Kokeilin NHL95:sta tuolta. Mukava nostalginen tuokio muuten, mutta enhän mä saanut tehtyä maalia millään, edes Jeremy Roenickilla. Meni vaan hermot kun just varmassa maalipaikassa painoin jotain väärin ja kaikki äijät lähti saatana luistelemaan vaihtoon. Traumoja tuli siis juuri äsken.
Joo, tuota se alkuun oli minullakin, mutta ihan hämmentävän nopeasti mulla sormet alkoivat toimimaan jollain ihmeen lihasmuistilla ja noin viiden matsin jälkeen oli aivan kuin ei taukoa Ysivitosen pelaamisesta oisi ollut sitä jotain reilua pariakymmentä vuotta. :D Peli muuttui tietsaria vastaan vääntäen siis taas liian helpoksi ja huvikseni tein joukkueen mahd. huonoista pelureista, mutta silti matsit yleensä kääntyivät allekirjoittaneelle. Ystäväni kanssa harmitellaan vain, koska tota ei voi(ne) verkon yli pelata.
Aikoinaan meillä oli kielletty tietynlaisten varmojen maalien tekeminen ja sai tehdä vaan one-timereita tms. Ja kerran vedin kauden läpi lyhyimmällä peliajalla pelaten siten, että pelasin koko kauden ilman maalivahtia. Tällä tavalla pelit oli tiukkoja ja sai pistää ihan parastaan. Pytty tuli tälläkin tavalla kotiin, mutta koville se otti.
Me pelattiin parhaan frendini kanssa Ysivitosta 10 minuutin erillä niin, että toinen pelasi joka toinen kausi Montrealilla ja toinen sitten käskytti aina Canadiensin kulloistakin vastustajaa. Montealiin oli tehty kaikki pelaajat omasta tuttavapiiristämme eli pelattiin ns. Luokka-Liigaa. Ysivitosen ajattomuudesta kertoo, että ensimmäiset ukot olivat ala-astekavereita, mutta lopulta siellä taisi olla myös ukkoja, joihin oltiin törmätty esim. intissä. Peliä siis väännettiin aikalailla kutosluokasta inttiin ja lopulta eri paikkakunnille suuntautunut opiskelu päätti, tai ehkä vain keskeytti, kuka tietää, rutiinin. Tiistaisin oli jostain syystä ns. harkat, jolloin Ysivitosta hakattiin se 3-4 tuntia ala/yläkoulun ja lukion loputtua.
Onhan tuo aikamoista, että samaa pikselihokia ollaan pelattu, kun tullaan pihalätkämatsista Iloisen vesselin kaakaolla ja myös kun tullaan inttilomien jälkeen jatkoille baarista mimmien kanssa. Yleensä kun luu jäi kouraan, jälkimmäisessä tapauksessa, niin siirryttiin Ysivitosen pariin. Muutaman kerran tosin jopa ihan coituksen jälkeen.
Ajan kuluessa luokkakavereita piti kaupata myös muihin joukkueisiin ja koska kavereista Montrealiin tehdyt pelaajat olivat vähän turhan kovilla arvoilla, aloimme keksiä tehomiehiä myös muihin joukkueisiin, jotta peli pysyisi mielekkäänä. Kovia kiekkovelhoja muissa jengeissä olivat ainakin Peter Sauber, Masse Majava, Pommi Pone, Onnen Poika, Aake Kalliala, Texas Pete ja Mister Kili.
Noita Luokka-Liigoja tahkottiin läpi varmaankin se +35 ja siihen sitten alkuajan muut hairahdukset päälle. Perkele, kun ei vielä silloin e-urheilua tunnettu.
Good times. <3