Dexterin eka kausi katsottu muutamassa päivässä, enää ei jaksa oikein täysin putkeen katsoa. Ei varsinkaan, jos tietää ja muistaa jotain juttuja vuosikausienkin takaa. Tai jos sarjan tyyli ja suurimmat käänteet vaan kaikinpuolin tuntuvat siltä, että tämä on jo nähty kertaalleen, eikä herää uusia ajatuksia.
No, aion aloittaa kakkoskautta ainakin ja katsoa sitten miten se lähtee sujumaan. Jotkut sarjathan paranee, kun tekijöiden ja näyttelijöiden harjoitusvaihe on ohi ja alkaa ammattimaisempi suorittaminen sen suhteen mitä halutaan sanoa ja kuinka paljon sarjan särmikästä synkkyyttä varjellaan, jos varjellaan. Suosio usein aina vähän silottelee.
Kakkoskaudella tietysti eniten odotan Doakesin Dexteriin kohdistuvaa hiillostamista. Muistin, että ekalla kaudella olisi ollut tätä jo enemmän, mutta vasta ihan satunnaisesti. Tuo Dexterin psykopatian äärimmäinen korostaminenhan on ollut keskeinen juttu jo ihan alusta asti.