Tositarina: Frank Zappa ilmestyi minulle unessa

[Osmo Rapeli]

Toissäyönä, kiitos tämän viikon iltavuoron, oli vara goijata reilusti. Korjattakoon jos olen väärässä, mutta kahdeksan tunnin paikkeillahan vasta siirrytään ns. REM-vaiheeseen jossa nähdään unia/muistetaankin niistä jotain.

Unessani olin rennossa baarissa joka oli puolityhjä, mutta skottiviski maistui mallikkaasti. Taisi periaatteesta mennä jokin Jack myös, ja olutta kylkiäisenä. En ollut silti missään suunnattomassa tuubassa.

Olen toiminut solistin virassa muutamassa bändissä aiemmin, Tanskassa kerkesi ihan keikoillekin. Nyt, tuoreen uuden bändivirityksemme myötä olen siirtynyt enemmän metallin puoleen, mutta jatsahtava kama, leikittelevä lounge ja puhdas hard rokkikaan ei ole kovin vierasta. Nyt olen kuitenkin törmännyt ongelmaan lyriikoiden suhteen, suomeksi vai englanniksi, ja miten näistä tulee asiallisia jne. Vittu.

Frank Zappa saapui baariin!

Frank tuli puheille, liettualaiset juuret omaavana osasi myös jonkun sanan tuttua suomeakin. Ymmärsi että Vilnasta löytyy muutakin katseltavaa kuin miehen patsas.

Kannusti ottamaan askeleen eteenpäin. Sekoittamaan todellisuutta, bisarreja visioita, reissujani pitkin Eurooppaa, puhdasta fantasiaa, mutta kertovan sen selkeässä muodossa. Näinkö helppoa se olisi? Onhan tuota perkele törmännyt kaikenlaiseen. Jokusen shotin jälkeen mies jatkoi matkaa. Liekö palannut paratiisiin, sitä en tiedä.

Kas kummaa...seuraavana aamuna minulla on jo ensimmäinen selkeä visio! Kirjoitin rakkaasta slovakialaisesta thai boxing-tytöstä nimeltä Lola. Ei, tästä ei tule mikään power pop-balladi. Ei siirappia. Hän on asenteeltaan sama kuin silloin kun olen häntä tavannut, aina suorapuheinen, joskus ruotsalaisten tyttöjen pepussa kiinni tyttöjen pukuhuoneessa, mutta nyt hän on myös striptease-artisti joka nauttii siitä että on JULMA ja sopivan PAHA.
Rikollisuus on hänelle vain harrastus!

Eilisen aikana syntyi yhteensä noin neljään biisintekstiin runko. Viimeisen alun kirjoitin pimeässä, se välähti minulle eilen illalla jo sammutettuani valot. Kirjoitin muutaman lauseen pimeässä!

Ei silti mitään kopioita Frankin töistä. Vain kokemuksia, julmuutta ja värejä sekaisin mutta ymmärrettävässä, suorapuheisessa muodossa. Alitajunta ohjaa. Ehkä näillä vielä tekee jotain.

Kiitos Frank! Olet nero!

AWe

 

[Ted Raikas]

Epäreilua. Miksi nerot eivät ikinä tule neuvomaan minua unessa? Kamalaa syrjintää. Boikotoin tästä lähtien kaikkia neroja!

 

[jepujee]

Viestin lähetti goldenawe
Toissäyönä, kiitos tämän viikon iltavuoron, oli vara goijata reilusti. Korjattakoon jos olen väärässä, mutta kahdeksan tunnin paikkeillahan vasta siirrytään ns. REM-vaiheeseen jossa nähdään unia/muistetaankin niistä jotain.

Ottamatta kantaa unesi sisältöön, epäilen tuota REMmiä vasta kahdeksan tunnin kohdalla. Itse en ole nähnyt edes untakaan kahdeksan tunnin yhtämittaisesta nukkumisesta ties kuinka pitkään aikaan, mutta kumman vilkas on unimaailmani ollut ihan 4-7 tunnin luomenlepuutussessioillakin.

 

[Poison]

Viestin lähetti goldenawe
Korjattakoon jos olen väärässä, mutta kahdeksan tunnin paikkeillahan vasta siirrytään ns. REM-vaiheeseen jossa nähdään unia/muistetaankin niistä jotain.

Hmh. Mielestäni REM-univaiheita on useampia unen aikana, ei vain yhtä. Muistelisin, että ensimmäinen REM-univaihe alkaa normaalisti joskus noin puolentoista tunnin kuluttua nukahtamisesta. Sen jälkeen syvän unen ja REM-unen jaksot vuorottelevat useaan otteeseen, tosin syvää unta on enemmän alkuyöstä, ja REM-unen määrä lisääntyy lähempänä aamua. Ja mieleenpainuvimmat ja elävimmät unet siis nähdään suurimmaksi osaksi juuri REM-univaiheiden aikana.

 

[MC61]

Viestin lähetti Ted Raikas
Epäreilua. Miksi nerot eivät ikinä tule neuvomaan minua unessa?

No eipä näin tainnut awellekaan käydä. Ex-happopää vain tuli kyläilemään unessa ja ratkaisi musiikintekijän ongelman. Tuntuu muutenkin, että musamiehet ja -naiset ovat tehneet mestariteoksensa pienessä kamassa.

 

[Osmo Rapeli]

Viestin lähetti MC61
No eipä näin tainnut awellekaan käydä. Ex-happopää vain tuli kyläilemään unessa ja ratkaisi musiikintekijän ongelman. Tuntuu muutenkin, että musamiehet ja -naiset ovat tehneet mestariteoksensa pienessä kamassa.

No nyt sorrut kyllä ylivertaisen lahjakkaan, älykkään ja monipuolisen taiteilijan sekä muusikon aliarvioimiseen ja yleistämiseen, enkä puhu nyt itsestäni, olen itse pelkkä vapaamielinen solisti vain.

Kyllä, tahtoisin että tässä ketjussa puhuttaisiin enemmänkin Frank Zappasta.

 

[Erling]

Viestin lähetti goldenawe
Kyllä, tahtoisin että tässä ketjussa puhuttaisiin enemmänkin Frank Zappasta.

Frank Zappa ja minä.
Tutuistuin Mr. Zappaan noin kahdeksan vuotta sitten kun minut siittänyt mies osti, varmaankin vahingossa, Zappan "Sheik Yeribouti" levyn Arlandan lentokentän alekorista.
Ensin en ymmärtänyt levystä mitään, itkin kun en saanutkaan Best of '97-kokoelmaa, halusin tuhota koko tuotoksen.

Unohdin levyn vuosiksi, kunnes neljä vuotta sitten luin mielenkiintoisen artikkelin Zappasta ja hänen viimeisistä vuosistaan syövän (?) kourissa.

Rakastuin totaalisesti levyyn, pidän sitä ehkä Pink Floydin" Dark side of..." ja Dylanin "Desiren" kanssa parhaimpana kokonaisuutena levynä, mitä olen koskaan kuullut.
Kaikki levyn biisit ovat mahtavia, ne soljuvat yksi toisensa jälkeen ja vaivuttavat lopulta syvään transsiin josta herää vasta kun Yo' Maman viimeiset tahdit on lyöty.
Elän sisällä jokaisessa biisissä, välillä olen so cute, sitten murskaaja Jones jonka jälkeen muutun Bobby Brownista käärmeen kautta tanssivaksi hulluksi.
Olen elänyt päiviä ainoastaan kuunnellen tätä levyä.

Muutama vuosi sitten pyrin löytämään itselleni oppi-isää ja suunnan näyttäjää. Halusin koota parhaat palat idoleistani Bob Dylanista, Fred "Sonic" Smithistä, Joe Strummerista ja Nikki Sixxistä.
Tärkein ainesosa oli Frank.
Halusin muodostaa täydellisen ihmisen mielessäni, jotta oppisin tekemään jotain tärkeää.

Ehkä en ole enää niin fanaattinen, ja muitakaan Zappa levyjä en ole uskaltanut hankkia, peläten niiden murskaavan illuusioni täydellisestä levystäni. Paitsi ostin tosin Digeliuksen hyllyn alta kaivamani jonkin muotoisen "Peaches en Regalia"-singlen.
On muuten Frank aika velho kitaristikin.
Kuitenkin arvostan Zappaa maailman ääriin juuri ihmisenä, ainakin minuun hänen Sheik Yeriboutinsa on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.

Vaikka joskus unessani Dylan ja Joan Baez ovat laulaneet minulle "Forever Youngia", minun säestäessä pianolla olohuoneessamme niin olen kateellinen sinulle aWe, sillä minäkin haluaisin Frankin uneeni neuvomaan minua, ei niinkään kappaleiden teossa, vaan elämässä ja siinä miten pystyisin tekemään jotain sellaista joka koskettaisi muita ihmisiä syvältä.

Clip from TRYIN' TO GROW A CHIN

..Now I'm older
Got a place in the town, babe
Got a chin on my shoulder
'N' it keeps growing down 'n' down 'n' down
I'm horny 'n' lonely
'N' I wish I was dead
Why I'm livin?
I wanna be dead instead
That's right, I said
I wanna be dead instead
Now dig this:

I wanna be dead
In bed
Please kill me
'Cause that would thrill me
Iwanna be dead
In bed
Please kill me
'Cause that would thrill me

Nerokasta, ja ah, niin lähellä omaa elämää.

 

[Osmo Rapeli]

Kiitos tarinastasi Köntsä. Tällaisia omakohtaisia ja persoonallisia kokemuksia tämä keskustelupalsta kaipaa. Jospa se Frank morjestaisi sinuakin. Itse olen päässyt jo aiemminkin puoliksi tavoitteessani tehdä biisejä jota koskettaisivat ihmisiä syvältä - olen tehnyt biisejä jotka ovat - syvältä.

Viestin lähetti Köntsä
Ehkä en ole enää niin fanaattinen, ja muitakaan Zappa levyjä en ole uskaltanut hankkia, peläten niiden murskaavan illuusioni täydellisestä levystäni. Paitsi ostin tosin Digeliuksen hyllyn alta kaivamani jonkin muotoisen "Peaches en Regalia"-singlen.
On muuten Frank aika velho kitaristikin.
Kuitenkin arvostan Zappaa maailman ääriin juuri ihmisenä, ainakin minuun hänen Sheik Yeriboutinsa on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.

Mies teki niin monta levyä että olen itsekin suhteellisen alkutaipaleella. Uskaltaisin silti omien ja ystävieni suosituksella nostaa pari levyn nimeä ylös: etenkin "Joe's Garage". Lisäksi "Aposthrope", "Roxy and Elsewhere" sekä useat Live-albumit...

Niistä yksi jota en omista, mutta olen etsinyt on "You can't do that on stage anymore Vol. 2" joka on live Helsingistä vuodelta '74. Settilistaan näyttää kuuluneen "Satumaa"! Sen haluaisin kuulla...on kuulemma televisioitukin aikanaan.

Lopuksi eräs herkimmistä rakkausbiiseistä koskaan, levyltä "Over-Nite Sensation" kappale "Dirty Love":

Give me
Your dirty love
Like you might surrender
To some dragon in your dreams

Give me
Your dirty love
Like a pink donation
To the dragon in your dreams

I don’t need your sweet devotion
I don’t want your cheap emotion
Just whip me up some dragon lotion
For your dirty love

Give me
Your dirty love
Like some tacky little pamphlet
In your daddy’s bottom drawer

Give me
Your dirty love
I don’t believe you have ever seen
That book before

I don’t need no consolation
I don’t want your reservation
I only got one destination
An’ that’s your dirty love

Give me
Your dirty love
Just like your mama
Make her fuzzy poodle do

Give me
Your dirty love
The way your mama
Make that nasty poodle chew

I’ll ignore your cheap aroma
And your little-bo-peep diploma
I’ll just put you in a coma
With some dirty love

The poodle bites!
(come on, frenchie)
The poodle chews it!
(snap it!)
The poodle bites!
(come on, frenchie)
The poodle chews it!
(snap it!)

 

[Erling]

Viestin lähetti goldenawe
Mies teki niin monta levyä että olen itsekin suhteellisen alkutaipaleella. Uskaltaisin silti omien ja ystävieni suosituksella nostaa pari levyn nimeä ylös: etenkin "Joe's Garage". Lisäksi "Aposthrope", "Roxy and Elsewhere" sekä useat Live-albumit...

Niistä yksi jota en omista, mutta olen etsinyt on "You can't do that on stage anymore Vol. 2" joka on live Helsingistä vuodelta '74. Settilistaan näyttää kuuluneen "Satumaa"! Sen haluaisin kuulla...on kuulemma televisioitukin aikanaan.

Tuota Helsingin live levyä, sitä minäkin olen yrittänyt metsästää.
Villin huhun mukaan toisessa Viiskulman aarrekammiossa, Popparienkelissä, oli levy myynnissä viidelläkympillä joskus kymmenen vuotta sitten. Lähemmäksi en ole päässyt.

