Itse olin aika monta vuotta kausarilla fanikatsomossa. Viime kaudella tyydyin kuitenkin pelkkiin irtolippuihin sekä lainakausareihin + playoff-kausariin ja tällä kaudella mennään irtopaloilla pleijareidenkin osalta. Syitä tähän on useita, mutta ylivoimaisesti suurin on älytön sarjajärjestelmä, jossa 60 pelin jälkeen kaikki paitsi aivan totaalisesti vihkoon vetäneet ovat pleijareissa. Yksittäisen runkosarjapelin merkitys on niin mitätön, että noihin alkoi useamman vuoden jälkeen olla jo todella vaikea syttyä. En halua tulla fanikatsomoon vaan moikkaamaan tuttuja, hengailemaan tai osallistumaan kannatukseen virkamiesmäisesti vailla tunnetta. Mulle se fiilis katsomossa on kaikki kaikessa ja jos matsi ei sytytä, katson mieluummin pelin kotona. Kaikki kunnioitus niille sisseille, jotka siellä ovat vetämässä chantteja pelistä ja kaudesta toiseen lähes joka ikisessä matsissa. Itse jaksoin 7 vuotta, mutta ei vaan pysty enää. Jos matsiin lähteminen raskaan duunipäivän jälkeen tuntuu usein lähinnä puuduttavalta velvollisuudelta, on aika etsiä elämäänsä muunlaista sisältöä.
Paljolti edelliseen liittyen futis on jo monta vuotta sitten vienyt allekirjoittaneelta sen ykköslajin paikan nimenomaan paikan päällä katsottaessa. Kun jokaisessa matsissa on oikeasti panosta, matsiin menemistä ei malta odottaa ja jokainen pelipäivä on juhlapäivä. Lätkä-IFK:lla on toki aina valtavan suuri merkitys ja paikka sydämessä, mutta nykyisellä systeemillä meikäläisen naama ei varmasti jatkossakaan tule ihan hirveän tutuksi katsomossa muuten kuin pudotuspelien osalta. Jos joskus siirrytään esim. 16 joukkueen sarjaan, josta 8 parasta pudotuspeleihin eikä mitään armopaloja säälien muodossa, alkaa runkosarjakin varmasti taas kiinnostamaan ihan eri tavalla. Toki tässä on varmaan paljon sitäkin, että kausia on jonkun verran tullut jo nähtyä ja luonnollisesti samanlaista kiimaa ei tule enää koskaan kokemaan kuin joskus 16-kesäisenä, kun ekoja kertoja uskaltautui irtolipulla fanikatsomoon.
Paljolti edelliseen liittyen futis on jo monta vuotta sitten vienyt allekirjoittaneelta sen ykköslajin paikan nimenomaan paikan päällä katsottaessa. Kun jokaisessa matsissa on oikeasti panosta, matsiin menemistä ei malta odottaa ja jokainen pelipäivä on juhlapäivä. Lätkä-IFK:lla on toki aina valtavan suuri merkitys ja paikka sydämessä, mutta nykyisellä systeemillä meikäläisen naama ei varmasti jatkossakaan tule ihan hirveän tutuksi katsomossa muuten kuin pudotuspelien osalta. Jos joskus siirrytään esim. 16 joukkueen sarjaan, josta 8 parasta pudotuspeleihin eikä mitään armopaloja säälien muodossa, alkaa runkosarjakin varmasti taas kiinnostamaan ihan eri tavalla. Toki tässä on varmaan paljon sitäkin, että kausia on jonkun verran tullut jo nähtyä ja luonnollisesti samanlaista kiimaa ei tule enää koskaan kokemaan kuin joskus 16-kesäisenä, kun ekoja kertoja uskaltautui irtolipulla fanikatsomoon.