Usko viittä vaille lopussa
Tiesin kyllä, ettei Kerho tätä peliä voita. Se ei voita tv-pelejä koskaan, vaikka vastassa olisi Yli-Kiimingin Kaukalopojat. Tiesin senkin, että peli ei ole oikein ollut uomissaan viime aikoina. Eli olisi pitänyt tietää, mitä ruudusta tulee näkemään. Silti korpeaa.
Ensimmäisessä erässä hirveästi vauhtia, näennäistä hallintaa ja roppakaupalla huonoja laukauksia. Todellisissa maalipaikoissa oltiin teräviä kuin tiiliskiven laakea sivu. Kovuutta hyökkäyspään maalin edessä löytyi yhtä paljon kuin kulhollisessa pashaa. Tyhjän maalin edessä, syötön tullessa käytännössä suoraan lapaan, ei saada aikaan edes laukausta. 80% laukauksista, jotka sattuivat menemään kohti maalia, olivat jäätä pitkin menneitä liruja, joista kohmeinen muurahainenkin olisi juossut ohi. Ihmekö tuo, ettei maalia syntynyt.
Toisessa erässä surffaaminen jatkui, ja TPS pääsi peliin mukaan. Aalto ilmeisesti kyllästyi hyökkääjien perinpohjaiseen tehottomuuteen ja päätti kokeilla itse. Hyvä että päätti, jännitys pelissä säilyi vähän pidempään. TPS tasoitti maalilla, joka yleensä hylätään. Maalivahdin alueella ei ainakaan ennen ole saanut olla. Minua maalin syntytapa ei sinänsä haittaa, koska jos tuosta ei olisi tullut maalia, olisi se tullut jostain muusta tilanteessa. Olihan kyseessä tv-peli.
Kolmannessa erässä näennäinen hallinta hieman lisääntyi, mutta maalintekoyritykset pysyivät tasan yhtä surkeina kuin ennenkin. Jostain syystä Kankaanperä pääsi myös kolmannessa jäälle, vaikka kaiken järjen mukaan hänet olisi pitänyt laitta vilttiin jo toisen erän puolivälissä. Lopputulos oli odotettu, ja mielestäni aivan oikein. Joukkue, joka omaehtoisesti vie kiekon hyökkäyspäässä kulmaan - ellei sitten lauo löysästi heti siniviivan jälkeen - pyörittääkseen sitä vähän aikaa siellä ja antaakseen sitten pois, ei ansaitse voittoa. Joukkue, joka ylivoimalla saa keskimäärin 0,75 laukausta aikaan per ylivoima ei ansaitse voittoa.
Herrat Nedved, Somervuori, Miettinen ja Kuharcik voisivat mennä peilin eteen ja kysyä, milloin ovat viimeeksi esittäneet sellaista peliä, mitä heiltä edellytetään. Kankaanperä voisi tehdä saman ja kysyä, miksi hän yleensä liigassa pelaa.
Pietilän osa ei ole kadehdittava. Ykkösmaalivahdin puuttuessa hän joutuu kantamaan suuren vastuun maalivahtipelaamisesta, koska valmennusjohto ei luota Puurulaan. Kenttäpelaajien sekoilut ja sitä kautta syntyneet maalit eivät ainakaan paranna itseluottamusta.
Olen todennut jo ennenkin, että Kerho ei pelaa mitaleista. Näkemykseni vahvistui tänään, ja luottamus joukkueeseen on viittä vaille lopussa. Muuten ei harmittaisi kovin paljoa - tällaiseen on Kerhon fanina jo tottunut - mutta alkukaudesta sitä alkoi jo uskoa, että mitali on täysin realistinen tavoite. Ei ole enää. Kerho on loppukauden statistin ja sparraajan roolissa, ja siirtynee kolmen pudotuspelin jälkeen laulukuoroon. Tsemppiä joukkueille, jotka tavoittelevat menestystä tosissaan.
