Ehkä pitäisi jopa sanoa, että Masters of the Air on ylittänyt odotukseni toistaiseksi. Tämä ei johdu siitä, että ensimmäiset kaksi jaksoa olisivat olleet jotenkin tajunnan räjäyttäviä, vaan siitä, että odotukset eivät ole olleet kauhean korkealla. Toistaiseksi tätä on katsellut ihan mielenkiinnolla.
Kommentteja:
- CGI:n käytössä ei ole ainakaan säästelty. Ymmärrän, että ilmataistelut on vähän helpompi toteuttaa CGI:llä, mutta että CGI:llä pitää toteuttaa joku lentokoneen nouseminen ilmaankin? Kai nyt noiden tuottajien rahoilla olisi saanut yhden vielä toimivista B17-koneista kuvattavaksi perus nousuja ja laskuja, sekä ilmakuvaa varten? Liiallinen CGI = buu!
- Musiikki on ollut parissa kohtaa sellaista... "toimintaleffamaista", joka olisi siis hyvin luontevaa jossain keskimääräisessä toimintaleffassa, mutta tuntuu jotenkin oudolta / halvalta tässä yhteydessä, kun vertaa niihin aiempiin kahteen sarjaan. Joko näin ja totuin kakkosjaksossa jo paremmin asiaan, tai sitten olin vain ensimmäisen jakson kohdalla yltiökriittisellä päällä, kun koin häiritseväksi.
- Band of Brothersiin ei tosiaan voi verrata uutta sarjaa monestakaan syystä. Pacificiin verrattuna tässä pitäisi kyllä olla paremmat lähtökohdat rakentaa kiinnostusta hahmoja kohtaan, kun keskitytään samassa ryhmässä toimiviin, eikä pompita niin paljon ympäriinsä... Tai tämä näin ensimmäisten jaksojen perusteella.
- 1990 vuoden Memphis Belle tullee kyllä erittäin todennäköisesti pysymään suosikkininani lentosodan kuvauksesta.
- Yllä mainitusta leffasta johtuen B17 on ollut aina itselleni THE kone, joten Masters of the Airin teeman kiinnostavuudesta ei voi valittaa.