TPS kaudella 2015–2016 – Palloseuran kunnianpalautus osa xxx

[ElManazer]

No, jos hänen lähtönsä on noin varmaa ja todennäköistä, niin mä ihmettelen vain yhtä asiaa: miksi hänen lähtöönsä ei olla sitten varauduttu sen enempää?

Oletusarvo alkaa liikkua siellä, että Rantanen iskisi tosiaan sen 40-50 pistettä kaudella 2015-16. Jos tällainen kaveri nyt ilmoittaa heinäkuussa, että hän ei tule sopimuksestaan huolimatta pelaamaan Turkuhallissa, niin kenen siellä ajatellaan iskevän ne toteutumattomat pisteet? Kollektiivinen tasonnosto vai? Joka hyökkääjä tekee viisi pistettä enemmän kuin oletusarvoisesti?

Mielestäni siihen on varauduttu. Kun otetaan esiin esim. lähtijät -> tulijat,
Sointu -> Ahtola, +
Lasch -> Spina, -
Smolenak -> Virta, - (Jos Virta lyö läpi, niin sittenhän ollaan neroja)
Lucenius -> Perrin, +
Karvinen -> Virtanen, +

Tuostahan voi lukea heti, että Smolenakista jääneet paukut on käytetty ykkössentteriin ja nelossentteriin, jotka molemmat puuttui viime kauden joukkueesta. Smolenakin menetys on kovempi paperilla mitä kaukalossa.

Ei, en missään nimessä olisi uskonut mihinkään tuollaiseen pistemäärään.

[Pointtini oli siinä, että hän oli kuitenkin kolme vuotta kierrellyt SM-liigaotteluita liigajengin (HPK, JOK) mukana ennen tuota läpimurtokauttaan. Vaikka niitä samoja halleja ja samoja bussireittejä kolutaan jo junnuissakin, niin mielestäni tuo liigajengin mukana kiertäminen tuo sitä henkistäkin kasvua. Se on aivan eri asia tehdä samoja asioita samoissa halleissa samojen bussimatkojen jälkeen, kun A) katsomossa haukottelee parisataa ihmistä tai B) 3.000 känniläistä työtöntä hitsaria huutaa lauantai-illassa. Niin vain se Hännikäinenkin jäi muuten maaleitta Isomäen illoissa (la 13.09.2014 ja pe 09.01.2015).

Voi olla, että olen pahastikin väärässä, mutta kyllä mä ainakin haluan uskoa tuosta tupenpureskelustakin saatavaan henkiseen kokemukseen erityisesti vierasreissuilta. Tuskin Hännikäiselläkään noina kolmena ensimmäisenä vuotenaan oli sitä vastuuta erityisesti ratkaisuhetkillä, mutta veikkaan hänenkin imeneen jotain kokemusta joka pelireissulta. Toistaiseksi Patrik Virta on pelannut ainoastaan yhden vierasottelun tiistai-iltana Hakametsässä Ilveksen vieraana. Kaikki muut neljä SM-liigaottelua hän on pelannut tutussa ja turvallisessa Rinkelinmäellä. Se voi olla, että Virran maila tutisee vähän muissakin vierashalleissa vielä ensi kaudella kuin vain Isomäen lauantailöylyissä.

Toivoinkin, että vastaat näin. Nyt voin ottaa esille Rasmus Kulmalan. Molemmat ovat samankaltaisia tapauksia, molempia on peluutettu väärin kotiseuroissaan, mutta ei otteet olisikaan edellyttänyt isompaa roolia. Kulmala nyt lähti Tovereihin, mutta uskoisitko, että Kulmala olisi pystynyt paukuttamaan vaikka JYPin ykkösketjussa 47 pistettä, koska on suht. kokenut niissä legendaarisissa Isomäen illoissa? En minäkään, eikä kukaan muukaan. Tiedän, että tämä "vertauskuva" ontuu, mutta ei tässä lomalla ole kai mitään muutakaan tekemistä kun jankata omia pointtejaan, kunnes "agree to disagree".

Aika vaikeata uskoa noin tasaiseen peluutukseen - enkä näe sitä edes mitenkään järkeväksi. Lähtien jo ensinnäkin siitä, että eri ketjuilla pitäisi olla erilaisia rooleja. Kaikki ketjut ovat yhtä tärkeitä - roolit vaihtelevat.

En tiedä olenko mä sitten lätkäromantikko vai en, mutta en mä ainakaan halua nähdä esim. Jonne Virtasen kellottavan samoja peliaikoja 5vs5-pelissä kuin Eric Perrinin. Tai vastaavasti nähdä Patrik Moisiota kentällä yhtä usein kuin Lauri Tukosta.

Ylivoimat ja alivoimat tuo niin ison muutoksen peliaikoihin, että ei se sillä tavalla näkyisi. Mutta eiköhän Jonne Virtanen ja Ilkka Pikkarainen muutenkin ole sen tason kavereita nelosketjuun, että pelaavat enemmän minuutteja kuin vaikkapa se Patrik Moisio. Lyhyitä vaihtoja ja paljon energiaa, niin eiköhän siitä hyvä tule.

TPS:ssa peliätekevän sentterin vaatimus tarkoittaa käytännössä vain yhtä paikkaa. Tässä joutuu melkein toivomaan, että Ahtola löytää yhteisen sävelen vaikkapa Tadas Kumeliauskasin tai Ville-Vesa Vainiolan kanssa. Tämä antaisi huomattavasti suuremman liikkumavaran ketjukoostumuksiin. Jotenkin tuntuu, että jossain Koskirannan rinnalla kaksi - potentiaalista - pisteidentekoon kykenevää miestä menee hukkaan. Jotenkin se tuntuu vain hirvittävän rajoittavalta, jos jo tässä vaiheessa olisi pakko sementoida Ahtola-Perrin -kaksikko.

Ei mielestäni. Jotta Ahtola saadaan kaikki irti, niin paras vaihtoehto on Perrin. Olisihan se nyt silkkaa tyhmyyttä jättää 20 maalin potentiaali käyttämättä, koska ei haluttu sementoida jotakin kaksikkoa. Toki yksi mielenkiintoinen vaihtoehtohan olisi tehdä kaksi hyökkäävää ja kaksi puolustavampaa ketjua;

Lauri Tukonen - Eric Perrin - Dave Spina
Jerry Ahtola - Ville-Vesa Vainiola - Patrik Virta

Oskari Siiki - Tero Koskiranta - Ilkka Pikkarainen
Patrik Moisio - Jonne Virtanen - Tuomas Huhtanen

Öh... mihin sitä rahaa taas hukataan?

Mikko Rantaselle on kauden 2015-16 budjetista varattu tietty palkka. Jos tämä osuus jää käyttämättä, niin mihin se sitten laitetaan? Tähän kun lyödään päälle vielä se myöhemmin tuleva kasvattajakorvaus, niin kyllä näillä rahoilla luulisi saavan jo yhden pelimiehen - nykyistä budjettia rasittamatta. Esim. Ilari Filppulan kasvattajakorvaus (2/3 - en muista prosenttiosuuksia) oli 77.553,16EUR - ja Filarihan ei edes ollut sopimuksenalainen pelaaja eikä pelannut yhtään ainoata NHL-ottelua. Rantasesta tuleva korvaus lienee se 225.000USD kokonaisuudessaan + tähän päälle vielä Rantasen kauden 2015-16 palkkakustannukset.

TPS:lla ei ole varaa hankkia uutta peluria?

Aivan, olin unohtanut, että TPS saa Rantasesta suuren kasvattajakorvauksen. My bad, keskustelu voidaan päättää. IMO hankkisin Friman tilalle kovan pakin siltikin mielummin kun hyökkääjän.


Nyt jälleen saunaan. Sen jälkeen vastaan viestisi toiseen osioon.

 

[ElManazer]

Jääkiekon SM-liiga on kuitenkin miesten sarja, jossa mun näkemykseni mukaan pitäisi pelata aikuisia miehiä. Junnuporukoilla tota sarjaa pelattiin joskus pipolätkäkaudella sekä lainausmerkeissä 90-luvulla Jursin ollessa puikoissa. Silloinkaan ei kyllä kertaakaan kauteen lähdetty sillä periaatteella, että 19-vuotiaita istutettaisiin tulosyksiköihin ja heiltä odotettaisiin jotain ihmetekoja. Läpimurtoja tapahtui, mutta ne tapahtuivat kauden mittaan raa'an työn kautta. Lisäksi Jursin aikojenkin pelaajien pääasiallinen ikähaarukka oli ainakin sen 20-22 vuotta vähänkään säännöllisesti peliaikaa saavilla.

En taas ymmärrä miten miesten sarja muuttuu junnusarjaksi jos TPS:n laitahyökkääjistä 4/8 on parikymppisiä sen 10 matsia kaudesta, kun muut on loukkaantuneita. Lähtökohtaisestihan juniori-ikäisiä on 1 tai 2 riippuen muista tekijöistä.

Eikä munkaan mielestäni TPS ole kaukalossa kaatunut junnuihin, mutta mä ajattelen tätä täysin toisinpäin. Koska viimeksi TPS on voittanut kaukalossa jotain juuri junnujen kautta? Koska joku 18-vuotias finninaamainen maalivahti on hypännyt kehiin jossain Hippoksella, pysäyttänyt 50 kutia ja ryöstänyt nollapelillään kotijoukkueen varman voiton? Tai vastaavasti koska joku 19-vuotias laitahyökkääjä on ottanut roolia heti ensimmäisessä miesten matsissaan, iskenyt kaksi maalia sisältäen voittomaalin? Entä koska joku junnupuolustaja on noussut kylmiltään ykköspakkipariin ja heittänyt äijämäisesti miestä seinille heti ensimmäisestä vaihdostaan lähtien?

