Ensimmäinen tehtävä ensi kauden joukkuetta rakennettaessa olisi päättää, mikä on urheilullinen tavoite. Enää ikinä en haluaisi kuulla TPS:n valmentajalta lausuntoa, ettei urheilullista menestystavoitetta ole asetettu joukkueelle, vaan joukkueella on muita tavoitteita.
Kun urheilullinen tavoite on määritelty, niin se määrittää pelaajabudjetin. Mestaruuteen tähtäävää joukkuetta ei pysty rakentamaan enää edes Liigassa millään pikkurahoilla vaan pitää hyväksyä, että tällainen joukkue myös maksaa. Lisäksi tarvitaan joukkueelle laadukas valmentaja, jolla pitää olla kyky valmentaa joukkue asetettuun tavoitteeseen. Ei silloin mitään harjoittelijoita ja amatöörejä voi palkata pätkätöihin, jos menestystä tosissaan tekojen tasolla eikä vain puheissa haetaan. Normaalisti joukkue on kahden-kolmen vuoden jälkeen parhaimmillaan sen jälkeen, kun uusi valmennus on aloittanut hommansa.
TPS on solminut yhden vuoden sopimuksen Raimo Helmisen kanssa, muttei ole missään ilmoittanut, mitä sen jälkeen tapahtuu. Jos Raipe menestyy, niin onko hänen kanssaan jonkinlainen optio olemassa jatkosta vai mikä on silloin tilanne. Jos joukkuetta on rakennettu Raipelle, niin mistä saadaan ”uusi Raipe” tilalle jatkamaan hänen aloittamaa hommaa, jos hän ei kuitenkaan täällä jatka.
Jos sen sijaan Raipe ei onnistu, niin mitä tapahtuu, kun hänelle rakennetussa joukkueessa on sellaisia pelaajasopimuksia voimassa, mitä Raipen jälkeen valmennusvastuun ottava uusi valmentaja ei halua joukkueesaan joko nähdä tai eivät sovellu hänen pelitapaansa. Tällöin näihin pelaajiin käytetyt rahat menevät täysin hukkaan, kuten esimerkkinä tällä kaudella Suoranta ja Holm, joita ei saada myydyksi, kun heillä on sen verran kovat palkat, ettei mikään organisaatio suostu heitä näin kovaan hintaan ostamaan. Nykyvalmennus ei heihin ole uskonut ja ovat siksi joutuneet sivuun. Tällaisia sivuraiteille joutuneita pelaajia ei pitäisi olla ensimmäistäkään, jos joukkue on koottu yhdessä valmennuksen kanssa. Valmennuksen pitää saada ehdottomasti vaikuttaa joukkueen rakentamiseen. Se on ehdoton edellytys, jos menestystä haetaan edes jollain aikavälillä.
Onkin mielestäni todella ihmeellistä, ettei TPS vieläkään tunnu rakentavan joukkuettaan pidemmällä kuin yhden kauden tähtäimellä. Tällä tyylillä menestystä voisi saada vain todella isolla pelaajabudjetilla. En millään usko, että TPS:llä ensi kaudeksi tällaista megaluokan budjettia olisi käytettävissään. Siksi joukkuetta ja valmennusta pitäisi rakentaa jo ensi kauden osalta pidemmällä tähtäimellä, jottei jouduta sellaiseen tilanteeseen, että joka kausi joudutaan aloittamaan lähes alusta ja katsomaan tyypilliseen suomalaistapaan, mihin se riittää.
Jos minä saisin päättää, millainen joukkue TPS:n kannattaisi ensi kaudeksi rakentaa, niin rungoksi nuoria alle 25-vuotiaita urallaan eteenpäin haluavia nopeajalkaisia ja kamppailuvoimaisia pelaajia hyökkäykseen ja puolustukseen ehdottomasti taklauskykyisiä ja laukaisuvoimaisia pelaajia. Näille sitten tarjotaan laadukas valmennus ja harjoitteluolosuhteet joka suhteessa, jotta organisaatioon tuleminen houkuttaisi. Tällaisten pelaajien löytäminen kohtuu hinnalla ennen muita organisaatioita ei ole mitenkään helppoa. Siksi oman organisaation skouttaustaidot ovatkin asiassa aivan avainsana. Skouttaukseen kannattaa laittaa pelimerkkejä, koska onnistuminen tuottaa myös jatkossa omalle organisaatiolle paljon lisätuloja eli skouttausta ei kannata ajatella vain ja ainoastaan pelkkänä rahan menona. TPS:n pitäisi olla jatkossa organisaatio, josta siirrytään kohti kirkkaampia valoja eikä mikään eläkeläispelaajien uran päättämispaikka.
Toivon, että TPS:n johto on tämän kauden sekametelisopasta ottanut itselleen sen opin, että joukkue ja valmennus ovat yksi asia, jonka pitää olla tasapainossa. Pelaajien pitää ”ostaa” valmennus ja valmennuksen taas vastavuoroisesti pitää pystyä teollaan osoittamaan pelaajille, että valmennuksen vaatimalla pelitavalla voidaan voittaa. Jos jompi kumpi osapuoli ei luota täysin toisiinsa, syntyy tällainen lopputulos, mihin oltiin Kalle Kaskisen johdolla kovaa vauhtia menossa, kun valmennus ei osannut valmentaa eikä pelaajat pelata, vaan kumpikin osapuoli katsoi, että vika on kokonaan toisessa osapuolessa. Soppaa vielä kitkeröitti se seikka, ettei TPS:n johto osannut tehdä mitään muuta kuin katsoa toimettomana sivusta aivan liian kauan. Ongelmia ei milloinkaan saisi juosta karkuun, koska ne vain sillä tavoin pakkaavat suurentumaan. Tämän kauden sekoilusta pitäisikin kaikkien tahojen aina TPS:n hallituksesta edustusjoukkueen huoltajiin asti miettiä omia tekemisiään ja rehellisesti arvioida, mitä olisi voinut tehdä toisin, jottei tätä yleiseksi naurun aiheeksi joutumista olisi tapahtunut. Kannattaa muistaa, että viisas oppii virheistään, tyhmä sen sijaan ei milloinkaan. Ensi kaudella nähdään, kumpaan ryhmään TPS ja sen johto kuuluu.
Toivomukseni siis ensi kauden joukkueen osalta on mahdollisimman suuri muutos joukkueen pelaajiston profiilin ja pelitapaan. Liian monta vuotta on pelätty tehdä radikaaleja muutoksia. TPS onkin pudonnut jääkiekon terävimmästä kärjestä, kun organisaatiossa on väistetty vastuun kantoa ja kuviteltu, että puheet ovat tekoja, mutta kun ne eivät sitä vieläkään ole.