TV-sarjaketju

[hooceebruins]

Täältä lukemieni suositusten perusteella aloin katsomaan Justifiedia, eilen meni 4 jaksoa yhdeltä katsomalta. Tykkään kyllä juuri tämänlaisista sarjoista ja @Jupe kanssa samoilla linjoilla.

Tässähän on vielä sarja, joka vain parantuu mitä pidempään se etenee. Muistan itse, kuinka pääsin sarjaan täysin sisälle ja jäin koukkuun vasta jossain kolmannella kaudella, alussa etenkin sarjan katsominen oli jos ei nyt pakkopullaa, niin kuitenkin sellaista, joka ei täysin tempaissut mukanaan. Päätyttyään nousi kuitenkin omalle kaikkien aikojen top5 -listalleni ja on siellä edelleen.

Pakko kai se on yrittää kahlata sitten tuo ensimmäinen kausi läpi. Ei ole tosiaan oikein vielä itselle lähtenyt lentoon.

 

[-pasi-]

Snowfall aloin itse tässä muutama päivä sitten katsoa ja nyt kakkoskaudessa, kiva oli huomata että kausia vielä riittää kun yleensä tämän tyyliset kevyen mukavat sarjat tuntuu olevan turhan lyhyitä.

 

[Särkilauma]

Eilen illalla tuli viimeinen kausi Malcolm in the Middleä päätökseen ja ei tule kyllä ihan heti mieleen sarjaa joka olisi pysynyt seitsemän kautta yhtä hyvänä, vaikka sarjan peruspilarit olivat varsin yksinkertaiset ja ne pysyivät lähes muuttumattomina loppuun asti.

Tätä tuli lapsena katsottua telkkarista ja silloin ei tajunnut juuri mitään tuosta vanhempien osuudesta sarjaan, mutta näin itsekin lapsiperhe-arkea elävänä nuohan olivat sarjan parhaimmistoa.

 

[Everton]

Olin ajatellut, että Poromafia (C More) olisi myötähäpeää aiheuttavaa puskafarsseilua - kovasta castingistaan (esim. Mikael Persbrandt, Samuli Edelmann, Mikko Kouki, Aake Kalliala, Antti Reini, Paavo Westerberg) huolimatta. Suostuin kuitenkin antamaan mahdollisuuden ja ainakin toistaiseksi olen ollut ihan positiivisesti yllättynyt.

Sons of Anarchy ja Ozark kohtaavat Napapiirin Sankarit -elokuvan hölmöilijät. Vähintäänkin viihdyttävää. Enkä ihan hirveän yllättänyt olisi, jos tämä löisi läpi myös Suomen ulkopuolella.

Mietittiinpä tuosta Kallialan roolista, että onkohan se kirjoitettu alunperin Loiria ajatellen? Ei Aaken suorituksessakaan mitään vikaa ole, mutta roolihahmon vuorosanat kuulostavat monesti ihan Veskun suuhun suunnitelluilta.

 

[finnjewel]

Tuli ostettua Gigantista astianpesukone, ja "kiitokseksi" saisi Apple tv:n ilmaisen 3kk kokeilujakson. Kai tuo kannattaa hyödyntää, vaikka joutuukin rekisteröitymään Apple-palveluun - ja joutuu todennäköisesti mainos- ja tarjoustulvan uhriksi

 

[benicio]

Tuli ostettua Gigantista astianpesukone, ja "kiitokseksi" saisi Apple tv:n ilmaisen 3kk kokeilujakson. Kai tuo kannattaa hyödyntää, vaikka joutuukin rekisteröitymään Apple-palveluun - ja joutuu todennäköisesti mainos- ja tarjoustulvan uhriksi

Ted Lasson takia jo pelkästään kannattaa muutama mainosposti ottaa vastaan. Eikä sellaisia edes taida tulla.
Finaalikauden* julkaisukin osuu tuohon kokeilujaksoon.


