TPS:n pelitapaketju

  • 20 966
  • 90

Leipuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Posipetterit
Tuohon ykköskohtaan kai syynä on se minkä saa aina kuulla ennakoissa ja, jälki haastatteluissa.. Keskitytään vain omaan tekemiseen. Toki se että onko se paras ratkaisu niin mun mielestä ei.
Plus että siinä nousee helposti nelosketjun minuutit turhan korkeiksi. Onko siinäkään järkeä että nelonen pelaa eniten?
 

Kulkija

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Aika vähän mielestäni ylipäätänsä Suomessa peluutetaan tiettyjä kenttiä vastustajan ykköstykkejä vastaan vaan enemmänkin mennään ns. normikierrolla.
 

HC Hetu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turun Palloseura
Plus että siinä nousee helposti nelosketjun minuutit turhan korkeiksi. Onko siinäkään järkeä että nelonen pelaa eniten?
Ihan mutuna heitettynä että sellainen fiilis että nelosen minuutit oli isommat viime kaudella varmaan joka matsissa kuin esim. kolmosen. Ja ei varmaan jäänyt paljon kakkosestakaan. Toki av vaikuttaa mutta kyllä ne mielestäni muutenkin sai hyvin peliaikaa ja monesti täysin ansaitusti.
 

WestCoast110

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Giallorossi
Eikös tuossa taannoin Raipe pudotuspeleissä peluuttanut aika tarkasti ketju vs ketju aina samalla tavalla kotona ja jälki oli uskomattomankin hyvää? Ei varmasti ole huono idea ja itse pitäisin suuresti, että kotiedusta otettaisiin aina kaikki ilo irti, mutta toki pelin viihdyttävyys varmasti kärsii hieman ja sitten tullaan myös siihen, että mikä on lopulta se hyöty, kun 30 kotipeliä nelosketju pelaa aina eniten ja aloituksista n. 80% tulee kahdelle pelaajalle ja varsinkaan omissa ei ketään huono aloittaja juuri ympyrässä ole. Toinen asia on tietysti se, että vieraskaukalossa kun tätä ei voi mitenkään hyödyntää, niin pitää olla suurelta osin eri metkut sinne.

"Keskitytään omaan tekemiseen" on varmaan kliseistä kliseisin lausahdus, mutta edelleen pitää aika hyvin paikkaansa, jos mielii menestyä. Vastustaja ja kaukalo vaihtuu monta kertaa, mutta jos joka ilta löytyy pelitapa ja pelaajat, jolla taistellaan voitosta niin silloin on asiat hyvin. Pudotuspeleissä altavastaajana taas eri asia, silloin on kyse ihan jokaisesta pienestä asiasta ja siellä toki kotiedusta lähtien kaikki asiat ratkaisee. Pudotuspeleissä ylipäätään päävalmentaja vs päävalmentaja asetelma korostuu aina, aika harvoin se joukkue, joka vie taktisesti toista tippuu ulos. Siinä ei ole pelaajilla väliä, jos toisen pelitapapa ja päävalmentaja on povarissa nätisti taiteltuna. Hyviä esimerkkejä löytyy ihan viime vuosilta.
 

alessi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Wernblom, Lindroth, TPS sekä Ruskon #51
Ylläolevaan @WestCoast110 viestiin lisäten myös se fakta, että puolet peleistä pelataan ilman tätä "etua" vieraissa kun ollaan. Peluuttamalla omaa peliä se pelaaminen hakataan 60 pelin ajan selkärankaan, kun taas reagoimalla tällaisiin ketju vs. ketju peluutusasioihin "valmistautuminen" jää vain 30 pelin mittaiseksi. Näin mutkia suoriksi vetämällä, eihän se toki lähelläkään näin yksiselitteistä ole.
 

Leipuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Posipetterit
Ihan mutuna heitettynä että sellainen fiilis että nelosen minuutit oli isommat viime kaudella varmaan joka matsissa kuin esim. kolmosen. Ja ei varmaan jäänyt paljon kakkosestakaan. Toki av vaikuttaa mutta kyllä ne mielestäni muutenkin sai hyvin peliaikaa ja monesti täysin ansaitusti.
Joo varmasti olikin kun Jasu ja Haapanen oli av:n ykkösmiehet. Mutta jos ens kaudella pelaisivat aina ykkkösketjuja vastaan, vois tulla sellaisia pelejä joissa "Jasuilla" on 20min peliaikaa ja Nurmi/Palmu pelaa 12min. Ei kuulosta kovin järkevältä.
 