Pystytkö muuten valoittamaan minulle jotain taustoja tästä Frankin jonkinmuotoisesta taustayhtyeestä Mothers inventionista (tjsp)?
Elääkö yhtye nykyään omaa elämäänsä, ja ketä siinä lähinnä on soittanut?
Ja onko Steve Vai ainoa tällainen superstar joka on uransa alkuaikoinaan soittanut Zappan kanssa?

Entä keitä ovat Sheik Yeriboutilla loistavat ja mahtavasti soittavat Adrian Belew, Patrick O'Hearn ja Terry Bozzio?

 

[kibe#9]

Kun tuossa kyselit, niin tuota Zappan You can't do that on stage anymore Vol. 2 levyä saa helsingistä ainakin Music Hunter nimisestä liikkeestä.

 

[Osmo Rapeli]

Viestin lähetti Köntsä
Pystytkö muuten valoittamaan minulle jotain taustoja tästä Frankin jonkinmuotoisesta taustayhtyeestä Mothers inventionista (tjsp)?
Elääkö yhtye nykyään omaa elämäänsä, ja ketä siinä lähinnä on soittanut?
Ja onko Steve Vai ainoa tällainen superstar joka on uransa alkuaikoinaan soittanut Zappan kanssa?

Entä keitä ovat Sheik Yeriboutilla loistavat ja mahtavasti soittavat Adrian Belew, Patrick O'Hearn ja Terry Bozzio?

Adrian Belew on ainakin luonut hienon uran, soittaen mm. Paul Simonin "Gracelandillä", sekä lisäksi sellaisissakin aika "nimettömissä" bändeissä kuten King Crimson ja Nine Inch Nails. Häntä ilmeisesti arvostetaan aika korkealle vaikkei mikään tunnetuin nimi olekaan.

Terry Bozziosta tiedän sen verran että on soitellut ainakin legendaarisen Jeff Beckin kanssa. Joutui Zappan bändistä sivuun kolmen vuoden yhteistyön ja kymmenen levyn jälkeen puuhailtuaan samaan aikaan jonkun toisen bändin kanssa.

Mothers of Invention...yhtyeen kokoonpano vaihtui vuosien mittaan. Zappa julkaisi muistaakseni seitsemän levyä tällä nimellä, siirtyen tämän aikana ja jälkeen vielä enemmän rock-musiikin suuntaan. Jimmy Carl Black, rumpali, Ray Collins, laulu sekä Roy Estrada, basso, ainakin olivat mukana läpi vuosien. Tietääkseni bändin jäsenet eivät enää ainakaan tuolla nimellä ole myöhemmin enää esiintyneet.

Mothers Of Invention oli muuten alunperin "The Mothers", mutta levy-yhtiö käski äijien vaihtaa nimeä...he he, sitä oli jo silloin liikkeellä.

 

[#12]

Zapan Satumaa-tulkinta löytyy helposti dc++:lla ym. releillä, jos mp3-formaatti kelpaa. Nostalgiaa. Nam.

 

[tant gredulin]

Viestin lähetti goldenawe
Lopuksi eräs herkimmistä rakkausbiiseistä koskaan, levyltä "Over-Nite Sensation" kappale "Dirty Love"

Niin. Herkimmät (?) muistoni teini-iästä liittyvät juuri kyseiseen äänitteeseen. Sanoisin, että jopa huumorintajuni on värittynyt kohtuullisen kieroksi Zappan sanataituruuden pyörteissä. Tämä loistoyksilö äänitteeksi sisältää mm. mielenkiintoisen threesomen Dinah-Moe Humm, ja usein olen saanut lohtua ajatuksesta, että voin aina muuttaa Montanaan kasvattamaan hammaslankaa, jos mikään ei wörki.
Tässä pätkä Dinah-Moen ja sisaren tarinaa:

"I got a spot that gets me hot
But you ain't been to it
'Cause I can't get into it
Unless I get out of it
An' I gotta get out of it
Before I get into it
'Cause I never get into it
Unless I get out of it
An' I gotta be out of it
To get myself into it "

Editoinpas vielä tänne linkin ko. äänitteen sanoituksiin, että pääsette muutkin nautiskelemaan:
http://www.science.uva.nl/~robbert/zappa/albums/Over-Nite_Sensation/

 

[Paitselo]

Zappa ei ole koskaan minulle ilmestynyt unessa. Abba sen sijaan on ilmestynyt. Siis ei se silli, vaan se bändi. Ja nimenomaan kyseisen bändin naiset. Tuosta unesta en viitsi tarkemmin näin perheohjelmassa kertoa - tai noh, sanotaan nyt sen verran, että tuohon uneen sisältyi paljon erilaisia korsetteja ja Nokian nuoriso-ohjaaja. Siis sellainen kuminen musta nuoriso-ohjaaja.

Matti ja Teppo sen sijaan ilmestyvät uniini useinkin. Kauhulla odotan koska Seppo astuu remmiin mukaan.
Unessani nämä turkulaiset ovat jotenkin onnistuneet pienentämään itsensä niin että ovat mahtuneet menemään sisälle korvakäytävääni. Sitten minun päässäni alka soida tautisen kamala kakofonia - KAAPIN TAKANA ON NAINEN, KAAPIN TAKANA ON PAKKAUS, TAULUN TAKANA ON SEINÄ, SIITÄ MENEE LÄPI KAKKAUS jne.... tätä nämä veijarit toistavat kunnes herään hiestä märkänä sängyn alta.
Jotenkin omituisesti kuitenkin tuon painajaisen jälkeen on aina sellainen seesteisen hallittu olo. Kun herää ja havahtuu todellisuuteen ilman pelkoa Matista & Teposta, niin sitä ikäänkuin on syntynyt uudelleen.
En tiedä mitä siinä vaiheessa tapahtuisi minun psyykkeelleni, jos todellakin vielä Seppokin änkeäisi pääni sisään ujeltamaan. Silloin voisi hyvinkin jossakin jotakin napsahtaa lopullisesti.

 

[Sistis]

Viestin lähetti goldenawe
Niistä yksi jota en omista, mutta olen etsinyt on "You can't do that on stage anymore Vol. 2" joka on live Helsingistä vuodelta '74. Settilistaan näyttää kuuluneen "Satumaa"! Sen haluaisin kuulla...on kuulemma televisioitukin aikanaan.

Itse olen tuon biisin kuullut kaverillani, joka on ainakin jonkin tason Zappa-fani. Olihan se melkoisen taidokas biisi, ja kaikessa korniudessaan menee kyllä loistavan taiteen puolelle.

Pitäisikin melkein kysellä kaverilta, jos lainaisi joskus tuota levyä meikäläiselle. Voisin vaikkapa pitää Zappan musiikista, kun kaikki "tekotaiteellinen paska" uppoaa muutenkin.

 

[Osmo Rapeli]

Viestin lähetti Predator
Unessani nämä turkulaiset ovat jotenkin onnistuneet pienentämään itsensä niin että ovat mahtuneet menemään sisälle korvakäytävääni. Sitten minun päässäni alka soida tautisen kamala kakofonia - KAAPIN TAKANA ON NAINEN, KAAPIN TAKANA ON PAKKAUS, TAULUN TAKANA ON SEINÄ, SIITÄ MENEE LÄPI KAKKAUS jne....

Tuo kuulostaa siltä kuin olisit hereillä ja polttaisit kohtuullisen tehokasta pilveä mutta ajatuksesi karkaisivat aivan väärään suuntaan. Pystyt näkemään esineiden läpi, niiden käyttötarkoituksen ja tarkan position, kunnes vaihdat hiukan paikkaasi ja näet kaiken taas uudesta suunnasta, uudella tavalla...mutta koska siitä laulavat MattiJaTeppo on tämä suhteellisen pelottavaa.

Tsemppiä Tötin ja Tapin häätämiseen - kaikki toivo ei toki ole mennyttä. Siinä vaiheessa kun ko. tölötapit ovat korseteissa ja heräät aamulla, sormien haistessa sillille, lienee parasta rukoilla Allahia ja kovaa.

 

[Osmo Rapeli]

Viestin lähetti tant gredulin
Niin. Herkimmät (?) muistoni teini-iästä liittyvät juuri kyseiseen äänitteeseen. Sanoisin, että jopa huumorintajuni on värittynyt kohtuullisen kieroksi Zappan sanataituruuden pyörteissä. Tämä loistoyksilö äänitteeksi sisältää mm. mielenkiintoisen threesomen Dinah-Moe Humm, ja usein olen saanut lohtua ajatuksesta, että voin aina muuttaa Montanaan kasvattamaan hammaslankaa, jos mikään ei wörki.

On taito nähdä tavalliset asiat toisin...ja joskus kun on hetki aikaa, on hauska miettiä esim. mitä kaikenlaisia kieroja salaisuuksia ja perversioita ihmisillä ruuhkabussissa on. Kuka jäi teininä kiinni shampoopullon kanssa? Kuka pukuun sonnustautunut hallitsija onkin itseasiassa dominaansa vailla? Kenen pakarat saivat tuon kiltin kotirouvan hymyilemään noin?

Itselläni sellainen viimeinen paikka lienee Etelä-Amerikan rannikon pienet saaret joissa ajattelin kalastaa.

Viestin lähetti Sistis
Itse olen tuon biisin kuullut kaverillani, joka on ainakin jonkin tason Zappa-fani. Olihan se melkoisen taidokas biisi, ja kaikessa korniudessaan menee kyllä loistavan taiteen puolelle.

Onnistuin nyt imuroimaan tuon itsekin netistä. Seuraavaksi sitten vinyyliversioiden perään. Nämä biisit vaativat kesäiltaa ja merenrantamökkiä jossa vanhat stereot soivat.

 

[Erling]

Olen päättänyt että en käytä musiikin kuuntelemiseen mitään muuta kuin CD:tä, vinyylejä ja kasetteja.
Tietokoneet eivät tule kysymykseenkään. Tämä tietysti asettaa tiettyjä rajoitteita, mutta periaate on periaate.

Zappan ja muutaman muun artistin ansiosta olen kykeneväinen luomaan illuusioita maailmasta joka on harmaa ja muovinen. Pystyn ajoittain saavuttamaan autuaita hetkiä jolloin en ymmärrä mitään ja jolloin tunnen itseni hiukkaseksi osana jotain ääretöntä ja loputonta materiaa.

Luon monia persoonia itsestäni ja muista.
Mietin miten ihmiset käyttäytyisivät jos millään ei olisi enää mitään väliä ja jos mikään ei enää koskettaisi heitä.
Mitä itse tekisin vastaavassa tilassa?
Tuhoaisinko vai rakastaisinko?

On muuten aivan järkyttävä olotila kun makaa sängyn pohjalla ja kuvittelee ettei kukaan näe tai kuule sinua, olet vain yksi äärimmäisen pieni palanen jotain isoa, ja ketään ei oikeasti kiinnosta kuka olet ja mitä ajattelet.

Miksi on niin kuin on ja miksi joku koskettaa jotain toista pysyvästi?
Miksi ylipäätänsä pitää olla Rock eikä ikinä Roll?

Huoh, ehkä ensiyönä Frank tulee ja kertoo.
Myös Bobikin kelpaa, Bobi vain on tullut hulluksi liian monta kertaa ettei itsekkään tunne enää mitään.

 

[Mwandishi]

Suosikkialbumit:

Uncle Meat
One Size Fits All
We're Only In it For the Money
200 Motels
Civilization Phase III
Waka/Jawaka

Ja tuota Helsingin konserttia kaipailleille tiedoksi että YCDTOSA -sarjan levyjä pitäisi kyllä olla saatavissa melkein mistä vaan(vaikkapa cdon.com), ja alle parilla kympillä.

UMRK -levyt onkin sitten asia erikseen, esim. tuo Civilization III Cdonilla yli 50e (tuplalevy kuten myös nuo You Can'tit).

 

[Yläpesä]

Proge-ketjussa joku kyseli mistä kannattaa aloittaa Franciksen seuraaminen. Vastasin silloin:

Tehtävä on tyyppiä: selitä maailmankaikkeus ja anna pari esimerkkiä. Yritetään.
Jos olet kitarafriikki, hyllystäsi löytyy Yngwietä, Steve Vaita, Satriania ja muita, aloitat varmaankin kolmikosta Shut up and play yer guitar, Shut up and play yer guitar even more sekä The return of the son of shut up and play yer guitar. Perustelut: sormet, pää ja mielikuvitus. Zapan bändi oli kitaristeille akatemia.
Jos olet enemmän kiinni rok-pop-osastossa, ehkä kannattaa kokeilla ensiksi Overnite sensationia, Sheik Yerboutia ja Joe´s garagea (varsinkin osaa 1) P: Hauskoja sanoituksia, hyvä bändi, iso kasa ihan nasevia kappaleita, vain vähän höttöbiisejä, ei liikaa äänikokeiluja.