*Jason Sudeikis Says ‘Ted Lasso’ Season 3 “Is The End Of This Story We Wanted To Tell,” Addresses Potential Spinoffs

 

[Jupe]

Mietittiinpä tuosta Kallialan roolista, että onkohan se kirjoitettu alunperin Loiria ajatellen? Ei Aaken suorituksessakaan mitään vikaa ole, mutta roolihahmon vuorosanat kuulostavat monesti ihan Veskun suuhun suunnitelluilta

Tässä voi hyvinkin olla perää. Toisaalta Aake vetää yhden parhaimmista roolisuorituksistaan aikoihin. tykkään todella paljon karismasta ja siitä ettei ylinäyttele. Tällä roolilla nostaa itseään sinne vanhanliiton arvostettujen joukkoon ja oli muuten kiva nähdä Tomi Salmelakin siinä rinnalla, joka on sivurooleissa Suomen parhaimmistoa.

Näyttelijäkaarti oli kovempi kuin itse sarja jossa mulle hiukan liikaa suomi-tv:n maneereita. Eikä enää tietoakaan Paavo Westerbergin nuoruusvuosien kiimasta, Irtiottoja voisi taas kerran katsoa läpi, jos sen jostain löytää?

 

[Tarinankertoja]

Tuli ostettua Gigantista astianpesukone, ja "kiitokseksi" saisi Apple tv:n ilmaisen 3kk kokeilujakson. Kai tuo kannattaa hyödyntää, vaikka joutuukin rekisteröitymään Apple-palveluun - ja joutuu todennäköisesti mainos- ja tarjoustulvan uhriksi

Ted Lasso, kuten mainittu. Mutta siis laatusarjoja löytyy esim erinomaiset scifisarjat Severance ja For all mankind ja kattomisen arvonen on myös Foundation ja uusi Hello Tomorrow.

Erinomainen draamasarja The Mornig Show (Jennifer Aniston, Reese Witherspoon, Steve Carell) ja musiikki draama Litle Voice

Tuore huijarileffa Sharper on kattomisen arvonen, samoin Hanksin suoraan korona-aikana striimilevitykseen menny sotaleffa Greyound

 

[heavy]

Ted Lasso, kuten mainittu. Mutta siis laatusarjoja löytyy esim erinomaiset scifisarjat Severance ja For all mankind ja kattomisen arvonen on myös Foundation ja uusi Hello Tomorrow.

Erinomainen draamasarja The Mornig Show (Jennifer Aniston, Reese Witherspoon, Steve Carell) ja musiikki draama Litle Voice

Näiden lisäksi suosittelen Pachinko nimistä korealaista draamasarjaa. Lisäksi Defending Jacob ja Black Bird olivat ihan katsottavia

 

[Tuamas]

Tuli ostettua Gigantista astianpesukone, ja "kiitokseksi" saisi Apple tv:n ilmaisen 3kk kokeilujakson. Kai tuo kannattaa hyödyntää, vaikka joutuukin rekisteröitymään Apple-palveluun - ja joutuu todennäköisesti mainos- ja tarjoustulvan uhriksi

Apple on hyvin maltillinen mainoksissaan.

Ted Lasso on parasta mitä urheiluromantiikassa on tullut vastaan pitkään aikaan, oikeastaan koskaan, eli jo yksin sen takia kannattaa ottaa.

Foundation on toinen aivan huippusarja, toki scifi-puolelta, joka kannattaa vähintään aloittaa.

Tuo 3kk on juuri sopiva pätkä tuohon, koska uutta sisältöä tulee sen verran harvoin ja nykyinen sisältökin on huomattavasti muita palveluita vähäisempää.

 

[Tarinankertoja]

Näiden lisäksi suosittelen Pachinko nimistä korealaista draamasarjaa.

Miten tän unohdinkin.. yksi hienoimpua historiallisua sarjoja aikoihin... tän innottamana opettelin tekeen kimchiä

 

[heavy]

Successionin kaksi ensimmäistä kautta oli erinomaisia, mutta tätä kolmatta en meinaa saada loppuun millään, ei vaan kiinnosta. Hengästyttävä vauhti ja mukanokkeluus menee pahasti yli tässä. Hahmot edelleen hienoja, mutta tyhjäksi lypsettyjä.

