Olihan se Salkkareiden kultakausi jo tuolloinkin takana, mutta olihan tuo nyt silti ihan eri tasolla mitä nykyään. Tosin Ismon dramaattisuus ei ole kyllä kadonnut mihinkään, tosin tuohon aikaan erona on se että Kovero ei vedä jokaista draamailua niin järjettömällä tavalla överiksi.
Vanhoissa Salkkareissa oli oma tunnelmansa, kun taas nykyään se tuntuu todella muoviselta. Varmasti myös kuvaustahti vaikuttaa, mutta nykyään tulee aika paljon skippailtua kohtauksia ja yleinen taso on mielestäni aika kehnoa, yksittäisiä kohtauksia lukuunottamatta.
En tiedä sitten, onko nyky-Salkkareissa liian hyvä kuvanlaatu, äänet, valaistus jotenkin niin erilainen. Jotenkin niin kliininen kokonaisuus, että tunnelmaa ei ole kuin rippeet jäljellä. Mikään ei tunnu aidolta. Ja musiikitkin on ihan perseestä. Vesa Mäkinen kun sävelsi sarjaan ihan omat musiikit 1999-2014, ne sopi kohtauksiin paljon paremmin kuin nykyiset massapaskat.
Silti tulee katsottua, kun on tavaksi tullut. Ja tulee katsottua jatkossakin, todennäköisesti loppuun saakka.