Olihan tuo linkkikavalkaadi aika huumoriosastoa. Jaksoin sentään rullata loppuun, jossa sitten arvon toimittaja oli vielä erikseen halunnut täsmentää, että tämä artikkeli antaa edellisestä 12kk ajanjaksosta lukijalle pätevän kokonaisnäkemyksen. Jos antaisi, niin ei varmaan tarvitsisi sitä erikseen lukijalle yrittää jutun lopussa kertoa.
Tuolle 12kk jaksolle mahtuu voitettuja pelejä ja onnistumisia myös kaukalon ulkopuolella, mutta nämä eivät nyt tällä kertaa sopineet toimittajan narratiiviin.
Eipä mitään, virheitä on tehty ja TPS:n nuijiminen on tietysti tässä vaiheessa kehityskaarta sille hiukan salaa kateelliselle pienemmän suomalaisseuran piilofanitoimittajalle helppo tapa saada jotain julkaistavaa aikaan. Tästä narratiivista oletettavasti myös pidetään kynsin hampain kiinni, kunnes urheilullinen ja taloudellinen menestys on niin ilmeistä, että näitä tarinoita ei kehtaa enää julkaista.
TPS on sitten kauden päättymisen rekrytoinut uusia mielenkiintoisia nuoria pelaajia ja meritoituneita urheilujohtamisen ja talouden ammattilaisia organisaatioonsa. TPS on valmentajien, johdon ja omistajien suulla kertonut toiminnan kehityssuunnasta ja tavoitteistaan. Seurassa on aitoa kunnianhimoa ja halua kehittää palloseurasta ammattimainen, Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen laadukas urheiluorganisaatio. Minusta tässä olisi aika paljon jutun juurta ammattitaitoiselle ja työtä pelkäämättömälle toimittajalle. Em. asioista kertominen vaatisi tietysti hiukan jalkatyötä ja ymmärrystä urheilujohtamisesta ja taloudesta. Tässä se selitys ehkä piileekin, miksi harrastelijatoimittajat ovat näiden teemojen käsittelyn sijasta rakentaneet tarinan haluttuun narratiiviin sopivista vanhoista jutuista.