Liitytään mukaan Suurmestari-keskusteluun.
Tämän Suomen Suurmestarin neloskauden toinen jakso oli kenties paras, mitä on täällä tehty. Koska siinä syntyi kilpailijoiden kesken, ja Suurmestarin sekä kilpailijoiden kesken, sellaista leikkimielistä kuittailua. Se on puuttunut aika vahvasti tästä Suomen versiosta, jossa nämä studiospiikit on yleensä vaan pelkkää show'ta eteenpäinvievää pakkopullaa. Kun taas kaikissa parhaissa Suurmestareissa nuo suoritusten analysoinnit, sekä Suurmestarin ja tuomarin spiikit ovat asioita, joita odottaa yhtä innokkaasti kuin itse tehtäviä haluamatta missata sekuntiakaan. Valitettavasti tosiaan kolmas jakso palasi taas pitkälti siihen vanhaan rutiiniin, jossa välispiikit ovat pakollinen paha. Ne suoritukset pitäisi vaan armottomasti ruotia ja analysoida.
Edellä oli myös menestyksekkäästi identifioitu Suomen version kaksi muutakin ongelmaa. Eli tehtävät ovat olleet viimeaikoina täysin paskoja. Erityisesti nyt tuoreeltaan neloskaudella tehtävät ovat olleet paljolti sitä luokkaa, johin on ollut se yksi työläs ilmiselvä ratkaisu ja sitten toinen "oikea" ratkaisu. Esimerkkeinä vaikka sen koko valkoisen paperin värittäminen kokonaan ja se kahden sekunnin välein kuvan ottava kamera. Ja kun formaatti tosiaan tarjoaa 14. kautta alkuperäistä, sekä muiden maiden versiot hyödynnettäväksi tehtävien osalta, niin ei voi käsittää miten sieltä on noin paskoja tehtäviä onnistuttu poimimaan. Pakko olla joku syvempi (väärä) ajatus takana.
Ja toinen on tosiaan Pilvi Hämäläisen rooli. Alkuperäisessä Alex Horne ja Greg Davies ovat ihan 50-50 tasolla, mitä tulee kaikkeen ja heidän hahmojensa välillä on "tarina". Yksinkertaista kaveria esittävä Horne haluaa olla Daviesin kaveri, kun taas egoistinen Davies halveksii Hornea ja kyykyttää tätä omaksi viihteekseen. Ruotsin puolella Babben Larsson ja David Sundin, sielläkin lievää tarinatynkää. Babben pitää ruotsalaisittain Sundinia maneereineen ärsyttävänä ja lievästi huomiota hakevana linssiluteena. Sundinilla on oma pieni hokemansa, erityisosionsa ohjelman keskivaiheilla (jossa hän "haastattelee" viikon vierasta keskeyttäen tämän jatkuvasti, mikä johtaa vieraasta ammennettuun peliin) ja muutenkin Sundin tavallaan pyrkii säilyttämään teatraalisesti arvokkuutensa ollen kenties vähän sellainen pieni dandy. Mikä sitten taas on hauskaa, kun Ruotsin puolella Sundin joko on osa, tai kilpailijat ottavat hänet osaksi, monissa tehtävissä. Eli Hornella on persoonallisuus, Sundinilla on persoonallisuus. Pilvellä???
Suomen versio on ammentanut aika paljon ruotsalaisesta alkuperäisen sijaan, minkä näkee jo lavasteista. Ruotsalainen versio tosin kestää kauemmin ohjelma-ajan mainoksineen ollessa jotain vajaat 1,5 tuntia. Ruotsin versiossa on yhtälailla viikottain vaihtuva vieras ja kilpailijoina voi olla muitakin kuin koomikoita. Alkuperäisessa on pelkästään koomikoista, tai hauskaksi todetuista ihmisistä (monet ei-koomikot on olleet Daviesin tai Hornen tuttuja jotain kautta), koostuva vakikilpailijakaarti - eli ei vieraskilpailijoita. Ruotsalaisessa versiossa ei ole alun tehtäväosiota, jossa kilpailijat tuovat tavaroita studioon. Nyt neljännelle kaudella suomalaisessa jostain syystä tuota osiota on supistettu. Eli kilpailijat eivät saa itse selittää tuomaansa asiaa, vaan Pilvi lukee paperista lyhyesti tasaisella äänellä, mitä kukin on tuonut. Tehkää jumalauta joko kunnolla se (tämän tehtävän hauskuus riippuu satasella kilpailijoiden persoonasta), tai ottakaa se rehdisti pois. Tämä välimallin ratkaisu on häpeällinen.
Ruotsalaisessa versiossa muuten mielestäni on tarjoiltu aika paljon itse keksittyjä tehtäviä ja ne ovat olleet erittäin hyviä. Suomen versiosta puuttuvat kokonaan joukkuetehtävät. Minkä ohella siellä ei ole juurikaan ollut myöskään näitä juonikkaita tuplatehtäviä. Eli vaikka 20 numeroitua ämpäriä. Numeron 1 ämpäriin kerättävä yksi eri asia, numeron 2 ämpäriin kerättävä kaksi samanlaista eri asiaa (kuin ämpäriin yksi) ja ämpäriin numero 3 kerättävä kolme samanlaista eri asiaa (kuin ämpäreihin 1 ja 2) jne. Väliltä puuttuu kokonaan vaikka ämpäri numero 13. Sitten kun valmis, niin ojennetaan heti kirjekuori, jossa seuraava tehtävä. Laita ämpäreihin keräämäsi eri asiat takaisin alkuperäisille paikoilleen.
Olen myös seuraillut Uuden Seelannin versiota, mikä on ihan passeli. Sen sijaan nyt kohta loppuva Australian ykköskausi on ollut jäätävän hyvä. Parempi kuin valtaosa brittikausista, eli ihan hall of fame -tason hyvä. Kilpailijat erinomaisia, Suurmestari ja tuomari erinomaisia - erityisesti ensin mainittu ihan Davies-tasoa, sekä tehtävät ihan häikäiseviä. Ja se kilpailijoiden sekä Suurmestarin välinen banter/keskustelu/kettuilu ihan loistavaa. Kaikki ovat iloisena valmiita laittamaan itsensä likoon, näyttämään hölmöltä, ottamaan ja antamaan pientä keljuilua ja tekemään tv-viihdettä. En tiedä miten ne saa kilpailijoiden keskinäisen kemian niin hyväksi ja rennoksi. Lähteekö se Suurmestarista ja tuomarista, miten paljon ne hengaa backstagella, montako jaksoa kuvaavat putkeen, vaikuttaako intiimimpi lavastus ja istuminen lähekkäin... Valitsevatko he kilpailijansa tarkemmin painottaen jotain tiettyä... Suomen ykköseltä ainakin muistan Roni Backin, joka ei hirveästi itselleen syttynyt nauramaan ja halunnut näyttää pelleltä, tai sellainen fiilis itselle ainakin jäi.
Jotain ne tekee oikein ja se tuottaa asioita studiossa, joita meillä ja ei oikein edes ruotsalaisessakaan versiossa ole tavoitettu kuin hetkittäin. Koska Ruotsissakin on vähän olemattomia välillä nuo studiohommat. Toki siellä ei kilpailijat ole yhtä vähäsanaisia oman suorituksensa analyyseissa, eli täällä pitäisi kyetä vähän pidemmin kuin 2-3 sanalla analysoimaan sitä omaa suoritustaan. Että vähän käy Jaskaakin välillä sääliksi, kun ei tule mitään apuja. Mutta ei Ruotsissakaan olla mahdottoman "ilkeitä" siinä suorituksen analyysissa, kuten ollaan Briteissä, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Että tekeekö Suomi ja Ruotsi sellaista vanhan-ajan kokoperheen viihdettä massoille lauantai-iltaan. Mutta mitäs nuo muut tekee, jos ei samaa... Ollaanko Pohjolassa tosiaan vieläkin näin konservatiivisia? Vai varotaanko siellä vain, ettei kilpailijoille tule paha mieli, jos he eivät osaakaan nauraa omalle hölmöydelleen. Siinä tapauksessa he ovat väärässä ohjelmassa.