Kuten..? Anna joku esimerkki...
Nylanderille ehkä lähtökohtaisesti milli liikaa, mutta on kyllä tällä kaudella lunastanut odotukset ihan hyvin.. Kenelle muulle maksettiin liikaa verrokkipelaajiin nähden, ja keitä nuo verrokkipelaajat on...?
Vastataan esittämääsi kysymykseen tuota pikaa, mutta aloitetaan Leafsin pelaajien palkkojen tutkiminen
John Tavaresista. Kun Toronto hankki miehen vapaana pelaajana riveihinsä kesällä 2019 $11M cap hitilla varustetulla sopimuksella niin pisti se samalla joukkueen sisäisen palkkarakenteen uusiksi. Samalla nuori joukkue siirtyi maltillisesta kehittämisestä "win-now" tilaan.
Niin erinomainen pelaaja kuin John Tavares onkin, niin Toronto on kuitenkin
Auston Matthewsin joukkue. Kun Tavaresin keskiansioiksi muodostui pitkällä sopimuksella $11M niin oli selvää, että Matthews ei tule ainakaan pienempään palkkaan tyytymään mikäli hänelle tehdään pitkä sopimus. Pitkähkö sopimushan sieltä tuli ja Matthewsin cap hitiksi muodostui $11,634M. Matthewsin sopimukselle on näistä RFA-pelaajista kaikkein vähiten verokkeja, mutta
Connor McDavidin 8 x $12,5M ja
Jack Eichelin 8 x $10M sopimukset ovat parhaat vertailukohdat. Ei Matthewsin sopimus mun papereissa McDavidin ja Eichelin sopimuksiin mitenkään mairittelevasti vertaudu. Muotoillaan niin, että en minä ainakaan voi sanoa, että Matthewsin tekemä sopimus olisi Leafsille parempi kuin kahden mainitun pelaajan sopimus heidän joukkueilleen. Mainitsemisen arvoista on vielä se, että siinä missä McDavid ja Eichel tekivät maksimimittaiset 8v sopimukset, Auston Matthews laittoi nimensä paperiin vain 5v ajaksi.
William Nylander teki sopimuksensa ennen Matthewsia, mutta Tavares-vertailun vuoksi käsittelin amerikkalaisen sopimuksen ensin. "Viimeisellä" mahdollisella hetkellä Nylanderin kanssa tehty sopimus osoitti viimeistään sen, että jos neuvottelupöydässä laitetaan kova kovaa vastaan niin Kyle Dubas on se, joka taipuu. Nylanderin leiri pyysi muistaakseni 7-alkavaa sopimusta ja kun 6-vuotisen sopimuksen cap hitiksi muodostui 6,96M niin istumalla joulukuun alkuun Nylander sai varmaan aika lailla sellaisin sopimuksen kuin halusikin. Käytän näissä verokkisopimuksissa CapFriendlyn erinomaista Comparables-työkalua, jonka mukaan Nylanderin sopimuksen viisi parasta verokkia ovat
David Pastrnak, Kyle Connor, Johnny Gaudreau, Filip Forsberg sekä
Clayton Keller. En kuulu siihen Nylanderia arvostelevien ja moittivien jääkiekkoa seuraavien joukkoon, mutta ainakin listan neljä ensimmäistä pelaajaa ovat Nylanderia parempia pelaajia. En mä silti Nylanderin sopimusta kovin huonona näe ja tämä kausi on tosiaan alkanut hyvin, mutta on siinä varmaan se mainitsemasi miljoona tai puoli milliä liikaa. Nylanderin sopimuksessa hiertää kuitenkin tapa, jolla se sopimus syntyi. Toisaalta ei Nylanderkaan varmaan suostuisi pelaamaan puolta halvemmalla sopparilla kuin ketjukaverinsa Matthews, joten Matthewsin ja sitä myöden myös Tavaresin sopimus vetivät mielestäni Nylanderinkin sopimusta ylöspäin.
Sitten tullaankin sopimuksesta viimeisimpään ja mielestäni huonoimpaan eli
Mitchell Marnerin sopimukseen. Todetaan heti, että nautin Marnerin pelaamisesta ja mielestäni kyseessä on erinomainen pelaaja, eikä minulla muutenkaan ole mitään Leafs-antipatiaa. Marner teki tänä syksynä 6v sopimuksen muhkealla 10,893M cap hitilla varustettuna. Marnerin sopimuksesta on varmaan jauhettu mediassa ja foorumeilla eniten, joten pidetään asia lyhyenä. Kaksi parasta verokki Marnerin sopimukselle ovat
Mikko Rantasen ja
Nikita Kucherovin sopimukset. Rantanen teki myös tänä syksynä 6 vuoden sopimuksen, mutta $9,25M cap hitilla varustettu sopimus on yli $1,5M Marnerin sopimusta halvempi. Rantanen on Marneria maaliahneempi pelaaja, mikä kääntää vaakaa Rantasen eduksi, mutta pelaajina kaksikko on mielestäni tasaväkinen eikä mainitun kaltainen ero cap hitissa ole oikein perusteltavissa. Marnerin leiri käytti tunnetusti Matthewsin sopimusta vipuvartena neuvotteluissa, joten Matthewsin muhkea sopimus, jonka tämä sai osin Tavaresille tehdyn sopimuksen perusteella hinasi tätäkin sopimusta kalliimmaksi. Kun myös William Nylander oli saanut omassa sopimuksessaan enemmän rahaa mitä tämä olisi ansainnut niin ei siinä jäänyt Dubasille enää paljon neuvotteluvaltteja tämän Marnerin sopimuksen kanssakaan.
Tuli vähän pitkä viesti ja tämä viesti on yhdistelmä omaa päätelmää, luettua ja kuultua siitä, että miten nämä Toronton sopimusasiat menivät. Olen sitä mieltä, että pelaajien oikeus ja velvollisuus on pyrkiä lyhyellä urallaan tienaamaan niin paljon kuin mahdollista, mutta toisaalta myös joukkueiden GM:mien tehtävä on pyrkiä neuvottelemaan sopimuksia pienemmiksi, jotta heille jää enemmän pelivaraa muun (voittavan) joukkueen rakentamisessa. Esimerkiksi Tampassa
Steven Stamkos otti aikanaan pienemmän sopimuksen joukkueen eduksi ja mahdollisti tällä sen, että tulevaisuudessa esimerkiksi
Nikita Kucherov ja
Brayden Point tekivät saman. Ymmärrän allekirjoitusbonuksien, verotuksen yms. vaikutuksen, mutta en jaksa tässä keskittyä niihin.
Toronton kohdalla kolme RFA-pelaajaa eli Matthews, Nylander ja Marner eivät jättäneet yhtäkään dollaria pöydälle vaikka uutisten mukaan kolmikko kovin pitää toisistaan ja haluavat pelata pitkään yhdessä. GM Kyle Dubas on omissa lausunnoissaan tukenut tätä ajatusta ja vannonut, että kyseinen kolmikko yhdessä Tavaresin kanssa tulee pelaamaan Leafsissa pitkään. Tavaresilla on koko sopimuksensa ajan NMC eikä joukkueen kapteenia varmaan muutenkaan tultaisi treidaamaan. Matthewsin sopimuksen viimeisessä vuodessa on NMC pykälä, Marnerin sopimusessa kaksi viimeistä kautta ovat NMC suojattuja ja Nylanderin viimeinen kausi on modified NTC. Mikäli Kyle Dubas haluaa pyörtää puheensa ja treidata näitä pelaajia, niin seuraavien vuosien ajan se on täysin mahdollista paitsi Tavaresin kohdalla. Mielestäni Nylanderin kauppaaminen laadukkaaseen top4 pakkiin ala Brett Pesce olisi hyvä vaihtoehto ensi kesänä, mutta vähän luulen, että Dubas on ainakin toistaiseksi sanansa mittainen mies ja pyrkii pitämään tämän hyökkäysnelikon yhdessä.