Alexander Georgijev? Mikko Rantanen? Elmeri Eronen? Rasmus Ristolainen? Mikko Lehtonen? Ja tulevaisuudessa tulee olemaan vielä enemmän. Junioripuolella tehdään helvetin hyvää työtä.

Valmennus on TOP6-luokkaa. Yksinään Ari-Pekka Seliniin mä en luota. Uskon kyllä siihen, että hän saa tuon joukkueen pakiston ja viisikkopuolustuksen kuntoon vaikka vähän heikommillakin pelimerkeillä. Tämä ei kuitenkaan vielä takaa yhtään mitään muuta kuin mahdollisesti helvetin tylsää ja puolustusvoittoista antilätkää. Jarno Pikkarainen vastaavasti tietää kuinka otteluita voitetaan. Tästä hänellä on todisteena muutamakin Mestiksen runkosarjan voitto. Mä uskon, että tämä kaksikko tulee tekemään todella kovaa jälkeä. Huomattavasti luottavaisempi olen kuin jos penkin takana heiluisi esim. Selin-Helminen tai pelkkä Selin-Rintanen -duo.

Olen tästä erittäin paljon samaa mieltä. Olen nyt 3-4 kertaa rupatellut Selinin kanssa ja arvostus on noussut jokaikinen kerta. Erittäin fiksu, asiallinen ja rauhallinen valmentaja. Jos Selin-Pikkarainen ei saa TPS:ssä hommaa toimimaan, niin sitten voi olla 100% varma, että syyt on jossain muualla. Jos Seliniä verrataan esim. Suikkaseen, niin Suikkanen on enemmän flow-valmentaja kuin pitkäjänteistä työtä tekevä koutsi. Mä väitän, että jos silloin 2013 Suikkasen sijasta TPS:n koutsiksi olisi valittu Selin, niin emme olisi tässä samassa jamassa vieläkin. Suikkasella taisi muutenkin vähän nousta menestys hattuun.

Eli sä toivot TPS:lle epäonnistumista myös kaudelle 2015-16?

Kausi 2011-12 oli mielestäsi epäonnistunut - ja nyt toivot samanlaista lopputulosta kaudelle 2015-16. Vain ja ainoastaan siitä syystä, että se yksi säälipleijarimatsi on niin saatanan paljon hienompi kokemus kuin päättää urakka kunniallisesti runkosarjaan.

Ei. Toiveissa olisi sellainen ns. farssiton kausi. Ei yhtään yli kolmen matsin tappioputkea, ei isoissa otsikoissa, ei myydä pelaajia pois sekä tärkeimpänä on se, että tammi-helmikuussakin voisi käydä hallilla jännittämässä miten käy. Parina viime kautena ei ole oikeastaan ollut siinä vaiheessa enää mitään väliä miten käy, koska TPS:n menestysmahdollisuudet ovat olleet jo olemattomat. Runkosarjassa toivoisin tietysti top6 sijoitusta, mutta realistisesti ajateltuna se 10. sija on lähempänä totuutta. Runkosarjassa sijalle 10, sääleistä jatkoon ja vaikka sitten puolivälierissä laulukuoroon, niin kausi olisi jo onnistunut.

 

[Mr.Fox]

Mielestäni siihen on varauduttu. Kun otetaan esiin esim. lähtijät -> tulijat,
- - -
Tuostahan voi lukea heti, että Smolenakista jääneet paukut on käytetty ykkössentteriin ja nelossentteriin, jotka molemmat puuttui viime kauden joukkueesta. Smolenakin menetys on kovempi paperilla mitä kaukalossa.

Suunnilleen samaa mieltä lähtijöistä ja tulijoista!

Nyt näet varmasti itsekin, että jos Mikko Rantanen tuosta lähtee, niin sinnehän jää iso aukko. Jos tätä (mahdollisesti) syntyvää aukkoa ei korvata millään, niin metsään mennään. Tästähän koko juttu lähti liikkeelle: JOS Rantanen lähtee, niin se aukko on paikattava. Oma ehdotukseni tähän oli sellainen 30-40 pisteen mies - kantakoon sitten nimeä Tomi Kallio tai ei, mutta Rantasen lähtö on korvattava. Aiemmin toisessa ketjussa ehdoteltiin Rantasen "korvaajaksi" joko Siikiä tai Virtaa. Nyt näistä lähtijöistä/tulijoista huomaat itsekin, kuinka Virralla on jo nyt (liian) isot saappaat täytettävänään.

Nyt voin ottaa esille Rasmus Kulmalan. Molemmat ovat samankaltaisia tapauksia, molempia on peluutettu väärin kotiseuroissaan, mutta ei otteet olisikaan edellyttänyt isompaa roolia. Kulmala nyt lähti Tovereihin, mutta uskoisitko, että Kulmala olisi pystynyt paukuttamaan vaikka JYPin ykkösketjussa 47 pistettä, koska on suht. kokenut niissä legendaarisissa Isomäen illoissa? En minäkään, eikä kukaan muukaan.

En todellakaan osaisi yhdistää Rasmus Kulmalaa, JYP:n ykkösketjua ja 47 pistettä samaan lauseeseen.

Kuitenkin mä puhuin jo NHL Lockout -kaudella 2012-13 Kulmalalle kunnon näytönpaikkaa. Toivoin hänen saavan peliaikaa Lauri Korpikosken ja Mikko Koivun kanssa ykkösketjussa. Kakkosketjuna oltaisiin pidetty kasassa se "normaali" ykkösemme: Vahalahti-Locke-Willsie. Mä olisin halunnut nähdä olisiko siitä Kulmalasta ollut mihinkään kärkiketjuissa. Tuon parempaa näytönpaikkaa hän ei olisi voinut koskaan TPS:ssa saada.

Jos homma ei olisi tuollaisessa paikassa toiminut, niin sitten vain hiuksista vittuun heti keväällä 2014, kun silloinen sopimus päättyi - tai mahdollisesti jo aikaisemminkin, jos joku vain olisi huolinut. Juuri tästä syystä (näytönpaikkojen vähyydestä) mä en ymmärrä, että miksi Kulmalalle kuitenkin sorvattiin se jatkosopimus kaudelle 2014-15, jona aikana hänet kuitenkin käytännössä dumpattiin TuTo:on.

Ylivoimat ja alivoimat tuo niin ison muutoksen peliaikoihin, että ei se sillä tavalla näkyisi.
- - -
Lyhyitä vaihtoja ja paljon energiaa, niin eiköhän siitä hyvä tule.

Mä taas lähtisin ennemmin siitä, että siellä on eri miehet pelaamassa ylivoimia kuin alivoimia. Täten jos Tamin mainostama jäähytasapaino on kunnossa, niin kaikille ketjuille tulee kohtuullisen tasaiset peliajat erikoistilanteista: ykkös-kakkosketjuille ylivoimaa, kolmos-nelosketjuille alivoimaa. Alivoiman erikoismiehistä joku sonni (vaikka Jonne Virtanen) voidaan toisinaan nostaa ylivoimaan maskimieheksi, kun pelin viime minuuteilla maali on ehdottomasti saatava aikaan vaikka runnomalla - tai ylivoiman liukas laitahyökkääjä voidaan lainata alivoimalle katkomaan poikittaissyöttöjä siniviivalle ja kyttäämään läpiajoja.

Tilanteen mukaan pitää elää - ja tässä valmennuksen on oltava hereillä!

Jotta Ahtola saadaan kaikki irti, niin paras vaihtoehto on Perrin. Olisihan se nyt silkkaa tyhmyyttä jättää 20 maalin potentiaali käyttämättä, koska ei haluttu sementoida jotakin kaksikkoa.

Mä epäilen, että kaikille laitahyökkääjille paras vaihtoehto on olla osana Perrinin ketjua. Mun puolestani siihen Perrinin rinnalla saa pelata vaikka Kalle (sic!) Moisio, jos siinä tulee se 20+ maalia. Mahdollisesti Perrinin ympärille voidaan rakentaa parempiakin comboja kuin Ahtola-Perrin-X. Sen takia en haluaisi sementoida mitään parivaljakkoa vielä kesäkuussa. Totta kai Ahtola saa ottaa sen paikan, jos pystyy osoittamaan olevansa sen arvoinen esim. Pitsiturnauksessa tai CHL-matseissa.

Toki yksi mielenkiintoinen vaihtoehtohan olisi tehdä kaksi hyökkäävää ja kaksi puolustavampaa ketjua;

Nyt ollaan asian ytimessä!

Jotain tämäntyyppistä mä haluaisin nähdä: erittäin tarkkaan roolitettuja ketjuja, joilla on omat erikoisalansa ja -tilanteensa. Valmentajat tekevät oikeasti töitä sen suhteen, että koska mitäkin ketjua heitetään kentälle: missä tilanteessa, missä peliajassa, mitä vastustajan kenttää vastaan. Pelin aikana toimiakseen tämä todennäköisesti vaatisi pariakin katsomo-/piippuhyllyvalmentajaa, tactical feed -kameroiden reaaliaikaista käyttöä jne.

