Ei ole kyllä tullut elettyä puolivälieräsarjassa tunteella mukana yhtä vahvasti kuin tänä keväänä sitten tasan kymmenen vuoden takaisen Pelicans-sarjan. Toki tuohon vuosikymmeneen mahtuu kausia, joina Kärppien seuraaminen on jäänyt omalta osalta muutenkin vähemmälle, mutta kuitenkin.
Ehkäpä oman suosikkijoukkueen ylivoimaisuus ja penkkiurheilukokemuksen nautinnollisuus eivät sittenkään ole suoraan verrannollisia keskenään, vaan tilanne, jossa ollaan pudotuspelien musta hevonen ja väännetään äärimmäisen tasaista sarjaa ennakkosuosikkeihin kuuluvaa joukkuetta vastaan on kutkuttavampi kuin paraatimarssi kohti Tappara-finaalia. Eipä sillä, toivottavasti ensi kaudella saadaan paketti kasaan alusta asti, ja miksi ei Marjamäen johdolla saataisi.
Kävi huomenna miten kävi, tämän kevään Kärpät kaatuu saappaat jalassa jos on kaatuakseen. Tulta munille!