Jaahas, joulukuinen lauantai ja vastassa Raksilassa KooKoo. Ennen kauden alkua olisin kuvitellut tällaisen olevan peruspeli ilman sen suurempaa kiimaa ja panosta, jonka SuperKärpät käy rutiinilla voittamassa. Mutta, mutta, nyt on ilmassa jännitystä ja panosta. Alkaako Kärppien nousu, aukeaako korkki alaspäin oleva täysi ketsuppipullo vihdoin?
Suuret ovat odotukset minulla pelipäivälle, taas. Joukkue pelaa parhaillaan hyvin, mutta se ei ole vielä tulostaululla näkynyt. Raastavat jatkoaikatappiot ovat lisänneet taistelutahtoa, mutta toisaalta vaurioittaneet jo ennestään kolhiintunutta itseluottamusta. Jykevä itseluottamus ei kuitenkaan rakennu pelkästään voitoista. Jykevä itseluottamus rakentuu hyvästä itsetuntemuksesta, eli siitä, että tietää, kuka on ja mihin pystyy. Tietää heikkoutensa ja vahvuutensa. Minusta Kärppien joukkueen kollektiivinen itsetuntemus on ollut alkukauden hukassa. Sitä myötä tulos ja itseluottamus ovat ottaneet iskua. Parin viime viikon aikana olen huomannut joukkueen löytäneen enemmän ja enemmän itseään. Se on oppinut tuntemaan itseään paremmin ja se on näkynyt parempana suorittamisena. Tämä alkaa näkymään pian myös itseluottamuksessa ja tuloksessa. Ehkäpä jo tänään positiivisuuden kivi vyöryy oikeaan suuntaa. Olen tukena. Tulta munille!