Olin tuossa viikko takaperin työhaastattelussa, ja se olin ehkä oudoin haastattelu missä olen ikinä ollut. En toki ole ollut kuin pari kertaa aiemmin työhaastattelussa. Pääsin läpi suuremmasta seulasta, koska kaikkia työnhakijoita ei haastateltu.
Täytin 15 minuuttia työhaastattelun alussa lomaketta, jossa kyseltiin perustietoja, mutta siinä kysyttiin myös alkoholin käyttöä, tupakointia, sotilasarvoa sekä sitä, että olenko minä tai mahdollinen puolisoni tehnyt rikosta ja onko siitä tuomittu. Nämä kaikki taitaa olla vähän siinä hämärän rajamailla kirjallisina kysymyksinä kun googlettelin mitä työnantaja saa kysellä, vai olenko käsittänyt väärin?
Kun olin täyttänyt lapun, niin yrityksen johtaja haastatteli minua ja kävi läpi vanhempieni ammatit ja seurustelusuhteeni juurta jaksain. Hän itse sanoi, että hän kysyi vanhempieni ammatit sen takia, etteivät he ole töissä kilpailevissa yrityksissä. Tyttöystävästäni hän tenttasi melkein puolet koko työhaastattelun ajalta. Elän kaukosuhteessa ja häntä tuntui todella paljon kiinnostavan esimerkiksi se, että kuinka usein käyn hänen luonaan ja kuinka usein hän käy minun luonani. Pystyin noihinkin kysymyksiin vastaamaan siten, ettei se vaikeuta työntekoa.
Ymmärrän kyllä, että esimerkiksi sairastapauksen sattuessa muussa henkilöstössä meitä osa-aikaisia työntekijöitä yritettäisiin saada töihin, mutta jotenkin tuo kysely meni aivan överiksi. Olin jo työhakemukseeni laittanut, että voin työskennellä myös viikonloppuisin satunnaisesti, mutta se että se saattaisi johtua tyttöystävästäni taisi olla lopullinen niitti kyseiselle työnantajalle ja työpaikkaa en saanut. Minulla on kyseiseltä alalta työkokemusta ja myös entinen työnantajani samalta alalta toimii suosittelijanani, joten olen hyvin varma että työpaikka kaatui tuohon seurustelusuhteeseen.
En ole kuitenkaan yhtään katkera, etten saanut työpaikkaa. Työhaastattelusta jäi niin huono fiilis, että mietin jo välillä, etten ottaisi työpaikkaa edes vastaan, vaikka sen olisinkin saanut. Ehkäpä pomo olisi ollut melko hankala tapaus? Mielenkiintoista on kuitenkin se, että en tupakoi, juon alkoholia harvoin, olin suostuvainen testeihin, olen keskeyttänyt varusmiespalveluksen olkapäävamman takia, mutta fysioterapialla se on saatu kuntoon eikä se ole haitannut ennenkään työntekoa ja koin, että työhaastattelu meni muutenkin erittäin hyvin. Taisi vain haastattelijaa tympiä minun seurustelusuhteeni liikaa. Mitä mieltä olette, että oliko tämä työhaastattelu oikeanlainen vai kyselikö haastattelija sellaisia kysymyksiä mitä ei ehkä olisi saanut kysyä?
