Katsoin jakson hiukan jälkijunassa ja itselleni tuo toimi oikein hyvin kokonaisuutena. Toki oli turhan selvä juttu, että jossain vaiheessa Pikkusormi saapuu paikalle*, varsinkin kun Sansaa ei näkynyt taistelun alussa missään, mutta en mä tuossa Jonin käytöksessä erityistä itkettävää nähnyt, kuten tässä Silkkeri asiaa selventääkin:
Joskus on vaan helpompi olla etsimättä epäkohtia kaikesta, ja selittää tapahtumat itselleen parhaaksi näkemällään tavalla. Esimerkiksi kun tässä Jonin ryntäystä on kritisoitu, itse löydän ihan tarpeeksi perusteluita tuolle toiminnalle, että homma ei jäänyt vaivaamaan. Miehen lähestulkoon koko perhe on teurastettu, elossa (Jonin tiedon mukaan) enää sisko ja nuorin velipoika, ja tämä velipoika lähetetään juoksemaan kohti nuolien saattelemana. Jos Snow olisi jäänyt vaan paikoilleen jonkun taktisen etulyöntiaseman takia, tuo olisi sotinut aika pahasti kaikkea sitä vastaan mitä Jon Snown hahmosta tiedämme. Totta helvetissä se ryntäsi pelastamaan pikkuveikkaa.
...Game of Thronesin maailmassa (lähes) kaikki hahmot ovat ihmisiä. Ihmiset ovat epätäydellisiä ja tekevät virheitä ja vääriä valintoja. Siinähän se hienous on.
Jon on pohjimmiltaan pehmeä, jolla on tiettyjä taitoja, mutta lopulta hän ei ole mikään sotapäällikkö. Mieluiten olisi varmasti paneskelemassa jossain iglussa sen punapäisen villityttönsä kanssa, jos ei olisi hommat kusseet reilusti siinä Yövartion ja villien matsissa. Aika selvästihän vielä pohjustettiin Jonin kyllästymistä koko sotimiseen ja sankartouhuun tuossa Sansan kanssa rupattelussa, samoin kun Punanoidan kanssa, jossa hän vielä sanoi, ettei saa herättää henkiin, jos noutaja tulee. Siinä sitten kun pikkuveli olisi edes jollain tavalla pelastettavissa, oli aivan sama, mitä itselle käy. Jon ei humanistijamppana olisi kyennyt elämää, jos olisi vain katsellut Rickonin kuolemisen sivusta. Ihan loogista toimintaa Jonin hahmolle. Lähinnä ihmetyttää, miksi täällä osa penää Jonista jotain jumalaa, kun jamppa on selkeästi ollut alamaissa kuolleistaheräämisensä jälkeen. Toisaalta, kukapa ei olisi, jos omat olisivat tappaneet jo kertaalleen. Ehkä siinä voisi olla evvk-fiilis itse kullakin. Kuten lainauksessa todetaan, ihmisiä kuitenkin ovat. Itse pidin siitä, että Jon kusi hommat totaalisesti, sopi sarjan luonteeseen.
Pää-Starkiksi on pedattu jo jonkin aikaa Sansaa, ja tämä jakso sen taisi lopulta sinetöidä. Sansa näki kokonaisuuden Jonia paremmin. Hän tiesi Rickonin jo kuolleeksi, eikä jäänyt kiinni siihen, vaan lähti hoitamaan asian siten, että Talvivaara saadaan takaisin, olipa yksilömenetyksen mitä tahansa. Mielenkiintoista nähdä, miten Sansan ja Pikkusormen homma hoituu, sekä toisaalta se, miten Sansa ja Dany tulevat aikanaan toimeen.
Itse nautin jaksosta aivan hirvittävän paljon. Noin hienosti tehtyä keskiaikaista taistelua ei ole ennen nähty, en ainakaan minä ole. Hektisyys, likaisuus ja paniikki ilmentyivät todella hienosti, samoin se tuuri, jota eloonjääminen vaatii.
Jep, hienosti kuvattu ja toteutettu. Ne ruumiskasat olivat hiukan korneja, mutta muutoin kyllä tykkäsin koko paketista. Tuuriahan nuo taistelut lopulta taitavat olla, enkä näe erityisen pahana asiana, että hyvikselläkin sitä joskus on, mitä nuolien osumiseen tulee - tai ehkä ne kaikki ihmepelastukset Summasta ja Taipaleelta ovat vain paskaa, ja aina kaikki kuolivat, kun keskitys tai maataistelukone kohdalle sattui.
*Myönnettäköön, että ehdin jo epäillä Jonille GoT:maista loppua siinä vaiheessa kun falangi kiristyi ympärillä ja omaa jengiä puski päälle joka suunnasta. Sikäli tällainen ratsuväen rientäminen paikalle sopi tähän mun makuuni ihan hyvin, vaikka sitä jo aavistelin aiemmin.