Neljäsosa runkkarista alkaa olla pian jo takana ja ei loppujen lopuksi kovin hyvältä näytä. Touhu on yhtä takkuista kuin viime vuonna. On tietty hyvä että saadaan julkisuutta mutta kun tarttis saada kanssa pisteitä. KooKoo- matsi oli aika hyvä indikaattori sille missä mennään:
Noh, ei sentään vielä ole takana neljäsosaa. Pelattu vasta 9/48 ottelua, eli alle viidesosa runkosarjasta. Vielä on 81,25% peleistä jäljellä, ja 117 sarjapistettä jaossa. Ei TuTo ole vielä edes kohdannut kaikkia vastustajiaan kertaalleen, mikä mielestäni antaa jonkinlaista alustavaa osviittaa TuTon ja muiden seurojen välisistä eroista. Nähdäkseni se suora pudotuspelipaikka on edelleen haarukassa, vaikka Niukkasen valmennus olisi mitä on. Parempaankin on toki rahkeita, mutta totuuden nimissä ei niin paljon parempaan, että sillä välttämättä KooKoota, Jukureita ja Sportia runkosarjassa haastettaisiin. KooKoon tavoite on kuitenkin mestaruus ja liigakarsinnat, ja perjantainen peli ei ollut vain TuTon huonoutta - kyllä se oli myös KooKoon hyvyyttä joka osa-alueella.
- liike on edelleen liian hidasta sillä nyt kun jollakulla on kiekko, on päällystakkeja ympärillä kuin ampiaisia
Hidastahan se on, suurimmalla osalla. Päällystakkien määrä tosin johtuu osin siitäkin, että syöttöpeli ei ole kohdallaan, ja yritykset rakentaa hyökkäyksiä ovat liian hitaita ja yksiulotteisia. Päällystakkeja riittää, jos yrittää vain puskea keskialueen läpi tai rynniä laidasta parin kolmen KooKoon pelaajan läpi. Luistelunopeuden puutetta voisi kompensoida nopeammilla hyökkäyksillä.
- käännöt on edelleen liian hitaita. Mötökin hautoo kiekkoa oman maalin takana ylivoimalla joten vastustaja pääsee näppärästi merkkaamaan äijät
Minustakin nämä "viivelähdöt" ovat liian suurella viiveellä rakennettuja. Omassa päässä pyörähdellään maalin takana puoli minuuttia ja annetaan vastustajan ryhmittyä. Viivelähdöt ovat muutenkin lähinnä kirosana, Niukkanen on varmaan lukenut liikaa "analyytikko" Sihvosen joutavia jorinoita. Toki sitä voi rakentaa hyökkäyksen hitaammin sillä edellytyksellä, että sitten on muukin suunnitelma kuin luistella laidasta, heittää kiekko päätyyn ja menettää se sitten vastustajlle. Mutta "viivelähtö" ilman sen kummempaa strategiaa on hyödytön lähtö, ellei itse ole tukevassa johdossa ja halua lähinnä tappaa pelikellosta aikaa. Jos on tappiolla, niin hidastelun sijasta pitäisi pyrkiä nopeampiin ratkaisuihin.
Sitä olen pitkään miettinyt, että miksi vaihtoon lähteminen on niin orjallista tilanteissa, joissa TuTolla on kiekko ja pelaaja jo vastustajan päädyssä? Monesti käy niin, että hyökkäystilaisuuden auetessa yksi pelaaja vie kiekkoa ja huomaa sitten, että ketjun jokainen muu jätkä onkin kurvannut vaihtoon. Sitten yksinäinen pelaaja menettää kiekon, ja siihen tyssää sekin yritys. Jos kentällä aukeaa tilanne, josta pääsee hyökkäystä rakentamaan ja vastustajan alueelle, niin silloin ei kenenkään pitäisi heilahtaa minkään sekuntiaikataulun mukaisesti vaihtoon vaan mennä mukaan hyökkäykseen. Kyllä sitä vaihtoon sitten pääsee kun on saanut laukauksen ja kenties reboundin aikaiseksi, kenties sen maalinkin.
- Ykkösketju ei esitä sitä mitä sen pitäisi näyttää. Liian moni on liikkeellä sunnuntai- luisteluasenteella
- mietintämyssyyn voisi laittaa: Ykköseen Moisio- Vainiola- Virtanen, kakkoseen Vuorisalo- Jalo- Keni
Vanhat pelimiehethän nyt muutenkin vertyvät yleensä vasta keväällä kunnon vireeseen. Ykköskenttää tosin auttaisi se, että sen koostumusta muutettaisiin, sillä tällä hetkellä siinä on sniper (Vuorisalo) ja kaksi syöttöpelin ylintä ystävää, Virtanen ja Vainiola. Ketjusta puuttuu suoraviivaisempi hyökkääjä, joka painaisi tosissaan maalille ja kenties taklaisikin välillä - nythän ykköskentästä ei oikein kukaan taklaakaan koskaan.
Itse pistäisin sentteriksi Jalon tai Famularen, ja Vainiolan rakentamaan kakkosen peliä Keinäsen ja Moision kanssa. Tällöin ketjut olisivat tasapainossa ja TuTolla olisi kaksi ykköskenttää. Vuorisaloa en laittaisi ehdotuksesi tapaan samaan kenttään Keinäsen kanssa, koska turha samaan kenttää on laittaa joukkueen kahta parasta maalitykkiä. Ei kaikkia munia samaan koriin, vaan maalitykki kumpaankin ensimmäiseen kenttään.
Tarvittaessa voisi tietysti pistää Keinäsenkin ykkösen laidalle ja Vuorisalon kakkosen laidalle, mutta se ei poistaisi sitä "ongelmaa", että ykköskentässä olisi kaksi huippuluokan pelinrakentaja/syöttökonetta, joten tämän takia Vainiola ja Virtanen pitäisi pistää eri ketjuihin, jotta heistä olisi maksimaalinen hyöty joukkueelle.