Melkein sama pistekeskiarvo kuin Darcy Campbellilla ja Brandon Gormleylla aikoinaan. Nuo toki oli puolustajia.
Ehkä tämä on filosofiakysymys. Minusta säästöliekillä pitäisi ensin hankkia avainpelaajat, sitten toimiva ja luotettava kokoonpano siihen ympärille ja sitten voi miettiä että onko vielä käyttää 40000-50000 leveyspelaajaan. Nythän tietysti ollaan hyvässä lykyssä tilanteessa missä ei ehkä puuttuisikaan enää kuin noin ketjullisen verran pelaajia hyökkäyksestä. Kakkossentteri ja mieluiten yksi kärkiketjujen laituri etunenässä. Nyt en tosin tiedä onko esim. Munkilla sopimus vai ei kun merkintätavat olleet Tepsin sivuilla niin vaihtelevat joten häntä en tähän budjetoinut mukaan.
Ei tästä koko Henrikssonista tokikaan vielä ole muuta kuin yksi "vahva epäilys" palstalla koska ei ollut tarpeeksi hyvä jatkamaan HPK:ssa että sikäli turha kai vielä analysoida liikoja
Eikös se tuossa talvella jossain vaiheessa aika selvästi kerrottu, miten ensi kauden joukkue nyt säästöliekillä aiotaan koota. Pyritään pitämään kärki, luovutaan useista pelaajista ja hankitaan tilalle 3-4 pelaajaa, joihin voidaan budjetoida noin 50 000 euroa per ukko. Lopputuloksena joukkueessa on kentällisen verran vähemmän pelaajia, ja loput paikat täytetään junnuilla. Ottamatta kantaa siihen, onko tuo järkevä tapa tai olisiko joku toinen parempi, niin jos tilanne on se, että ensi kaudelle jatkuvien vanhojen pelaajasopimusten ja jo tehtyjen jatkojen jälkeen budjetissa on 200 k€ käytettävissä uusiin pelaajahankintoihin, niin vaihtoehdot ovat joko 1) hankkia yksi 200 k€:n pelaaja, 2) hankkia kaksi 100 k€:n pelaajaa, 3) hankkia 3-4 noin 50 k€:n pelaajaa tai 4) pyrkiä myymään joku jatkuva sopimus ulos ja tehdä siten lisää tilaa budjettiin. Voihan sieltä koittaa vaikka Palmun myydä pois, jolloin saataisiin enemmän liikkumavaraa, mutta toisaalta tuon 4-vaihtoehdon varaan ei voi laskea, koska ei voi tietää, saisiko Palmun treidattua johonkin.
Noista vaihtoehdoista 1-3 on sitten päädytty 3-vaihtoehtoon, jotta saataisiin kokoonpano edes joten kuten täyteen. Eihän sieltä ole mahdollinen Henrikssonin jatko todellakaan viemässä Hemmingiltä pelipaikkaa. Ja sen noin kentällisen verran on sitten kuitenkin keskimäärin pelaajia sairastuvalla myös pitkin kautta, Hemming ja muut parhaat junnut ovat välillä nuorten mm-kisoissa ja silloinkin pitäisi saada kokoonpano täyteen jne.
Sitten, jos mietitään millaisia pelaajia tuolla 50 k€:lla voisi saada, niin parhaassa tapauksessa ehkä jonkun voittoarvan ECHL:stä tmv, mutta kotimaasta lienee vaikea saada Henrikssonia parempaa pelaajaa. Sellainen juttu pistää joukkueen kokoonpanosta myös silmään, että jatkavissa pelaajissa ei ole puolustusorientoituneita hyökkääjiä kuin Talvitie ja Haapanen. Joku muukin tarvitaan alivoimaa pelaamaan, ja Henriksson voisi olla juuri sopivan tyylinen pelaaja siihen. Osaa Makkekin pelata alivoimaa, ja hänen on tällä kokoonpanolla melkein pakko hoitaakin niin yli- kuin alivoimat, vaikka Henrikssonkin sainattaisiin ja nimenomaan alivoimaa pelaamaan. Tepsissä on nyt viimeiset neljä vuotta nautittu Jasun johdolla toimivasta alivoimapelistä. Aika tyypillistä on, että pienen budjetin joukkueessa joku kohta aina sakkaa. Jos siellä on hyökkäysvoimaa, puuttuu kokoonpanosta syvyys alivoimien tappamiseen ja joukkue löytyy kauden päätteeksi sarjataulukon hänniltä (ks. viime vuosien Jyp) tai sitten on niin puukätinen joukkue, että mistään hyökkäyspelistä ei ole tietoakaan, vaan pelaaminen on tasaviisikoinkin kuin jatkuvaa jäähyntappoa (Ässät) ja taas ollaan sarjan häntäpäässä. Hyökkääviä pelaajia Tepsillä on jo pariin kentälliseen, ECHL:stä tmv voi hyvällä skouttauksella koittaa raapia lisää voittoarpoja tai Ruotsista Wernblomin tyylisiä pelaajia, jotka ovat liian hyviä Allsvenskaniin, mutta liian huonoja Elitserieniin, mutta tarvitaan myös se kaveri, johon voi luottaa alivoimalla ja pelien loppuhetkillä, ja jos tämä pelaaja tekee vielä 15-20 tehopistettä siinä ohessa niin silloin mahtuu voittavankin joukkueen kokoonpanoon. Eikä tähän rooliin oteta ketään 17-vuotiasta harjoittelijaa. Mun korvaan kuulostaisi jopa hyvältä, jos Tepsin nelosketju olisi ensi kaudella vaikkapa Haapanen - Talvitie - Henriksson.
Se on kyllä vähän masentavaa, että luultavasti kahdella seuraavalla kaudella TPS ottaa kummallakin vain takapakkia edelliskauden sijoituksesta. Ensi kauden rosteri on väkisin niin kapea, että hyvin vaikeaa tulee olemaan asemien pitäminen sarjataulukossa, ja jos oletetaan, että Marjala Turussa ensi kauden pelaa ja lähtee sitten rapakon taakse, ei tätä menetystä pystytä köyhäilybudjetilla mitenkään paikkaamaan, ja taas valutaan seuraavalla kaudella lähemmäs sarjan absoluuttista peräpäätä. Tässä kohtaa sitten, kun on kolme kautta menty alamäkeen, varmaan kyllästytään Toma Miettiseenkin, ja sitten saadaankin alkaa taas rakentamaan uutta tulemista tyhjältä pöydältä ilman rahaa, pelaajia ja valmentajaa.
Ensi kaudella edes kohtalaisesti menestyminen vaatii sitä, että Nurmen pitää onnistua, Palmun pitää parantaa, Marjalan pitää dominoida, Intosen pitää tehdä läpimurto, Wernblomin pitää jatkaa loppukauden tasolla, Teissalan pitää saada jotain aikaiseksi, Hemminginkin pitää paukuttaa maaleja ja sitten myös alivoiman pitää toimia, maalivahtipelin pitää toimia jne. Oikein yhdenkään kohdan ei ole varaa pettää, sen verran kapeaa rosteria rakennetaan.
Sikäli tästä kaudesta jäi vähän hampaankoloon, että pleijareissa nähdyn perusteella joukkueen olisi ollut mahdollista onnistua paremmin myös runkosarjassa ja saada vähän paremmat lähtöasetelmat pudotuspeleihin. Vaikka sitten toisaalta kyllähän esim KalPa meni sääleistä välieriin, eikä pelkästään haastanut saappaat jalassa vastustajaansa. Eikä ole mitenkään selvää, että TPS olisi puolivälierissä voittanut yhtään mukana ollutta joukkuetta. Eli todennäköisesti se runkkarinkin sijoitus oli ihan oikea. Lukon yläpuolelle nyt olisi voinut olla mahdollisuuksia sijoittua jo runkkarissa.
Tappara-sarjakin meni lopulta aika lailla runkkarin voimasuhteiden mukaisesti (kolme suoraa voittoa Tapparalle, yksi Tepsille ja molemmille yksi jatkoaikavoitto, eli runkkarin pisteenlaskun mukaisesti pisteet Tapparalle 12-6, ja maalit Tapparalle 21-13, eli tasaisen vauhdin taulukon mukaan 60 ottelun runkosarjassa Tapparalle 120 pistettä maalierolla 210-130, eli lähes sama kuin Tapparan tulos runkkarissakin oli, mikä oli sikäli odotettavissa, että vastassa oli sarjan keskitason jengi). Tampereella TPS ei ollut lopulta kertaakaan kovin lähelläkään voittoa, vaikka pelasi hyvin ja jätti sellaisen fiiliksen, että kyllä vähintään joka neljäs ottelu sillä pelillä pitäisi siellä voittaa. Turun peleissä puolestaan jo kahdessa ensimmäisessä oli hyvin lähellä se, mitä lopulta kolmannessa tapahtui, että TPS antoi voiton pois. Jos se olisi tapahtunut jo ensimmäisissä otteluissa, olisi sarja voinut mennä 4-1 tai 4-0, eikä kaudesta olisi jäänytkään lainkaan niin positiivinen fiilis. Nythän tämä oli vähän kuin Kärppiä vastaan keväällä 2016, jolloin myös oltiin lähellä saada seiskapeli, vaikka silloin erona oli se, että kolme ensimmäistä tappio-ottelua hävittiin ihan pystyyn ja voitot raavittiin niukalla erolla, kun nyt Tepsi oli sinänsä hyvin mukana ihan joka pelissä.
Mutta kyllähän se vaan vähän kivistää, että kaudesta jää jopa hyvä fiilis, kun viimeisessä pudotuspeliottelussa vastustajaa pidetään ensin mukana antamalla kolme ilmaista maalia, silti johdetaan viimeisellä minuutilla ja silti hävitään. Ja ollaan se joukkue, jota vastustajan kannattajat kehuvat "kovaksi vastustajaksi", vaikka olihan toi Tappara taas sellainen nippu, että sitä pitäisi kehua "sitkeäksi tillilihaksi" sen jälkeen, kun se olisi laitettu lomille. Mutta kun tietää, että parina seuraavana kautena tullaan todennäköisesti tästäkin vain alaspäin. Ensi kauden osalta nyt on vielä pieni toivonkipinä, että jos nuo kaikki aiemmin mainitsemani pelaajat ja muut pelin osa-alueet onnistuvat täydellisesti, voidaan taas olla jollekin joukkueelle saappaat jalassa kaatuva uskottava haastaja puolivälierissä.