Se kolmannen kauden finaali on yksi kaikkien aikojen parhaista tv sarjan jaksoista

 

[Eddie]

Viaplayn total paketin hintojen noustessa pilviin, irtisanoin sen vähän protestinakin, vaikka kuinka tekisi mieli katsoa Valioliigaa, änäriä ja formuloitakin, joidenkin hyvien sarjojen kera. Se 40€ jo oli oikeastaan rajan ylitys, mutta tämä 45€ oli viimeinen niitti.

No tuskaa helpottamaan otettiin HBO tilalle ja näköjään katsottavaa riittää varmaan vuodeksi eteenpäin jo nykyisellä tarjonnalla. Urheilu tietysti jää nyt paitsioon. Successonia olen epäillen vilkuillut, mutta näköjään se pitää laittaa listalle täällä olevien kirjoitusten perusteella. Ja onhan minulta mm. GOT katsomatta kokonaan, vaikka olen sitä kirjasarjaa kuunnellut kolmen teoksen verran. Last Of Us tietenkin myös menee jonoon.

Perry Masonia aloin katsomaan ensimmäisenä, koska se lävähti ekana ruutuun. Eikä tarvinnut katua. Ilmeisesti ainakaan ensimmäisen kauden Perry ei vastaa jotain alkuperäistä hahmoa, mutta se ei itseäni liikuta tippaakaan. Sarja on mukavan synkkä ja tarina vaikuttaa hyvältä. Vaikuttaa erittäin laadukkaalta tekeleeltä. IMDB:stä sarja saanut 7,6, mutta arvosanaa laskenee rankasti mielensä pahoittaneet alkuperäisen Perry Masonin hahmoon kiintyneet katsojat. Mitä siitä vähän luin, niin itseäni se taas ei varmaan olisi niin paljon kiinnostanut. Tämähän on siis paljon synkempää menoa, mistä tulee aina plussaa minulta.

 

[Flou]

Tuli ostettua Gigantista astianpesukone, ja "kiitokseksi" saisi Apple tv:n ilmaisen 3kk kokeilujakson. Kai tuo kannattaa hyödyntää, vaikka joutuukin rekisteröitymään Apple-palveluun - ja joutuu todennäköisesti mainos- ja tarjoustulvan uhriksi

Ted Lasso, Black Bird (minisarja), Foundation (jos scifi napostelee), Shrinking, The Morning Show, For All Mankind, See ja Mythic Quest.

Apple TV:n sisältö on ainakin minulle ollut tähän mennessä positiivinen yllätys. Katsomistani sarjoista vain Invasion on jättänyt täysin kylmäksi. Shantaramin taisin pudottaa katselulistalta pois, koska siitä tuli vastaan huonoja arvosteluita. (Tarkistin, Shantramilla on 7.5 rating, mutta jäi yhteen kauteen)

Elokuvista taas katseluun laittaisin ainakin nämä:

-The Banker
-Greyhound (2. maailmansodan leffa, missä ollaan paatin kyydissä, joka yrittää suojella saattuetta sukellusveneiltä)
-Wolfwalkers ( Parhaan animaatioleffan Oscar-ehdokas)
-Coda (vielä katsomatta itseltä, mutta imdb:n 8.0 rating kertonee jotain)
-Finch (Scifin fanille)
-Beastie Boys Story (Toimi jopa ihmiselle, joka ei juuri Beastie Boyssistä ikinä pitänyt)

 

[Purkan Jauhaja]

Vaimo alkoi katsoa Sinkkuelämää uudestaan. Itsekin usein jäänyt sohvalla katselemaan. Sarja ollut parempi kuin muistin. Ehkä sitä ymmärtää noita teemoja paremmin näin 20 vuotta vanhempana.

 

[Kuopionkukko]

Applesta suosittelen ehdottomasti myös Jason Momoan See sarjaa. Lyhyesti sanottuna on vähän kuin Viikingit mutta sokeilla ihmisillä. Jonkun taudin takia ihmiset on vuosisatoja olleet sokeita ja meininki on kuin keskiajalla pienillä twisteillä.

 

[Tarinankertoja]

-Finch (Scifin fanille)

Tom Hanks faneille.. scifinä kyllä kliseinen ja ennalta-arvattava. Tarina on tehty lukusia kertoja ja paremmin

 

[Kuopionkukko]

Tom Hanks faneille.. scifinä kyllä kliseinen ja ennalta-arvattava. Tarina on tehty lukusia kertoja ja paremmin

Tää oli tämmönen perhe "scifi" eli yksin katsottuna aika haalea. Juuri kun luulee että jotain jännittävää tapahtuu niin... Nada. Ei mitään. Ei tämä nyt umpisurkeakaan ollut mutta melko tyhjä kokemus

 

[tyoton]

Poromafia aiheutti lähinnä myötähäpeän fiiliksiä. Aina ei tiennyt onko sarjan tarkoitus olla draamaa vai sysipaskaa huumoria. Ihan kuin tuo Kummeli- kaksikko olisi ollut jostain eri sarjasta.

95% suomalaista sarjoista on vaan surkeita. Jos jostakin hetkeksi innostuu (mm Poromafia) niin voi olla varma, että käsikirjoitukseen tulee lopulta pettymään. Ihan Salkkari- tasoa. Hetkittäinen hyvä meininki hautautuu kaiken surkuhupaisan paskan sekaan.

Justified oli tosiaan ihan laadukasta kamaa, mutta valitettavasti turhan pitkä. Mukaan mahtui paljon niitä vähemmän hyviä jaksoja. Parani sentään loppua kohden. Olen jaksanut kuitenkin katsoa Justifiedin kahteen kertaan, joten tykkäsin tarpeeksi.

Muita useammin katsottuja omalla kohdalla ovat:

Breaking Bad (ainakin neljästi, maailman paras. Viimeisen kauden tasolle ei ole yltänyt mikään muu. Henkeä salpaavaa meininkiä)

Better Call Saul (hiukan heikompi kokonaisuus kuin BB, kuitenkin lähes erinomainen)

Oz (parasta vankilamaailman kuvausta)

Deadwood (Käsittämätön lopetuspäätös HBO:lta. Tykkäsin puhetyylistä ja lähes kaikki hahmot olivat mielenkiintoisia)

Wire (legenda)

True Detective 1. kausi (Paras etsiväsarja heittämällä, loput kaudet paskoja)

Lost (Ei kuulu joukkoon yleisarvosanan osalta. Järkyttävä määrä surkeita täytejaksoja, mutta parhaimmillaan oli todella laadukasta ja tunteikasta menoa.)

GoT (viimeisimmät kaudet pudottavat ulos omasta top10:sta. Alkuosa parasta ikinä. Etenkin viimeinen kausi ala-arvoinen. Imdb:n yli 9 arvosana ei ole ansaittu koko sarjalle)

Chernobyl (minisarjojen ykkönen, pitäisi kuulua yleissivistykseen ja historian tunneille)

Planet Earth I ja II, Our Planet. (Näitä pitäis etsiä lisää. Ihan älyttömän kaunista.)

 

[Tarinankertoja]

Apple + viä.. ehkä tän vuosituhannen kovin scifi kirjatrilogiasta näemmä Apple sarja, eli Siilo.. jo toukokuussa. Lähdemateriaali on ainakin timanttinen

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=bBMajXwi6Cs

 

[ace]

80-luvulla oli tv-sarja joka sijoittui länkkäreiden aikaan. Tunnusbiisi oli ja on tuttu varmaan suurimmalle osalle ja siinä laulettiin jotain uhkapelaajasta. Olin varma että Kris Kristofferson olisi ollut pääosassa ja esittänyt tunnarin, mutta ilmeisesti näin ei ollutkaan, luulen että IMDB muistaa paremmin.

Kenelläkään tietoa/muistikuvaa tästä sarjasta?

 

[CuJo#31]

80-luvulla oli tv-sarja joka sijoittui länkkäreiden aikaan. Tunnusbiisi oli ja on tuttu varmaan suurimmalle osalle ja siinä laulettiin jotain uhkapelaajasta. Olin varma että Kris Kristofferson olisi ollut pääosassa ja esittänyt tunnarin, mutta ilmeisesti näin ei ollutkaan, luulen että IMDB muistaa paremmin.

Kenelläkään tietoa/muistikuvaa tästä sarjasta?

Olisiko kyseessä ollut Kenny Rogersin elokuvasarja The Gambler? Hieman samanlaisiahan he ovat Kris Kristoferssonin kanssa habitukseltaan.

Kenny Rogers on siis pääosissa ja laulaa tunnusbiisin...

The Gambler

Linkki: https://youtu.be/7hx4gdlfamo

Elokuvat:
Kenny Rogers as The Gambler (1980)
Kenny Rogers as The Gambler: The Adventure Continues (1983)
Kenny Rogers as The Gambler, Part III: The Legend Continues (1987)
The Gambler Returns: The Luck of the Draw (1991)
Gambler V: Playing for Keeps (1994)

The Gambler (film series) - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[ace]

Olisiko kyseessä ollut Kenny Rogersin elokuvasarja The Gambler? Hieman samanlaisiahan he ovat Kris Kristoferssonin kanssa habitukseltaan.

Kenny Rogers on siis pääosissa ja laulaa tunnusbiisin...

The Gambler

Linkki: https://youtu.be/7hx4gdlfamo

Elokuvat:
Kenny Rogers as The Gambler (1980)
Kenny Rogers as The Gambler: The Adventure Continues (1983)
Kenny Rogers as The Gambler, Part III: The Legend Continues (1987)
The Gambler Returns: The Luck of the Draw (1991)
Gambler V: Playing for Keeps (1994)

The Gambler (film series) - Wikipedia

en.wikipedia.org

Olet kyllä kova tärkeiden asioiden asiantuntija taas kerran. Tämä on juuri se, kiitos.

 

[Teresa]

The Crownin vitoskausi on nyt väijyttynä ja olo on aikas pettynyt, mitä en kyseisen sarjan kohdalla olisi koskaan uskonut sanovani. Aiemmin olen pitänyt tästä Englannin kuningashuoneen elämää käsittelevästä draamasarjasta erityisesti näyttävyyden, mielenkiintoisten hahmojen, onnistuneiden näyttelijäsuoritusten ja tunnepitoisuuden vuoksi. Uusin kausikin oli komeaa katseltavaa kyllä, mutta siihen se sitten jäikin hyvin pitkälti.

Hahmoista ei saanut enää totuttua tarttumapintaa, osittain käsikirjoituksen ja osittain näyttelijöiden takia. Dialogi oli paikoitellen puisevaa ja jopa pinnallista eikä henkilöiden persoonaan muutenkaan pureuduttu entisellä syvyydellä. Uusi näyttelijäsetti tuntui laimealta etenkin ensimmäiseen mutta myös toiseen verrattuna. Eivät nämä uudetkaan toki mitään surkeita räpeltäjiä olleet, mutta heissä ei vain ollut sitä samaa briljanttiutta mihin etenkin sarjan ekoilla kausilla ehti tottua. Erityisen tympeältä ja ilmeettömältä vaikutti kruununprinssi Charles nyt Dominic Westin esittämänä – vrt. edellinen Charlesin näyttelijä Josh O’Connor, joka onnistui tuskaisella katseellaan puhaltamaan hienosti henkeä kruunun epäinhimillisten vaatimusten jalkoihin jääneeseen prinssiin. Ehkäpä tämä nykyinen versio onkin lähempänä totuutta, mutta aikaisempi herätti eittämättä enemmän vastakaikua katsojassa. Elizabethin, Margaretin ja Philipin suhteen taas liputan vieläkin alkuperäiskolmikon (Claire Foy & Vanessa Kirby & Matt Smith) puolesta, mutta myönnettäköön että he olisivat viimeistään tässä vaiheessa olleet liian nuoria rooleihinsa, joten uusi setti oli kyllä sinänsä ihan paikallaan, vaikkei yhtä suurta vaikutusta tehnytkään. Elizabethin saappaisiin astunut Imelda Staunton on ihan ok näyttelijä, mutta ei näköjään kovin muuntautumiskykyinen. Ilmehdintä ja elehdintä oli prikulleen samanlaista kuin Pottereissa Umbridgena, joten häntä oli hyvin vaikea mieltää Englannin kuningattareksi – lähinnä sitä vain ihmetteli koko kauden ajan, että mitä ihmettä Harry Potterin häijyluonteinen Pimeyden voimilta suojautumisen opettaja tekee tuolla Buckinghamin palatsissa. Lisäksi häneltä uupui alkuperäiseltä näyttelijältä roppakaupalla löytynyttä herkkyyttä ja lämpöä, niin ettei hahmoa kohtaan ollut yhtä helppo tuntea sympatiaa, mutta tämä ongelma oli kyllä voimissaan jo kolmos- ja neloskausilla kivikasvoisen Olivia Colmanin esittäessä kuningatarta. Myös uudet versiot Margaretista ja Philipistä olivat varsin persoonattoman tuntuisia. Dianan uudellakin näyttelijällä taas oli kyllä maneerit hallussa, mutta hän keskittyi jo vähän liikaakin mallintamaan sitä tunnusomaista pään kallistelua ja kulmien alta vilkuilua, kun taas varsinainen eläytyminen jäi toissijaiseksi.

Eli hahmot eivät herättäneet kiinnostusta, mutta muutenkin kausi oli pitkäveteinen, hidastempoinen, laahaava ja laimea. Juuri mitään ei tapahtunut, ei ainakaan mitään mielenkiintoista tai tunteita herättävää. Etukäteen olin odottanut dramaattista, Dianan kuolemaan huipentuvaa kautta, mutta loppujen lopuksi tämä vitonen oli lähinnä asetelmien petaamista päätöskautta varten. Viiden kauden mitta olisi varmaan ollut passelimpi tälle sarjalle, sillä silloin juonia ei olisi tarvinnut alkaa venyttää ikuisuuksia vaan kokonaisuus olisi säilynyt kompaktimpana. Uusin kausi oli myös aikaisempia sekavampi, sillä aikahyppyjä ja pääjuonesta (mikä se sitten olikin) eksymisiä oli aiempaa enemmän. Al-Fayedeja käsittelevät osiot kolmannessa ja viimeisessä jaksossa tuntuivat varsin irralliselta muuhun tarinaan nähden. Toki Diana alkoi sitten myöhemmin seurustella Dodi Al-Fayedin kanssa, mutta tällä kaudella sen juonikuvion pariin ei vielä päästy eli mitään suoranaista yhteyttä ei muodostunut. Näin ollen Dodin edesottamukset jäivät toistaiseksi pelkiksi tarinallisiksi syrjähypyiksi. Eikä pelkkä kruununprinssin ex-puolison uusi heila olisi ihan noin perusteellista taustoitusta mielestäni tarvinnut.

Mututuntumalta arvioisin myös, että tämä kausi oli aikaisempia kauempana todellisuudesta, vaikken mikään kummoinen Britannian kuningashuoneen asiantuntija olekaan. Enpä usko, että esim. Charles olisi oikeasti vehkeillyt äitinsä selän takana saadakseen valtaistuimen itselleen tämän vielä eläessä. Tietenkään The Crown ei ole mikään historiallinen dokumentti eikä sen ole tarkoituskaan olla – tämähän on itsestään selvää jokaiselle aivot omistavalle katsojalle, vaikkeivät tekijät olekaan suostuneet liittämään tunnariin muistutustekstiä tapahtumien fiktiivisyydestä. Dialogit sun muut yksityiskohdat ovat totta kai aina olleet suurilta osin käsikirjoittajien mielikuvituksen tuotetta. Toivoisin siitä huolimatta, että tällaisissa merkittävissä poliittisissa asioissa faktat olisivat kohdillaan. En ole mikään Charles-fani, mutta mielestäni on vähän turhan epäkunnioittavaa mustamaalata Britannian silloista kruununprinssiä ja nykyistä kuningasta antamalla ymmärtää, että hän olisi kähminyt äitinsä ja kuningattarensa selän takana, jos moisesta ei oikeasti ole ollut mitään viitteitä. Menee jo turhankin räikeän loanheiton puolelle. Eli en sinänsä ihmettele, että tämä uusin kausi on kirvoittanut lukuisia suivaantumisia hahmojen esikuvien taholta. Lisäksi vaikkapa nuo Charlesin vehkeilyjä käsitelleet kohtaukset haittasivat sarjaan eläytymistä, koska niiden aikana The Crownin tavaramerkiksi muodostunut realistisuuden tuntu oli hukassa.

Spoilereissa vielä tarkemmin yksittäisistä jaksoista:

Spoileri

Parissa ekassa jaksossa käsiteltiin oikein pitkään ja hartaasti Philipin vankkureiden ja kuninkaallisen jahdin korjausta. Huoh. Toki jahdin oli tarkoitus olla jonkinlainen metafora aikansa eläneestä kuningashuoneesta, mutta tylsä juttu tuokin siitä huolimatta oli. Kolmannessa jaksossa taas punainen lanka tuntui hetkellisesti hukkuvan, kun katsojan huomio heitettiin yhtäkkiä ihan randomeilta vaikuttaviin tyyppeihin (niihin Al-Fayedeihin) ja aikahyppyjäkin oli. Eli kaiken kaikkiaan kausi lähti epävetävästi liikkeelle.

Nelosjakso oli lähestulkoon saippuaoopperaa. Elizabethin lasten avio-ongelmat eivät kiinnostaneet tipan tippaa, kun ne käsiteltiin sen verran ylimalkaisesti – ainoastaan Charlesin ja Dianan probleemia oli pohjustettukin, mutta ne taas olivat tässä jaksossa aika pienessä osassa – eikä prinsessa Margaretin ja hänen elämänsä rakkauden Peterin uusi kohtaaminen enää sykäyttänyt, kun koko juttu tuntui jo auttamalta menneen talven lumilta. Viides jakso puolestaan keskittyi Charlesin ja Camilla Parker Bowlesin väliseen Tampongate-nimellä tunnettuun kömpelöön irstailukeskusteluun, joka toki oli sinänsä todenmukainen, mutta tylsää ja vaivaannuttavaa kuultavaa yhtä kaikki.

Kutosjakso oli sitten enemmän vanhaa kunnon Crown-tasoa. Venäjän tsaariperheen kuolemaa koskevasta takaumasta irtosi dramatiikkaa, vaikka aluksi tuntuikin taas juonelliselta syrjähypyltä, että palattiin ajassa 1900-luvun alkuun. Lopulta ensimmäisen maailmansodan ja 90-luvun aikaiset tapahtumat nivoutuivat kuitenkin sulavasti yhteen. Hahmojen (lähinnä Elizabethin ja Philipin) persooniin ja heidän välisiinsä suhteisiin paneuduttiin perinpohjaisuudella, joka toi aikaisemmat kaudet mieleen. Kaikkien aviovuosien jälkeen hallitsijapariskunta alkoi havahtua siihen, että heillä ei ole oikeastaan mitään yhteistä. Asioiden käsittelytapa oli sopivan hienovarainen, sillä vaikka Philipin suhde nuorempaan naiseen oli kyllä esitetty, se jäi ainakin tässä platoniselle tasolle, joten mustamaalauksen puolelle ei menty.

Seitsemäs jakso oli taas aika pitkäpiimäinen ja punainen lanka tuntui olevan vähän hukassa. Kaikki pyöri kyllä periaatteessa Dianan ympärillä, mutta niiltä tiimoilta nähtiin sitten hänen poikansa Eton-koulutaipaleen alkua, hänen tutustumistaan Martin Bashir -nimiseen toimittajaan, ystävättären tukemista tämän miehen jouduttua sairaalaan leikkaukseen ja suhteen haparoivia ensiaskeleita kirurgin kanssa, eli vähän sitä sun tätä. Tässä jaksossa mikään ei oikein edennyt, mutta loppukauden tapahtumien petaamisen kannalta seiskaepisodi oli kyllä varmasti ihan paikallaan ja olivathan Dianan ja sen kirurgin kohtaukset ihan herttaisia.

Kahdeksas jakso oli hyvin rakennettu mutta hiukan pitkäpiimäinen sekin. Villakoiran ytimenä oli, että Diana antoi BBC:n Martin Bashirille Guy Fawkesin päivänä haastattelun, jossa hän puhui viimein suunsa puhtaaksi. Jaksossa tuo Guy Fawkesin päivä ja BBC toimivat sujuvasti erinäisiä kohtauksia toisiinsa punovina aasinsiltoina, mutta homma eteni taas hituraisesti ja vasta lopussa päästiin todistamaan itse haastattelua. Sitä olisi voitu mielestäni näyttää enemmänkin kuin muutama minuutti kaiken hypetyksen jälkeen.

