Koitetaanpa raapustaa jotain, kun katsomossa näytti oleva aika vähän IFK-silmiä.
Olipa hienoa nähdä Turkuhallissa fyysinen ja hallitseva HIFK. Tätä on odotettu vuodesta –99. TPS:llä oli kaikki voiton avaimet ensimmäisessä erässä, mutta sitten juna meni. IFK otti taklaus taklaukselta ja vaihto vaihdolta peliä haltuunsa. Puolustus toimi loistavasti, Söderholm liiderinään. Ja Jere jakeli pommeja tasaisesti läpi ottelun mm. yksi täydellinen pystyyn ajo. Kaikille pakeille hyvä arvosana. Lundell hoiti sen mikä vaadittiin, mutta loistaa ei tarvinnut. TPS oli todella munaton maalitilanteissa ja maalin edessä. Mikäs siinä Janin kiekkoja poimiessa kun maskia ei ollut edes alivoimalla. Ruutu pelle? Tuskin oli tarkoituskaan tulla turkulaisyleisöä miellyttämään. Raastajan ja ärsyttäjän homman Ruutu hoiti ainakin mallikkaasti. Vai mitä sanoo kotiyleisö? Ruutu-Aho –episodi ainakin upposi turkulaisiin kuin väärä raha. Ruutu roikkui Ahon hihassa koko siniviivan matkan ja koitti saada aikaiseksi pientä jumppatuokiota. Aholla taas oli ilmeisesti jäänyt jotain vaihtoaitioon, kun sinne oli niin kova kiire. Tuskin Jarkko siinä vastustajaansa mitenkään valitsi, tällä kertaa se vain sattui olemaan yksi vastustajan lukuisista mikkihiiristä. Ja kun kutsuun ei vastattu, niin Ruutu hoiti tilanteen niin, että toinen osapuoli lähti mukaan jäähylle. Oli muuten tämän jälkeen loppupelissä IFK:lla taas sekunnin kymmenys enemmän aikaa kiekon kanssa.
TPS oli tänään munaton, arka ja haluton. Yhteyttä IFK:n fyysisyyteen? Puolustuksessa seisoskeltiin kuin bussipysäkillä ja oman maalin eteen jaettiin kausikortteja. Esim. Luttinen seisoskeli ennen 1-0 maalia kahteen otteeseen rauhassa maalin edessä. Ehdin juuri sanomaan vieruskaverille, että antakaa vaan Artun päivystää tuossa metrin päässä, niin kohta kolisee. Ja sitten kolisi. Söderholmin oli ylivoimalla tarkoitus vain tuoda kiekko alueelle, mutta kun TPS-pakistoa ei estelyt kiinnostanut, niin Toni käveli sisään ja kiskaisi todella upean maalin. Samoin Kuhta käveli kerran kierroksen TPS:n puolustuspäässä ja kävelipä sitten ihan maalille asti. Veto vain meni niukasti maalin ohi. Aina voidaan jossitella TPS:n kolmea tolppavetoa, mutta se lienee turhaa?
Silmään pisti myös IFK:n loistava alivoimapeli / TPS:n täydellisen surkea yv-peli. Esim. Tepsin lähes kahden minuutin 5-3 –ylivoima oli kyllä käsittämätöntä surffailua. Turkuhallissa on tottunut siihen, että TPS rankaisee ylivoimalla. Tänään TPS nauratti ylivoimalla. Ei vetoja, ei yritystä, ei halua, ei maalia. En tiedä oliko Tepsin heikkoon esitykseen syynä Hifkin poikkeuksellinen fyysisyys Turkuhallissa vai mistä johtui. Mutta jos fyysisyys/uhittelu vaikuttaa noin dramaattisesti, niin huolen pitäisi olla jo isoa laatua. Laine ajeli kerran Lassilan, ei välttämättä tahallaan, mutta ei myöskään pienintäkään aikomusta väistää. Yksi (1) TPS-peluri katsoi aiheelliseksi kuitata tilanteessa, laihoin tuloksin.
IFK selvisi taas ensimmäisen erän ja käänsi sitten pelin itselleen. Repimällä, rikkomalla, sikailemalla, uhoamalla. Sama se, tuntuu toimivan tällä hetkellä. Mutta mukana oli myös hyvällä asenteella hoidettua puolustuspelaamista ja itseluottamusta uhkuvaa hyökkäyspeliä. Harkinsia ei tänään edes kaivattu. Vihko pelasi pirteästi ja antoi ylimääräistä iloa, kyllä se siitä lähtee Joonas.
Fiksulla pelillä kolme pistettä. Ja viihdepisteet päälle.