Kun kello lyö yhdeksän illalla, tiedän, että tästä eteenpäin olen oikeutettu käymään paskalla haluamanani ajanhetkenä. Se on merkki siitä, peräsuoleen on kertynyt riittävä määrä paskaa illan toimitusta varten. Monesti nautin suunnattomasti jo paskannusta edeltävät tunnit ajatellessani tulevaa paskannusnautintoa. Yleensä puuhailen kaikkea pientä kivaa, ja jossain mielen sopukoissa on iloa tuottamassa tieto päivän vielä käyttämättömästä paskannushetkestä. Tämän vuoksi monesti oikein tahallani venytän paskannuksen hetkeä, jotta voisin nauttia tuosta tunteesta mahdollisimman pitkään.
Lopulta tulee hetki, jolloin on aika lähteä paskalle. Parhaimmillaan paskantaminen on silloin, kun sen voi suorittaa ylhäisessä yksinäisyydessä siten, että kukaan muu ei ole samoissa sisätiloissa. Tällöin on mahdollisuus toteuttaa itseään lähes rajattomasti paskalla istuessaan. Yleensä otan paskalle mukaan Veikkaajan, mutta kirjakin käy operaatioon vallan mainiosti. Tentin lähestyessä mukaan voi ottaa jopa koululukemistoa. Monesti saatan valita useammankin lukukohteen, kestäähän toimitus kuitenkin reilut puoli tuntia ja toisinaan mielialasta riippuen ei välttämättä teekään mieli lukea raskasta romaania paskannuksen aikana.
Sitten istahdan pöntölle ja asettelen lukemiston paikalleen. Ensimmäisiä pökäleitä ei tule päästää, ennenkuin lukeminen on aloitettu. Kun ensimmäiset rivit on luettu, voi paskan antaa laskeutua vapautuneesti pönttöön. Ensimmäiset viisi minuuttia menevät sujuvasti, paskaa tulee ulos mukavasti ja helposti. Useimmat lopettavat paskantamisen näiden viiden minuutin jälkeen, mutta minä en. Tässä vaiheessa erotetaan jyvät akanoista, mitataan, ketkä ovat aitoja maratonpaskojia. Monet luulevat, että paska on tässä vaiheessa jo loppunut, mutta se on harhaluulo. Itse asiassa aluillaan on vasta se taitoa vaativin osuus, eli peräsuolessa piilossa olevan paskan esiin houkutteleminen.
Paska houkutellaan ulos vessapaperin avulla, sillä aivan tavanomaisesti pyyhkien. Persettä pyyhkiessä jännitetään hieman paskannuslihaksia, jolloin useimmiten paska lähtee tulemaan ulos. Toisinaan se on kuitenkin tiukassa, ja vaatii useammankin yrityksen, ennenkuin se onnistuu. Lopulta sinnikkyys kuitenkin palkitaan, ja onkin tavattoman palkitseva tunne kun tuntee, kuinka se jälleen lähtee tulemaan ulos. Tämä prosessi toistetaan useita kertoja paskannuksen aikana, ja täydellisesti onnistuessaan siihen kuluu se puolituntinen. Lopulta paska on aivan oikeasti loppunut, ja on aika päättää paskannus siten kuin se normaalisti päätetään. Edellä kuvaillun prosessin jälkeen pöntössä on monesti tavattomasti vessapaperia, kusta ja paskaa ja usein käy niinkin, että tahreita on myös pöntön reunalla siten, että vetäessä ne eivät irtoakaan. Tämän ennaltaehkäisemiseksi voi käyttää kahden vedon menetelmää, eli n. puolessa välissä paskannusta vetää vessan.
Vessapaperin käyttötekniikka ansaitsee vielä oman kappaleensa. Edellä kuvattu paskannus on hupaa vessapaperille, eli varsinkin köyhemmissä talouksissa yhdestä vessapaperinpalasta on otettava kaikki mahdollinen etu irti. Tämä käy parhaiten ns. taittomenetelmällä. Ennen ensimmäistä pyyhkäisyä vessapaperi taitetaan kahtia käsihygieniasyistä ja sen jälkeen pyyhkäistään. Pyyhkäisyn jälkeen taitetaan vessapaperi uudelleen puoliksi siten, että paska jää vessapaperin uumeniin, sitten pyyhkäistään jälleen. Uusi taitto ja pyyhkäisy. Tässä vaiheessa vessapaperi on jo taitettu sen verran pieneksi, että uusi pyyhkäisy saattaa jo kädet saastumisen vaaraan, mutta periaatteessa se voidaan vielä kertaalleen taittaa ja pyyhkäistä. Sen jälkeen on aika tiputtaa paperi lopullisesti pönttöön.
Paskantaessa kaikenlaiset häiriötekijät ovat tavattoman epämieluisia. Pahinta on, jos on unohtanut lukita vessan ja joku tulee sisään kesken paskaantuneen vessapaperin taittoprosessin. Kännykkä on syytä ottaa paskalle mukaan, sillä sen hakeminen kesken paskannuksen on todella epämiellyttävää. Eräs todennäköisimmistä mutta samalla vastenmielimmistä skenaarioista on ovikellon sointi kesken paskannuksen. Jos paskannuksen joutuu vaihtamaan lennosta sosialisointiin, kyseessä on äärimmäisen rankka koettelemus ihmisen psyykelle. Kerran mm. kesken paskannuksen Jehovan todistajat tulivat ovelle häiritsemään. Se oli suorastaan neuroottinen tapahtuma. Armeijan paskannukset varsinkin Vekaranjärvellä olivat minulle erittäin epämiellyttäviä, koska paskantaminen tapahtui julkisesti kaikkien nähden vierekkäisillä pöntöillä, jotka oli eristetty toisistaan niin lyhyillä väliseinillä, että vieressä paskantavaa olisi pystynyt vaikka suutelemaan paskannuksen aikana. Edessä ei ollut mitään näkösuojaa, puhumattakaan nyt sitten lukollisesta ovesta, mikä on edes puoliksi onnistuneen paskannuksen perusedellytys! Järkyttävää.
Tässä lyhyehkösti omaan paskantamiseeni liittyviä kokemuksia ja tapoja. Niistä saa vapaasti ottaa mallia halutessaan, mikäli kaipaa mielen lepoa ja katharsista elämäänsä. Päivittäin tehtynä se virkistää ja antaa voimaa jaksaa taas seuraavaan päivään. Paskantaminen on tietysti yksilöllinen tapahtuma, mutta sen ei ole mikään pakko olla pakkopullaa, vaan siitäkin voi todella nauttia.