WestCoast110

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Giallorossi
Ylläolevaan @WestCoast110 viestiin lisäten myös se fakta, että puolet peleistä pelataan ilman tätä "etua" vieraissa kun ollaan. Peluuttamalla omaa peliä se pelaaminen hakataan 60 pelin ajan selkärankaan, kun taas reagoimalla tällaisiin ketju vs. ketju peluutusasioihin "valmistautuminen" jää vain 30 pelin mittaiseksi. Näin mutkia suoriksi vetämällä, eihän se toki lähelläkään näin yksiselitteistä ole.
Olihan tämä minullakin, mutta totta joka sana ja tämän takia lopullinen hyöty ainakaan runkosarjassa jää varmasti aika pieneksi lopulta, yksittäiset pudotuspelisarjat erikseen.
Toinen asia on tietysti se, että vieraskaukalossa kun tätä ei voi mitenkään hyödyntää, niin pitää olla suurelta osin eri metkut sinne.
 

alessi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Wernblom, Lindroth, TPS sekä Ruskon #51
Olihan tämä minullakin, mutta totta joka sana ja tämän takia lopullinen hyöty ainakaan runkosarjassa jää varmasti aika pieneksi lopulta, yksittäiset pudotuspelisarjat erikseen.

Kättä pystyyn, jotenkin sivuutin täysin tuon lauseen. Mutta samoilla linjoilla siis olemme :)
 

mikkelson

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Eikös tuossa taannoin Raipe pudotuspeleissä peluuttanut aika tarkasti ketju vs ketju aina samalla tavalla kotona ja jälki oli uskomattomankin hyvää?

Muistaakseni ainakin Pelicans-sarjassa tämä otettiin käyttöön vasta ratkaisevassa vitospelissä kun Jasun kenttä pimensi Björnisen. Haapanen iski vielä voittomaalin tuohon. Tuosta eteenpäin en muista että keskityttiinkö tuohon vastakkainpeluutukseen sen enempään.
 

Wanhajalka

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Isot Totovoitot, Gracefull Swamp
Kiitos hyvistä näkemyksistä. Muutama ajatus.

Eikö voisi kuvitella, että erilaiset variaatiot puolustus- ja hyökkäyspelaamisessa tekevät vastustajan pelaamisesta vaikean? Ajattelen näin: kun A hyökkää tietyllä tavalla, B reagoi siihen aina samalla tavalla. Valmentajat ajattelevat, että laadittuamme taktiikan, vastustaja tullee reagoimaan siihen yleisellä tavalla. Mielestäni tätä kaavamaisuutta pitäisi rikkoa. Ollaan vastustajaa ikään kuin askeleen edellä siirroissa. Lähtövaiheen määrittää vastustajan tapa, mutta tilanne otetaan haltuun vastaamalla siihen epäortodoksisesti. Kaavaa voisi rikkoa laatimalla eri kentällisille erilaisia taktiikoita vaihtelemalla niitä eri peleissä.

On totta, että vieraspelissä on omia vaikeuksia ideologiaa toteuttaa, mutta sehän vain taas rikkoo perinteisen kaavan. Joku kysyi, että entäpä, jos neloskenttä pelaa enemmän, kuin ykköskenttä. Mitä sitten? Mikäli kokonaishyöty (voitetaan) joukkueelle on suurempi, kuin perinteisellä tavalla, niin tulta munille.

Joskin saattaa olla, että taktiikan pilkkominen ei onnistu pelaajien kyvyistä, valmennuksesta, sekasorrosta tms. johtuen, mutta ainakin teoriassa.
 

sunnuntai

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Newcastle united
Sinäänsä jos harjoiteltaisiin hirveästi eri variaatioita esim. puolustuspeliin, täytyisi harjoitusmäärät saada todella korkeaksi ja pelaajien synkronointi todella kovalle tasolle. Sillä jos kaikki eivät lähtisikään puolustamaan kaverin tavalla, saattaisi siellä näkyä ulospäin melkoinen sillisalaatti.

Tunnista tilanne, vai miten se nyt oli. Tätä hokemaahan tavallaan käytetään kun yritetään kenttänä tehdä yhtenäiset ratkaisut jos ei koko ajan toisteta vain yhtä ja samaa.

Ja nykyään taitaa valmennus olla jo niin korkealla tasolla, jotta jos siellä on sillisalaatti näkyvissä, niin isketään aika surutta.
 

Ludek

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Jäitä hattuun! Pelejä on vielä paljon jäljellä. Siinä ehtii voittamaan ja häviämään monta kertaa. Tulos oli eilen ruma ja peli osoitti selvästi, missä ne joukkueen pelilliset ongelmat ovat. Kuusi päästettyä maalia. Siinäpä se suurin yksittäinen syy.

Miettinen lanseerasi ennen kauden alkua, että haluaa joukkueen pelaavan aktiivista ja dynaamista kiekkoa. En tiedä, tarkoittiko sillä vain kiekollista peliä, koska kiekottomassa pelissä se ei ainakaan ole näkynyt. Puolustuspelaamisen ongelmat olivat näkyvissä jo lokakuussa. Joukkue päästi jo silloin aivan liikaa maaleja. Ei Miettinenkään niin kyvytön ole, ettei olisi niitä ongelmia nähnyt. Erilaisia muutoksia on väitetysti kokeiltu niin koko viisikkona puolustamiseen kuin myös omalla puolustusalueella kiekottomana pelaamiseen. Isossa kuvassa näitä muutoksia ei juurikaan joukkueen pelitavassa ole näkynyt. Omalla alueella puolustaminen ei ole millään tavalla organisoitua toimintaa. Pelaajat tekevät siinä liian paljon vääriä ratkaisuja. Pelaajat tuplaavat liikaa kun eivät luota että toinen selviää kaksinkamppailusta voittajana. Kulmassa on painimassa parhaimmillaan kolme meidän pelaajaa, yhtä vastustajaa vastaan. Ei ihme, että omalla alueella on vastustajalla paljon tyhjää tilaa ja aikaa.

Hyökkääjien pelaamisesta näkyy hirveä väkinäisyys maalien tekemisestä. Rentous pelata on poissa. Se on sitä puristamista. Paine tehdä pelissä maaleja on hyökkääjillä kova kun samalla takaraivossa jyskyttää ajatus siitä, että voittaakseen pelin pitää tehdä viisi-kuusi maalia. Tämä näkyy räikeästi meidän kärkihyökkääjillä. Suunnan kääntämiseen on tärkein pelillinen lääke se, että puolustuspeli, joka kuitenkin on pelin selkäranka, laitetaan kuntoon ja se organisoidaan paremmin. Toistaiseksi ei ole löytynyt sellaista toimivaa sapluunaa, mikä saa joukkueen puolustamaan paremmin. Muutoksia pitää taas tehdä, ja uusia sellaisia. Tältä osin puolustuspelitapaa on muutettava, vaikka se vaikeata olisikin. Ja vaikka sitten pelinopeuden kustannuksella, sillä paremmasta viisikkona puolustamisesta ja oman alueen puolustuspelin organisoimisesta tämä lähtee kääntymään. Kun joukkue puolustaa paremmin, se helpottaa hyökkääjienkin tekemistä. Tämän pitäisi olla nyt harjoituksissa ykkösprioriteetti.
 

ILIMAVEIVI

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Jäitä hattuun! Pelejä on vielä paljon jäljellä. Siinä ehtii voittamaan ja häviämään monta kertaa. Tulos oli eilen ruma ja peli osoitti selvästi, missä ne joukkueen pelilliset ongelmat ovat. Kuusi päästettyä maalia. Siinäpä se suurin yksittäinen syy.

Miettinen lanseerasi ennen kauden alkua, että haluaa joukkueen pelaavan aktiivista ja dynaamista kiekkoa. En tiedä, tarkoittiko sillä vain kiekollista peliä, koska kiekottomassa pelissä se ei ainakaan ole näkynyt. Puolustuspelaamisen ongelmat olivat näkyvissä jo lokakuussa. Joukkue päästi jo silloin aivan liikaa maaleja. Ei Miettinenkään niin kyvytön ole, ettei olisi niitä ongelmia nähnyt. Erilaisia muutoksia on väitetysti kokeiltu niin koko viisikkona puolustamiseen kuin myös omalla puolustusalueella kiekottomana pelaamiseen. Isossa kuvassa näitä muutoksia ei juurikaan joukkueen pelitavassa ole näkynyt. Omalla alueella puolustaminen ei ole millään tavalla organisoitua toimintaa. Pelaajat tekevät siinä liian paljon vääriä ratkaisuja. Pelaajat tuplaavat liikaa kun eivät luota että toinen selviää kaksinkamppailusta voittajana. Kulmassa on painimassa parhaimmillaan kolme meidän pelaajaa, yhtä vastustajaa vastaan. Ei ihme, että omalla alueella on vastustajalla paljon tyhjää tilaa ja aikaa.

Hyökkääjien pelaamisesta näkyy hirveä väkinäisyys maalien tekemisestä. Rentous pelata on poissa. Se on sitä puristamista. Paine tehdä pelissä maaleja on hyökkääjillä kova kun samalla takaraivossa jyskyttää ajatus siitä, että voittaakseen pelin pitää tehdä viisi-kuusi maalia. Tämä näkyy räikeästi meidän kärkihyökkääjillä. Suunnan kääntämiseen on tärkein pelillinen lääke se, että puolustuspeli, joka kuitenkin on pelin selkäranka, laitetaan kuntoon ja se organisoidaan paremmin. Toistaiseksi ei ole löytynyt sellaista toimivaa sapluunaa, mikä saa joukkueen puolustamaan paremmin. Muutoksia pitää taas tehdä, ja uusia sellaisia. Tältä osin puolustuspelitapaa on muutettava, vaikka se vaikeata olisikin. Ja vaikka sitten pelinopeuden kustannuksella, sillä paremmasta viisikkona puolustamisesta ja oman alueen puolustuspelin organisoimisesta tämä lähtee kääntymään. Kun joukkue puolustaa paremmin, se helpottaa hyökkääjienkin tekemistä. Tämän pitäisi olla nyt harjoituksissa ykkösprioriteetti.
Totta. Puolustus pelaaminen omassa päässä on kehnoa. Aina kun kiekko tulee omalle puolustus alueelle pidemmäksi aikaa alkaa joukkueen tekemisessä olemaan hätä. Kiekkoa roiskitaan ,kaksinkamppailut hävitään ja tuntuu ettei pelaajat kommunikoi keskenään. Maalivahti jää yksin ja sekään ei veny kuin harvakseltaan parhaimpaansa. Hyökkäys pelissä ontuu eniten viimeistely laukausten laatu on kehno ja monesti se suoraviivaisuus pelistä puuttuu. Mailaa puristetaan liikaa kuten niitä kuuluisia munia.
 

Turnipsi

Jäsen
Valmennukselle sellainen vinkki puolustuspelaamisesta että ehkä kannattaisi pyrkiä eroon tuosta toistuvasta tavasta jossa meillä kaksi pelaajaa omalla puolustusalueella säntää kiekon perään.

Ja ehkä kannattaisi keksiä ratkaisu siihen että maalinedusta on hyvin usein vapaata sota-aluetta kun meidän pakit säntäilee missä milloinkin ja hyökkääjät eivät tule tarpeeksi alas.

Ihan yleisesti tuo oman alueen päätön säntäily olisi hyvä lopettaa ja siirtyä enemmän tiiviiseen aluepuolustukseen ja tällä ohjata sitä vastustajan pelaamista kulmiin tai viivalle.

Ja myös ihan vinkkinä että kun se kiekko saadaan itselle omissa, ei ole ihan OK että meiltä lähtee koko kiekoton nelikko helvetinmoista "ravia" kohti vastustajan päätyä, jättäen sen kiekollisen pelaajan alimmaiseksi pelaajaksi. Usein vielä ennakoiden tilanteen kulun ylioptimistisesti (kiekollinen ei ole vielä ohittanut edes 1. karvaajaa kun meillä menee jo pakitkin tyyliin keskiviivan ylitse hyökkäyspäähän).
 

Kultalehvä

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Mua on jotenki jäänyt häiritsemään se, miten pelistä toiseen samat kiekolliset virheet toistuu omalla alueella. Esimerkkinä tilanne, jossa hyökkääjä majailee b-pisteen kaarella ja pakki on maalin takana paineistettuna kiekon kanssa. Näistä tilanteista yhdeksän kymmenestä pakki laittaa kiekon ränniä pitkin ja ani harvoin tämä hyökkääjä on siellä ennen sitä pakkia, jota oli vartiomassa.

Siis monta kertaa samassa pelissäkin vielä. Miten se on mahdollista, että kaverit eivät osaa aavistaa mihin kiekko on mahdollisesti tulossa, kun a) homma on varmaankin jossain määrin sovittu b) homma on kustu tuhat kertaa c) se on usein ainoa tapa saada kiekko sentterille vauhtiin siniviivalle niin, että vastustaja ei ole kerennyt vielä organisoimaan omaa puolustusta.

Näistä tulee jatkuvasti kiekon menetyksiä ja uusia ralleja omiin, ja valittavasti myös hitokseen maaleja.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös