Kuopionkukko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, Red Wings, ManU, Kups
Amazon primessa tuo haku toiminto on sitten jokseenkin hankala. Jos sarjan nimi vaikka on The Shield niin haku ei löydä mitään kun kirjottaa Shield tai toisinpäin
Joo, mä oon tuon pari kertaa katsonut, mutta nyt on fiilistä jälleen. Eniten näyttelijä Walton Gogginsin vuoksi, joka näytteli Justified sarjassa kymppi plus hahmon. Vittu, mikä jäbä näyttelemään näitä pahiksia.
Edit. En mä tuolta Primesta Shieldiä löydä.
mielestäni tuossa on hieman nössöjä hahmoja. Pitää vielä yrittää.
Siitä on jo joku vuosi aikaa kun olen Sopranosin katsonut. Onhan tuo ihan hyvä sarja, mutta joku siinä muistaakseni mättää. olisiko tuo vähän turhan jenkkisarja omaan makuun. Siis sellainen, että vähän turhan itsestään selviä asioita ja hahmoja ja asioiden ns. valmiiksipureskelua. Sellaista, että sarja on helppo katsoa... vaikka samalla vähän puhelimella surffaten. Gandolfini tosin veti huikean roolisuorituksen... Ja onhan toi muutenkin täynnä hyviä näyttelijöitä.Kolme kertaa tuon katsonut, mutta ehkäpä vielä. Sopranosta olen koittanut katsoa, mutta jokin tuossa pistää vastaan. En ole sarjaa koskaan katsonut kun mielestäni tuossa on hieman nössöjä hahmoja. Pitää vielä yrittää.
Siitä on jo joku vuosi aikaa kun olen Sopranosin katsonut. Onhan tuo ihan hyvä sarja, mutta joku siinä muistaakseni mättää. olisiko tuo vähän turhan jenkkisarja omaan makuun. Siis sellainen, että vähän turhan itsestään selviä asioita ja hahmoja ja asioiden ns. valmiiksipureskelua. Sellaista, että sarja on helppo katsoa... vaikka samalla vähän puhelimella surffaten. Gandolfini tosin veti huikean roolisuorituksen... Ja onhan toi muutenkin täynnä hyviä näyttelijöitä.
Itse tykkään vähän enempi nokkelista sarjoista... Ja rosoisemmista. Pitää olla vähän enemmän elämänmakua. Ja ehkäpä väkivaltaakin sais olla enemmän.
Esim Umbre ja Gomorrah on tosi hyviä... Näin äkkiseltään tulee mieleen.
Ehkäpä tää uus sarja mikä kertoo Tonyn nuoruusvuosista on vähän ronskimpi Sopranos.
Ei löydy tosiaan Shieldiä enää Primestä. Kaksi kautta ehdin katsoa, kun häipyi kuukausia sitten. Siitä lähtien olen odotellut Disney:n Stariin, mutta eipä ole näkynyt.
Ai se olikin elokuva... no höh.Ei tule mitään uutta sarjaa vaan elokuva.
Umbrea en ole nähnyt mutta Gomorrah on tosiaan rosoisempi muttei mitään jakoa kirjoituksen syvyydessä. Päätön väkivalta juuri on sitä jenkkisarjaa.
Olen nyt seurannut Talking Sopranos -podcastia ja aina välillä saa nauraa kun Steve ja Michael kertovat millaista palautetta sarja sai aikoinaan. Monet valittivat liian väkivaltaiseksi mutta monet näistä taas paljastuivat etteivät ole sarjaa edes katsoneet.
Juntimpi väki sitten valitti että ei ole tarpeeksi väkivaltaa vaan liikaa puhetta. Joka jaksossa olisi pitänyt joku tappaa vain tappamisen takia.
Sopranos on kaikkein vähiten jenkkisarja mitä jenkit on ikinä tehnyt. On jaksoja joissa "Macguffinia" ei seurata loppuun asti vaan se jätetään näyttämättä kun tarinan päähenkilöiden reagointi tilanteeseen on sarjan idea. Ja sekös taas raivostutti muovinsyöjiä(tämä siis myös podacastista kuultua)
Ai se olikin elokuva... no höh.
Tää jenkkimäisyys on tietenkin makuasia? Vai onko? No ainakaan itellä ei siitä mitään valmista standardia ole. Minulle ehkäpä tuo valmiiksi pureskeltu helppous on ehkä se mikä eniten sitä negatiivista "jenkkisarja" fiilistä itselleni tuo. Sekun suunnilleen käsikirjoituksessa täytyy about suoraan kertoa nyt mua ahdistaa, nyt mua jännittää, nyt mua pelottaa, nyt oon hermostunut, nyt mua turhauttaa ei tee käsikirjoituksesta syvällistä. Se on syvällisyyden käsikirjoittamista.... tai jotenkin näin sen koen.
Ehkäpä se syvällisyys josta minä pidän löytyy sieltä rivien välistä ja katselijan omasta päästä.
Tietenkin vähän hölmöä verrata parin tuotantokauden sarjoja tuollaisiin yli viiden tuottiksen tekeleisiin, mutta esim. True Detective ja City on a Hill ja sitten näistä pidemmistä sarjoista Breaking Bad ja The Wire on vähemmän "jenkkiläisiä" ja siksi maistuvat vähän paremmin... En tosin tiedä miksi. Ehkäpä osa Sopranosin ongelmaa on, että roolihahmot on vähän turhan täydellisiä niihin omiin rooleihinsa :D
Nooo viimeisimmästä katselukerrasta on tosiaan jo aikaa... Täytyykin varmaan ottaa Sopranos taas katseluun.
E: Umbre ja Gomorrah saa varmaankin vähän etua siitä kun ovat vieraalla kielellä ja vieraassa ympäristössä. Se luo osansa kiehtovuudesta ja varmasti vaikeuttaa kriittistä arviointia.
Näinhän se on. Itsehän en ole mikään ammattilainen, enkä amerikkalainenkaan, niin en samalla tavalla osaisikaan sitä arvioida. Minä katselen täältä suomalaisen kuluttajan näkökulmasta ja minulle monesti nuot USAn isot tuotannot ei likikään aina kolahda.Ei sitä muuten pidettäisi amerikan käsikirjoittajien kiltan piireissä parhaiten kirjoitettuna sarjana (paljon edellä wireä, breaking badia yms goteja) jos siinä ei olisi neroutta takana.
Näinhän se on. Olisko heittää jotain linkkiä tonne jenkkien käsikirjottajien kiltaan?
Tänks. Tuossa onkin paljon hyviä tekeleitä! Ja myös sellaisia, mitkä ei ole oikein iskenyt. Täytyykin katsoa löytyisikö tuosta jotain uusia tuttavuuksia.101 Best Written TV Series
The Writers Guilds' 101 Best Written TV Series list honors seven decades of outstanding television programming and the writers who brought it all to life.www.wga.org
Tää jenkkimäisyys on tietenkin makuasia? Vai onko? No ainakaan itellä ei siitä mitään valmista standardia ole. Minulle ehkäpä tuo valmiiksi pureskeltu helppous on ehkä se mikä eniten sitä negatiivista "jenkkisarja" fiilistä itselleni tuo. Sekun suunnilleen käsikirjoituksessa täytyy about suoraan kertoa nyt mua ahdistaa, nyt mua jännittää, nyt mua pelottaa, nyt oon hermostunut, nyt mua turhauttaa ei tee käsikirjoituksesta syvällistä. Se on syvällisyyden käsikirjoittamista.... tai jotenkin näin sen koen.
Heh, Mad Menin itsekin bongasin tuolta listalta ja mietin, että muistaakseni siinä oli jotain samaa kuin Sopranosissa, mikä ei oikein iskenyt... että jotenkin jäi vähän pliisuksi. Ehkä siinä ei tapahtunut mitään. Mutta eihän hyvässä Draamassa tarvitsekaan aina tapahtua, esim. Netflixin Queen osuu omaan makunystyrään.Minusta kuulostaa, että ehkä tosiaan olet katsonut sarjaa puhelinta selaillen? The Sopranos on nimenomaan valtavan monikerroksellinen ja käsikirjoitettu tavalla, jonka ei uskottu sopivan TV-sarjoihin ollenkaan (ihmisen sisäisen kokemuksen kuvaaminen sanoittamatta sitä). Toki Sopranosissa on pinnallinenkin taso, joka taitaa useille riittää, koska sekin toimii. Sopranos ja valmiiksipureskeltu samassa lauseessa kertoo mielestäni ihan puhtaasti väärinymmärryksestä, ellei sitten ole inhimillisen maailman, käsikirjoittamisen ja ohjauksellisten/kuvausteknisten ratkaisujen täydellinen asiantuntija, joka kerrasta tunnistaa kaiken, mitä tarinankertoja yrittää viestittää. Breaking Bad on huima sarja, mutta omituiselta tuntuu, että sitä voisi pitää syvällisempänä tai taitavammin käsikirjoitettuna kuin Sopranosia.
David Chase on guru. Oikeastaan ainoa Sopranosin kanssa kilpaileva sarja itselleni laadukkuudesta puhuttaessa on Mad Men. Sen luoja Matthew Weiner on ihan suoraan sanonut, että työskentely Chasen kanssa teki hänestä kirjoittajan. Näitä sarjoja - pitkälti saman tekijätiimin lisäksi - ehkä yhdistää sekin, että katsojalta odotetaan/oletetaan kokemusta monimutkaisesta tarinankerronnasta, Voi olla vaikea saada otetta näistä tarinoista, mikäli ei ole lukenut eläessään paljon romaaneja/katsonut paljon elokuvia/sarjoja ja pyrkinyt analysoimaan niiden viestintää. Ja tietenkin oletetaan myös kiinnostusta ihmisiin ja elämään (miten tuo the human condition parhaiten suomentuisikaan).
Ja tämä ei ole siis väite, että sinä @Naurava Kulkuri et olisi kultturelli ihminen, mutta on se kyllä turhauttavaa jos joku ystäväni on vaikkapa katsonut jakson Mad Meniä ja sanoo, ettei siinä tapahtunut mitään.
Miten niin ei tapahtunut mitään?????!!!!!!
Mutta nyt otan tuon Sopranosin työnalle ja verestän muistoja... Oli se muistaakseni tosiaan ihan hyvä sarja, mutta katsotaan olenko vain unohtanut tai löytyykö jopa jotain ihan uutta aspektia... Ja ehkäpä sitten kituutan tuon Mad Menin vielä uudestaan läpi....
Joo ja MS romantican perään kannattaa Sisäilma sarja katsoa areenasta
Minun mielipiteeni on,että ei todellakaan kannata.
M/S Romantic on timanttia.
Vahva suositus täältäkin Umbreen ja jos vaikuttaa asiaan niin itse pidän Sopranosia parhaana rikosdraamana mitä on tehty. Sopranos loistaa täydellisyydellään, täällä kaikki nyanssit siitä jo melkein mainittu, musaa ei voi korostaa koskaan liikaa. Aikansa ilmiö oli Sopranosin musiikki, alkutunnari sekä lopputekstit jolloin oikein valitut musiikit sai kylmät väreet siihen lopun cliffhangeriin.Esim Umbre
musaa ei voi korostaa koskaan liikaa. Aikansa ilmiö oli Sopranosin musiikki, alkutunnari sekä lopputekstit jolloin oikein valitut musiikit sai kylmät väreet siihen lopun cliffhangeriin.
Totta, sanoit sen paremmin. Breaking Bad yritti lopettaa cliffhangeriin mitä näkee nyt vaikkapa työn alla olevassa Stranger Thingsissä todella paljon. Sopranosissa ajoin takaa cliffhangerilla sitä tunnelmaa, väärä sana siihen, ei niinkään että katsoja jäisi miettimään mitä seuraavaksi. Sopranosin jakson lopussa tuli yleensä sellainen hyvän olon tunne musiikkeineen, ja eiköhän sinne mahtunut mukaan muutama lopetus joka jätti asioita aukikin.Breaking Badin koukku oli cliffhanger-lopuissa mutta Sopranos kertoi minielokuvia viikoittain. Biisit tosiaan oli täydellisiä kun se viimeinen isku annettiin.
Sopranosin musa on kyllä ihan huikeeta!!!Vahva suositus täältäkin Umbreen ja jos vaikuttaa asiaan niin itse pidän Sopranosia parhaana rikosdraamana mitä on tehty. Sopranos loistaa täydellisyydellään, täällä kaikki nyanssit siitä jo melkein mainittu, musaa ei voi korostaa koskaan liikaa. Aikansa ilmiö oli Sopranosin musiikki, alkutunnari sekä lopputekstit jolloin oikein valitut musiikit sai kylmät väreet siihen lopun cliffhangeriin.
Umbre taas loistaa sillä Bukarestin karulla rosoisella arjella mikä oli ainakin omaan silmään erittäin uskottavaa, tälläistä et näe jenkkisarjoissa, ei edes näissä parhaiten kirjoitetuissa. Aihe on periaatteessa hyvin lähellä, rikosdraamaa siitä kun perheen isä sotkeutuu hämäräbisneksiin ja perhettäkin vedetään mukaan liemeen aina aika ajoin.
Musiikista ja musa scoresta tykkään puhua niin erikoismaininta Stranger Thingsin soundtrackille, nyt katson juuri näitä kausia läpi, hienosti on löydetty tuttua ja tuntematonta kasarisoundia mukaan, yllättäviäkin biisejä. Muutenkin hienosti tehty sarja, x-files twilight zone ja ehkäpä dark yhdistyy tässä.
Vierastin ehkä aluksi aloittaa tätä kun kerronta on alakouluikäisten lasten kautta, mutta toimii todella hyvin ja siinä sivussa aikuisroolit loistaa kuten Winona Ryder, kaunista ja vakuuttavaa katseltavaa hänen ruutupreesens.
Breaking Badinkin sain katsottua kesän aikana loppuun. Hyvä muttei lähellekään paras, eniten mulla tökki että aihe loppupeleissä jauhoi monilla kausilla paikoillaan. Pari kautta meni lentämällä, pari olisi voinut helposti jättää tekemättä eikä hahmogalleria yllä lähellekään näitä parhaimpia jenkkisarjoja.
Sama ongelma oli Peaky Blindersissa, ehkäpä parhaita sarjoja aikoihin mutta parin kauden jälkeen toistetaan liikaa itseään.
Ainoa sarja mitä olen vuosien saatossa jaksanut katsoa uudelleen joitain jaksoja on kulttimaineessa oleva Miami Vice, sekin pitkälti musiikin, tunnelman, hahmojen ja nimenomaan pahishahmojen tiimoilta.
Jos nyt aloittaisin jonkun uudelle kierrokselle niin olisi ehdottomasti Sopranos ja nimen omaan edellä mainituista syistä, miten eri kaudet kantaa ja kärsiikö ollenkaan heikommista jaksoista/kausista.
Line of duty kaudet 1-4 oli ihan mukavaa ajanvietettä. 5. kausi sitten jo tiesi parin jakson jälkeen mitää tulee tapahtumaan ja väkisin rämmin loppuun. Ajattelin antaa mahkut vielä 6. Kaudelle mutta perus jenkkipoliisi klisee kohtaus sai minut sulkemaan tv:n samantien. Sarjan nähneet, kannattaako edes yrittää katsoa eteenpäin vai jätänkö suosiolla tähän?