No niin on tullut aika nostaa kissa pöydälle niin vastentahtoista kuin se onkin. Tosiasia nimittäin nyt on se, että Tps on ajautunut ihmeelliseen tilanteeseen. Jotain on tehtävä, sillä taistelu runkosarjankin kohtalaisista sijoituksista alkaa olla jo vaikeaa. Kotietu saatetan olla jo menetetty ja peli on edelleen vaikeaa kuin luottohäiriöisen lainanotto.
Analysointi tämän syistä lienee käyty jo edellä olevissa ketjuissa. Muistin virkistämiseksi; perusongelmat ovat maalinteossa, surkeassa ylivoimapelissä ja pienehköissä pakeissa. Mitä valmennuskaksikko voisi mielestänne asiassa tehdä? Sanomattakin on selvää, että seurajohto voisi hankkia edes muutaman vahvistuksen, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa niitä ei ole odotettavissa. Samat virret on nimittäin kuultu aiemminkin ja lopputuloksena ei miehiä juuri ole liikuteltu.
Ei pidä myöskään aliarvioida valitettavan tapaus Koivun vaikutusta joukkueeseen. Koivut ovat osa turkulaista kiekkoperhettä, johon moinen ei voi olla vaikuttamatta. En myöskään olisi ikinä uskonut, että kaipaan Kiviharjua kentälle, mutta miehen poissaolo saattaa kyllä näkyä eräänlaisena hengettömyytenä.
Tämän viestin varsinainen aihe on kuitenkin se, miten arvokkaana perinteenä pitäisi Tps-valmentajien työsuhdeturvaa pitää? Onko perinne tosiaan niin arvokas, ettei edes tässä tilanteessa jo tulisi reagoida? Jos valmentajaa ei nimittäin nyt vaihdeta, niin se ei liene ajankohtaista milloinkaan. Joukkueella on kuusi pistettä, maalinteko on luokatonta ja hallilla käy porukkaa vähemmän kuin vapaaehtoisissa maanpuolustuskurseissa. En sano vielä juuta tai jaata valmentajien vaihdosta, mutta eiköhän paineet valmentajien verokorttien ripustamisesta hallin kattoon ala olla kohtuullisen suuret. Kunnioitettava perinne saattaa joutua väistymään Ison H:n tieltä.
Selvää on vain se, että näin ei voi jatkua. Mielenkiintoinen omakohtainen lisähuomio on se, että edellisillä kausilla kun Tps on pärjännyt runkosarjassa mahtavasti eli kun se on kauden aikana voittanut suurimman osan peleistään, on ollut jotenkin helpompaa hengittää. Välillä kun tuntuu, että tämä kausi on pilalla vaikka pleikkareissa vielä jonkinlaista tulosta saavutettaisiinkin, jos kauden aikana tulee enemmän takkiin kuin voitetaan. Aina ennen kun on tuntunut lähinnä säälittävältä vakioletkautus; "keväällä veri punnitaan". Nyt se tuntuu yllättävän hyvältä.
Analysointi tämän syistä lienee käyty jo edellä olevissa ketjuissa. Muistin virkistämiseksi; perusongelmat ovat maalinteossa, surkeassa ylivoimapelissä ja pienehköissä pakeissa. Mitä valmennuskaksikko voisi mielestänne asiassa tehdä? Sanomattakin on selvää, että seurajohto voisi hankkia edes muutaman vahvistuksen, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa niitä ei ole odotettavissa. Samat virret on nimittäin kuultu aiemminkin ja lopputuloksena ei miehiä juuri ole liikuteltu.
Ei pidä myöskään aliarvioida valitettavan tapaus Koivun vaikutusta joukkueeseen. Koivut ovat osa turkulaista kiekkoperhettä, johon moinen ei voi olla vaikuttamatta. En myöskään olisi ikinä uskonut, että kaipaan Kiviharjua kentälle, mutta miehen poissaolo saattaa kyllä näkyä eräänlaisena hengettömyytenä.
Tämän viestin varsinainen aihe on kuitenkin se, miten arvokkaana perinteenä pitäisi Tps-valmentajien työsuhdeturvaa pitää? Onko perinne tosiaan niin arvokas, ettei edes tässä tilanteessa jo tulisi reagoida? Jos valmentajaa ei nimittäin nyt vaihdeta, niin se ei liene ajankohtaista milloinkaan. Joukkueella on kuusi pistettä, maalinteko on luokatonta ja hallilla käy porukkaa vähemmän kuin vapaaehtoisissa maanpuolustuskurseissa. En sano vielä juuta tai jaata valmentajien vaihdosta, mutta eiköhän paineet valmentajien verokorttien ripustamisesta hallin kattoon ala olla kohtuullisen suuret. Kunnioitettava perinne saattaa joutua väistymään Ison H:n tieltä.
Selvää on vain se, että näin ei voi jatkua. Mielenkiintoinen omakohtainen lisähuomio on se, että edellisillä kausilla kun Tps on pärjännyt runkosarjassa mahtavasti eli kun se on kauden aikana voittanut suurimman osan peleistään, on ollut jotenkin helpompaa hengittää. Välillä kun tuntuu, että tämä kausi on pilalla vaikka pleikkareissa vielä jonkinlaista tulosta saavutettaisiinkin, jos kauden aikana tulee enemmän takkiin kuin voitetaan. Aina ennen kun on tuntunut lähinnä säälittävältä vakioletkautus; "keväällä veri punnitaan". Nyt se tuntuu yllättävän hyvältä.