Jos jaska sykähdyttää ja soittaa kieliäsi eniten, varmaankin Hot rats on turvallinen kiinnekohta. P: Erittäin hyvää rokkipohjaista jaskaa, oikeastaan tarttuvaa mättöä.

Jos haluta levyn, jolla voi säikytellä ystäviään ja saavuttaa totaalisen tyrmistyksen bileissä, voin suositella Thing Fish-kolmoislevyä, joka on akselilla Broadway-teatteri-puhe-jaska. Ehkä myös We´re only in it for the money - Sgt pepper-kansipilailuileen voisi mennä hyvin läpi. P: Zappa irti häkistään, kaikkea voi kokeilla kerran elämässään. ihan päätöntä koheltamista ja meininkiä.

Hipahtavalle voisi suositella vaikka jotain Mothers of inventionin aikaista, vaikkapa Just another band from L.A. P: 70-luvun rok-pohjaan sekoittuva stage-teatteria, bändin hauskanpito tarttuu.
Ja sille tämän ketjun otsikosta kiinnostuneelle vaikkapa Freakout, jolta voisi ensiksi kuunnella sen Help I´m a rock. P: Monipuolista, ihan niitä ensimmäisiä levyjä ja into taatusti korvin kuultavaa. Sekopäistä, kekseliästä musiikkia, josta vaikea kuvitella että jo silloin tehtiin kaikkea tätä.

Ja sitten pieni varoituksen sana. Francis tuotteli toki virallisia levyjäkin melko hmmm.. kevyin eväin, mutta sen lisäksi markkinoilla pyörii melkoinen määrä erilaisia puolivillaisia bootleg-tasoisia livelevyjä. Joista osa on ihan sietämätöntä paskaa, vaikka FZ niiden julkistamiselle antoikin valtuudet.
:)

Enpä ota vieläkään mitään tuosta pois. Olen edelleen kivi.

 

[Osmo Rapeli]

Viestin lähetti Köntsä
Zappan ja muutaman muun artistin ansiosta olen kykeneväinen luomaan illuusioita maailmasta joka on harmaa ja muovinen. Pystyn ajoittain saavuttamaan autuaita hetkiä jolloin en ymmärrä mitään ja jolloin tunnen itseni hiukkaseksi osana jotain ääretöntä ja loputonta materiaa.

Luon monia persoonia itsestäni ja muista.
Mietin miten ihmiset käyttäytyisivät jos millään ei olisi enää mitään väliä ja jos mikään ei enää koskettaisi heitä.
Mitä itse tekisin vastaavassa tilassa?
Tuhoaisinko vai rakastaisinko?

On muuten aivan järkyttävä olotila kun makaa sängyn pohjalla ja kuvittelee ettei kukaan näe tai kuule sinua, olet vain yksi äärimmäisen pieni palanen jotain isoa, ja ketään ei oikeasti kiinnosta kuka olet ja mitä ajattelet.

Miksi on niin kuin on ja miksi joku koskettaa jotain toista pysyvästi?
Miksi ylipäätänsä pitää olla Rock eikä ikinä Roll?

Mahtavaa. On siis olemassa vielä ihmisiä jotka ajattelevat ja pyrkivät luomaan jotain, eikä vain menemään virran mukana koskaan pysähtymättä. Toki aina silloin tällöin on hauska ajatella pelkästään seksiä rannalla, se avaa tien autuuteen.

Kirjoituksesi muistutti muuten etäisesti samanlaista pohdintaa kuin on Wigwamin eräässä vanhassa teoksessa.

Toivottavasti löydät etsimäsi (eikä tämä nyt ollut mikään dumppaus)

 

[Osmo Rapeli]

Viestin lähetti Yläpesä
Proge-ketjussa joku kyseli mistä kannattaa aloittaa Franciksen seuraaminen. Vastasin silloin:

Kiitos tästä analyysistä. Olen pyrkinyt itsekin varomaan paskempien bootlegien hankkimista, laji kuin laji.

Noista luettelmistasi kuuntelijatyypeistä - noh, omasta hyllystäni löytyy yleensä ottaen kaikkia tyylilajeja, ehkä eniten progea ja klassista rokkia, sinnepäin eniten kallellaan. Zappan suhteen myös puhebiiseistä löytyy tietty jokunen mahtava helmi.

