Siirretty
Huhu-mutu-ketjusta:
Eli se on ihan ok olla 13. 10. 13., koska pelaajabudjetti on vaatimaton?
Eipä näistä superfabuista ole suurin osa tainnut olla hengissä tai jääkiekon katsojia silloin kun Tepsi oli Suomen ykkösseura. Kai tämä nykyinen paska ihan hyvältä tuntuu jos ei ole parempaan koskaan tottunut.
Tässäpä tämä tiivistettynä on. Vaikka kuinka helvetisti yrittäisin, ei pysty. Minulle TPS on jotain ihan kokonaan erilaista mitä nykyinen nöyryytys on. Mannapuuroa ja mansikoita eikä kalamaksaöljyä ja kaalisoppaa.
Täältä ilmoittautuu mukaan vielä yksi tyytymätön!
Suurin osa tännekin kirjoittajista tuntuu hyväksyvän nykyiset sijoitukset sillä verukkeella, että HC TPS Turku Oy:n liikevaihto ja/tai pelaajabudjetti on niin pieni. No sekö sitten on ratkaisu kaikkeen, että ollaan vain helvetin tyytyväisiä nykytilanteeseen? Seura ei tee (ainakaan näkyvää) tappiota, SM-liigasta putoaminen on käytännössä mahdotonta ja hallillakin käyvät matsista toiseen ne 4000-5000 masokistia - toisinaan jopa 6000. Mun mielestäni helvetin huolestuttava piirre on se, että toimitusjohtajasta lähtien ollaan "tyytyväisiä" tai ainakin "melko tyytyväisiä" tuohon hallin alle 50% käyttöasteeseen.
Nyt käytyäni läpi hieman jopa SM-sarjan historiaa eteeni on tullut mielenkiintoisia seikkoja. Joskus ammoisina aikoina 1950- ja 1960-luvuilla katsojamääriltään SM-sarjan ylivoimaisesti parhaat kaupungit/kauppalat olivat Turku ja Lappeenranta tai Lauritsalan kauppala. Menestyksestä se ei ole kiinni, sillä TPS:lla on tuolta ajalta yksi mestaruus (1955-56) ja SaiPa... noh, menestystä ei tullut, mutta yleisöä riitti. Noina aikoina mestaruudet menivät pääasiassa Hämeenlinna-Tampere -akselille. Silti turkulaiset ja eteläkarjalaiset matkasivat sankoin joukoin kaukalon laidoille seisomaan tulipalopakkaseen tai vesisateessa mutavelliin. Ei ollut mitenkään tavatonta, että jossain Helsingissä HJK:n tai IFK:n matseissa oli alle 1000 katsojaa samanaikaisesti kun Turussa ja Lappeenrannassa/Lauritsalassa lukemat huitelivat 3000-4000 kieppeillä - vastustajasta ja menestyksestä riippumatta.
TPS:n osalta sama tarina jatkui kolmen-neljän vuosikymmenen ajan. 1970-, 80- ja 90-luvuilla suuret massat liikkuivat katsomaan TPS:n peliä myös niinä vuosina, kun varsinaista menestystä (mestaruuksia) ei tullut. Sillä ei myöskään ollut mitään merkitystä pelattiinko taivasalla Kupittaan tekojääradalla, Kupittaan jäähallissa tai sitten viimein Turkuhallissa. Toisin sanoen turkulaisia on aina kiinnostanut TPS:n ottelut kaikista ulkoisista puitteista johtuneista rutinoista huolimatta. Mestaruuksia ei joka vuosi tullut, mutta... HUOM! käytännössä joka vuosi taisteltiin sarjassa puolivälin paremmalla puolen. Tämä on se jääkiekko-TPS, jota se on ollut 50, 60, 70 vuotta! Nyt sitten viimeisen kolmen vuoden aikana on jostain pesiytynyt nuorempien kannattajien mieliin sellainen asia, että on ihan OK olla 14 joukkueen sarjassa sijoilla 13, 10 ja 13. Jopa runkosarjan kuudetta sijaa 14 joukkueen sarjassa kehutaan helvetin hyväksi, koska kausi sattui silloin päättymään uskomattomalla tuurilla mestaruuteen. Tähän kaikkeen ollaan tyytyväisiä vain siksi, koska meillä on niin pieni liikevaihto/pelaajabudjetti
Herranjestas, siinä tapauksessa sitä liikevaihtoa/pelaajabudjettia on kasvatettava! Mitään vastausta siihen, miten se konkreettisesti tehdään, mulla ei ole. Mutta kaikkein noiden edellisten esimerkkien aina pipolätkäkaudelta saakka tarkoitus oli vain yksinkertaisesti kertoa se tosiasia, että kyllä Turussa on kiinnostusta jääkiekkoon sekä tuotteeseen nimeltä TPS. Se on täyttä paskapuhetta, jos aletaan kertoa satuja, että Turussa ja Turun seudulla...
A) yleisöä ei kiinnosta ja
B) yrityksiä ei kiinnosta!
Pelimerkkejä on kyllä saatavissa, mutta ei ketään niitä käy Artukaisiin tuomassa. Kyllä ne pitää itse käydä keräämässä ja ansaitsemassa.