Ehkä kaksi hyökkäävää ja kaksi puolustavampaa ketjua ovat vähän karrikoituja esimerkkejä, mutta ymmärrän pointtisi. Nykyisillä pelinappuloilla tämä ei onnistu, mutta ehkä jotain tällaista kannattaisi ajatella tulevien kausien joukkueita rakennettaessa. Roolitus!

Kakkonen ottaa vastuuta silloin kun ykkösellä ei kulje, kolmosen ei välttämättä tarvitse olla erityisen puolustava, vaan ehkä enemmänkin nk. "hyrrä-ketju", joka pystyy liukkaalla liikkeellään hankkimaan vastustajalle jäähyjä. Kaksi liukasta laituria maustettuna erittäin puolustusorientoituneella ja aloitustaitoisella sentterillä - eikä näiltä maalintekokaan olisi kiellettyä. Nelonen olisi sitten varsinainen telaketjuosasto, jonka ainoa tehtävä on pelata nolla-nollaa, pimentää vastustajan tähtipelaajat, raataa alivoimilla sekä tehdä taktisia noutoja.

Aivan, olin unohtanut, että TPS saa Rantasesta suuren kasvattajakorvauksen. My bad, keskustelu voidaan päättää. IMO hankkisin Friman tilalle kovan pakin siltikin mielummin kun hyökkääjän.

Ne korvauksethan tulevat luonnollisesti jälkikäteen, mutta mun mielestäni tällaisessa tilanteessa rahan käyttö ei mene kategoriaan "syö enemmän kuin tienaa".

Esim. Rasmus Ristolaisen häipyessä tätä korvaajaa saatiin odotella aivan liian pitkään. RR55:n sopimus Buffalo Sabresin kanssa julkaistiin 12.07.2013. Käytännössä TPS hankki Rassen korvaajan vasta marraskuussa: 21.11.2013 julkaistiin sopimus Milan Jurcinan kanssa. Kautta oli tässä vaiheessa pelattu 24 ottelua - ja turkulaisittain kausi oli käytännössä jo lähes taputeltu. Mä en ymmärrä noin hidasta reagointia: jos Rasselle oli kaavailtu pienintäkään roolia kauden 2013-14 joukkueessa, niin miksi paikkaaja tuli vasta neljän kuukauden jälkeen? Koko alkukausi nähtiin, että pakistossa mennään yhden miehen vajauksella - ei määrällisesti, mutta laadullisesti. Toivottavasti tätä samaa virhettä ei toisteta (mahdollisesti) Mikko Rantasen kohdalla.

Siitä voidaan toki aina keskustella, että tuliko Jurcina sittenkään Ristolaisen korvaajaksi - vai ehkä ennemmin loukkaantuneen Markus Seikolan paikkaajaksi. Jos jälkimmäinen pitää paikkansa, niin käytännössähän silloin Ristolaisen lähtöön ei reagoitu mitenkään. Steve Seigo (sopimus julkaistiin 08.07.2013) saattoi olla reagointi Rassen lähtöön, jos toimistolla oli tieto lähdöstä jo ennen julkistamista. Tähän en kuitenkaan usko, sillä muistaakseni juuri tuollaista NCAA-pakkia odoteltiin muutenkin koko kesä.

Mun mielestäni sekään ei ole mikään selitys, että kyseinen pelaaja voi mahdollisesti pelata vielä NHL-sopimuksensa ensimmäisen kauden Euroopassa kasvattajaseurassaan. Kuluthan tästä menevät kuitenkin NHL-sopimuksen omistavan seuran piikkiin.

Rantanen häipyy => hänelle etsitään välittömästi korvaaja => Rantanen tuleekin takaisin => meillä on käsissämme vain positiivisia ongelmia.

 

[Mr.Fox]

En taas ymmärrä miten miesten sarja muuttuu junnusarjaksi jos TPS:n laitahyökkääjistä 4/8 on parikymppisiä sen 10 matsia kaudesta, kun muut on loukkaantuneita. Lähtökohtaisestihan juniori-ikäisiä on 1 tai 2 riippuen muista tekijöistä.

Ei se ikä tai junnuikäisten määrä mua varsinaisesti haittaa, jos muut ominaisuudet ovat paikan arvoisia.

Sitä mä en ymmärrä, kun tietyntyyppinen (kokeneempi) pelaaja putoaa leikistä pois, niin junnuista kaivetaan vain joku "täytemies", että saadaan rosteri täyteen. Mun puolestani se on aivan se ja sama pelaako siinä ykkösketjun laidassa 18-vuotias Mikko Rantanen vai 38-vuotias Tomi Kallio, kunhan se pelaaja saa verkon heilumaan riittävän usein, kuten ykkösketjun laiturin rooliin kuuluu.

Eri pelaajilla on joukkueessa erilaisia rooleja. Onko sieltä junnuista tulossa riittävän hyviä pelaajia joka rooliin? Mä en todellakaan tiedä asiaa, mutta hieman epäilen tätä. Jos isokokoinen puolustavampi laitahyökkääjä (vaikka Ilkka Pikkarainen) loukkaantuu, niin ketä siihen tulee tilalle? Voidaanko ajatella, että esim. Julius Vähätalo tai Teemu Lämsä pystyvät hoitamaan Pikkaraisen roolin?

Mun mielestäni tätä ollaan liian monta kertaa nähty (en pysty antamaan esimerkkejä), että tietyntyyppisen pelaajan loukkaantuessa junnuista kaivetaan esille täysin toisentyyppinen pelimies. Jos esim. pienikokoinen, liukas laitahyökkääjä loukkaantuu, niin eihän joku 197cm/90kg Julius Vähätalo pysty missään nimessä paikkaavaan rooliin. Tällöin kaikkein roolit vaihtuvat ja käytännössä koko pakka menee sekaisin. Kuinka monta vuotta vaikkapa Rasmus Kulmala (172cm/71kg) pelasi pääasiallisesti TPS:n nelosketjussa? Oliko oikein roolitettu?

Koska meille on viimeksi tullut omista junnuista esim. tällainen romuluinen, isokokoinen hyökkääjä? Poislähetetyistä voin heti heittää pientä listaa: Marko Mäkinen, Janne Hauhtonen, Jonne Virtanen, Jerry Ahtola tulivat nyt todella nopeasti mieleeni. Kaikkia näitä yhdistää se, että junnusarjojen jälkeen pelipaikkaa ei ole TPS:sta löytynyt - pienen kierroksen jälkeen kaikki ovat kuitenkin palanneet takaisin kotiin. Liittyykö nyt esim. (edellisiä pienikokoisempi, mutta pelityyliltään samanhenkinen) Manu Honkanen tähän samaan listaan? Pers'tuntumalta vaikuttaa siltä, että esim. HIFK:n junnutuotanto tuottaa tämäntyyppisiä - isokokoisia ja puolihulluja - pelaajia lähes liukuhihnalta.

Alexander Georgijev? Mikko Rantanen? Elmeri Eronen? Rasmus Ristolainen? Mikko Lehtonen? Ja tulevaisuudessa tulee olemaan vielä enemmän. Junioripuolella tehdään helvetin hyvää työtä.

Hyviä nimiä kaivoit esille, mutta huomaat varmasti itsekin, että näistä todennäköisesti 3/5 pelaa ensi kaudella jossain muualla kuin Palloseurassa. Hyökkääjiä tuossa listassasi ei ole kuitenkaan kuin yksi, josta nyt ollaan saatu paljon tarinaa aikaiseksi. Junnuista tulee kyllä hyviä pelimiehiä, mutta joku siinä tökkii, kun niitä ei saada pidettyä täällä.

Hain koko kysymykselläni enemmänkin sitä, että koska tällaiset nuoret lahjakkuudet ovat pystyneet nousemaan ryminällä parrasvaloihin, jonka jälkeen he ovat myös pysyneet seurassa ollen osa sitä tulevaisuuden runkopelaajistoa. Esimerkkinä tällaisesta olkoon vaikkapa Joonas Järvinen. Syksyllä 2007 vasta 18-vuotias Järvinen hyppäsi ennakkoluulottomasti suoraan TPS:n ykköspakkipariin Marko Kiprusoffin pariksi Aki Bergin loukkaannuttua. Nuorukainen otti sen paikkansa omilla peliotteillaan - ja piti sen myös hallussaan seuraavat neljä kautta kevääseen 2011 saakka.

Junnupuolella tehdään varmasti hyvää työtä, mutta kuinka paljon niistä saadaan hyötyä edustukseen. Otetaan esimerkiksi vaikkapa kolmen vuoden takainen (2011-12) A-juniorijoukkue. Kuinka monta pelaajaa noista ollaan saatu kauden 2015-16 TPS:n edustusjoukkueen runkomiehistöön? Mielestäni varsinaisia runkopelaajia on 0-1 (Niklas Friman). Muita nimiä tuosta joukkueesta ovat: Elmeri Eronen, Elias Karvonen, Oskari Siiki ja Julius Vähätalo. Nämä kaikki taisivat tosin kyseisellä kaudella olla vielä B-junnuikäisiä - eli ehkä heistä sitten on jotain kasvamassa?

Odotan suurella mielenkiinnolla kuinka moni kevään 2015 A-junnujen mestaruusjoukkueesta muodostaa runkomiehistöä TPS:n 2017-18 rosterissa tai jopa kauden 2019-20 rosterissa. Tätä määrää pitäisi mielestäni saada huikeasti nostettua. Joku siinä polussa nimittäin mättää ja pahasti, jos kaikki vähänkään paremmat omat kasvatit lähtevät heti parikymppisinä muualle - ja meille jää käteen vain näitä niklasfrimaneja, rasmuskulmaloita, matiasmetsärantoja, anttireivosia sun muita mustapekkoja. Mun mielestäni nämä puoliväkisin mukanaroikotettavat ei-lahjakkuudet tukkivat pahemmin sen tien junnuilta edustukseen kuin jotkut kokeneet hankinnat ulkopuolelta.

Toivottavasti siellä on toimistolla selkeä näkemys mitä varten esim. Niklas Frimanille ollaan sorvattu nyt jo kaksi peräkkäistä yhden vuoden jatkosopimusta. Mä sydämestäni toivon, että Frimanista kasvaisi sellainen perusluotettava kolmosparin pakki, joka pystyy tarvittaessa tuuraamaan puolustavan sentterin roolia. Jos hänellä ei yksinkertaisesti ole potentiaalia tähän, niin miksi helvetissä hänelle sitten ollaan sorvattu jatkosopimukset sekä keväällä 2014 että keväällä 2015? Nythän se on paremmin Niklas Friman, joka tukkii tien junnuista edustukseen vaikkapa nyt David Nemecekiltä - ennemmin kuin vaikkapa muualta hankittu Jani Forsström olisi sen tien tukkeena.

Jos siellä oikeasti jollain junnulla on potentiaalia nousta edustuksen runkopalaksi, niin miksi sitä ei sitten pystytä pitämään täällä? Ensinnäkään mä en ymmärrä parikymppisille omille kasvateille sorvattuja vuoden pahveja. Jos siellä oikeasti on potentiaalia, niin kolmen vuoden lappua eteen. Jos taas taso ei riitä tai siitä on jotain epävarmuutta, niin turha sitä vuoden lappuakaan on kirjoittaa. Uutta matoa vain koukkuun junnupuolelta - joko omista tai sitten vieraista (esim. Miro Keskitalo). Mutta juuri näitä vuoden lapuilla mukana roikotettavia "mahdollisia lupauksia" mä en ymmärrä ollenkaan: Niklas Friman, Veli-Matti Vittasmäki, Niko Karhu jne. jne.

Olen tästä erittäin paljon samaa mieltä. Olen nyt 3-4 kertaa rupatellut Selinin kanssa ja arvostus on noussut jokaikinen kerta. Erittäin fiksu, asiallinen ja rauhallinen valmentaja. Jos Selin-Pikkarainen ei saa TPS:ssä hommaa toimimaan, niin sitten voi olla 100% varma, että syyt on jossain muualla.

Mä en tiedä miksi, mutta mulle tulee Selin-Pikkarainen -kaksikosta jotenkin mieleen toinen legendaarinen valmentajakaksikko: Westerlund-Summanen. Toinen on rauhallinen, taktinen analyytikko ja puolustuspelin mestari - toinen taas (puoli-) hullu rämäpää. Jotenkin tuntuu, että tällä kaksikolla kaava 1+1 > 2 pitää paikkansa.

 

[Mr.Fox]

Toiveissa olisi sellainen ns. farssiton kausi. Ei yhtään yli kolmen matsin tappioputkea, ei isoissa otsikoissa, ei myydä pelaajia pois sekä tärkeimpänä on se, että tammi-helmikuussakin voisi käydä hallilla jännittämässä miten käy. Parina viime kautena ei ole oikeastaan ollut siinä vaiheessa enää mitään väliä miten käy, koska TPS:n menestysmahdollisuudet ovat olleet jo olemattomat.

Vähän samanhenkisiä ajatuksia täälläkin - kuitenkin täysin erilaisella lähestymisellä.

Erittäin hyvä lähtökohta on tuo ettei kertaakaan hävitä kolmea ottelua putkeen. Jotain isoja otsikoita sen sijaan pitäisi ehdottomasti saada aikaan joko hyvässä tai pahassa - mieluummin kuitenkin hyvässä. Muutenhan tässä vajotaan täysin HMV-joukkueeksi. Pelaajat voivat mun puolestani olla kauppatavaraa, mutta siinä tapauksessa sisääntuleva liikenne pitää olla positiivista. Esimerkkinä vaikkapa peli-ilonsa menettänyt Tero Koskiranta ulos - takaisin Suomeen haluava Ville Viitaluoma sisään. Mun mielestäni tammi-helmikuussakin voi käydä hallilla jännittämässä miten käy, vaikka pelattaisiinkin siitä kuutossijasta ennemmin kuin kymppisijasta. Joku voisi sanoa, että siinä on jopa enemmän jännitettävää.

Runkosarjassa toivoisin tietysti top6 sijoitusta, mutta realistisesti ajateltuna se 10. sija on lähempänä totuutta. Runkosarjassa sijalle 10, sääleistä jatkoon ja vaikka sitten puolivälierissä laulukuoroon, niin kausi olisi jo onnistunut.

Mä en ymmärrä tätä tavoitetta! Mä pitäisin onnistuneena kautta runkosarjassa sijalle 6, ja sitten vaikka puolivälierissä laulukuoroon. Kuinka joku voi edes ajatella, että 15 joukkueen runkosarjassa sijoittuminen sijalle 10 olisi lähelläkään mitään onnistumista?
"JES!!! Onnistuttiin jättämään taakse viisi joukkuetta!"

Lopputulos on täysin sama, mutta sä toivot menestystä jossain helvetin säälipleijareissa, kun mä taas toivon menestystä pitkässä runkosarjassa. Paras kolmesta -sarjassa (säälipleijarit) tuurilla on kuitenkin huomattavasti suurempi merkitys jatkoonpääsyn kannalta kuin runkosarjamenestyksessä. Eikä tuo ero ole suuren suuri - se vaatii ehkä 4-5 voittoa enemmän runkosarjan 60 ottelun aikana. Onko se mielestäsi liikaa vaadittu?

60 ottelun runkosarjassa sijalle 6 pääseminen vaatii noin 96-97 pistettä (1,60ppg). Vastaavasti sijalle 10 pääseminen vaatii noin 83-84 pistettä (1,40ppg). Mun mielestäni ei puhuta mistään mahdottomista eroista, joten miksi tyytyä vähempään? Ensinnäkin kotihallissa pitäisi pelata siten, että 2/3 otteluista päättyisi kotijoukkueen voittoon. Tästä tulisi jo 60 pistettä + mahdolliset irtopisteet jatkoilta. Vierasmatseissa otteluista pitäisikin voittaa enää joka kolmas. Tästä tulisi loput 30 pistettä + mahdolliset irtopisteet jatkoilta.

Kauden 2014-15 lopulla Jarno Pikkarainen tarttui TPS:n ruoriin helmikuussa. Jopa säälipleijarimahdollisuudet olivat jo menneet, pelaajat oli myyty ja seura oli täysin luovuttanut. Näistä lähtökohdista huolimatta Pikkarainen valmensi TPS:n peräsimessä 11 ottelua saavuttaen niistä 14 pistettä. Tämä tarkoittaa 1,27ppg. Tähän nähden joukkue sekä valmennus on vahvistunut oikein huomattavastikin. Näistä kaikista vahvistuksista huolimatta sä toivot vain 0,13 ppg:n parannusta tuohon Pikkaraisen jo saavuttamaan pistekeskiarvoon. Tämänhän tuo vaatii, että pistekeskiarvo olisi 1,40 per ottelu - ja TPS hyvin todennäköisesti sijoittuisi sarjassa sijalle 10 pistein 84.

Mä sitä vastoin odotan, että huomattavasti vahvistunut TPS - Ari-Pekka Selin, Kimmo Rintanen, Eric Perrin, Dave Spina, Jerry Ahtola ja kumppanit - pystyisi nostamaan tuon Jarno Pikkaraisen pistekeskiarvon peräti 0,33 pistettä ylöspäin. Tällöin ottelukohtainen pistekeskiarvo olisi 1,60ppg - ja TPS:lla olisi erittäin hyvät mahdollisuudet sijoittua kuudennelle sijalle ja päästä pudotuspeleihin.

Jos runkosarjassa on tavoitteena sijoittua sijalle 10, niin hanskat voidaan lyödä tiskiin samantien!

 

[Kampitus]

Minulle ei runkosarjalla ole oikein merkistystä. Kutosesta puolivälierissä lauluun, tai kymppipaikalta puolivälierissä lauluun on minulle yhtä onnistunut suoritus, eli riittävä, jos peilataan aikaisempien kausien kyntämiseen.

 

[Starbuck]

Onhan se nyt 100 kertaa parempi, jos joukkue taistelee koko kauden loppuun asti ja sijoittuu sijoille 7-10 ja jatkaa siitä taistelua kohti mitalipelejä. Vai halutaanko täällä perus marraskuun myyntiä? Ei mee jakeluun.

 

[Mr.Fox]

Minulle ei runkosarjalla ole oikein merkistystä. Kutosesta puolivälierissä lauluun, tai kymppipaikalta puolivälierissä lauluun on minulle yhtä onnistunut suoritus, eli riittävä, jos peilataan aikaisempien kausien kyntämiseen.

Ei mitään eroa vai et halua nähdä niiden merkityseroa?

Mielestäni mitä korkeammalle runkosarjassa sijoittuu, sitä onnistuneempi kausi on ollut. Kuudennelle sijalle sijoittunut joukkue on pelannut huomattavasti voitokkaampaa - ja todennäköisesti viihdyttävämpää - peliä koko runkosarjan ajan kuin juuri ja juuri kymppisijalle sijoittunut joukkue, joka sitten pienen onnenkantamoisen myötä päätyy samaan lopulliseen sijoitukseen kuin toinenkin joukkue.

