Tai sitten hankkivat Montrealista NHL-"tason" veskarin eli Lindgrenin, joka ei vahingossakaan estä Ottawaa varaamasta ensi kaudenkin jälkeen top3-sijoilta. Hinta on joku jämävarausvuoro.
Kyllähän Ottawan kannattaa nyt vain tankata, jos siihen suinkin on mahdollisuus. Keräävät hirveästi lupauksia, joita voi sitten sopivasti treidata parin vuoden kuluttua treidata eteenpäin, jos jollain pelipaikalla on liikaa tunkua.
On hyvinkin mahdollista, että ensi kausi on vain 50-60 ottelua pitkä, joten "liian hyvä" veskari voi vahingossa voittaa 10 peliä liikaa, varsinkin jos vastustajat tulevat vähän takki auki Ottawaan.
Johan tuolla Twitterissä ennustetaan, että Ottawa saattaa olla vuosikymmenen puolivälin jälkeen aivan monsterijengi, jos vähänkään lupaukset lunastavat odotuksia.
Toisaalta taas siinäkin on oma arvonsa että nuo heidän nuoret runkopelaajat (Chabot, Tkachuk ja ketkä sitten ensi kaudella ovat jo ylhäällä heidän lisäkseen) pääsisivät maistelemaan playoff-tunnelmaa, sen sijaan että vuosikaudet pelaavat siellä tappiollisessa ilmapiirissä. Otetaan nyt vertailuun (vuodet nuoremman heistä NHL-ajan mukaan):
Crosby/Malkin --> kolmen vuoden sisään finaaleissa kahdesti ja toisella kertaa mestaruus
Toews/Kane --> kolmen vuoden sisään kerran konferenssifinaaleissa ja kerran mestari
Ovechkin/Bäckström --> playoff-joukkue ja runkosarjanmenestyjä heti alusta saakka
Stamkos/Hedman --> kolmen vuoden sisään konferenssifinaaleissa
Getzlaf/Perry --> kolmen vuoden sisään kerran konferenssifinaaleissa ja toisena vuonna mestari
Kopitar/Doughty olivat playoffeissa jälkimmäisen toisessa kaudesta alkaen ja neljäntenä vuotena sitten mestari. Myös Bluesissa Pietrangelo pääsi kehittymään playoff-tunnelmia haistellen toisesta kaudestaan lähtien. Kyllähän nämä viime kausien mestarit järjestäen ovat nojanneet tähtipelaajiin jotka kasvaneet voittavassa ympäristössä, sen sijaan että useita (3+) vuosia uran alusta olisi mennyt vain korkeita vuoroja lisää joukkueelle keräten ilman suurempia yrityksiä edes nousta playoff-taistoon mukaan.
Sitten taas tosiaan vastapainona on heittää Floridaa ja Islandersia (Tavares-vuosilta) jossa oltiin häviävässä ympäristössä korkeita varausvuoroja vuosi toisensa jälkeen keräten eikä runko koskaan kasvanut voittajaksi. Buffalo menossa tähän suuntaan myös. Samoin Oilers ennen McDavidia epäonnistui tankkauksessaan. Aika näyttää miten McDavid-ajan Oilersille käy. Toronton nykyinen runko on haistellut vuosi toisensa jälkeen playoff-tunnelmaa mutta eivät ole vielä pystyneet ottamaan seuraavaa askelta ja mennä pitkälle (vähintään konferenssifinaaleihin), voisin sanoa kuitenkin että seurannee Pietrangelo-ajan Bluesia hitaassa kehityksessä kohti menestystä pikkaisen kokemusta matkan varrella nyt aina keräten.
Ottawa alkaa olla siinä vaiheessa että Tkachukille ja Chabotille pitäisi alkaa kertyä sitä playoff-kokemusta, jotta voivat kasvaa voittaviksi pelaajiksi pikkuhiljaa.