Voi olla, etten ymmärrä jääkiekosta mitään, tai sitten olen matseissa keskittynyt täysin vääriin asioihin, mutta en ole vielä lähettämässä Ruikkaa minnekään muualle paitsi keskiviikkona Keravalle. Toki hänen pelaamisessaan on puutteita siinä missä muillakin Mestis-pakeilla, mutta puheet TUTOn tämän kauden ehdottomasti huonoimmasta pakista tai Paul Erikssonin s-kokoisen manttelin perijästä eivät mielestäni Ruikkaan sovi.
Onhan hän paikoitellen ongelmissa omassa päädyssä ellei pääse avaamaan nopeasti. Niissä tilanteissa alkaa se kiekon huiskiminen ränniin oman maalin taakse ja pian onkin vastustaja kiekossa kiinni. Tuossa ei kuitenkaan ole sinänsä mitään ihmeellistä, sillä samanlaistahan se on kaikilla TUTOn pakeilla. Muista Ruikka kuitenkin erottuu sillä, että hän pystyy antamaan pitkiä avauksia vastustajan siniviivalle oman hyökkääjän lapaan tyyliin Pablo Järvinen -> Jouni Virpiö. Oikeastaan Virtasen Ana on ainoa ketä näitä syöttöjä kärkkyy ja muutaman kerran Ruikka on pelannutkin hänet läpiajoon. Ne 10 kaavittua syöttöpistettä ovat tosiaan ihan oikeita syöttöjä, ei mitään kiekon antamisia omalle hyökkääjälle oman maalin takana.
En epäile, etteivätkö arvon palstaveljet ja siskot ole seuranneet Ruikan peliä tarkasti ennen kuin ovat tuominneet hänet epäonnistuneeksi hankinnaksi, mutta ainakin itse olen tehnyt havainnon, että vastustajan hyökkääjä pääsee todella harvoin hänestä ohi kiekon kanssa yksi vastaan yksi tilanteissa. Ruikan peli näyttää puolivaloilla pelailulta, mutta yllättäen aina joko kiekko tai mies pysähtyy häneen ja hyökkäys katkeaa siihen. Näistä estämisistä huolimatta hän istuu todella vähän jäähyllä. Kuinka moni on huomannut esim. sen, että vastustajan vastahyökkäyksissä Ruikka yleensä sopivasti eteen luistelemalla hidastaa vastustajaa jo heti alkuunsa, ettei TUTOn päätyyn tule ylivoimahyökkäystä?
Hyökkäyspäädyssä Ruikka on oikeastaan ainoa TUTOn pakki, joka saa kiekon varmasti pelattua maalille. Ei siis kärkikarvaajan säärisuojaan, vaan maalille. Veto ei ole kova, mutta aina niistä sivalluksista saadaan hässäkkää aikaiseksi ainakin irtokiekkojen muodossa.
Onhan hän paikoitellen ongelmissa omassa päädyssä ellei pääse avaamaan nopeasti. Niissä tilanteissa alkaa se kiekon huiskiminen ränniin oman maalin taakse ja pian onkin vastustaja kiekossa kiinni. Tuossa ei kuitenkaan ole sinänsä mitään ihmeellistä, sillä samanlaistahan se on kaikilla TUTOn pakeilla. Muista Ruikka kuitenkin erottuu sillä, että hän pystyy antamaan pitkiä avauksia vastustajan siniviivalle oman hyökkääjän lapaan tyyliin Pablo Järvinen -> Jouni Virpiö. Oikeastaan Virtasen Ana on ainoa ketä näitä syöttöjä kärkkyy ja muutaman kerran Ruikka on pelannutkin hänet läpiajoon. Ne 10 kaavittua syöttöpistettä ovat tosiaan ihan oikeita syöttöjä, ei mitään kiekon antamisia omalle hyökkääjälle oman maalin takana.
En epäile, etteivätkö arvon palstaveljet ja siskot ole seuranneet Ruikan peliä tarkasti ennen kuin ovat tuominneet hänet epäonnistuneeksi hankinnaksi, mutta ainakin itse olen tehnyt havainnon, että vastustajan hyökkääjä pääsee todella harvoin hänestä ohi kiekon kanssa yksi vastaan yksi tilanteissa. Ruikan peli näyttää puolivaloilla pelailulta, mutta yllättäen aina joko kiekko tai mies pysähtyy häneen ja hyökkäys katkeaa siihen. Näistä estämisistä huolimatta hän istuu todella vähän jäähyllä. Kuinka moni on huomannut esim. sen, että vastustajan vastahyökkäyksissä Ruikka yleensä sopivasti eteen luistelemalla hidastaa vastustajaa jo heti alkuunsa, ettei TUTOn päätyyn tule ylivoimahyökkäystä?
Hyökkäyspäädyssä Ruikka on oikeastaan ainoa TUTOn pakki, joka saa kiekon varmasti pelattua maalille. Ei siis kärkikarvaajan säärisuojaan, vaan maalille. Veto ei ole kova, mutta aina niistä sivalluksista saadaan hässäkkää aikaiseksi ainakin irtokiekkojen muodossa.