Itse kuitenkin toivoisin yleisesti että jäädytykset tehtäisiin kohtalaisen pian uran päättymisen jälkeen jotta paidannostoon oikeuttaneet meriitit olisivat mahdollisimman tuoreessa muistissa.
Itse edustan tässä eri koulukuntaa. Mielestäni uran päättymisen jälkeen pitäisi odottaa vähintään muutama vuosi, ennen kuin paidan jäädyttämisestä aletaan keskustella. Ajan kanssa kirkastuu paremmin, onko pelaaja oikeasti tällaisen poikkeuksellisen, historiallisen kunnianosoituksen arvoinen. Poikkeuksen tällaisesta odotusajasta olisin valmis tekemään vain aivan pläkkiselvien tapausten kanssa - tyyliin Helminen Ilveksessä, Ojanen Tapparassa tai miksei Hantta meillä (hänelläkin taisi kestää kolme vuotta, koska paita nousi muistaakseni kattoon vuonna 2000). Kyse on vm. tapauksessa pelaajista, jotka ovat olleet paitsi tähtipelaajia ja seuralegendoja, myös pelanneet pitkän liigauran ja edustaneet sen aikana vain yhtä joukkuetta. Sellaisia ei nykyään enää tule.
Vahalahti on kinkkinen tapaus. Yksi tai kaksi kautta kilpailijan paidassa ei mielestäni ole ehdoton este jäädyttämiselle, mutta viisi kautta alkaa sitä jo olla. Lienee selvää, että Vahalahden siirtyminen Raumalle 2013 voidaan laittaa TPS:n silloisen seurajohdon piikkiin, mutta hänen useat jatkosopimuksensa Lukkoon ovat jo eri asia - ja niitä mies teki vielä siinäkin vaiheessa, kun Lukko-siirron asianosaiset olivat jo poistuneet TPS:n taustalta. Ja tämä mitenkään Vahalahtea syyllistämättä: hän sai tietysti tehdä uravalintansa itse ja tehopisteiden valossa nuo valinnat olivat urheilullisesti oikeita. Mutta vaikeaksi ne tekevät pelinumeron jäädyttämisen verrattuna siihen vaihtoehtoon, että mies olisi palannut päättämään uransa Tepsissä. Ja sitten taas toisaalta, kyllähän ne Vahan meriitit TPS:nkin paidassa ovat kiistattomat ja poikkeukselliset - kovemmat kuin monella pelinumeronsa kattoon Turussa tai muualla saaneella.
Lopputulemana Vahalahden(kin) osalta sanoisin siten, että kypsytellään ja palataan asiaan. Noin muutenkin näissä asioissa on mielestäni parempi olla liian tiukka kuin liian antelias. Kaikki kunnia niille yhdeksälle hifkiläiselle, jotka ovat saaneet numeronsa Nordiksen kattoon, mutta alkuperäisessä pääkaupungissa voidaan puolestani jatkaa pidättyväisemmällä linjalla.
Tosin toinen aivan vastaavanlainen kultainen pikkutakki teetettiin Jortsun mittojen mukaan keväällä 1991. Siinähän Hannua kannettiin kultatuolissa pitkin upouuden Turkuhallin kaukaloa. Siitä voisin löytää kuvan helpostikin.
Huhujen mukaanhan pelaajat eivät olisi tuolloin suostuneet Jortikan kultatuolin kantajiksi ilman seurajohdon käskyä. Narvanmaan ilmeestä linkittämässäsi kuvassa (kiitokset!) voi tämän valossa päätellä yhtä sun toista.
Noin muuten näkisin, että ne kuusi mestaruusviiriä (+1 pelaajana hankittu) ovat jo riittävä monumentti Jortikan urasta. Taustat voi sitten avata Hall of Famessa. Ansaksella mestaruuksia on vielä enemmän eikä hänellekään tarvitse rekonstruoida vaatekappaletta hallin kattoon - varsinkaan kun halli itsessään on hänen muistomerkkinsä.
