Aika sokea täytyy olla jos ei huomaa GoT:n hyytymistä sekundasarjaksi.
Suosittelen kuitenkin katsomaan myös neloskauden jälkeenkin. Vaikka taso yleisesti on jo aika skeidaa niin mukaan mahtuu ihan TV- historian parhaita episodeja. Sellaisia suorituksia, joihin monissa sarjoissa ei ylletä edes huippukohdissa.
Esim vitoskausi on jo häväistystä koko sarjaa kohtaan. Sitten heilahtaa käyntiin episodi numero 8 (Hardhome) ja vapaapudotus laadun osalta on hetkeksi muisto vain. Jakson jälkeen meni ekalla kerralla hetki toipuessa.
Kutoskaudella sama homma. Luokatonta paskaa. Sitten yhtäkkiä saadaan The Door, Battle of Bastards ja Winds of Winter. Jälkimmäisestä tulee jopa Red Wedding- vibat. Mihin katosi hetkeksi ne älyttömät plot armorit kaikilta? Ihmepelastumiset menivät hetkeksi paussille, mutta sitten palattiinkin taas kahdeksi tuotantokaudeksi samaan munattomaan tyyliin kuin ennen tuotakin.
Lopputulokseen verrattuna minulle olisi ollut ok jos sarja olisi lopetettu tuohon Winds of Winteriin. Olisi jäänyt loput vaikka mielikuvituksen varaan. Tämän laadukkuuden lähellekkään ei päästy enää koskaan. Helvetin kaunis jakso, joka jätti myös leuat ammolleen loputtuaan. Ylivoimaisesti paras kauden lopetus ja voi, että kun odotukset olivatkin taivaissa tämän jälkeen....
Ei minua kaduta, että kärsin noista Danyn, Aryan, Hietakyiden ja High Sparrowin surkeista kohtauksista, kun vastapainona sain sitten jotain poikkeuksellista.
Seiska- ja kasikaudella ei sitten hirveästi menetäkään, vaikka ei katsoisi ollenkaan. Ensiksi mainitussa oli omat yksittäiset hetkensä, mutta viimeisessä ei enää yhtään mitään. Sarjan laatu vedetään vapaapudotuksen jälkeen ihan suoraan vessanpöntöstä alas. Tuo oli lähinnä pyllistys faneille vuosien odotuksesta. Siinä oli se eeppinen GoT- tarina. Raivostuttaa vieläkin muistella tuota. Aivan järkyttävä pettymys, kun miettii omia odotuksia Winds of Winterin jälkeen.