 

[Mr.Fox]

Onhan se nyt 100 kertaa parempi, jos joukkue taistelee koko kauden loppuun asti ja sijoittuu sijoille 7-10 ja jatkaa siitä taistelua kohti mitalipelejä. Vai halutaanko täällä perus marraskuun myyntiä? Ei mee jakeluun.

Öh... siis taistellen saavutettu sijat 7-10 on parempi kuin fleguillen saavutettu sija 6?

 

[Kampitus]

Ei mitään eroa vai et halua nähdä niiden merkityseroa?

Mielestäni mitä korkeammalle runkosarjassa sijoittuu, sitä onnistuneempi kausi on ollut. Kuudennelle sijalle sijoittunut joukkue on pelannut huomattavasti voitokkaampaa - ja todennäköisesti viihdyttävämpää - peliä koko runkosarjan ajan kuin juuri ja juuri kymppisijalle sijoittunut joukkue, joka sitten pienen onnenkantamoisen myötä päätyy samaan lopulliseen sijoitukseen kuin toinenkin joukkue.

Mielestäni kysymys on siitä että miten pelaat ne viimeiset 10 peliä ennen poffeja. Nousuhdanne kauden lopussa ja joukkueen kevätkunto ratkaiseee poffeissa, ei runkkarin sijoitus. Mennään sinne puolivälieriin sijalta 10 tai sijalta 6 ei sillä ole minulle mitään merkitystä. Mikäli siis leikitään ajatuksella, sellaista ajatusleikkiä tämä kuitenkin täysin on. Mielestäni siis mitä korkeammalle runkosarjassa sijoittuu, ei ole mittari kauden onnistumisesta, vaan se mitä korkeammalle poffeissa sijoittuu, se on mittari. Yksi suuri mittari on myös se kuinka paljon on menty edelliskaudesta eteenpäin.

Edit. Jos leikitään vielä sellaisella ajatuksella että kutonen lopettaa kauden 96 pisteeseen, ja kymppi 93 pisteeseen, en näe järkeä tuomita että kausi olisi epäonnistunut koska jäimme voiton päähän suorista poffeista. Poffi menestys on se millä on arvoa, tapa miten sinne mennän saa olla minun puolesta vapaa, mennään sinne sitten säälien kautta tai suoraan, vaatimus on vain että sinne ensikaudella mennään.

 

[Mr.Fox]

Mielestäni kysymys on siitä että miten pelaat ne viimeiset 10 peliä ennen poffeja.

Eli ensin pelataan 50 täysin merkityksetöntä kamppailua? Pääasia on se, että runkosarjan viimeisen 10 pelin aikana saat kasaan sen verran pisteitä, että sijoitut sijalle 10?

Tämän voi ymmärtää siten, että sillä marraskuisella tiistai-SaiPa-matsilla ei ole mitään merkitystä. Silti joka syksy toitotetaan, kuinka ne syyskuussa saadut kolme pistettä ovat aivan yhtä arvokkaita kuin maaliskuussa saadut. Tämä on myös mun ajatusmaailmani. Nyt tämä sun ajatusmaailmasi ei mene jakeluun! Mun mielestäni joka ikinen runkosarjan matsi on yhtä tärkeä - niistä pitää pyrkiä keräämään mahdollisimman paljon pisteitä. Eipä ihme jos ei pelaajiakaan pahemmin nappaa pelata, jos katsomossakin asenne on tuollainen.

"Aletaan sitten keväällä pelata, hei!!!" - olisikohan tullut Hannu Jortikan aikana tuollainen asenne kysymykseenkään?

Nousuhdanne kauden lopussa ja joukkueen kevätkunto ratkaiseee poffeissa, ei runkkarin sijoitus.

Tuollaisella asenteella Lahdessa varmasti muistellaan helvetin lämpimästi kautta 2012-13. Kai Suikkanenhan sai joukkueen aivan mielettömään noususuhdanteeseen kauden lopussa. Lopullinen sijoitus oli kuitenkin 11. Olisiko se ollut niin paljon hienompaa sitten ottaa se yksi voitto enemmän runkosarjassa - ja säälipleijareista ulos kahdessa erässä? Mä pidän noita kumpaakin kautta helvetin epäonnistuneina!

Mennään sinne puolivälieriin sijalta 10 tai sijalta 6 ei sillä ole minulle mitään merkitystä. Mikäli siis leikitään ajatuksella, sellaista ajatusleikkiä tämä kuitenkin täysin on. Mielestäni siis mitä korkeammalle runkosarjassa sijoittuu, ei ole mittari kauden onnistumisesta, vaan se mitä korkeammalle poffeissa sijoittuu, se on mittari.

Leikitään vain ajatuksella - mutta vedetään erot suuremmiksi, että ehkä tyhmemmillekin avautuu jotain!

Oulun Kärpät - kulkee runkosarjassa voitosta voittoon keräten uuden runkosarjan piste-ennätyksen 135 pistettä (75% jaossa olleista pisteistä). Pudotuspeleissä vastustajat ovat paperia - 4-0 voitot puolivälierissä, välierissä ja finaaleissa - ja mestaruus Ouluun. Esimerkiksi joku Helsingin IFK oli kohtuullisen lähellä tällaista menestystä kaudella 1997-98. Käsittääkseni IFK-kannattajat muistelevat tuota kautta edelleenkin suurella lämmöllä.

Seuraavalla kaudella Kärpät hukkaa lähes kaiken. Joukkueen peli on täyttä kuraa, katsojat hylkäävät Raksilan jo marraskuussa, helmikuussa joukkue on sijalla 13 ja Raksilassa haukottelee 2.500 henkeä. Joukkue kuitenkin nousee vasta viimeisellä runkosarjan kierroksella sijalle 10. Säälipleijareista jatkoon voitoin 2-1, puolivälierissä runkosarjan voittaja kaatuu 4-3, välieristä finaaleihin voitoin 4-3, kunnes finaalissa kaatuu toinen säälipleijarijoukkue voitoin 4-3. Kruunua lukuunottamatta tämä kausi vertautuu hyvin pitkälti Bluesin kauteen 2010-11 - runkosarjan sijalta 9 finaalipaikkaan.

Kumpaa kautta suurin osa oululaisista pitäisi todennäköisesti onnistuneempana?
Lopullinen sijoitus on sama - ainoastaan runkosarjan sijoitus oli eri!

Joo, oli varmasti helvetin jännittävä huhtikuu pudotuspelien aikaan - mitenkä ne edeltävät seitsemän kuukautta?

Yksi suuri mittari on myös se kuinka paljon on menty edelliskaudesta eteenpäin.

Niin, millä asteikolla mitattuna?

Periaatteessa eteenpäin menoa voisi olla sekin, että joukkue luo 300 maalipaikkaa enemmän kuin edelliskaudella. Tämä ei lohduta ketään, jos niitä maalipaikkoja ei pystytä hyödyntämään. Ymmärrän kuitenkin, että todennäköisesti tarkoitit eteenpäin menoa sijoituksellisesti. Edelliskauden sijoitus on absoluuttinen fakta. TPS:lla se on kaudelta 2014-15 sija 13. Eikö siinä nyt mennä huomattavasti enemmän eteenpäin, jos kaudella 2015-16 TPS sijoittuisi runkosarjassa sijalle 6 - eikä sijalle 10? Tähän vaaditaan enemmän pisteitä, enemmän maaleja, enemmän voittoja, parempaa peliä, parempia suorituksia...

Kuinka joku voi edes ajatella, että runkosarjasijoituksen 13 jälkeen sija 10 olisi parempaa eteenpäinmenoa kuin runkosarjan sija 6?

Edit. Jos leikitään vielä sellaisella ajatuksella että kutonen lopettaa kauden 96 pisteeseen, ja kymppi 93 pisteeseen, en näe järkeä tuomita että kausi olisi epäonnistunut koska jäimme voiton päähän suorista poffeista. Poffi menestys on se millä on arvoa, tapa miten sinne mennän saa olla minun puolesta vapaa, mennään sinne sitten säälien kautta tai suoraan, vaatimus on vain että sinne ensikaudella mennään.

Entä jos sääleissä tulee lähtö laulukuoroon kahdessa ottelussa? Onnistunut kausi? Edelleen runkosarjassa jäätiin vain yhden voiton päähän pudotuspelipaikasta - ja säälipleijareissa vain kahden voiton päähän pudotuspelipaikasta. Kyllä oli tiukka kausi!

 

[Kampitus]

Eli ensin pelataan 50 täysin merkityksetöntä kamppailua? Pääasia on se, että runkosarjan viimeisen 10 pelin aikana saat kasaan sen verran pisteitä, että sijoitut sijalle 10?

Tämän voi ymmärtää siten, että sillä marraskuisella tiistai-SaiPa-matsilla ei ole mitään merkitystä. Silti joka syksy toitotetaan, kuinka ne syyskuussa saadut kolme pistettä ovat aivan yhtä arvokkaita kuin maaliskuussa saadut. Tämä on myös mun ajatusmaailmani. Nyt tämä sun ajatusmaailmasi ei mene jakeluun! Mun mielestäni joka ikinen runkosarjan matsi on yhtä tärkeä - niistä pitää pyrkiä keräämään mahdollisimman paljon pisteitä. Eipä ihme jos ei pelaajiakaan pahemmin nappaa pelata, jos katsomossakin asenne on tuollainen.