Yhdeksäs jakso oli kai olevinaan jonkin sortin kliimaksi Dianan ja Charlesin tarinanhaaran suhteen: vihdonkin ero. Minua lähinnä kyllästytti, että tuota heidän välistään juopaa jaksettiin vatvoa vieläkin – olisivat vain lykänneet nimet eropapereihin heti jakson alussa ja jatkaneet elämäänsä. Johan tuota heidän onnetonta avioliittoaan on jo kahden kauden ajan ruodittu enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Pidin siitä huolimatta jakson loppupäähän sijoittuneesta kohtauksesta, jossa Diana ja Charles poikkeuksellisesti selvittelivät keskinäisiä välejään kasvotusten, ei toisen selän takana jollekin kolmannelle osapuolelle. Tuossa saatiin hienosti tuotua esille, kuinka kompleksinen suhtautuminen heillä kummallakin oli toisiinsa.

Viimeiseen jaksoon olin ounastellut jotain raflaavaa – alun perin tosiaan kuvittelin, että siinä esitettäisiin jo Dianan traaginen auto-onnettomuus – mutta vielä mitä. Jakso oli yhtä laahaava kuin useimmat muuutkin tällä kaudella ja hajanainen vielä päälle päätteeksi. Al Fayedien edesottamuksia, Dianan ja Charlesin eronjälkeistä elämää tahoillaan, pääministerinvaihdosta, Hong Kongin irtaantumista, jälleen sitä iänikuista jahtia... Kuningattaren ja Charlesin keskustelu monarkian tulevaisuudesta oli kyllä ihan kiinnostava, mutta muuten tämä oli melkoinen antikliimaksi. Kauden päätökseenhän pitäisi varata jotakin erityisen dramaattista! Ei näin.

Summa summarum: oli kaudella hyviäkin hetkiä, mutta sarjan aiemmalle tasolle ei missään vaiheessa päästy. Mitenkäs muut, oletteko katsoneet ja mitä olette tykänneet tästä kaudesta?

 

[Osmo Rapeli]

Ekat kolme jaksoa Rosvopankkia takana. Kolme jaksoa tullut tänään eetteriin, lisää tai neljäs viikon päästä. Itselläni olleet kovat odotukset.

Ja osittain tämä ne lunastaakin. Perusteema nyt on vain niin kiehtova ja nostalginen. En mene spoilerissakaan liikaa yksityiskohtiin, mutta tässä yleisluonnehdintaa. Tavallaan sarjaa nyt spoilaa jo se, että tiedämme Suomen historiasta pankkikriisin ja laman. Jossain määrin se myös sytyttää. Mennään tuhoa kohti.

Spoileri: Täällä

Käsikirjoitus toimii ja ei toimi. Takaumilla ja alun tulevaisuushetkillä luodaan päähahmolle elämänkaarta - ehkä vähempikin riittäisi. Eka jakso on kokonaisuutena jokseenkin tönkkö ja sekava. Toisaalta enimmäkseen hieno lavastus ja puvustus sytyttävät joka tapauksessa.

Times New Roman häiritsee outona valintana sarjan logofonttina ja lavastuksen konkurssikylteissäkin. Wtf? Pellossa 1991 liikkeen konkurssilappu on tulostettu Times New Roman? Iso pieni söpsö!

Mutta ai että, hienoja näyttelijöitä mukana! He sytyttävät kohtauksia eloon. Ville Tiihosen esittämä Riikonen nousee ykkössuosikiksi. Kakkos- ja kolmosjaksoissa kässäri vähän rentoutuu. Luontevampaa juonenkuljettelua. Hillitöntä lankapuhelinten päässä kiukuttelua. Hikipisaroita.

Joitain ihan turhia ja pitkitettyjä kohtauksia. Leikattu sikäli vähän löperösti. Kokonaisuus kuitenkin sytyttää ja tulee katsottua eteenpäin, olen varma asiasta.

Suosittelen, vaikkei minkään mestariteoksen laadulla olekaan nyt lähtenyt.