Mun mielestä myös jatkuvuutta on oltava vaikka kyseessä olisikin juhlakausi. Vuoden sopparit tähtipelaajille isolla rahalla ei ole kestävää toimintaa - - - Ennemmin kasataan laadukas joukkue ilman yksittäisiä superstaroja ja nautitaan hyvistä tuloksista pidemmällä aikavälillä.
Ehkä osittain mun pointtini meni ohi?
Ehkä osittain olemme kuitenkin samalla ladulla?
Jatkuvuus on avainsana! Yksi tapa lähestyä jatkuvuutta on tarkastella nykyistä rosteria ja vaikkapa viiden kauden (2017-18) takaista rosteria. Minkälainen jatkuvuus Turun Palloseurassa on ollut viiden viime kauden aikana?
Kaudella 2017-18 Mustavalkoisissa kiekkoilleista pelaajista löytyy kaudella 2021-22 tasan kaksi pelaajaa: Elmeri Eronen ja Markus Nurmi. Onko sattumaa, että juuri samaiset nimet tupsahtivat esiin edellisessä viestissäni? Mielestäni kasvattajaseuran statuksesta huolimatta tiettyä jatkuvuutta olisi syytä saada ylläpidettyä. Tämä toisi myös pelaajat lähemmäs sitä "suurta yleisöä" - satunnaisesti jääkiekkoa seuraavia.
Tästäkin kauden 2017-18 joukkueesta osa on lopettanut luonnollisista syistä, osa jatkanut matkaansa kohti NHL:n kirkkaita valoja, osan taso ei vain riittänyt... väittäisin, että kyseisestä joukkueesta voisi tämän päivän TPS:ssa Erosen ja Nurmen lisäksi pelata muutama muukin nimi. Sanotaan vaikkapa kolme pelaajaa kuusikosta Jasper Lindsten, Petrus Palmu, Oula Palve, Patrik Virta, Jonne Virtanen, Teemu Väyrynen...
Pelkkiin nimiin ei kannata takertua eivätkä ne missään nimessä takaa menestystä eikä mitään yleisöryntäystä. Jossain aiemmassa viestissä tuli esille, että turkulaiset eivät enää tunne oman seuransa pelaajia. Viestissä sanottiin, että jopa kapteeni Juhani Jasu saattaa olla "suurelle yleisölle" tuntematon nimi. No sitähän se on, kun kotimainen pelaaja pelaa joukkueessa ehkä pari vuotta, ulkomaalaiset yhden. Vaihtuvuus on aivan liian suurta! "Suuri yleisö" ei ehdi ottaa pelaajia "lemmikeikseen".
Aikoinaan hämmästyin suuresti, kun tarkastelin jotain TPS:n tulevaa CHL-vastustajaa jostain Keski-Euroopasta. Kyseessä saattoi olla tsekkiläinen Bili Tygri Liberec, mutta siihen ei nyt kannata tarttua. Tämän CHL-vastustajan rosteria tutkiessani hämmästyin, kun nimet tuntuivat niin tutuilta. Homman nimi oli se, että TPS oli kohdannut saman joukkueen ehkä 4-5 kautta aiemmin European Trophy -turnauksessa. Tuolloin tajusin, että yli puolet joukkueesta oli pelannut TPS Turkua vastaan jo European Trophyssa. Käytännössä siis täysin tuntematon joukkue olikin jollain tasolla "tuttu".
Mun mielestäni jatkuvuutta pelaajistossa olisi se, että esim. Ruslan Ishakov ja Josh Kestner palaisivat takaisin Turun Palloseuraan. Enkä mä tarkoita tällä mitään yhden vuoden sopparia tähtipelaajille, vaan pyritään pitämään ne löydetyt helmet iänikuisen pelaajaruletin sijaan. Joskus väitetään, että pelaajat/agentit eivät halua sitoutua jne. Kummasti kuitenkin yhden vuoden sopimuksella TPS:ssa pelanneet (ja onnistuneet) pelaajat tekevät seuraavaksi kahden tai jopa kolmen vuoden sopimuksia muualle. Miksi me ei pystyttäisi samaan? Se vaatii enemmän sitä pätäkkää pöytään kuin kyseisten pelaajien tullessa tuntemattomina ensimmäiseksi kaudeksi. Miksi kausi toisensa jälkeen halutaan vedellä pakasta niitä uusia arpoja sen sijaan, että panostettaisiin jo löytyneisiin varmoihin suorittajiin?
EDIT: lisätty puuttuva sana
Viimeksi muokattu: