Kauden paras jakso tähän mennessä, mutta silti päällimmäinen tunne on pettymys. Harmituksen voi tiivistää koko kauden osalta kahteen kohtaan:
1. Kiire
Kuusi jaksoa on aivan liian vähän kaikkien juonilankojen yhteen ompelemiseen tyydyttävällä tavalla sarjan sisäistä logiikkaa noudattaen. Tämä on näkynyt kaikissa jaksoissa selvästi, kun tehdyt ratkaisut tuntuvat hätäisiltä ja jättävät katsojan miettimään mitä, miksi ja miten. Esimerkkejä riittää Night Kingin motiiveista lohikäärmeen alasampumiseen sekä Branin autistisuudesta Daeneryksen siviilien poltteluun. Olen varma, että lähes kaikki mainitut isommat ja pienemmätkin ongelmat olisi ratkaistu loogisemmin ja paremmin taustoittaen, jos vain aikaa olisi ollut pari kautta enemmän.
Jos nyt ottaa esimerkiksi tuon Daeneryksen toiminnan tuoreessa jaksossa, niin vaikka flippaamista on pedattu pitkään, tuntui Danyn tekemä ratkaisu silti epäuskottavalta. Taistelu oli sujunut kuin tanssi ilman mitään vastoinkäymisiä, Cersei oli edelleen tornissaan valmiina tapettavaksi, ja Danylle tuli yhtäkkiä pakottava tarve alkaa polttaa antautuneen kaupungin siviilejä? Jos aikaa olisi ollut enemmän, tämäkin jakso olisi varmasti jaettu kahtia ja taistelun keskelle olisi voitu sisällyttää kohtauksia, jotka aiheuttavat tämän viimeisen sekoamisen. "Hallitaan sitten pelolla" -repliikki oli toki hyvää pohjustusta, muttei riittävää sellaista. Näin täydelliseen sekoamiseen olisi vaadittu jotain provosoivaa myös taistelun sisällä - tyyliin jos se toinen lohikäärme olisikin tapettu vasta tässä mähinässä juuri antautumisen yhteydessä.
2. Nimihahmojen yli-inhimillisyys (plot armor)
Miksi, oi miksi pitää joka jaksossa kirjoittaa kohtauksia, joissa kaikki statistit kuolevat ympäriltä ja/tai sankari ottaa tikaria kylkiluiden väliin, vain jatkaakseen hieman ontuen seuraavaan kohtaukseen? Ei se olisi tehnyt esimerkiksi Jaimen tarinasta yhtään vähemmän dramaattista, jos tikarilla olisi pistetty vain käsivarteen eikä sisäelimiin. Kaksintaisteluunkin voi luoda "yllättäviä" käänteitä myös uskottavalla tavalla. Samaan yli-inhimillisyyden kategoriaan laitan Dothrakien jälleensyntymisen, kun aiemmassa mähinässä selvästi kuolivat koko sakki. Mitä haittaa tästä sitten on? No se, että tällainen yli-inhimillisyys turruttaa katsojaa. Kun Jaime saa tikarista kylkeen, ei se aiheuta minussa mitään reaktiota - koska eihän se mitään tarkoita, ihan hyvin se voi selvitä. Sam jää zombien saartamaksi - mitä sitten, ei se mitään tarkoita. Sitten vasta, jos hahmon pää putoaa, niin tulee reaktio: oho, se kuoli oikeesti.