Venäjän nykytilaketjussa on käyty paljon hyvää keskustelua aiheesta ja myös venäjäboikoteille on oma ketjunsa, mutta näkisin että yleinen ketju monella tasolla kestävästä kuluttamisesta voi olla ihan fiksu kootun mielipiteenvaihdon alusta. Lainaan nyt jäsentä @444 tuolta jämäneukkulaketjusta, vaikka tosiaan siinä olisi useampikin hyvä viesti aiheesta tuoreeltaan. Tässä kuitenkin ensimmäinen kappale pisti miettimään että miksi tuolla ei ole pohjustettu kokonaan uutta ketjua:
Mitä sitten voidaan tehdä tilanteessa missä lähes kaikki fyysiset hyödykkeet ovat Eurooppaan vihamielisesti suhtautuvien tahojen takana? Nopeasti ei juuri mitään. Ostamalla hyödykkeet käytettynä ja edistämällä yhteiskäyttökonsepteja (tarvitseeko ihan joka taloudesta löytyä oma jäätelökone ja espressomylly, näin inasen kärjistettynä) vähennetään lineaaritalouden lähtömaiden saamia tuottoja, muilla keinoin yksittäinen kuluttaja ei vielä pysty hirveästi vaikuttamaan. Toisaalta Eurooppa on tietoisesti siirtymässä kiertotaloutta kohti ja maanosa on jo täynnä kriittisiä materiaaleja uustuotannon lähtöaineiksi, joskin niistä on todella tolkuton osa dumppailtu historian saatossa penkkaan roskana, kun uusien hommaaminen Kiinasta tms. maista on ollut halpaa ja helppoa. Energian- ja lannoitetuotannonkin suhteen on täydet omavaraistumismahdollisuudet olemassa, kun nykyisilläkin tekniikoilla ja metodeilla olisi mahdollista saavuttaa tila jossa neitseellisiä resursseja tarvitaan tuotannossa max 1/4 nykyisestä.
Toki koko talouselämän siirtäminen lineaaritalouden kertakäyttöhyödykkeistä ja pikavoitoista kiertotalouden pysyviin hyödykkeisiin (viimeistään materiaalitasolla, toki ideaalitilanne on että vaikka se kahvinkeitin korjataan ja jatkaa elämäänsä kahvinkeittimenä ad infinitum) ja kovin erilaiseen tulovirtaan on melko järkyttävän suuri askel millekään toimijalle, saati maailman tällä hetkellä kolmanneksi suurimmalle talousalueelle (IMF:n -21 arvio USA 25 triljoonaa $, Kiina 20, EU 18 ja sen jälkeen piiiiiiiiiiiiiitkä matka neljäntenä olevaan Japaniin 4 triljoonaa). Toisaalta muutos on pakon sanelema ekologisen, mutta myös turvallisuuspoliittisen kestävyyden takia. Lineaaritalous tyhjentää pallon resursseista, minkä lisäksi paskoo ilmaston. Tämä on selvää myös niille tahoille jotka tuon talousmallin ikuista voittokulkua julistavat ja edistävät. Sen päälle ko. mallissa kriittinen alkutuotanto on ulkoistettu Venäjän ja Kiinan kaltaisiin paikkoihin, joille emme oikeasti halua antaa merkittävää vaikutusvaltaa, käytännössä kiristysaseita, asiakkaitaan kohtaan. Ukrainassa käytävä sota on osoittanut vihdoin konkreettisesti jopa Saksalle (ja esim. Heinäluomalle, Aholle ja Lipposelle) että itse asiassa energiakauppa voi tosiaankin olla myös politiikkaa, ei ainoastaan taloudellista hyvää kaikille osallistujilla. Että itäinen terroristivaltio sitten ihan oikeasti lähti kiristämään kaasuputkillaan ja että Hanhikiven voimalahanke oli sitten kuitenkin niiden pyrkimys päästä äärimmäisen tiukasti kiinni Suomen energiaturvallisuuteen.
Valtio-omistajan sekoiluista mm. Fortumin välityksellä pitää avata oma ketjunsa, koska siitäkin käydään keskustelua mm. Marinin hallituksen ketjussa, vaikka sekoilu ajoittuukin vahvasti reilusti aiempiin, nykyisillä ollessa lähinnä paskansyöjän rooli. Tässä olisi tarkoitus keskustella yhtäältä taloussiirtymän isoista linjoista ja toisaalta yksittäisen kuluttajan mahdollisuuksista vaikuttaa maailmanpolitiikkaan omilla valinnoillaan ts. vinkkailla kestäviä vaihtoehtoja. Heti tuoreeltaan voin pro-tipsinä kertoa että esim. XXL:stä (muistanemme kesäkuun kohunpoikasen kun firma tunkee reklamaatiotavaran puukolla viilleltynä suoraan sekajätteeseen, ei välttämättä kestävin vaihtoehto) ei tarvitse ostaa jokaiselle omaa rinkkaa ja telttaa, kun erittäin laadukkaita vaellusvarusteita vuokrataan netissä kuluttajalta kuluttajalle palvelusivustoilla. Ylipäätään harvoin tarvittavien tai kokeilumielessä hankittavien tuotteiden korvaaminen vuokrattavilla/lainattavilla on juttu mistä ei mielestäni ole juurikaan ollut puhetta vaikka palvelualustat on jo olemassa kun tajusin ruveta sellaisia googlailemaan.
Tosiaan kulutustottumuksien päivittäminen olisi paikallaan itse kullakin. Luonnollisesti kestämättömien vaihtoehtojen (oli sitten kyseessä minkälainen kestämättömyys tahansa) valinta on nykyhetkellä äärimmäisen hankalaa. Vaikka ostaisit sveitsiläisen puhelimen, jollaisella @Sanainen arkku kirjoitti myös hyvän viestin hieman tuota lainaamaani ennen samaan ketjuun, päästään riittävän pitkälle laitteen sisuskaluihin tutustumalla jossain vaiheessa Kiinaan. Viimeistään materiaalit on louhittu kiinasta, kuten 98% REE alkuaineista (harvinaiset maametallit) joita Eurooppaan tuodaan. Todennäköisesti osa yksinkertaisemmista komponenteista on myös esivalmistettu Kiinassa.Tässä olisi ylipäätään erittäin hyvä paikka meistä jokaiselle päivittää kulutustottumuksiaan. Jokainen voisi miettiä tuotteen / tavaran kohdalla, että tarvitseeko sitä ihan oikeasti. Riittäisikö, että ostaisi vain pari vaatekappaletta vuodessa sen sijaan, että ostaa niitä muutaman euron rättejä jokaiseen vuodenaikaan ja käyttää niitä sen 1-5 kertaa ja sitten heittää pois. Itse olen ostanut uusia vaatteita tänä vuonna yhden kerran; sukkia, jotka on tehty Puolassa. Viime vuonna puolalaisia sukkia sekä Portugalissa tehdyn paidan. Aiemmin hankittuja vaatteita olen parsinut käsin, jolloin on saatu lisää käyttöikää. Myös kirpputorit ovat tulleet tutuiksi. Kyllä, se vaatii enemmän tiedostamista ja enemmän harkintaa ja suunnitelmallisuutta, alkuun ehdottomasti enemmän vaivaa ja ennen kaikkea mielenmaiseman muutosta. On myös totta, että joillekin ne kiinakuteet ovat ainoa vaihtoehto, kun suurempiin kertainvestointeihin ei vain ole varaa. Mutta valtaosa suomalaisista on niin tottuneita massakulutukseen, että ei siellä kaupassa jakseta edes kyseenalaistaa, että tarvitseeko oikeasti sitä omenasorvia, kananmunankeitintä tai vohvelirautaa, kun jotain on vain pakko ostaa täyttääkseen jonkin tyhjiön elämässään. Ja joidenkin hyödykkeiden osalta on vain käytännössä mahdotonta tehdä 100% eettisesti kestävä päätös: voiko esim. kuluttaja valita sellaisen auton, jonka yksikään komponentti ei tulisi Kiinasta tai afrikkalaisella orjatyövoimalla toimivista kaivoksista? Tai käyttää polttoainetta, joka ei ole fossiilista, mutta samaan aikaan ei vaadi kymmenien tuhansien eurojen alkuinvestointia? Tarvitaan siis myös yritystason ratkaisuja, jotta se olisi edes mahdollista. Läpinäkkyvyyttä.
Itse aiheeseen liittyen. Yksi hyödyke on venäläisille yhtä lähellä sydäntä kuin juustot ja sokeri: muovipussit. Kaupat voisivat tehdä päätöksen, että kaikki muovikassit ovat vähintäänkin sinikeltaisia ja mieluiten myös oikeasti kantaa ottavia. Siinähän sitten pavelit ja alekseit roudaavat sitä juustoa kotimaahansa kauniisti väritetyissä muovikasseissa ja selittävät kotikylän miliiseille, että mitä tuli tehtyä.
Mieluummin toki vain lopetetaan viisumien myöntäminen itäturisteille. Heillähän on onnen ihmemaassaan kaikki, mitä ihminen kaipaa, ja sitä ilosanomaansa pyrkivät parhaansa mukaan levittämään naapurimaihinsa tankeilla ja ohjuksilla. Pysykööt siis siellä. Homeiset perunat, hapankaali ja ruostuneet ladat ovat varmasti kaikkien suurin unelma.
Mitä sitten voidaan tehdä tilanteessa missä lähes kaikki fyysiset hyödykkeet ovat Eurooppaan vihamielisesti suhtautuvien tahojen takana? Nopeasti ei juuri mitään. Ostamalla hyödykkeet käytettynä ja edistämällä yhteiskäyttökonsepteja (tarvitseeko ihan joka taloudesta löytyä oma jäätelökone ja espressomylly, näin inasen kärjistettynä) vähennetään lineaaritalouden lähtömaiden saamia tuottoja, muilla keinoin yksittäinen kuluttaja ei vielä pysty hirveästi vaikuttamaan. Toisaalta Eurooppa on tietoisesti siirtymässä kiertotaloutta kohti ja maanosa on jo täynnä kriittisiä materiaaleja uustuotannon lähtöaineiksi, joskin niistä on todella tolkuton osa dumppailtu historian saatossa penkkaan roskana, kun uusien hommaaminen Kiinasta tms. maista on ollut halpaa ja helppoa. Energian- ja lannoitetuotannonkin suhteen on täydet omavaraistumismahdollisuudet olemassa, kun nykyisilläkin tekniikoilla ja metodeilla olisi mahdollista saavuttaa tila jossa neitseellisiä resursseja tarvitaan tuotannossa max 1/4 nykyisestä.
Toki koko talouselämän siirtäminen lineaaritalouden kertakäyttöhyödykkeistä ja pikavoitoista kiertotalouden pysyviin hyödykkeisiin (viimeistään materiaalitasolla, toki ideaalitilanne on että vaikka se kahvinkeitin korjataan ja jatkaa elämäänsä kahvinkeittimenä ad infinitum) ja kovin erilaiseen tulovirtaan on melko järkyttävän suuri askel millekään toimijalle, saati maailman tällä hetkellä kolmanneksi suurimmalle talousalueelle (IMF:n -21 arvio USA 25 triljoonaa $, Kiina 20, EU 18 ja sen jälkeen piiiiiiiiiiiiiitkä matka neljäntenä olevaan Japaniin 4 triljoonaa). Toisaalta muutos on pakon sanelema ekologisen, mutta myös turvallisuuspoliittisen kestävyyden takia. Lineaaritalous tyhjentää pallon resursseista, minkä lisäksi paskoo ilmaston. Tämä on selvää myös niille tahoille jotka tuon talousmallin ikuista voittokulkua julistavat ja edistävät. Sen päälle ko. mallissa kriittinen alkutuotanto on ulkoistettu Venäjän ja Kiinan kaltaisiin paikkoihin, joille emme oikeasti halua antaa merkittävää vaikutusvaltaa, käytännössä kiristysaseita, asiakkaitaan kohtaan. Ukrainassa käytävä sota on osoittanut vihdoin konkreettisesti jopa Saksalle (ja esim. Heinäluomalle, Aholle ja Lipposelle) että itse asiassa energiakauppa voi tosiaankin olla myös politiikkaa, ei ainoastaan taloudellista hyvää kaikille osallistujilla. Että itäinen terroristivaltio sitten ihan oikeasti lähti kiristämään kaasuputkillaan ja että Hanhikiven voimalahanke oli sitten kuitenkin niiden pyrkimys päästä äärimmäisen tiukasti kiinni Suomen energiaturvallisuuteen.
Valtio-omistajan sekoiluista mm. Fortumin välityksellä pitää avata oma ketjunsa, koska siitäkin käydään keskustelua mm. Marinin hallituksen ketjussa, vaikka sekoilu ajoittuukin vahvasti reilusti aiempiin, nykyisillä ollessa lähinnä paskansyöjän rooli. Tässä olisi tarkoitus keskustella yhtäältä taloussiirtymän isoista linjoista ja toisaalta yksittäisen kuluttajan mahdollisuuksista vaikuttaa maailmanpolitiikkaan omilla valinnoillaan ts. vinkkailla kestäviä vaihtoehtoja. Heti tuoreeltaan voin pro-tipsinä kertoa että esim. XXL:stä (muistanemme kesäkuun kohunpoikasen kun firma tunkee reklamaatiotavaran puukolla viilleltynä suoraan sekajätteeseen, ei välttämättä kestävin vaihtoehto) ei tarvitse ostaa jokaiselle omaa rinkkaa ja telttaa, kun erittäin laadukkaita vaellusvarusteita vuokrataan netissä kuluttajalta kuluttajalle palvelusivustoilla. Ylipäätään harvoin tarvittavien tai kokeilumielessä hankittavien tuotteiden korvaaminen vuokrattavilla/lainattavilla on juttu mistä ei mielestäni ole juurikaan ollut puhetta vaikka palvelualustat on jo olemassa kun tajusin ruveta sellaisia googlailemaan.