aina mahdotonta. Scholl varmaan kuvaisi tätä julkisen terveydenhoidon tilaa suoremmin sanoin, mutta onhan tämä ihan perseestä. Byrokratia, ei minkäänlaista selkeää linjaa, josta aiheutuu tehottomuutta ja esim. meidän perheelle kymmenen turhaa käyntiä terveyskeskuksessa vuositasolla. Esimerkkejä, mitä meille on tarjottu perusnuhakuumeen parin päivän saikkuun:
- aika aamulla terveydenhoitajalle, jonka kirjoittama sairaslomatodistus ei riitä minun työnantajalle, joten terveydenhoitajalla käydään vain, että saataisiin aika iltapäivälle lääkärille
- aika aamulla terveydenhoitajalle, joka ei anna aikaa lääkärille, joten tarvitsen terveydenhoitajantodistuksen lisäksi todistuksen siitä, että lääkäriaikoja ei tänään ollut saatavilla
- terveydenhoitaja/lääkäri kirjoittaa kaksi päivää sairaslomaa minulle, ei suostu kirjoittamaan toisen vanhemman työnantajaa varten samalla
- terveydenhoitaja/lääkäri kirjoittaa yhden päivän sairaslomaa minulle, käskee tulemaan huomenna uudestaan toisen vanhemman työnantajaa varten
- terveydenhoitaja/lääkäri kirjoittaa kaksi päivää sairaslomaa molempien työnantajia varten!
- terveydenhoitaja/lääkäri kirjoittaa tämän päivän sairaslomaa minun työnantajaa varten ja huomisen rouvan työnantajalle.
Ei tämä nyt niin vaikea asia ole, etteikö tätä selkeillä ohjeilla saisi kuntoon. Meillä siis työnantaja vaatii aina lääkärintodistusta, terveydenhoitajan todistus kelpaa vain jos lääkäriaikoja ei saa. Omissa sairastapauksissa on tietysti työterveyslääkäri, mutta näissä lasten jutuissa on tyydyttävä arvauskeskukseen. Viimeisin vänkäys käytiin viime viikolla, kun normaalisti kyselin sitä lääkärinaikaa lääkärintodistusta varten, niin terveydenhoitaja kertoi, että lääkärinaika myönnetään vain jos työnantaja sen maksaa. No helvetti, ei varmaan maksa, ainakaan jos muutatte käytäntöä kertomatta etukäteen työnantajille! Pitkään sain vääntää, että suostui kirjoittamaan terveydenhoitajan todistukseen tuon lauseen ettei lääkäriaikoja ollut saatavilla.
Kun nämä paperiasiat, jotka ovat aina samanlaiset, ovat näin vaikeita, miten vaikeita näille on sairauden oikea hoito? Oikean lääkkeen määrääminen?
Ihme touhua.
Viimeksi muokattu: