Ehkä kovin kaikista oli Katuhaukka. Pakotin isäukkoni ottamaan polkupyörästä lokarit pois jotta pyörä olisi näyttänyt enemmän Katuhaukan prätkältä. Ja eihän se näyttänyt kun oli hopean värinen ja pinnoissa sellasia kolisevia pallukoita. Pirun kovaa sillä silti poljettiin ympäri pihapiiriä ja metsää. Katuhaukkakin oli katsottu kaverin isoveljen nauhalta, mutta silti se oli jotenkin jäänyt unohtumattomasti mieliin. Ehkä se tunnari vaan oli niin mukaansa tempaava.
Toinen kova oli Ihmemies tottakai. Oma isäukko on aika taitava käsistään ja korjaili Rc-autoa purukumilla jne. joten ehkä siinä jotenkin rakkaus omaan isään ja viehätys MacGyveriin yhdistyivät. Kaveritkin vittuili tosta purukumi jutusta, mutta mä olin vaan hiljaa ylpeenä. Siinä oli vähän niinkuin Ihmemies isukkina kuulkaas.
Kolmas oli Ritari Ässä, ei tosin niin suuressa roolissa. Kyllä sitä katottiin, mutta ei se silleen leikkeihin tullut kuten Katuhaukka. Sen sijaan rakas isäukko teki Zorroa varten oikein miekankin, voi juma että oli hieno. Mahtaakohan löytyä vielä jostain?