En muista kuinka monta kertaa olen katsonut Sopranosin, mutta sanoisin tusinan olevan lähellä totuutta. Mielestäni ylivoimaisesti kautta aikain paras televisio sarja ikinä, eikä yksikään muu ole tullu kokonaisuudessa edes lähelle. GOT:illa oli siihen mahdollisuus, mutta pari viimeistä tuotantokautta olivat täyttä hevonpaskaa.
Sopranosin vahvuus tulee tasaisuudessa. Mielestäni sarjalla ei ole heikkoja hetkiä, jolloin seuraaminen tuntuisi raskaalta. Jokaisella uusintakierroksella tajuan jotain uutta, mitä en ole aiemmin huomannut. Paulien heitot ovat vieläkin hauskoja, Tonyn siirtyminen kymmennessä sekunissa rakastavasta perheenisästä pelottavaksi mafiapomoksi on uskottava ja Chrisin jatkuva idiotismi jaksaa yllättää. En vain tunnu kyllästyvän sarjan seuraamiseen. Gandolfinin roolisuoritus Jerseyn kovimpana kundina on vailla vertaa. Tiedät jo hengityksestä volyymista, että nyt räjähtää.
Christopher Moltisantia esittänyt Michael Imperioli ja Bobby Baccalieria esittänyt Steve Schirripa pitävät nykyään menestynyttä podcastiä nimeltään ”Talking Sopranos”. Kyseistä ohjelmaa tulee nykyään kerran viikossa ja sen ajatuksena on, että kaksikko katsoo jakson kerrallaan Sopranosia, jonka jälkeen keskustelevat itse jaksosta, sen toteutuksesta ja mitä taustalla tapahtui samanaikaisesti. Jokaisessa jaksossa esiintyy myös joku vierailija, joka on ollut jotenkin osallisena sarjassa, näyttelijänä, ohjaajana, käsikirjoittajana ja niin edelleen.
Itse seuraan tällä hetkellä Sopranosia kyseisen podcastin mukaan. Eli katson ensiksi jakson tv-sarjaa, jonka jälkeen kuuntelen sen podcast-jakson, jossa kyseistä jaksoa käsitellään. Mielenkiintoinen tapa, joka antaa uutta kuvaa sarjan toteutuksesta ja yleisesti sen ajan viihdebisneksestä.
