Mitä mieltä mahtaisi olla minkä tahansa muun yrityksen johto alaan katsomatta, jos alainen vetäisi julkisesti saikulla brenkkua. Vamma kuin vamma, kuntoutuminen tuolla tavoin ei ainakaan nopeudu. Eikä todellakaan anna hyvää kuvaa motivaatiosta tai ylipäätään ammattiylpeydestä.
Tämähän on outo asenne!
Mä nimittäin loukkasin muutama kesä sitten tapaturmaisesti oikean ranteeni melko pahasti. Käsi lastoitettiin, ja sairauslomaa tuli muistaakseni kolmisen viikkoa. Tänä aikana Turussa järjestettiin mm. DBTL. Ei mulle ainakaan tuottanut minkäänlaisia tunnontuskia lähteä esim. Donnaan parille kaljalle. Enkä mä myöskään kokenut tekeväni mitään moraalisesti väärin - "
julkisesti saikulla brenkkua". Muistaakseni tästä tapahtumasta taitaa olla muutama valokuvakin ihan julkisesti nähtävillä, jossa mä kohotan tuoppia vasemmalla kädelläni oikea paketissa. Ehkä mun siis kuitenkin olisi pitänyt viettää tuo kolme viikkoa sohvalla maaten himassa, räkiä kattoon ja hakata vasurilla tattiin?
Mikä siis on mun työmotivaationi tai ylipäätään ammattiylpeyteni?
Toki eihän noiden todenmukaisuudesta voi koskaan tietää.
Tämä kannattaa aina muistaa!
Mähän olen jo vuosikausia haaveillut jossain julkisella paikalla lavastavani kuvan Jere Karalahti look-a-like: satasen seteli rullalle, taskupeilin päälle leivinjauhetta ja vähän nenäänkin. Mahdollisesti pöydälle vielä pari Minigrip-pussillista oreganoa jne.