Sarja paranee jatkossa, kannattaa katsoa jatkoa. Meikän mielestä taas "Succession" on vähän yliarvostettu ja tylsä, heh
Viimeksi muokattu:
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Maajoukkuedebytantti Lassi Thomson koki NHL-bisnestä karuimmillaan: "Olihan se hienoa kokea viikko Kaliforniassa"Lue lisää »
-
NHL:stä tuttu järkäle Andrej Šustr TapparaanLue lisää »
-
Jokereihin lisää nimimiehiä – Antti Pihlström palaa tuttuun seuraanLue lisää »
-
Pennasen ensiesiintyminen: Tällä kokoonpanolla Leijonat avaa Helsingin EHT-turnauksenLue lisää »
-
Tulikasteen Leijonien päävalmentajana saava Antti Pennanen salamyhkäisenä pelitavastaan: "Jotain vanhaa ja jotain uutta"Lue lisää »
-
HIFK:n ykkösketju ei tehoile ikuisesti, SaiPan menestys päättyy ilman Salmista − ja muut Liigan kuumat väitteetLue lisää »
TV-sarjaketju
- Viestiketjun aloittaja Paitselo
- Alkaa
- 2 318 787
- 10 193
Siis kaikki neljä julkaistua Yellowstone kautta olen nähnyt, sitä 1800-luvun spinoffia en.
1883 on mielestäni ainakin ekan kauden osalta parempi kuin emosarjan eka kausi.
Onko kukaan muu seurannut Sykkeen 11. kautta? Itse sain juuri kaikki tähän mennessä julkaistut jaksot katsottua ja ajattelin tähän väliin kirjoittaa vähän mietteitäni kaudesta ja samalla ko. sarjasta ylipäätään.
Sykkeessähän on selvästi tavoiteltu sellaista jenkkisarja Teho-osaston tyylistä realistista päivystyspoliklinikan arjen kuvaamista, jossa sairaalasarjan elementit ovat etusijalla ja ihmissuhdedraamat pyörivät siinä taustalla mausteena. Osin tässä on mielestäni onnistuttu ja osin ei. Sarjan edetessä on myös osin tultu parempaan suuntaan, osin taas huonompaan.
Parasta Sykkeessä on aina ollut, että potilaskeissit ovat pääsääntöisesti ihan realistisia. Kertaakaan ei muistaakseni ole tullut vastaan esimerkiksi sitä lääkärisarjojen helmasyntiä, että defibrillaattorilla olisi yritetty kääntää sellaista sydämen rytmiä, joka ei oikeasti ole sähköllä käännettävissä. Toisaalta olen useampaan otteeseen ärsyyntynyt siitä, että Sykkeessä on annettu ymmärtää DNR (do not resuscitate) -päätöksen olevan jonkinlainen potilaan itse ilmaisema toive siitä, ettei hän halua itseään elvytettävän. Ehkäpä Jenkeissä onkin näin ainakin sikäläisten sairaalasarjojen perusteella, mutta Suomessa DNR:n tekee yksin lääkäri eikä potilaalla saatika tämän omaisilla ole mitään varsinaista sananvaltaa, vaikka toki heidänkin kanssaan tulee asiasta keskustella. Hoitotahdot ovat sitten erikseen. Tosin tuo on noloudestaan huolimatta tietystikin pelkkä yksittäinen virheellinen ajatus. Sen sijaan itse taudinkulkujen tai diagnostiikan suhteen en muista havainneeni Sykkeessä suurempia epärealistisuuksia, mikä lieneekin tärkeintä. Varmaan niitäkin on joskus ollut, mutta ei ainakaan mitään mieleenjäävää.
Huonointa Sykkeessä on aina ollut, että tuon traumapolin toiminta itsessään tuntuu varsin epäuskottavalta niin koko polin kuin siellä työskentelevien henkilöidenkin näkökulmasta. Mitään traumapoleja ei tarkkaan ottaen taida oikeasti olla olemassakaan, mutta kyseessä vaikuttaisi selvästi olevan jonkinlainen ensiapupoliklinikan tapainen järjestely. Näin ollen on aivan hullua, että sinne saattaa tulla akuutisti sairastuneiden ohella vaikkapa syöpäpotilaita sytostaattitiputukseen tai terminaalivaiheen potilaita saattohoitoon. Ainakin nimen perusteella voisi myös kuvitella tuossa ympäristössä hoidettavan ensisijaisesti juuri... noh, traumapotilaita. Sykkeessä samassa yksikössä käsitellään kaikki sisätautitapaukset ihan yhtä lailla. Tuollaisessa suuressa sairaalassa toiminnan luulisi olevan jotenkin eriytyneempää.
Myös traumapolin yksittäisten työntekijöiden toimenkuva on epäuskottavan laaja-alainen niin lääkäreiden kuin hoitajienkin osalta. Thorax-kirurgi saattaa hoidella rinta-ontelon leikkausten lisäksi ihan mitä tahansa muitakin operaatioita ja miksei myös sisätautitapauksia. Anestesialääkäri hääräilee omien varsinaisten töidensä ohella ensiavun puolella normaalia päivystysvastaanottoa tekemässä ja saattaa tulkita TT-kuvatkin radiologin puolesta. Sama hoitaja puolestaan usein hommailee yhden vuoron aikana niin leikkurissa kuin päivystyksessäkin. Puhumattakaan siitä, että tuolla traumapolilla tuntuisivat ylipäätään hilluvan samat työntekijät ihan vuorokauden ympäri. Kukaan ei kyllä oikeasti kykenisi moiseen jokapaikanhöylyyteen ja työnarkomaniaan.
Joiltakin osin sarjan realistisuus on kuitenkin lisääntynyt kausien mittaan. Hoitajien ja lääkäreiden välinen työnkuva on ainakin muuttunut sarjan edetessä uskottavamman tuntuiseksi, samoin kuin dialogikin jossakin määrin. Sykkeen alkuvaiheessahan ideana oli useimmista sairaalasarjoista poiketen keskittyä kuvaamaan erityisesti hoitajien työtä ja jättää lääkärihahmot statisteiksi. Sinänsä virkistävä ajatus, mutta tästä seurasi väkisinkin tiettyjä epäuskottavuuksia, kun hoitotyö ei sitten ilmeisesti itsessään ollutkaan tarpeeksi kiinnostavaa. Luonnollisesti keskeisimmät henkilöt tekivät myös kaikki keskeisimmät urotyöt, joten niinpä nuo hoitajapäähenkilöt diagnosoivat sairauksia ihan iloisesti, kun taas heidän lääkärityötoverinsa eivät tajunneet mistään mitään. Kaiken huippu oli kun hoitaja Johanna ja thorax-kirurgi törmäsivät Medi-Helissä muistaakseni elinsiirtokandidaatilla jänniteilmarintaan. Johanna diagnosoi tapauksen ihan kuin vettä vain, Max puolestaan oli ihan kuutamolla, vaikka hänen pitäisi sentään olla juuri kyseisen alueen kirurgiaan erikoistunut. Samaten Marleena-hoitaja onnistui joskus leikkauksen aikana toteamaan rasvaembolian paikalla olleiden toistaitoisten lääkäreiden seuratessa suurin piirtein mykistyneinä hänen diagnosointitaitojaan. Tuollaista ei vain oikeasti voisi tapahtua. Eikä siis missään nimessä ole tarkoitus vähätellä hoitajien osaamista – he ovat taitavia omalla alallaan, mutta diagnostiikka ei siihen kuulu millään muotoa.
Toisaalta Sykkeen ensimmäisillä kausilla oli jostakin syystä haluttu ylläpitää sellaista nykymaailmassa täysin paikkansa pitämätöntä stereotypiaa, että hoitajat olisivat pääsääntöisesti naisia ja lääkärit miehiä. Tästä seurasi kaiken muun hyvän lisäksi, että nimenomaan neljään naispuoliseen hoitajaan keskittyvässä sarjassa miesnäkökulma jäi oikeastaan täysin puuttumaan. Toki tekijöillä on oikeus päättää sarjansa fokus niin kuin he parhaaksi näkevät ja jonkinlainen priorisointi onkin tarpeen, mutta mielestäni Sykkeen näkökulma tuntui ensimmäisillä kausilla hieman turhankin yksipuoliselta. Ainakin parisuhdekuvioiden osalta olisi joskus ollut mukava päästä kurkistamaan siihen toisen osapuolen ajatusmaailmaankin. Noihin aikoihin tuntui järisyttävältä ihmeeltä, kun joskus päästiin kuulemaan muistaakseni Ilmarin ja Maxin välinen kahdenkeskinen vuoropuhelu. Se oli kuitenkin aivan kertaluontoista ja muuten mieshahmojen syvemmät mietteet jäivät arvailujen varaan. Nykyään asiat ovat siinä suhteessa paremmin, sillä päähenkilövalikoima on laajentunut ja sisältää niin naisia kuin miehiäkin, samoin kuin sekä hoitajia että lääkäreitä. Eri ammattiryhmien välinen työnjakokin on sitä myötä loksahtanut kohdilleen. Nykyään päähenkilökaartista löytyy lääkäreitäkin hoitamaan diagnostiikan, joten hoitajat voivat keskittyä täysipainoisesti omiin hommiinsa.
Dialogissa puolestaan on ollut tiettyjä puutteita sarjan alusta alkaen. Ongelmana on, että osa näyttelijöistä lausuu lääketieteelliset litaniat sen kuuloisina, etteivät he selvästikään yhtään ymmärrä mistä puhuvat. Ensihoitajien esittäjät ovat jostakin syystä tavanneet olla tuossa suhteessa erityisen kökköjä, poislukien ehkä Jaajo.
Pääsääntöisesti dialogi on kuitenkin kehittynyt kausien mittaan hieman luontevamman tuntuiseksi. Sarjan alkuvaiheessa käsikirjoittajilla oli nimittäin ikävä tapa yrittää teennäisesti ympätä sairaalaslangia ihan normaaleihinkin keskusteluihin. Marleena esimerkiksi kuvaili jotakin vaatekappaletta Clostridium-ripulin väriseksi. Ei kukaan oikeasti puhu tuolla tavalla. Sitä paitsi Clostridium-ripuli ei käsittääkseni ole sen kummemman väristä kuin mikään muukaan ripuli.
Joiltakin osin realistisuudessa taas on otettu takapakkia etenkin sen jälkeen kun sarja siirtyi Yleltä Neloselle. Välillä tuntuu siltä kuin seuraisi jotakin Greyn anatomian tyylistä lääkärisarjan kaapuun puettua saippuaoopperaa, kun hahmot puivat ihmissuhdesotkujaan ja kähmivät toisiaan poliklinikan käytävillä minkä ehtivät ikään kuin työskentelisivät ennemminkin jossain ilotalossa kuin sairaalassa. Lisääntyneestä saippuasarjamaisuudesta kielivät myös myöhemmillä kausilla mukaan tulleet epäuskottavat sattumukset, hätäiset juonenkehittelyt ja ennalta-arvattavuus.
Vähän sellaista ongelmaa tässä on myös viime aikoina ollut havaittavissa, että sarjantekijöiden ideavarasto saattaa mahdollisesti olla ehtymässä. Toisaalta aiemmilla kausilla on nähty niin dramaattisia käänteitä – kuten kuolemia ja vammautumisia –, että niiden tasolle on varmasti vaikeaa ellei mahdotontakin yltää. Ymmärrän sen kyllä, mutta jonkinlainen taso olisi silti syytä säilyttää.
Näyttelijä- ja hahmomateriaalin suhteen Sykettä on aina vaivannut hienoinen epätasaisuus. Alkuperäisnelikosta Leena Pöysti & Iina Kuustonen & Tiina Lymi & Lena Meriläinen oikeastaan tuo viimeksi mainittu on ainoa edes suurin piirtein luontevaan replikointiin ja aitoon tunneilmaisuun kykenevä. Pöystilläkin tuo perusreplikointi on lähes uskottavan tuntuista, mutta mitään kummempia emootioita hän ei kykene välittämään. Kuustonen puolestaan oli niin kammottava puupökkelö, että pilasi puisevalla vuorosanojen lukemisellaan oikeastaan jokaisen kohtauksensa. Lymi taas värisytti jokaisessa kohtauksessa ääntään naurettavasti niin kuin olisi purskahtamassa itkuun hetkenä minä hyvänsä, mikä kyllä periaatteessa sopi tälle hahmolle, mutta lipsahti silti aika pahasti ylinäyttelyn puolelle. Kuustosen ja Lymin hahmot oli kaiken kukkuraksi kirjoitettu epärealistisiksi. Ensiksi mainittu oli hoitoalalla toimivaksi aivan liian tyly ja jälkimmäinen taas liian herkkis. Molemmat olisivat varmaan karsiutuneet jo opiskeluaikoina. Hoitajana ei pärjää sen paremmin potilaille vittuilemalla kuin itkua vääntämälläkään.
Suosikkihahmojani ovat tässäkin sarjassa olleet moniulotteisimmiksi kirjoitetut ja eniten kontrastia sisältävät. Tällaisten henkilöiden mukavat piirteet korostuvat sillä, että niiden vastapainona on sopivassa suhteessa veemäisyyttä. Pelkkä mukavuus tai varsinkaan pelkkä veemäisyys ei niinkään toimi. Elikkä Holopainen, Jari, Marjut ja etenkin se eräällä kaudella esiintynyt syöpäsairas Kassu ovat olleet eniten mieleeni. Edellä mainittujen näyttelijät ovat myös tehneet loistavaa työtä – erityismaininta annettakoon Nicke Lignellille, koska hän on aiemmissa häneltä näkemissäni roolisuorituksissa ollut kankea kuin rautakanki ja kehitys on ollut valtaisaa. Sebastian Rejman eläytyy myös rooliinsa loistavasti ja hahmo on kivan rento. Muut näyttelijät ja hahmot ovat ihan ok. Oikeastaan Kuustosen ja Lymin poistuttua tässä ei ole mitään ihan sysipaskoja räpeltäjiä tullut vastaan.
Mutta ihan hyvä sarja kaiken kaikkiaan ja hieno osoitus siitä, että kyllähän tuo sairaalasarjojen tekeminen Suomessakin luonnistuu. Kyllä varmaan tulee jatkossakin katsottua.
Sykkeessähän on selvästi tavoiteltu sellaista jenkkisarja Teho-osaston tyylistä realistista päivystyspoliklinikan arjen kuvaamista, jossa sairaalasarjan elementit ovat etusijalla ja ihmissuhdedraamat pyörivät siinä taustalla mausteena. Osin tässä on mielestäni onnistuttu ja osin ei. Sarjan edetessä on myös osin tultu parempaan suuntaan, osin taas huonompaan.
Parasta Sykkeessä on aina ollut, että potilaskeissit ovat pääsääntöisesti ihan realistisia. Kertaakaan ei muistaakseni ole tullut vastaan esimerkiksi sitä lääkärisarjojen helmasyntiä, että defibrillaattorilla olisi yritetty kääntää sellaista sydämen rytmiä, joka ei oikeasti ole sähköllä käännettävissä. Toisaalta olen useampaan otteeseen ärsyyntynyt siitä, että Sykkeessä on annettu ymmärtää DNR (do not resuscitate) -päätöksen olevan jonkinlainen potilaan itse ilmaisema toive siitä, ettei hän halua itseään elvytettävän. Ehkäpä Jenkeissä onkin näin ainakin sikäläisten sairaalasarjojen perusteella, mutta Suomessa DNR:n tekee yksin lääkäri eikä potilaalla saatika tämän omaisilla ole mitään varsinaista sananvaltaa, vaikka toki heidänkin kanssaan tulee asiasta keskustella. Hoitotahdot ovat sitten erikseen. Tosin tuo on noloudestaan huolimatta tietystikin pelkkä yksittäinen virheellinen ajatus. Sen sijaan itse taudinkulkujen tai diagnostiikan suhteen en muista havainneeni Sykkeessä suurempia epärealistisuuksia, mikä lieneekin tärkeintä. Varmaan niitäkin on joskus ollut, mutta ei ainakaan mitään mieleenjäävää.
Huonointa Sykkeessä on aina ollut, että tuon traumapolin toiminta itsessään tuntuu varsin epäuskottavalta niin koko polin kuin siellä työskentelevien henkilöidenkin näkökulmasta. Mitään traumapoleja ei tarkkaan ottaen taida oikeasti olla olemassakaan, mutta kyseessä vaikuttaisi selvästi olevan jonkinlainen ensiapupoliklinikan tapainen järjestely. Näin ollen on aivan hullua, että sinne saattaa tulla akuutisti sairastuneiden ohella vaikkapa syöpäpotilaita sytostaattitiputukseen tai terminaalivaiheen potilaita saattohoitoon. Ainakin nimen perusteella voisi myös kuvitella tuossa ympäristössä hoidettavan ensisijaisesti juuri... noh, traumapotilaita. Sykkeessä samassa yksikössä käsitellään kaikki sisätautitapaukset ihan yhtä lailla. Tuollaisessa suuressa sairaalassa toiminnan luulisi olevan jotenkin eriytyneempää.
Myös traumapolin yksittäisten työntekijöiden toimenkuva on epäuskottavan laaja-alainen niin lääkäreiden kuin hoitajienkin osalta. Thorax-kirurgi saattaa hoidella rinta-ontelon leikkausten lisäksi ihan mitä tahansa muitakin operaatioita ja miksei myös sisätautitapauksia. Anestesialääkäri hääräilee omien varsinaisten töidensä ohella ensiavun puolella normaalia päivystysvastaanottoa tekemässä ja saattaa tulkita TT-kuvatkin radiologin puolesta. Sama hoitaja puolestaan usein hommailee yhden vuoron aikana niin leikkurissa kuin päivystyksessäkin. Puhumattakaan siitä, että tuolla traumapolilla tuntuisivat ylipäätään hilluvan samat työntekijät ihan vuorokauden ympäri. Kukaan ei kyllä oikeasti kykenisi moiseen jokapaikanhöylyyteen ja työnarkomaniaan.
Joiltakin osin sarjan realistisuus on kuitenkin lisääntynyt kausien mittaan. Hoitajien ja lääkäreiden välinen työnkuva on ainakin muuttunut sarjan edetessä uskottavamman tuntuiseksi, samoin kuin dialogikin jossakin määrin. Sykkeen alkuvaiheessahan ideana oli useimmista sairaalasarjoista poiketen keskittyä kuvaamaan erityisesti hoitajien työtä ja jättää lääkärihahmot statisteiksi. Sinänsä virkistävä ajatus, mutta tästä seurasi väkisinkin tiettyjä epäuskottavuuksia, kun hoitotyö ei sitten ilmeisesti itsessään ollutkaan tarpeeksi kiinnostavaa. Luonnollisesti keskeisimmät henkilöt tekivät myös kaikki keskeisimmät urotyöt, joten niinpä nuo hoitajapäähenkilöt diagnosoivat sairauksia ihan iloisesti, kun taas heidän lääkärityötoverinsa eivät tajunneet mistään mitään. Kaiken huippu oli kun hoitaja Johanna ja thorax-kirurgi törmäsivät Medi-Helissä muistaakseni elinsiirtokandidaatilla jänniteilmarintaan. Johanna diagnosoi tapauksen ihan kuin vettä vain, Max puolestaan oli ihan kuutamolla, vaikka hänen pitäisi sentään olla juuri kyseisen alueen kirurgiaan erikoistunut. Samaten Marleena-hoitaja onnistui joskus leikkauksen aikana toteamaan rasvaembolian paikalla olleiden toistaitoisten lääkäreiden seuratessa suurin piirtein mykistyneinä hänen diagnosointitaitojaan. Tuollaista ei vain oikeasti voisi tapahtua. Eikä siis missään nimessä ole tarkoitus vähätellä hoitajien osaamista – he ovat taitavia omalla alallaan, mutta diagnostiikka ei siihen kuulu millään muotoa.
Toisaalta Sykkeen ensimmäisillä kausilla oli jostakin syystä haluttu ylläpitää sellaista nykymaailmassa täysin paikkansa pitämätöntä stereotypiaa, että hoitajat olisivat pääsääntöisesti naisia ja lääkärit miehiä. Tästä seurasi kaiken muun hyvän lisäksi, että nimenomaan neljään naispuoliseen hoitajaan keskittyvässä sarjassa miesnäkökulma jäi oikeastaan täysin puuttumaan. Toki tekijöillä on oikeus päättää sarjansa fokus niin kuin he parhaaksi näkevät ja jonkinlainen priorisointi onkin tarpeen, mutta mielestäni Sykkeen näkökulma tuntui ensimmäisillä kausilla hieman turhankin yksipuoliselta. Ainakin parisuhdekuvioiden osalta olisi joskus ollut mukava päästä kurkistamaan siihen toisen osapuolen ajatusmaailmaankin. Noihin aikoihin tuntui järisyttävältä ihmeeltä, kun joskus päästiin kuulemaan muistaakseni Ilmarin ja Maxin välinen kahdenkeskinen vuoropuhelu. Se oli kuitenkin aivan kertaluontoista ja muuten mieshahmojen syvemmät mietteet jäivät arvailujen varaan. Nykyään asiat ovat siinä suhteessa paremmin, sillä päähenkilövalikoima on laajentunut ja sisältää niin naisia kuin miehiäkin, samoin kuin sekä hoitajia että lääkäreitä. Eri ammattiryhmien välinen työnjakokin on sitä myötä loksahtanut kohdilleen. Nykyään päähenkilökaartista löytyy lääkäreitäkin hoitamaan diagnostiikan, joten hoitajat voivat keskittyä täysipainoisesti omiin hommiinsa.
Dialogissa puolestaan on ollut tiettyjä puutteita sarjan alusta alkaen. Ongelmana on, että osa näyttelijöistä lausuu lääketieteelliset litaniat sen kuuloisina, etteivät he selvästikään yhtään ymmärrä mistä puhuvat. Ensihoitajien esittäjät ovat jostakin syystä tavanneet olla tuossa suhteessa erityisen kökköjä, poislukien ehkä Jaajo.
Pääsääntöisesti dialogi on kuitenkin kehittynyt kausien mittaan hieman luontevamman tuntuiseksi. Sarjan alkuvaiheessa käsikirjoittajilla oli nimittäin ikävä tapa yrittää teennäisesti ympätä sairaalaslangia ihan normaaleihinkin keskusteluihin. Marleena esimerkiksi kuvaili jotakin vaatekappaletta Clostridium-ripulin väriseksi. Ei kukaan oikeasti puhu tuolla tavalla. Sitä paitsi Clostridium-ripuli ei käsittääkseni ole sen kummemman väristä kuin mikään muukaan ripuli.
Joiltakin osin realistisuudessa taas on otettu takapakkia etenkin sen jälkeen kun sarja siirtyi Yleltä Neloselle. Välillä tuntuu siltä kuin seuraisi jotakin Greyn anatomian tyylistä lääkärisarjan kaapuun puettua saippuaoopperaa, kun hahmot puivat ihmissuhdesotkujaan ja kähmivät toisiaan poliklinikan käytävillä minkä ehtivät ikään kuin työskentelisivät ennemminkin jossain ilotalossa kuin sairaalassa. Lisääntyneestä saippuasarjamaisuudesta kielivät myös myöhemmillä kausilla mukaan tulleet epäuskottavat sattumukset, hätäiset juonenkehittelyt ja ennalta-arvattavuus.
Epäuskottavista sattumuksista mainittakoon esimerkkinä vaikkapa se, kun Max oli juuri toivonutkin tulevansa isäksi ja sitten se hänen syrjähyppynsä (en nyt saa päähäni hahmon nimeä) pamahti paksuksi kertalaakista ehkäisystä huolimatta. Sepäs sattuikin sopivasti – ihan vain jotta saataisiin aikaan oikein kunnon soppa ja todennäköisesti vielä jonkinsortin parisuhdekriisi Maxin ja Johannan välille. Hätäisestä juonenkehittelystä voisin mainita esimerkkinä näin saman aihepiirin tiimoilta, kuinka yhtäkkisesti Max käänsi kelkkansa jyrkästä abortin vaatimisesta vastuunsa kantamiseen. Hänen kohtaamansa raskaana oleva potilas oli kai jotenkin toimivinaan aasinsiltana tuolle äkilliselle mielenmuutokselle, mutta mitenkään luontevalta se ei kyllä tuntunut. Yliluonnollisen nopeasta tapahtumien etenemisestä kielii osaltaan sekin, että oikeastaan kaikki tällä kaudella nähdyt konfliktit ovat rauenneet kuin taikaiskusta tyhjiin. Leevin ja Santerin alun perinkin hatusta heitetyn oloinen riitatilanne kesti vain yhden jakson, lopussa he olivat taas ihan hyvää pataa. Johannan ja Maxin sopiminen pettämistapauksen jälkeen tuli niin ikään perusteettomasti kuin salama kirkkaalta taivaalta – tämä taas varmaan siitä syystä, että saataisiin kasaan kolmiodraaman ainekset Johannan, Maxin ja sen Maxin hoidon (jonka nimeä en vieläkään muista) välille. Ennalta-arvattavista juonenkäänteistä pahin taas on tällä kaudella ollut Jessen isän kuolema, jonka arvasin tekevän tuloaan heti kun isä otti häneen yhteyttä vuosien tauon jälkeen.
Vähän sellaista ongelmaa tässä on myös viime aikoina ollut havaittavissa, että sarjantekijöiden ideavarasto saattaa mahdollisesti olla ehtymässä. Toisaalta aiemmilla kausilla on nähty niin dramaattisia käänteitä – kuten kuolemia ja vammautumisia –, että niiden tasolle on varmasti vaikeaa ellei mahdotontakin yltää. Ymmärrän sen kyllä, mutta jonkinlainen taso olisi silti syytä säilyttää.
Etenkin tuo 11. kauden alussa traumapolia ja koko pääkaupunkiseutua ravistellut lintuinflenssaepidemia oli tässä maailmanajassa melkoinen pohjanoteeraus. Parin vuoden koronakurimuksen jälkeen kaikenlaiset epidemiat ja pandemiat tulevat jo siinä määrin korvista ulos, ettei moinen olisi millään jaksanut kiinnostaa vielä fiktiivisen sarjan aiheenakin. Tällä kaudella on myös välillä heitetty toimivaa draamapotentiaalia sisältäviä aihioita omituisella tavalla roskakoriin. Esimerkiksi Lenitan pahoinpitelyn jälkeen olisi hyvinkin voitu seurailla hänen kamppailua hengestään ja kuntoutumista aivotapahtumastaan oikein pidemmän kaavan kautta, mutta jostakin syystä parin kuukauden aikahyppy päätettiin sijoittaa juuri tuohon kohtaan. Samaten Jarin ja hänen poikansa lintuinfluenssaan sairastumisesta olisi voitu saada irti paljonkin jännitystä, mutta sekin unohdettiin ensin moneksi jaksoksi ja kuitattiin sitten ihan parilla lauseella.
Näyttelijä- ja hahmomateriaalin suhteen Sykettä on aina vaivannut hienoinen epätasaisuus. Alkuperäisnelikosta Leena Pöysti & Iina Kuustonen & Tiina Lymi & Lena Meriläinen oikeastaan tuo viimeksi mainittu on ainoa edes suurin piirtein luontevaan replikointiin ja aitoon tunneilmaisuun kykenevä. Pöystilläkin tuo perusreplikointi on lähes uskottavan tuntuista, mutta mitään kummempia emootioita hän ei kykene välittämään. Kuustonen puolestaan oli niin kammottava puupökkelö, että pilasi puisevalla vuorosanojen lukemisellaan oikeastaan jokaisen kohtauksensa. Lymi taas värisytti jokaisessa kohtauksessa ääntään naurettavasti niin kuin olisi purskahtamassa itkuun hetkenä minä hyvänsä, mikä kyllä periaatteessa sopi tälle hahmolle, mutta lipsahti silti aika pahasti ylinäyttelyn puolelle. Kuustosen ja Lymin hahmot oli kaiken kukkuraksi kirjoitettu epärealistisiksi. Ensiksi mainittu oli hoitoalalla toimivaksi aivan liian tyly ja jälkimmäinen taas liian herkkis. Molemmat olisivat varmaan karsiutuneet jo opiskeluaikoina. Hoitajana ei pärjää sen paremmin potilaille vittuilemalla kuin itkua vääntämälläkään.
Suosikkihahmojani ovat tässäkin sarjassa olleet moniulotteisimmiksi kirjoitetut ja eniten kontrastia sisältävät. Tällaisten henkilöiden mukavat piirteet korostuvat sillä, että niiden vastapainona on sopivassa suhteessa veemäisyyttä. Pelkkä mukavuus tai varsinkaan pelkkä veemäisyys ei niinkään toimi. Elikkä Holopainen, Jari, Marjut ja etenkin se eräällä kaudella esiintynyt syöpäsairas Kassu ovat olleet eniten mieleeni. Edellä mainittujen näyttelijät ovat myös tehneet loistavaa työtä – erityismaininta annettakoon Nicke Lignellille, koska hän on aiemmissa häneltä näkemissäni roolisuorituksissa ollut kankea kuin rautakanki ja kehitys on ollut valtaisaa. Sebastian Rejman eläytyy myös rooliinsa loistavasti ja hahmo on kivan rento. Muut näyttelijät ja hahmot ovat ihan ok. Oikeastaan Kuustosen ja Lymin poistuttua tässä ei ole mitään ihan sysipaskoja räpeltäjiä tullut vastaan.
Mutta ihan hyvä sarja kaiken kaikkiaan ja hieno osoitus siitä, että kyllähän tuo sairaalasarjojen tekeminen Suomessakin luonnistuu. Kyllä varmaan tulee jatkossakin katsottua.
Itse jopa olen ihan tykännyt kun sarja on juuri semmoista sopivaa kevyttä viihdettä jota voi myös seurata jos vaikkapa koneella jotain muuta samalla tekee, ei ihan heti tipu kerryiltä ja päitä kerennyt tippua jos joka kohtaa ei näe. Jopa jossain määrin sanoisin että sarja on löytänyt pikkuhiljaa hyvää keskitietä. Holopaista itse toivoisin takaisin, ehkä ainut sarja mitä katsonut missä näyttelijä ei ole osannut ärsyttää.
Netflix julkaisee jatkoa yhdelle maailman parhaista poliitiikkasarjoille Borgenille huhtikuussa:
deadline.com
Toivottavasti taso on säilynyt.
Netflix Sets Premiere Date For ‘Borgen – Power & Glory’
Borgen - Power & Glory, a fresh continuation of hit Danish political drama Borgen, has been set for release on Netflix.
deadline.com
Toivottavasti taso on säilynyt.
Samalla tuo on lisäksi ihan yleisesti ottaen parhaita draamasarjoja kautta aikojen.
Täytyy todella toivoa, että esimerkiksi käsikirjoitusta ei ole vedetty jonkun Netflix-filtterin läpi. Voi muuten olla rumaa jälkeä.
No, täytynee joka tapauksessa pitkästä aikaa ottaa Netflix käyttöön jotta tuon saa katsottua.
Uutta David Simonia tulossa, oujea.
muropaketti.com
We Own This City -traileri esittelee The Wiren tekijöiden uuden sarjan, joka saapuu HBO Maxiin huhtikuussa - Muropaketti.com
We Own This City -sarjaa tähdittää muun muassa Jon Bernthal. HBO on julkaissut ensimmäisen teaser-trailerin The Wire – ja Treme -sarjojen luojana parhaiten tunnetun David Simonin We Own This City -minisarjasta. Sen pää…
muropaketti.com
Sain myöhäisheränneenä (ja hieman ennakkoluuloisena John Cenan takia) Peacemakerin aloitettua vasta eilen, ja tulikin ensimmäinen kausi katsottua vajaassa 1,5 päivässä. Oli kyllä todella, todella positiivinen yllätys.
Sarjan erittäin hyvän ja loistavasti uppoavan huumorin lisäksi ehkä yllättävintä oli, että John Cena osaa oikeasti näytellä. En tiedä mistä aikoinaan olen mielikuvani saanut, mutta ennakko-odotukset sarjaa kohtaan oli useista kehuista huolimatta aika pienet. Luulin tiedossa olevan valkokankaalla hyppelehtivän puupökkelön supersankariseikkailuja, mutta Cenahan veti Peacemakerin roolin erittäin hyvällä tasolla, ja pääsi kyllä yllättämään allekirjoittaneen. Jälleen kerran hyvä osoitus siitä, että TV- ja elokuvamaailmassa omilla ennakkoluuloilla saa pyyhkiä korkeintaan takalistonsa, ja jokaiselle teokselle kannattaa antaa ihan oikea ja aito mahdollisuus. Paljon hyviä hahmoja, paljon hyviä dialogeja, ja muutenkin hyvin toimiva kokonaisuus. Onneksi sarja näemmä tulee saamaan jatkoa.
Ehdottomasti suosittelen lisäämään katselulistalle, jos joltain on vielä aloittamatta.
Sarjan erittäin hyvän ja loistavasti uppoavan huumorin lisäksi ehkä yllättävintä oli, että John Cena osaa oikeasti näytellä. En tiedä mistä aikoinaan olen mielikuvani saanut, mutta ennakko-odotukset sarjaa kohtaan oli useista kehuista huolimatta aika pienet. Luulin tiedossa olevan valkokankaalla hyppelehtivän puupökkelön supersankariseikkailuja, mutta Cenahan veti Peacemakerin roolin erittäin hyvällä tasolla, ja pääsi kyllä yllättämään allekirjoittaneen. Jälleen kerran hyvä osoitus siitä, että TV- ja elokuvamaailmassa omilla ennakkoluuloilla saa pyyhkiä korkeintaan takalistonsa, ja jokaiselle teokselle kannattaa antaa ihan oikea ja aito mahdollisuus. Paljon hyviä hahmoja, paljon hyviä dialogeja, ja muutenkin hyvin toimiva kokonaisuus. Onneksi sarja näemmä tulee saamaan jatkoa.
Ehdottomasti suosittelen lisäämään katselulistalle, jos joltain on vielä aloittamatta.
John Lidgett
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KouPa ( Kouvolan Paska)
Viaplayssa törmäsin sattumalta Martin Clunesin tähdittämään Doc Martiniin. Pakko sanoa, että olen ällikällä lyöty, ihan huikea sarja! Aikoinaan teininä tuli satunnaisia jaksoja katsottua maikkarilta, kun sarja siellä pyöri. Sarjasta oli jäänyt ihan positiivinen muistijälki, joten päätin antaa sille mahdollisuuden. Silti tuli jotenkin yllätyksenä, kuinka laadukas sarja onkaan kyseessä. Tässä koronasaikun aikana on ollut aikaa enemmän katsella ja tänään huomasin meneväni jo yhdeksännessä kaudessa. Taso on säilynyt korkeana koko ajan, enkä muista oikeastaan yhtään oikeasti huonoa jaksoa. Yllätyksenä tuli myöskin se, että sarja pyörii edelleenkin ja viimeiseksi jäävä kymmenes kausi on tulossa ilmeisesti loppuvuonna. Kertoo jotain suosiosta ja laadusta sekin, että sarja on pyörinyt jo vuodesta 2004 tähän päivään asti.
Martin Clunesin esittämä Doc Martin on luonnollisesti koko sarjan kantava voima ja Clunes vetää ihan uskomattoman roolisuorituksen. Muitakin vahvoja hahmoja löytyy, kuten Louisa, PC Penhale, apteekkari rouva Tishell ja veteraani Ian McNeicen näyttelemä Bert Large.
Muita Doc Martin faneja täällä?
Martin Clunesin esittämä Doc Martin on luonnollisesti koko sarjan kantava voima ja Clunes vetää ihan uskomattoman roolisuorituksen. Muitakin vahvoja hahmoja löytyy, kuten Louisa, PC Penhale, apteekkari rouva Tishell ja veteraani Ian McNeicen näyttelemä Bert Large.
Muita Doc Martin faneja täällä?
Tääläkin tuli jossain kohti noita katsottua mutta jotenkin jäi semmoinen kuva että tuota olisi tehty vain pari kautta ja niiden uusinnat pyörisi TV:ssä että ei ole sitten tullut enempää katsottua, pitää kyllä sitten ehdottomasti uudestaan katsoa jos noin monta kautta tehty.
EDIT: olinkin ilmeisesti joskus varmaan 7 kauteen asti päässyt mutta ainakin uusin kausi on katsomatta.
Viimeksi muokattu:
Men behaving badly oli joskus kova.
Tuli katsottua kaikki kolme tuotantokautta, iso osa jaksoista suosikkijuomien merkeissä. Upea sarja ja Patrik Laineelta hieno veto päähenkilönä.
Tarinankertoja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Outlander 6. kausi het tuoreeltaan YLE huomisesta 29.3. alkaen. 3 jaksoo tullu Starzilta. Eka jakso on pitkä (jonka jo ahnehdin maailmalta). Tarinahan tihenee, kun vapaussota lähenee ajallisesti.
Unelmien maa (Lykkeland).
Wikipediasta: "Palkittu sarja kertoo 1970-luvun Stavangerin alueen nuorista aikuisista, joiden elämä mullistuu kun Norjan rannikolta löydetään öljyä."
Toinen kausi Yle Areenassa, valitettavasti ensimmäinen ei ole katsottavissa. Taas vaihteeksi erinomainen draamasarja norjasta.
Wikipediasta: "Palkittu sarja kertoo 1970-luvun Stavangerin alueen nuorista aikuisista, joiden elämä mullistuu kun Norjan rannikolta löydetään öljyä."
Toinen kausi Yle Areenassa, valitettavasti ensimmäinen ei ole katsottavissa. Taas vaihteeksi erinomainen draamasarja norjasta.
Tarinankertoja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Eka kausi oli erinomainen, nyt oli tokan kauden lähtö yllättävän hapuileva.. mutta katotaan miten jatkuu.. meinasin tosin eilen katoo sitten muutaman jakson putkeen,. mutta ei.. nää kuuluu mennä TV tahtiin (pari putkeen, koska Mustaa Hiekkaa ei tullu vaan oscar lähetystä.. Kiakkomatshin jälkeen tiätty)
Monille varmaan vanhoja uutisia, mutta itse törmäsin vasta nyt siihen että HBO työskentelee ahkerasti Last Of Us - sarjan kanssa ja 2023 olis tarkoitus päästä kaukosäätimen ääreen kotisohvilla.
Pedro Pascal Joelina ja "Lyanne Mormont" Ellienä. Vaikka Pedron suorituksista mm. Narcosissa ja GoTissa oon tykännyt, niin ei ehkä ekana olis tullut itselle mieleen tohen castingiin. Jännä nähdä miten Pedro onnistuu vangitsemaan Joelin hahmon syvimmän olemuksen.
Tätä jään odottamaan innolla!
Pedro Pascal Joelina ja "Lyanne Mormont" Ellienä. Vaikka Pedron suorituksista mm. Narcosissa ja GoTissa oon tykännyt, niin ei ehkä ekana olis tullut itselle mieleen tohen castingiin. Jännä nähdä miten Pedro onnistuu vangitsemaan Joelin hahmon syvimmän olemuksen.
Tätä jään odottamaan innolla!
Tarinankertoja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Koska tiedän täällä olevan myös kirjarunkkareita, niin tässä kirjailija itse kommentoi kohtauksia sarjasta vs. kirjat.
Cloaca Maxima
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS, Philadelphia Flyers
Oli ihan kelpo sarja. Hyvät näyttelijät, vähän poikkeava juoni ja suomalaiselle TV-tuotannolle harvinaisesti jopa puheesta sai pääsääntöisesti selvää ilman, että volyymia tarvitsi vääntää kaakkoon.
Ainoa miinus, mitenkään sen enemmän spoilaamatta, oli tuo viimeinen jakso ja miten koko homma lyötiin pakettiin, oli mielestäni jotenkin liian hätäisesti ja ennalta-arvattavasti tehty.
Mutta ehdottomasti katselusuositus silti!
Viaplaylta löytyy näköjään legendaarinen 1980-luvun V-sarja (V on kai yhtä kuin visitors). Junnuna oli aika pelottava, muistan ikuisesti kun joku näistä vierailijoista söi hiiren kokonaisena. Juuri muutapa en tästä muistakaan. Kai tämä on tullut 2000-luvun puolellakin uusintana jostain?
viaplay.fi
TV-sarjat netissä, katso kokonaiset tuotantokaudet
Suosikki tv-sarjat Viaplayssa. Katso niin paljon kuin haluat, ilman mainoksia ja kiinteällä kuukausihinnalla - myös ilman ilman nettiyhteyttä!
viaplay.fi
Se näytettiin uudelleenfilmatisointina ainakin joitain vuosia sitten
Eilen illalla tuli ensimmäistä jaksoa katsottua. Kuvanlaatu on käytännössä VHS-tasoa. Isommasta töllöstä katsottuna näyttää melkoiselta puurolta.Viaplaylta löytyy näköjään legendaarinen 1980-luvun V-sarja (V on kai yhtä kuin visitors). Junnuna oli aika pelottava, muistan ikuisesti kun joku näistä vierailijoista söi hiiren kokonaisena. Juuri muutapa en tästä muistakaan. Kai tämä on tullut 2000-luvun puolellakin uusintana jostain?
TV-sarjat netissä, katso kokonaiset tuotantokaudet
Suosikki tv-sarjat Viaplayssa. Katso niin paljon kuin haluat, ilman mainoksia ja kiinteällä kuukausihinnalla - myös ilman ilman nettiyhteyttä!
Toivoin, että olisi edes jonkunlaista kuvanparantelua tehty.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy