Tämä kevät on toistanut nykyjääkiekon voittavaa reseptiä, jossa omanpään virheet ja arvo kiekon pitämisestä omilla omalla alueella on karsittu täysin minimiin. Nykylätkä perustuu viivelähtöjen sijaan kiekon pitämiseen vastustajan kenttäpäädyssä rännittäen ja sitkeällä kulmapelaamisella sekä oman alueen nopeaan putsaamiseen. Tämänkaltaiselle pelitavalle tarvittavan pohjan luo laadukas, isokokoinen ja urheilullinen pakisto, jonka pääasiallinen tehtävä ei ole olla kiekollinen sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan voittaa enemmistö kaksinkamppailuista vastustajan rännittäessä ja pyrkiessä hallitsemaan kiekkoa. Tämän kevään Leijonat on tästä toinen upea esimerkki, pakisto kääntää ja vääntää kuin seiskytluvun chevy ja joukkue auttaa loput.
Uskon, että Kärppien Manner kiinnittää tähän kevään MM-kisojen jälkeen ja HPK-tappion jälkeen vielä enemmän huomiota. Heillähän rosteri oli juuri tämänkaltaiseen pelaamiseen viime kauden laadukkain. Matka vain katkesi liian myöhään hyväksyttyyn nöyrään kiekottomaan keskialueen pelaamiseen, jonka kautta HPK pääsi liian usein sisään pelaamaan kuluttavaa ja virhevapaata rännikiekkoa. TPS oli tämän kanssa täysin kusessa ja kaatui seisaltaan tyrmäyksestä. Vasta viimeisessä pelissä nähdyt pienet pelitapamuutokset, joilla kyllä mentiin kohti riskittömämpää omanalueen peliä olivat mallia too little too late.
Mitä tekee TPS ja mitä tekee Kaskinen nyt? Eikai tällaista uuden aallon tykitystä voi sivuuttaa? Vieläkö uskotaan omaan reseptiin, vaikkei pelimerkit riitä siihen tarvittavan ylivoimaisen rosterin rakentamiseen? Ohjataanko tulevaisuudessa enemmän paukkuja puolustavan rungon kasaamiseen?
Playoff-kevät ja MM-kisat ovat itselleni tuoneet mielenkiintoisen lisäsäväyksen kotimaiseen kiekkokeskusteluun. Kaskisen kuuluessa majuklaaniin, on itselleni ainakin mielenkiintosita seurata, mitä ensi kaudella tapahtuu.
Uskon, että Kärppien Manner kiinnittää tähän kevään MM-kisojen jälkeen ja HPK-tappion jälkeen vielä enemmän huomiota. Heillähän rosteri oli juuri tämänkaltaiseen pelaamiseen viime kauden laadukkain. Matka vain katkesi liian myöhään hyväksyttyyn nöyrään kiekottomaan keskialueen pelaamiseen, jonka kautta HPK pääsi liian usein sisään pelaamaan kuluttavaa ja virhevapaata rännikiekkoa. TPS oli tämän kanssa täysin kusessa ja kaatui seisaltaan tyrmäyksestä. Vasta viimeisessä pelissä nähdyt pienet pelitapamuutokset, joilla kyllä mentiin kohti riskittömämpää omanalueen peliä olivat mallia too little too late.
Mitä tekee TPS ja mitä tekee Kaskinen nyt? Eikai tällaista uuden aallon tykitystä voi sivuuttaa? Vieläkö uskotaan omaan reseptiin, vaikkei pelimerkit riitä siihen tarvittavan ylivoimaisen rosterin rakentamiseen? Ohjataanko tulevaisuudessa enemmän paukkuja puolustavan rungon kasaamiseen?
Playoff-kevät ja MM-kisat ovat itselleni tuoneet mielenkiintoisen lisäsäväyksen kotimaiseen kiekkokeskusteluun. Kaskisen kuuluessa majuklaaniin, on itselleni ainakin mielenkiintosita seurata, mitä ensi kaudella tapahtuu.