Yle Areenasta vähän vanhempaa tuotantoa. Sarjana Tauno Tukevan sota, tuotettu vuonna 2010 ja kyseessä on naistrion, Laila Hirvisaari, Eve Hietamies ja Heidi Köngäs näkemys jatkosodasta. Pääroolissa Jaakko Saariluoma ja Eero Ritala. Perustuu Hirvisaaren kirjasarjaan, joka ei ole minulle tuttu.
Olipas poikkeuksellisen epäaito kuvaus sodasta ja sota-ajasta, ihan jokaista yksityiskohtaa myöten. Saariluoman eli Tukevan karjalanmurre ei oikein lähtenyt missään vaiheessa. Saariluoman ja Ritolan hahmot halailivat joka käänteessä niin kiihkeästi, että kuvittelin sarjan loppukäänteen liittyvän jollain tavalla miesten väliseen rakkauteen, mikä olisi ollut mielenkiintoinen erilainen kulma sarjalle, mutta eipä tullut.
Sitten oli paljon yleistä pientä omituisuutta. Sotilaat lähtivät rintamalta lomalle aseet mukanaan. Tukeva voittaa noin vain rintamalla hevosen korttipelissä, vaikka hevoset taisivat olla valtion tai jopa yksityishenkilöiden omaisuutta. Sotakohtaukset myös kamalia, Tukeva laitetaan yksin tuhoamaan desanttipartio jumalauta yhdellä kasapanoksella, joka jumalauta myös toimii ja kaikki desantit kuolevat silmänräpäyksessä ilman yhtäkään tuskanhuutoa tai kirosanaa. Kesän 1944 suurtaisteluissa Antti Holman esittämä Alpi poikkeaa omasta porukasta, kun tämä tahtoo kostaa venäläisille siskonsa kuoleman Helsingin pommituksissa. Kun muut suomalaiset vetäytyvät, Alpi lähtee ryömimään ilman asetta (miksi???) kohti taukoa viettäviä venäläisiä, puukottaa yhden ryssän hengiltä, heittää veriset vaatteensa järveen ja ryömii takaisin oman porukan luo selviten sodasta.
Eihän näiden sotatarinoiden nyt tietenkään tarvitse olla jokaiselta osaltaan uskottavia tai historian kirjaa mukailevia, mutta vähän amatöörimäinen kuva jäi. Olisivat nyt edes vetäneet kunnolla överiksi Sisu-elokuvan tavoin, niin olisi ollut edes huumoriarvoa. Nyt jäi vain sellainen kuva, että tehdään historiaan pohjautuvaa höttöä puolivillaisella kiinnostuksella.
