Ei oikein kyllä tiedä mitä odottaa peliltä.
Katsoin kuriositeettina puolitoista erää Panthersin kotimatsia sekä Mountfieldiä että Berniä vastaan.
Ensinnäkin, isossa kuvassa lätkä saattaa olla Briteissä niché-laji, mutta paikalliseen tapaan omaan lajiin suhtaudutaan intohimoisesti - tämän sain jo aikanaan huomata jutellessani Turku-Turnauksessa käyneiden brittijoukkueiden kanssa. Lisäksi maassa on paljon kanadalaissukuisia, jotka ovat tuoneet kulttuuria mukanaan. Tämä näkyy myös Panthersin kotihallissa, jossa on fanaattinen tunnelma ja kovat bileet päällä. Nottinghamin hallit ovat paikallisen jääurheilun keskus, isomman kapasiteetti on 10.000 katsojan luokkaa ja joukkueen katsojakeskiarvot pyörivät jopa viiden tuhannen kintailla.
Pelillisesti ainakin pre-seasonin aikainen Panthers yllätti allekirjoittaneen. Joukkuetta johtaa entinen alasarjajyrä Corey Neilson, brittikanukki tämäkin. Taktis-teknisesti Panthers pelasi melko yksinkertaista, mutta erittäin kurinalaista ja tiivistä kiekkoa. Ja myytit sikseen, tulossa ei ole pelkkää kanadalaista havumetsää ja muuta puutavaraa - Neilson sääti peliä todella hienosti pelien aikana, veti powerbreakkien aikana joukkueen kasaan ja ohjeisti paineistusta, lähtöjä yms. erittäin toimivalla tavalla. Tolppien väliin Panthers on saanut melkoisen tähden, yli 400 ottelun KHL All Stars -maalivahti Michael Garnettin.
Tulossa hikinen ilta. Panthers tullee peliin kovalla sykkeellä fanaattisen kotiyleisön tukemana ja yrittää puhaltaa Tepsin nuorista pelaajista ilmat heti alkuun. Nopea maali Panthersille pelin alkuun olisi suurta myrkkyä. Tepsin etu saattaa piillä siinä, että sillä on takana kovempitasoisia ja -tempoisia pelejä omasta liigasta lähiviikoilta, suureen tekniseen ja taktiseen etuun en turkulaisittain usko, Toisaalta uskon myös, että Tepsi ei lähde peliin rotsi auki vaan on analysoinut Bernin ja Mountfieldin tappiot.
Eurooppalaisen jääkiekkoperheen erot kaventuvat, mikä on hieno asia. Mielenkiintoista CHL-iltaa odotellessa...