"Aletaan sitten keväällä pelata, hei!!!" - olisikohan tullut Hannu Jortikan aikana tuollainen asenne kysymykseenkään?


Tuollaisella asenteella Lahdessa varmasti muistellaan helvetin lämpimästi kautta 2012-13. Kai Suikkanenhan sai joukkueen aivan mielettömään noususuhdanteeseen kauden lopussa. Lopullinen sijoitus oli kuitenkin 11. Olisiko se ollut niin paljon hienompaa sitten ottaa se yksi voitto enemmän runkosarjassa - ja säälipleijareista ulos kahdessa erässä? Mä pidän noita kumpaakin kautta helvetin epäonnistuneina!

Entä jos sääleissä tulee lähtö laulukuoroon kahdessa ottelussa? Onnistunut kausi? Edelleen runkosarjassa jäätiin vain yhden voiton päähän pudotuspelipaikasta - ja säälipleijareissa vain kahden voiton päähän pudotuspelipaikasta. Kyllä oli tiukka kausi!

En osaa noin hienosti laatikoita lainailla kun herra siellä ruudun toisessa päässä, mutta vastaillaampa tässä nyt kaikkiin erikseen kuitenkin.

Kohta yksi, en tiedä mikä tuli Midaksen aikaan kysymykseen, mutta kyllä sinunkin pitäisi vanhanliiton miehenä ja tilastonikkarina muistaa että Jortikan aikaan otettiin syksyllä aina anneliin ja kevään kiidolla ne mestaruudet tuotiin, ei TPS tuolloin juuri aloittanut kauttaan hyvin, mutta torilla tuskin harmitti keväälä kun liiganousijalta tuli turpaan Oulussa.

Kohta kaksi. Lahden vertaus ontuu, koska viestissäni liki itseäni toistaen korostin että jos lopputulema on sama, eli puolilivälierissä ulos, ei ole merkitstä mennäänkö sinne sijalta 10 vai 6, tässä sinun esimerkissä hyvästä keväästä huolimatta jäätiin ulos poffeista, se ei ole meidän mittapuulla riittävä saavutus.

Kohta kolme ontuu samoinverroin, mutta toisella jalalla. Nimenomaan sääleistä ulos ei ole samatasoinen saavutus kun sääleistä jatkoon. Selvennetään vielä että sääleistä ulos, on siis huonompi suoritus kun sääleistä jatkoon meno.

Kyse oli siitä että minä mittaan menestyksen playoffeista saadulla tuloksella, enkä runkosarjassa saadulla tulosella. Mikäli haluasin olla kovasti ilkeä, voisin vääntää sinun viesteistäsi nyt samanlaisen väännöksen tänne loppuun. Onko muka runkosarjan voitto riittävä suoritus mikäli pudotaan heti ekalla kierroksella lomille? Ilmeisesti on, koska pidät runkosarjaa suuremmassa merkityksessä kun poffeja?

 

[Starbuck]

Öh... siis taistellen saavutettu sijat 7-10 on parempi kuin fleguillen saavutettu sija 6?

Väännetään nyt sitten rautalangasta. Siis sijat 7-10 on helvetisti parempi kuin sijat 11-15. Totta kai mäkin haluaisin Tepsin pääsevän 6 parhaan joukkoon, mutta jos viimeiset viisi kautta ollaan notkuttu sijojen 10-13 välillä, se ei vain yksinkertaisesti ole realismia. Loppuun asti taistelu ja edes jotain playoffkiekkoa aikuisten tasolla Nakkihalliin ensi kaudella on mun tavoitteet. Eihän toi 7-10 sija automaattisesti tarkota, ettei me säälipleijjereistä päästä eteenpäin? Playoffit tuo sitä kiimaa eikä mitkään marraskuun SaiPa pelit. Varsinkin jos se SaiPa on 10 sijaa ylempänä sarjataulukossa.

 

[Mr.Fox]

Vaikeatahan tällaista "kauden onnistumista" on määritellä millään mittareilla - eikä Turusta ja TPS:n historiasta itse asiassa edes löydy mitään vertailukohtia.

Yksi ajatus voisi olla kääntää katseet hetkeksi Hämeenlinnaan. Siellä ollaan koettu yhden vuoden sisään molemmat scenariot. Ensin nappiin onnistunut kausi 2012-13, jolloin HPK:ssa onnistui lähes kaikki pelaajahankinnoista lähtien. Vastoin kaikkia odotuksia HPK sijoittui runkosarjassa sijalle 6, mutta puolivälierissä hallitseva mestari JYP löi hämeenlinnalaiset otteluvoitoin 4-1. Seuraava kausi 2013-14 oli hämeenlinnalaisilta tahmea. Joukkueen ylä- ja alamäet jatkuivat lähes koko kauden ajan, kunnes keväällä palasia loksahteli kohdilleen. Runkosarjan sijoituksena oli 10. Ensin säälipleijareissa HPK löi Jokerit otteluvoitoin 2-0, mutta puolivälierissä tuleva mestari Oulun Kärpät oli vahvempi tylyin lukemin 4-0.

Tämähän on lähes täydellinen scenario tähän kinasteluun. Onko täällä oikeasti osa kirjoittajista sitä mieltä, että tuo HPK:n kausi 2013-14 oli kokonaisuutena onnistuneempi kuin kausi 2012-13?

Yksi tarkasti laskettava mittari onnistuneelle kaudelle voisi olla vaikkapa yleisömäärät. Kaudella 2013-14 (sijoitus 10.) HPK:n yleisömäärä runkosarjassa oli pienempi kuin kaudella 2012-13 (sijoitus 6.). Ihan yksi yhteen näitä lukemia ei tietysti voi verrata keskenään ja mitata kauden "onnistumista" tai "epäonnistumista". Mielestäni se kuitenkin kertoo jotain, jos hämeenlinnalaisilta oltaisiin kysytty kausien jälkeen, että pitivätkö he juuri päättynyttä kautta onnistuneena jne.

HPK:n yleisömäärät runkosarjassa:
2012-13: 30 kotiottelua - 117.921 katsojaa - 3.931 katsojaa per ottelu
2013-14: 30 kotiottelua - 107.956 katsojaa - 3.599 katsojaa per ottelu

Jostain syystä runkosarjan sijalle 6 päättynyttä kautta piti lähes 10.000 hämeenlinnalaista ainakin sen verran kiinnostavampana, että raahautuivat jopa hallille. Kuten sanoin mitään yksi yhteen -päätelmiä näistä luvuista on turha tehdä, mutta mielestäni nuo lukemat kertovat jo jostain. Haluavatko ihmiset yleisesti seurata joukkuetta, joka taistelee runkosarjan sijasta 6 vai 10? Kai se ottelusta toiseen täysi mökkikin on yksi menestyksen ja onnistuneen kauden mittari?

HPK:n pelaaja-arvostelut kyseisiltä kausilta:
28.04.2013 - HPK:n pelaaja-arvostelut 2012-13
31.07.2014 - HPK:n pelaaja-arvostelut 2013-14

Näistä löytyy vähän muutakin arviointeja kausien kuluista - onnistumisista?

2012-13 HPK 60 20-24-16 157-144 96 - sijoitus 6. - lopullinen sijoitus 6.
2013-14 HPK 60 22-12-26 140-136 87 - sijoitus 10. - lopullinen sijoitus 8.

 

[Mr.Fox]

Kohta yksi, en tiedä mikä tuli Midaksen aikaan kysymykseen, mutta kyllä sinunkin pitäisi vanhanliiton miehenä ja tilastonikkarina muistaa että Jortikan aikaan otettiin syksyllä aina anneliin ja kevään kiidolla ne mestaruudet tuotiin, ei TPS tuolloin juuri aloittanut kauttaan hyvin, mutta torilla tuskin harmitti keväälä kun liiganousijalta tuli turpaan Oulussa.

Jortikan aikana oli erittäin harvinaista, että TPS:n sijoitus sarjataulukossa oli syksylläkin jokin muu kuin TOP4 (pl. viimeinen stintti).

Kohta kaksi. Lahden vertaus ontuu, koska viestissäni liki itseäni toistaen korostin että jos lopputulema on sama, eli puolilivälierissä ulos, ei ole merkitstä mennäänkö sinne sijalta 10 vai 6, tässä sinun esimerkissä hyvästä keväästä huolimatta jäätiin ulos poffeista, se ei ole meidän mittapuulla riittävä saavutus.

Kohta kolme ontuu samoinverroin, mutta toisella jalalla. Nimenomaan sääleistä ulos ei ole samatasoinen saavutus kun sääleistä jatkoon. Selvennetään vielä että sääleistä ulos, on siis huonompi suoritus kun sääleistä jatkoon meno.

Vertaukset ontuivat - tiedän! Luepa nyt edellinen viestini Hämeenlinnan esimerkkeineen. Siinä pitäisi olla erinomainen vertailukohta.

Kyse oli siitä että minä mittaan menestyksen playoffeista saadulla tuloksella, enkä runkosarjassa saadulla tulosella.
- - -
Onko muka runkosarjan voitto riittävä suoritus mikäli pudotaan heti ekalla kierroksella lomille? Ilmeisesti on, koska pidät runkosarjaa suuremmassa merkityksessä kun poffeja?

Näinhän TPS:lle on käynyt keväällä 1998. Ensin runkosarjan voitto ja sitten puolivälierissä ulos Kiekko-Espoota vastaan otteluvoitoin 3-1. Runkosarjassa sijoitukseksi tuli siis 1 - lopullinen sijoitus oli 5.