Mä tiedän, että osaa tämänkin TPS-osion kirjoittajista vituttaa se, että tuon monissa viesteissäni esille sveitsiläisen jääkiekkoseuran SC Bernin. Tuon sen esille useastakin syystä: se nyt vain sattuu olemaan nykyinen "kotijoukkueeni". Tämän lisäksi SCB on yksi Euroopan rikkaimpia ja parhaiten hoidettuja jääkiekkoseuroja - jopa yksi ainoista, jotka pystyvät edes kohtuullisesti taistelemaan pelaajista KHL-seurojen kanssa - sekä itse asiassa mulla on jo nyt sinne sisällepäin enemmän henkilökohtaisia kontakteja kuin Turun Palloseuraan. Itse asiassa välillä ihmettelen suuresti kirjoittajien reaktioita ja saamiani vastauksia (yksityisviestejä). Onko se nyt sitä kuuluisaa turkulaista sisäänpäinkääntyneisyyttä? Eikö nyt jumalauta luulisi olevan itsestäänselvää, että yhdeltä maanosan parhaiten hoidetulta yritykseltä oltaisiin valmiita ottamaan vastaan vinkkejä ja tietotaitoa, kun omalla - saman alan - yrityksellä menee huonosti? Suurin osa näistä tyrmäyksistä liittyy siihen, että mun on aivan turha verrata TPS:a johonkin sveitsiläiseen helvetin rikkaaseen jääkiekkoseuraan.
Näin ei kuitenkaan aina ole ollut! Vuosituhannen vaihteessa SCB oli aivan samassa jamassa - ellei pahemmassakin - kuin TPS oli joskus vuosien 2006 ja 2007 paikkeilla. Nyt noin 15 vuotta myöhemmin tuosta konkurssikypsästä keski-Eurooppalaisesta paskajoukkueesta on tullut - kuten jo aiemmin mainitsin - yksi maanosan rikkaimpia ja parhaiten hoidettuja jääkiekkoseuroja. Eikö vieläkään soita kenenkään kelloja, että ehkä tuolta Bernistä sittenkin voitaisiin saada jotain vinkkejä kuinka asiat voidaan hoitaa kuntoon? Itse Bernin kaupunki on asukasluvultaan pienempi kuin Turku ja talousalueellakin asuu suurinpiirtein saman verran - ehkä 10.000-20.000 asukasta enemmän - porukkaa kuin Turun seudulla. Lisäksi lähin kilpaileva seura - Fribourg-Gotteron - sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Turussa matkaa seuraavaan eli Raumalle on noin 90km tai reilu tunti. Ei meillä edes ole paikalliskilpailijaa tuossa kivenheiton päässä Loimaalla, Salossa tai vaikkapa Aurassa.
Kirjoitin aiheesta jo
Liigaseurojen taloudelliset tulokset -ketjuun:
Esimerkki "isommasta" maailmasta: KHL-seuroja lukuunottamatta yksi Euroopan rikkaimpia jääkiekkoseuroja on sveitsiläinen SC Bern. Hataran muistikuvani perusteella vuosittainen liikevaihto pyörii jossain 30+ miljoonan euron tietämillä. Ei hassummin kaupungilta, jonka asukasluku pyörii jossain Jyväskylän ja Kuopion välimaastossa (~120.000). Talousalueen kokokaan ei pahemmin eroa Turun vastaavasta (~250.000).
Miten tällaiseen tilanteeseen ollaan päädytty? Vastaus: ravintola-business ja catering-palvelut. Suuri ja vahva mies SCB:n menestystarinan takana on Marc Lüthi. Vielä vuosituhannen vaihteessa konkurssikypsä SCB kitui kuolemankielissä, kunnes tämä businessnero astui puikkoihin. Esimerkiksi kautta 1998-99 kutsutaan SCB:n historiikissa nimellä "Überlebenskampf" (selvitytymistaistelu).
Kuten sanoin tänä päivänä SCB on yksi Euroopan rikkaimpia jääkiekkoseuroja.
Tämän mahdollistaa sisaryritys
SCB Sportgastro
Toinen linkki:
Sportgastro AG
Pikkuhiljaa SCB "omistaa" sisaryrityksensä kautta toistakymmentä ravintolaa ympäri pääkaupunkia sekä catering-palveluita yms. Kauden aikana täällä on joka saatanan lähikaupassa myynnissä vaikkapa SCB-makkaroita - legendaarisia "
SCB-Bärenzipfel" - jumalattoman kokoisia ~40cm pitkiä wursteja, joita myydään myös hallilla kotiotteluiden aikana. Jokaisesta ostetusta makkarastakin pieni siivu menee SC Bernin jääkiekkojoukkueen liikevaihtoon. Näin se business toimii, kun se laitetaan toimimaan!
EDIT:
Tässä on nyt kymmenisen vuotta katseltu hallittua alasajoa ja talouden tervehdyttämistä ja alkaa pikku hiljaa kyllästyttämään. Jos ei onnistu niin äijät vaihtoon ja tilalle sellaista porukkaa, jotka saavat Tepsin näyttämään tämän kokoisen talousalueen joukkueelta.
Tässä edellä kerroin yhden vertailukohdan, mitä on mahdollista tehdä noin 15 vuodessa. Turussa/TPS:ssa tätä "hallittua alasajoa" ollaan harjoitettu kohta jo kymmenen vuotta.