 

[Osmo Rapeli]

No jopa tapahtui taas.

Olin saanut kutsun Levyraatiin. Itse arvosteluista viis, ohjelman loppua oli ilmeisesti hiukan muutettu - pääsin hyppäämään valokeilaan ohjelman lopuksi, suuren studion orkesteri täräytti alkutahdit ja vetäisin Frank Sinatran klassikon "I Get A Kick Out Of You". Biisin loppuessa kiihdytin läpi stagen pieneen juoksuun, hyppäsin yhtäkkiä rullalaudan päälle, laulaen viimeisen lauseen siitä, ennen kaunista mutta hallitsematonta hyppyä ja laskeutumista rumpusetin päälle. Sattui, mutta oli sen arvoista!

Tapahtuma hyppää anonyymille huoltoasemalle!

Huoltoasemalla, ilmeisesti matkalla Tsh~hadista Hlinnaan, näen ohjelman TV:stä, oma ääneni kuulosti aivan asialliselta, hyvä. Törmään Mika ja Erja Häkkiseen! Erja tossuttaa Mikaa oikein tosissaan, estää tätä pelaamasta kolikkoautomaatteja (ilmeisesti tämän addiktiomenneisyyden takia), mutta jauhaa itse täyspokeria. Tiesin aina että kyseessä on julma, julma nainen!

Jubailen Mikan kanssa, koitan lohduttaa hajalla ja häpeissään olevaa kaveria kyseisten pelien turhuudella: "En ma pelaa itsekään, palautusprosenttihan on surkea..."

"My story is much to sad to be told
But practically everything leaves me totally cold
The only exception I know is the case
When I’m out on a quiet spree, fighting vainly the old ennui
Then I suddenly turn and see
Your fabulous face

I get no kick from champagne
Mere alcohol doesn’t thrill me at all
So tell me why should it be true
That I get a kick out of you

Some like the perfume from spain
I’m sure that if I took even one sniff
It would bore me terrifically too
But I get a kick out of you

( some like the bop-type refrain )
( I’m sure that if, I heard even one riff )
( it would bore me terrifically too )
( but I get a kick out of you )

( some they may go for cocaine )
( i’m sure that if, I took even one sniff )
( it would bore me terrifically too )
( but I get a kick out of you )

I get a kick every time I see you standing there before me
I get a kick though it’s clear to see, you obviously do not adore me

I get no kick in a plane
Flying too high with some gal in the sky
Is my idea of nothing to do
But I get a kick out of you

Unet...niin ja siinä mielessä asiallista notta oli noista parhaista rumpaleistakin toisessa ketjussa puhetta. Bozzio ja Colaiuta nyt pärjää!

 

[Stolk-2]

No jopa tapahtui taas.

Olin saanut kutsun Levyraatiin. Itse arvosteluista viis, ohjelman loppua oli ilmeisesti hiukan muutettu - pääsin hyppäämään valokeilaan ohjelman lopuksi, suuren studion orkesteri täräytti alkutahdit ja vetäisin Frank Sinatran klassikon "I Get A Kick Out Of You". Biisin loppuessa kiihdytin läpi stagen pieneen juoksuun, hyppäsin yhtäkkiä rullalaudan päälle, laulaen viimeisen lauseen siitä, ennen kaunista mutta hallitsematonta hyppyä ja laskeutumista rumpusetin päälle. Sattui, mutta oli sen arvoista!

Hmmmmmm?!? Rokkari alkaa vedellä klassikkobiisejä. Epäilen että kärsit David Lee Roth-syndromasta, jossa on hitusen Kurt Cobainimaista sivupersoonaa. Ei siinä ole mitään vaarallista, kunhan et vain ala havittelemaan tv-visailun isännäksi.

 

[Sim0n]

Entä keitä ovat Sheik Yeriboutilla loistavat ja mahtavasti soittavat Adrian Belew, Patrick O'Hearn ja Terry Bozzio?

Joo Terry Bozzio on soittanu Frankin lisäksi ainakin King Crimsonin kanssa (samoin kuin Belew) ja Jeff Beckin kanssa. Todistetusti nähty myös tanskassa Fantômas yhtyeen rumpusetin takana. Aika kova heppu. Zappa, Beck, Crimson, Patton...