Kieltämättä mä muistelen tuota (-kin) kautta edelleen lämmöllä ja pidän sitä onnistuneena. Alexei Kudashov, Kimmo Rintanen, Toivo Suursoo, Niklas Sundblad ja kumppanit kyllä pelasivat viihdyttävää kiekkoa, jota kävi ihan mielellään katsomassa. Parempana mä tätä kautta pidän kuin esimerkiksi kautta 2001-02, jolloin TPS sijoittui runkosarjassa sijalle 4 - ja lopullinenkin sijoitus oli 4. Silloin sentään voitettiinkin yksi pudotuspelisarja (puolivälierät vs. PEL), mutta kuitenkin mä pidän kokonaisuutena kautta 1997-98 onnistuneempana kuin kautta 2001-02.

Suoraan sanottuna mua edelleenkin harmittaa se, että mä en lähtenyt - oliko se nyt keväällä 1994? - kauden viimeiseen runkosarjaotteluun Hakametsään. TPS:n runkosarjavoitto oli jo varmistunut, joten tuohon TAP-matsiin myytiin matkaa sloganilla: "Junaillaan kannu kotiin!". Turusta lähti muistaakseni erikoisjuna täynnä TPS-kannattajia Tampereelle käytännössä täysin merkityksettömään runkosarjaotteluun. Siinä ainoa kantava idea oli runkosarjan voittajan pysti, joka haettiin porukalla Auran rannoille, jonne se kuuluu.

Joten kyllä... kyllä runkosarjalla on ainakin mulle helvetisti enemmän merkitystä kuin jollain säälipleijareilla!

 

[Kampitus]

Joten kyllä... kyllä runkosarjalla on ainakin mulle helvetisti enemmän merkitystä kuin jollain säälipleijareilla!

Tätä on varmasti enää turha jatkaa koska ainakaan omat viestini ei enää juuri lisärvoa saitille tuo. Sinun mielestä kauden onnistuminen mitataan runkosarjan perusteella, minun mielestä playofftuloksen perusteella. Meillä on siis ainoastaan näkemysero tässä asiassa.

 

[Mr.Fox]

Väännetään nyt sitten rautalangasta.

Väännetään vain, kun kerran aloitettiin!

Siis sijat 7-10 on helvetisti parempi kuin sijat 11-15.

Sijat 7-15 ovat mulle täysin samaa paskaa vain eri paketeissa.

Ilmeisesti pidät siis myös kausia 2005-06, 2006-07 ja 2007-08 onnistuneina? Silloinhan TPS sijoittui juuri noille sijoille 7-10.

Totta kai mäkin haluaisin Tepsin pääsevän 6 parhaan joukkoon - - -

No miksi sitä ei voi sitten suoraan sanoa tavoitteena? Onko syy tähän *BULLSHIT*, jolla jatkoit virkettäsi?

- - - mutta jos viimeiset viisi kautta ollaan notkuttu sijojen 10-13 välillä, se ei vain yksinkertaisesti ole realismia.

Miksi ei ole realismia? Otetaanko esimerkiksi Porin Ässät?
Porin Ässien runkosarjasijoitukset 15 vuoden ajalta...

1998-99 - 10
1999-00 - 11
2000-01 - 13
2001-02 - 11
2002-03 - 10
2003-04 - 11
2004-05 - 10 - kausi päättyi tappioon säälipleijareissa
2005-06 - 5 - kausi päättyi tappioon finaaleissa
- - - JATKUU - - -
2006-07 - 13
2007-08 - 14
2008-09 - 12
2009-10 - 13
2010-11 - 2 - kausi päättyi tappioon puolivälierissä
2011-12 - 5 - kausi päättyi tappioon puolivälierissä
2012-13 - 4 - kausi päättyi mestaruuteen

Kuinka Porin Ässät onnistui pelaamaan neljä peräkkäistä kautta (2006-10) sijoittuen sijoille 12-14, mutta ponnistaen kaudella 2010-11 runkosarjan sijalle 2? Ilmeisesti tämän on oltava täyttä satua, koska se ei ainakaan sun mukaasi ole realismia! Vuosina 1998-2005 Porin Ässät "onnistui" välttämään (oikeat) pudotuspelit seitsemänä kautena peräkkäin sijoittumalla runkosarjassa sijoille 10-13. Kuinka on mahdollista, että kaudella 2005-06 Porin Ässät sijoittuikin runkosarjassa sijalle 5? Ilmeisesti tämänkin on oltava pelkkää satua, sillä eihän se sun mukaasi ole realismia!

Väännäpä nämä luvut sellaiseen muotoon, että ne sopivat agendaasi!

Loppuun asti taistelu ja edes jotain playoffkiekkoa aikuisten tasolla Nakkihalliin ensi kaudella on mun tavoitteet.

Loppuun asti taistelua, runkosarjan sijoitus vähintään kuudes ja oikeita pudotuspelejä - siinä on mun tavoitteeni.

Eihän toi 7-10 sija automaattisesti tarkota, ettei me säälipleijjereistä päästä eteenpäin?

Ei todellakaan tarkoita! Siksi mä ihmettelenkin kuinka joku täysijärkinen voi pitää sijoja 7-10 minkäänlaisena tavoitteena.

Playoffit tuo sitä kiimaa eikä mitkään marraskuun SaiPa pelit. Varsinkin jos se SaiPa on 10 sijaa ylempänä sarjataulukossa.

Ehkä yksi tavoite voisi olla se, että se SaiPa ei ole silloin marraskuussa kymmentä sijaa ylempänä sarjataulukossa. Laajentaen tavoitteen pitäisi olla se, että koko kauden aikana yksikään joukkue ei ole kymmentä sijaa TPS:a ylempänä sarjataulukossa. Onko tämä nyt täysin epärealistinen tavoite?

 

[Mr.Fox]

Sinun mielestä kauden onnistuminen mitataan runkosarjan perusteella, minun mielestä playofftuloksen perusteella. Meillä on siis ainoastaan näkemysero tässä asiassa.

Et ole vieläkään ymmärtänyt näkemystäni!

Kautta pitää ajatella kokonaisuutena - 60 runkosarjaottelua, joista 30 kotiottelua + mahdolliset pudotuspelit! Mä mittaan kauden onnistumisen kokonaisuuden perusteella. Runkosarjassa tavoite sijalle 6, josta sitten laulukuoroon runkosarjan kolmosta vastaan. Joillekin toisille täällä riittää se, että (sekä koti- että vieras-) yleisölle tarjotaan 50 ottelua täyttä kuraa, kunhan viimeiset kymmenen runkosarjan ottelua rypistetään, että päästään säälipleijareihin. Niissä yksi kotiottelu, tuurilla jatkoon ja oikeissa pudotuspeleissä laulukuoroon runkosarjan ykköstä tai kakkosta vastaan.

Nyt käsi sydämelle: kumpi kausi on onnistuneempi?

 

[Starbuck]

Sijat 7-15 ovat mulle täysin samaa paskaa vain eri paketeissa.

Ilmeisesti pidät siis myös kausia 2005-06, 2006-07 ja 2007-08 onnistuneina? Silloinhan TPS sijoittui juuri noille sijoille 7-10.

Eli sulle on ihan sama myykö TPS pelaajansa pois marras-joulukuussa ja luovuttaa kauden siihen, kuin että se taistelee runkosarjan loppuun asti suorasta pudotuspelipaikasta, vaikka sitten runkosarjan loputtua sijoittuisikin sinne 7-10 sijoille?

En seurannut TPS:ää hirveästi vielä tuolloin. Olin silloin Naantalin futismiehiä feat T.Reunanen. Sanotaan ympäripyöreästi, että onnistuneenpia kuin esim. viime kausi.

No miksi sitä ei voi sitten suoraan sanoa tavoitteena? Onko syy tähän *BULLSHIT*, jolla jatkoit virkettäsi?


Miksi ei ole realismia? Otetaanko esimerkiksi Porin Ässät?
Porin Ässien runkosarjasijoitukset 15 vuoden ajalta...

Lähinnä siksi, että se on TPS. Tepsi on esittänyt sellaista perseilyä viime kausina, ettei edes hyvällä pelaajamateriaalilla voida sanoa realistiseksi tavoitteeksi suoraa pudotuspelipaikkaa. Niinhän sen piti olla saletti jo viime kaudella. Miten kävikään?

Loppuun asti taistelua, runkosarjan sijoitus vähintään kuudes ja oikeita pudotuspelejä - siinä on mun tavoitteeni.

Ei huono tavoite toikaan, mutta onko realistinen... Se nähdään.

Ei todellakaan tarkoita! Siksi mä ihmettelenkin kuinka joku täysijärkinen voi pitää sijoja 7-10 minkäänlaisena tavoitteena.

Pudotuspelit ovat ihan oma asiansa, mutta runkosarjassa sijat 7-10 ei ole minun mielestäni huonot. Ilmeisesti puhuttiin eri asioista alunperin. Säälipleijjereihin jääminen on totta kai vähän mautonta.

 

[Kampitus]

Et ole vieläkään ymmärtänyt näkemystäni!

Kautta pitää ajatella kokonaisuutena - 60 runkosarjaottelua, joista 30 kotiottelua + mahdolliset pudotuspelit! Mä mittaan kauden onnistumisen kokonaisuuden perusteella. Runkosarjassa tavoite sijalle 6, josta sitten laulukuoroon runkosarjan kolmosta vastaan. Joillekin toisille täällä riittää se, että (sekä koti- että vieras-) yleisölle tarjotaan 50 ottelua täyttä kuraa, kunhan viimeiset kymmenen runkosarjan ottelua rypistetään, että päästään säälipleijareihin. Niissä yksi kotiottelu, tuurilla jatkoon ja oikeissa pudotuspeleissä laulukuoroon runkosarjan ykköstä tai kakkosta vastaan.

Nyt käsi sydämelle: kumpi kausi on onnistuneempi?

Käsi sydämmellä en voi vastata, koska pitää nähdä nimenomaan kokonaisuus, se ei vielä selviä tuosta lyhyestä esitelmästäsi. Kuten jo totesin en enää väännä tästä aiheesta koska keskustelu ei etene mihinkään. Osoitan kuitenkin suuret osanottoni, koska olet selvästikkin juuttunut sinne kultavuosiin, kyllä nyt pitää lähteä pikkuhiljaa alaportaalta nousemaan, eikä hypätä suoraan aikaan Ansaksen. Tarinasi junamatkasta oli mukava, mutta nykyisin sana TPS tarkoittaa lähinnä kasaa paskaa, sen kanssa ei kaudessa hypätä torille vaan vaatii hieman pidempää tähtäintä, onko tuo Ässien taulukkokaan loppujenlopuksi menestystä, ei tuosta keskiarvoksi kummoistakaan jää.

 

[Mr.Fox]

Eli sulle on ihan sama myykö TPS pelaajansa pois marras-joulukuussa ja luovuttaa kauden siihen, kuin että se taistelee runkosarjan loppuun asti suorasta pudotuspelipaikasta, vaikka sitten runkosarjan loputtua sijoittuisikin sinne 7-10 sijoille?

Ei, tyhjennysmyyntiä mä en hyväksy missään vaiheessa.

Pelaajia voidaan myydä kesken kauden ainoastaan joukkueen vahvistamistarkoituksessa. Marras-joulukuussa voidaan myydä pelaaja pois, jonka sopimus päättyy kevääseen ja joka ei ole sopeutunut joukkueen kemiaan. Tällainen myynti pitäisi pyrkiä tekemään ensisijaisesti vaihtokauppana (pelaajan tulevasta seurasta saadaan vaihdossa pelaaja, joka tekee sopimuksen myös seuraavasta kaudesta). Jos tällainen vaihtokauppa ei onnistu tai sopivaa pelaajaa ei ole kyseisestä seurasta saatavilla, niin poismyytävän pelaajan korvaaja + jatko seuraavasta kaudesta pitäisi olla tiedossa jo ennen kauppaa. Tätä varten TPS:ssa on palkkalistoilla henkilö tittelillä urheilutoimenjohtaja.

Tyhjennysmyynti ei ole mielestäni hyväksyttävää siinäkään vaiheessa, vaikka teoreettinenkin mahdollisuus kymmenenteen sijaan on mennyt. Käytännössähän näin ei tapahdu kuin aikaisintaan joskus helmikuun loppupuolella, jolloin siirtoikkunan pitäisi olla jo kiinni. Ja kyllä... käytin termiä "teoreettinenkin mahdollisuus kymmenenteen sijaan". Nyt tulee nimittäin tärkeä pointti!

Runkosarjan sija kymmenen ei ole katastrofi - se ei vain voi olla yhdenkään menestykseen pyrkivän seuran tavoite ennen kauden alkua!

Kaudella 2014-15 Vaasan Sport olisi voinut ottaa tavoitteekseen sijan kymmenen: "kymmenes sija on meidän mestaruutemme".
Kaudella 2015-16 Kouvolan KooKoo voisi ottaa tavoitteekseen sijan kymmenen: "kymmenes sija on meidän mestaruutemme".

Nousijajoukkueina näiden seurojen johtoihmisillä olisi ollut selkeä syy kymppisijan tavoittelemiseen - joukkue haluaa vakiinnuttaa paikkansa askel kerrallaan sarjaporrasta ylempänä. TPS:lla ei tällaista syytä ole! Sijoitukset 10-13 viiden viimeisen kauden ajalta eivät ole mikään hyväksyttävä syy noin surkeaan tavoitteeseen. Toitotan tätä nyt kyllästymiseen saakka:

TPS:n ensisijainen tavoite kaudelle 2015-16 on pelata pudotuspeleissä: "kuudes sija on meidän mestaruutemme".

En seurannut TPS:ää hirveästi vielä tuolloin. Olin silloin Naantalin futismiehiä feat T.Reunanen. Sanotaan ympäripyöreästi, että onnistuneenpia kuin esim. viime kausi.

Sanotaanko näin ympäripyöreästi, että lukeminen ei ole satuttanut vielä ketään!

Kannattaa varmasti joskus ottaa vaikka näitä Jatkoajan TPS-kausiketjuja vuosilta 2005-06, 2006-07 ja 2007-08 luettavaksi. Sieltä voi hyvin nopeasti tehdä muutamia päätelmiä, että pidettiinkö noita kausia keväällä 2006, keväällä 2007 ja keväällä 2008 onnistuneina. Mä kerron sulle salaisuuden hyvin nopeasti: EI, niitä kausia ei todellakaan pidetty onnistuneina! Samanlaisia "onnistumisiako" täällä nyt kuitenkin toivotaan TPS:lle kaudeksi 2015-16?

Lähinnä siksi, että se on TPS. Tepsi on esittänyt sellaista perseilyä viime kausina, ettei edes hyvällä pelaajamateriaalilla voida sanoa realistiseksi tavoitteeksi suoraa pudotuspelipaikkaa. Niinhän sen piti olla saletti jo viime kaudella. Miten kävikään?

Mitä kuvittelet mitä esim. Porissa puhuttiin kesällä 2005 tai kesällä 2010? Samanlaista paskaa luovuttamisen mentaliteettia oli ilmassa.

"Ihan turhaa tohon joukkueeseen on satsata, kun ei ne pärjää kumminkaan! *Y-HYY Y-HYY Y-HYY*" T: Patafani-92

Ei huono tavoite toikaan, mutta onko realistinen... Se nähdään.

Kai nyt tavoitteiden pitää olla riittävän korkealla! Edellisellä Porin Ässien esimerkilläni mielestäni osoitin sen realistisuuden. Jos tavoitteeksi asetetaan joku "kymppisija", niin sehän luo heti ilmapiiriä, että "Jätkät... mehän voidaan hävitä yli puolet peleistä ja silti päästään tavoitteeseen!".

Pudotuspelit ovat ihan oma asiansa, mutta runkosarjassa sijat 7-10 ei ole minun mielestäni huonot. Ilmeisesti puhuttiin eri asioista alunperin. Säälipleijjereihin jääminen on totta kai vähän mautonta.

Pudotuspelit ovat täysin oma maailmansa!

Runkosarjassa sijat 7-10 ovat mielestäni huonot, mutta kuten sanoin: ei mikään täysi katastrofi! Katastrofiksi nuo sijat muodostuvat ainoastaan siinä vaiheessa, kun täysin ilman mitään järjellistä syytä ne asetetaan joukkueen tavoitteeksi.

 

[ElManazer]

No miksi sitä ei voi sitten suoraan sanoa tavoitteena? Onko syy tähän *BULLSHIT*, jolla jatkoit virkettäsi?

Vaikkei lainattu kohta minulle ollutkaan, niin olen nyt jo vaikka kuinka monta kertaa yrittänyt sanoa, että siksi koska muut joukkueet on paperilla parempia. Miksi veikkaisin (vaikka rahasta), että TPS pääsee TOP6 -sijoille jos en siihen edes itse uskoisi? Todellisuus on se, että tällä hetkellä TPS on alemman keskikastin joukkue. Se on ihan toinen tarina, että miten nämä veikkaukset toteutuvat kun kausi alkaa ja etenee.

Henkilökohtaisesti minulle riittää se, että TPS pääsee jälleen playoffeihin.

 

[Mr.Fox]

- - - olen nyt jo vaikka kuinka monta kertaa yrittänyt sanoa, että siksi koska muut joukkueet on paperilla parempia.

Pidetään tämä nyt lyhyenä ja ytimekkäänä - sekä ihan yleisenä kysymyksenä:

Minkä SM-liigajoukkueiden rosterit ovat tällä hetkellä (28.06.2015) paperilla parempia kuin TPS:n?

BLU, IFK, KÄR, LUK ja TAP-rosterit ovat paperilla parempia - mitkä muut 4-5 joukkuetta ovat paperilla parempia kuin TPS?

 

[Starbuck]

BLU, IFK, KÄR, LUK ja TAP-rosterit ovat paperilla parempia - mitkä muut 4-5 joukkuetta ovat paperilla parempia kuin TPS?

Ai Bluesin ja Tapparan rosterit parempia kuin Tepsin? Ehkä pakit, mutta muuten TPS vie 6-0 hyökkääjissä ja maalivahdeissa. Otan esimerkiksi Lajusen, josta joka puolella käynnissä kauhea hype. Teki SHL:ssä viime kaudella +20 pistettä. Ei skoda cuppenin voittaminen ole mikään kovin iso meriitti. Paperilla TPS menee välieriin, mutta todellisuudessa läpimätä organisaatio hinaa sijoitusta alaspäin ja rajusti.

 

[peterra]

Starbuck muuten en toki kritisoi sinua, mutta miten ihmeessä TPS:n maalivahdit on parempia kuin Tapparan?