Katsoin männäviikolla Areenasta hieman tavanomaisesta sapluunasta poikkeavan true crime -sarjan nimeltä Murharyhmä – Tosielämän Sherlockit (Yle, 2013). Siinä suomalainen amatöörietsiväkopla selvittelee pimeäksi jääneitä henkirikoksia: David Holloway v. 1984, Jukka Karlenius v. 1993, Jussi Helasvuo v. 1988 ja ”Järvenpään sarjamurhaaja” -tapahtumakokonaisuus 1990-luvun alkupuolelta. Kaikki ennen tätä katsomani true crime -sarjat ovat käsitelleet rikoksia ammattilaisvetoisesti, joten harrastelijamainen näkökulma erosi virkistävästi massasta ja samalla kiehtoi viisikkoleikeistä aikoinaan innostunutta minääni. Toki tuo ohjelman ns. etsivien amatööriys osaltaan myös rajoitti selvitystyötä, sillä luonnollisesti he eivät kyenneet penkomaan asioita siinä mittakaavassa kuin poliisit tai edes rikostoimittajat. Silti sarja ei ollut pelkkää aiemmin julkisuudessa pyörineiden faktojen tai huhujen pallottelua, vaan tietolähteitä päästiin peräti puhuttamaan ja käsiteltävistä rikoksista saatiin välillä jopa uutta infoa aikaisemmin vaienneiden yllätystodistajien muodossa.
Pidin ohjelmassa myös siitä, että siinä valotettiin jonkin verran etsivien (Antti, Laura, Jari, Suvi) suhdetta rikosharrastukseen ja heidän keskinäistä ryhmädynamiikkaansa. Niin saatiin konseptiin mukaan hieman väriä ja persoonallisuutta pelkän faktojen tykittämisen sijaan, vaikka toki nelikon sanailu oli perisuomalaiseen tapaan vähän väkinäistä ainakin kameroiden edessä. Lienee varsin ymmärrettävää, sillä eihän kukaan heistä ollut kivenkova ammattilainen myöskään esiintymisen saralla.
Huonoa ohjelmassa oli se, että jokaiselle keissille oli omistettu vain kaksi parinkymmenen minuutin mittaista jaksoa, eli mihinkään ei ehditty paneutua kovin perinpohjaisesti. Juuri kun alettiin päästä vauhtiin jonkin tapauksen suhteen, siirryttiinkin jo seuraavaan. Yhdenkään keissin osalta ei myöskään odotetusti ilmennyt mitään mammuttiluokan läpimurtoa. Ihan kiva formaatti silti ja jatkoakin olisi kiva joskus nähdä.
yle.fi
